Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Hemulismi kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Tähän siis vastasin
Modet näköjää poisti mun viestin.. :(
Huumoria, henkisyyttä ja uskontoa ei saa näköjään sekoittaa täällä.
Olin vielä aivan tosissaan viestini kanssa, mutta sen oudon ja koomisen luonteen takia se ei näköjään käy tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi. Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.
Koen, ettei foorumilla yleisesti keskustelu tai teoriatasolla pohdiskelu ole enää se mun juttu. Fokus on pelkästään käytännön "työssä" ja näitä omia henkilökohtaisia kokemuksia ja (toivon mukaan) etenemistä olisi kiva peilata jonkun kanssa kahdestaan.
Välillä kun on aika hukassa kuuluuko nämä omat kokemukset asiaan vai onko tässä vaan yksinkertaisesti sekoamassa :DJa olis kiva meditoida, olla läsnä tms jonkun lajitoverin kanssa :) Yhdessä vois matkanteko nopeutua :)
Oletko muuten kirjoitellut tähän ketjuun aikaisemminkin?
En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun. Enkä itse asiassa ole lukenutkaan ketjua vielä kuin n. 70-80 sivua mutta huomasin, että Kristitty mystikko puhuu pohjimmiltaan samaa mistä moni muukin ja sopii omaksumaani teoreettiseen viitekehykseen.
Viime aikoina on kiinnostanut lähinnä perille päässeiden kokemukset, kirjat jne., jos saisi lisävinkkejä, keinoja omalle polulle ja ennen kaikkea saisi jotain tietoa siitä, kuuluuko nämä omat sekoilut asiaan vai oonko vaan pimahtamassa :)
Yksinäistä puuhaa tämä toki on mutta "valaistumisapuri" ois oikein kiva :D
Vierailija kirjoitti:
Hemulismi kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Tähän siis vastasin
Modet näköjää poisti mun viestin.. :(
Huumoria, henkisyyttä ja uskontoa ei saa näköjään sekoittaa täällä.
Olin vielä aivan tosissaan viestini kanssa, mutta sen oudon ja koomisen luonteen takia se ei näköjään käy tänne.
Valaistumiskokemus ulostaessa ja tästä syystä temppelien muuttaminen käymälöiksi... noh, ehe ehe. Lähinnä siitä sai sen kuvan, että koko tämän ketjun voisi vetää vessasta alas. Toki saat olla sitä mieltä, mutta tuskin siitä kovin moni hyviä nauruja saa. Äläkä syytä viatonta modea, se oloin minä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemulismi kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Tähän siis vastasin
Modet näköjää poisti mun viestin.. :(
Huumoria, henkisyyttä ja uskontoa ei saa näköjään sekoittaa täällä.
Olin vielä aivan tosissaan viestini kanssa, mutta sen oudon ja koomisen luonteen takia se ei näköjään käy tänne.
Valaistumiskokemus ulostaessa ja tästä syystä temppelien muuttaminen käymälöiksi... noh, ehe ehe. Lähinnä siitä sai sen kuvan, että koko tämän ketjun voisi vetää vessasta alas. Toki saat olla sitä mieltä, mutta tuskin siitä kovin moni hyviä nauruja saa. Äläkä syytä viatonta modea, se oloin minä :)
Kiitos, kiva saada modelta perusteluja viestin poistamiseen!
Ymmärrän näkökulmasi, mutta huumori on todella subjektiivista, joten sen vuoksi ei kannata sensuroida. Henkiseen polkuun voi suhtautua vakavasti, mutta leikkimielisesti samanaikaisesti. Tämä on minusta jopa suotavaa.
Mielikuvasi asenteestani ketjua kohtaan on virheellinen vaikkakin ymmärrettävä. Olen saanut keskustelijoiden viesteistä todella paljon inspiraatiota ja henkinen kehitykseni on saanut melkoisesti buustia. En vain trollannut viestilläni vaan ihan oikeasti sain henkisen kokemuksen vessassa ja tämän tapahtuman sijainti voi olla merkittävä monesta eri syystä. Mm. ayahuasca rituaaleissa tärkeässä roolissa toimii oksentaminen ja muu vastaava eritteiden poistaminen, jotta kehon voi puhdistaa niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla.
Pyydän siis ystävällisesti palauttamaan viestini tai antamaan luvan sen lähettämiseen toistamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemulismi kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Tähän siis vastasin
Modet näköjää poisti mun viestin.. :(
Huumoria, henkisyyttä ja uskontoa ei saa näköjään sekoittaa täällä.
Olin vielä aivan tosissaan viestini kanssa, mutta sen oudon ja koomisen luonteen takia se ei näköjään käy tänne.
Valaistumiskokemus ulostaessa ja tästä syystä temppelien muuttaminen käymälöiksi... noh, ehe ehe. Lähinnä siitä sai sen kuvan, että koko tämän ketjun voisi vetää vessasta alas. Toki saat olla sitä mieltä, mutta tuskin siitä kovin moni hyviä nauruja saa. Äläkä syytä viatonta modea, se oloin minä :)
Lisähuomiona vielä, etten käyttänyt sanaa ulostaa vaan puhuin eritteiden poistamisesta kehosta. Pyrin ottamaan siveellisyyden huomioon tällaisella alustalla, sillä se on luultavasti yksi vaatimus sivuston käytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemulismi kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Tähän siis vastasin
Modet näköjää poisti mun viestin.. :(
Huumoria, henkisyyttä ja uskontoa ei saa näköjään sekoittaa täällä.
Olin vielä aivan tosissaan viestini kanssa, mutta sen oudon ja koomisen luonteen takia se ei näköjään käy tänne.
Valaistumiskokemus ulostaessa ja tästä syystä temppelien muuttaminen käymälöiksi... noh, ehe ehe. Lähinnä siitä sai sen kuvan, että koko tämän ketjun voisi vetää vessasta alas. Toki saat olla sitä mieltä, mutta tuskin siitä kovin moni hyviä nauruja saa. Äläkä syytä viatonta modea, se oloin minä :)
Kiitos, kiva saada modelta perusteluja viestin poistamiseen!
Ymmärrän näkökulmasi, mutta huumori on todella subjektiivista, joten sen vuoksi ei kannata sensuroida. Henkiseen polkuun voi suhtautua vakavasti, mutta leikkimielisesti samanaikaisesti. Tämä on minusta jopa suotavaa.
Mielikuvasi asenteestani ketjua kohtaan on virheellinen vaikkakin ymmärrettävä. Olen saanut keskustelijoiden viesteistä todella paljon inspiraatiota ja henkinen kehitykseni on saanut melkoisesti buustia. En vain trollannut viestilläni vaan ihan oikeasti sain henkisen kokemuksen vessassa ja tämän tapahtuman sijainti voi olla merkittävä monesta eri syystä. Mm. ayahuasca rituaaleissa tärkeässä roolissa toimii oksentaminen ja muu vastaava eritteiden poistaminen, jotta kehon voi puhdistaa niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla.
Pyydän siis ystävällisesti palauttamaan viestini tai antamaan luvan sen lähettämiseen toistamiseen.
Harmi, että joku on poistanut viestisi, mutta poistaja ei ollu mode, vaan kuten poistaja kirjoitti: "Äläkä syytä viatonta modea, se oloin minä :)"
Luultavasti siis kirjoitustasi ei palauteta, mutta toivon, että voit kirjoittaa sen uudelleen. Mielestäni kenenkään kirjoituksia ei pitäisi poistaa, elleivät ne ole todella törkeitä ja loukkaavia.
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Käsitin, ettei hänelle ole yhdentekevää,valaistuuko vai ei, vaan hän mieluummin nauttii vielä elämästä ja aistimaailmasta. Silloin, kun niistä ei enää innostu,vaan on tosiaan ihan sama, onko aisti-iloja vai eikö ole, niin silloin on lähellä valaistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parahin ap, kysy mieluummin, mistä kirjoista mystikko ammentaa tietonsa. Voit sitten lukea ne itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Käsitin, ettei hänelle ole yhdentekevää,valaistuuko vai ei, vaan hän mieluummin nauttii vielä elämästä ja aistimaailmasta. Silloin, kun niistä ei enää innostu,vaan on tosiaan ihan sama, onko aisti-iloja vai eikö ole, niin silloin on lähellä valaistumista.
Kissan villat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Kiitos onnitteluista, mutta katsotaan nyt.
Kristitty mystikko sanoi
jotenkin niin että hänen elämäntehtäväksi on annettu olla se, jolla on monia avaimia niihin lukkoihin, jotka estävät ihmisiä pääsemästä taivasten valtakuntaan. Tulkitsen tuota toiveikkaana siten, että tämä hänen aloittamansa ketjukin voi avata noita lukkoja, huolimatta siitä onko hän itse paikalla :) En ole lukenut kuin vasta noin 13 sivua tätä ketjua, joten voi olla että vastaus eteeni tulleeseen ongelmaani on jo ketjussa.
Eteeni noussut ongelma/lukko liittyy siis tavallaan seksuaalisuuteen. Katsoin juuri telkusta Kristuksen morsian-nimisen elokuvan, jossa lesbonainen palaa/kääntyy fundamentalistikristityksi, hylkää rakkaansa ja yrittää pakottaa itseään uskovaiseksi ja aviovaimoksi miehelle. Olen itse toiminut vähän samalla tavalla, tietoisesti tukahduttanut seksuaalisuuttani kilvoittelumielessä ja palannut samalla kristinuskon pariin parin vuosikymmen "tuhlaajapoikajakson" jälkeen. Tukahduttamisen aikana ja osittain jo ennen sitä olen alkanut vihata miehiä (seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä, en vihaa miehiä ihmisinä) mutta en myöskään koe olevani naisiin päin. Nyt en tiedä miten toteuttaa omaa seksuaalisuutta, mutta tuntuu siltä että se puoli pitää jotenkin vapauttaa ennen kuin on mitään asiaa taivaaseen/ siihen paikkaan minne minun on tarkoitus päästä (tai ehlä seksuaalisuuden vapautuminen on minulle taivas). Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin tanssimalla toteuttamaan seksuaalisuutta, joten en usko että lakanoiden heiluttelu on ainut tapa. Tanssiminen ei kuitenkaan tunnu enää luontevalta. Laulu voisi tuntua.
Heh, anteeksi yksinpuhelu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Kiitos onnitteluista, mutta katsotaan nyt.
Kristitty mystikko sanoi
jotenkin niin että hänen elämäntehtäväksi on annettu olla se, jolla on monia avaimia niihin lukkoihin, jotka estävät ihmisiä pääsemästä taivasten valtakuntaan. Tulkitsen tuota toiveikkaana siten, että tämä hänen aloittamansa ketjukin voi avata noita lukkoja, huolimatta siitä onko hän itse paikalla :) En ole lukenut kuin vasta noin 13 sivua tätä ketjua, joten voi olla että vastaus eteeni tulleeseen ongelmaani on jo ketjussa.Eteeni noussut ongelma/lukko liittyy siis tavallaan seksuaalisuuteen. Katsoin juuri telkusta Kristuksen morsian-nimisen elokuvan, jossa lesbonainen palaa/kääntyy fundamentalistikristityksi, hylkää rakkaansa ja yrittää pakottaa itseään uskovaiseksi ja aviovaimoksi miehelle. Olen itse toiminut vähän samalla tavalla, tietoisesti tukahduttanut seksuaalisuuttani kilvoittelumielessä ja palannut samalla kristinuskon pariin parin vuosikymmen "tuhlaajapoikajakson" jälkeen. Tukahduttamisen aikana ja osittain jo ennen sitä olen alkanut vihata miehiä (seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä, en vihaa miehiä ihmisinä) mutta en myöskään koe olevani naisiin päin. Nyt en tiedä miten toteuttaa omaa seksuaalisuutta, mutta tuntuu siltä että se puoli pitää jotenkin vapauttaa ennen kuin on mitään asiaa taivaaseen/ siihen paikkaan minne minun on tarkoitus päästä (tai ehlä seksuaalisuuden vapautuminen on minulle taivas). Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin tanssimalla toteuttamaan seksuaalisuutta, joten en usko että lakanoiden heiluttelu on ainut tapa. Tanssiminen ei kuitenkaan tunnu enää luontevalta. Laulu voisi tuntua.
Heh, anteeksi yksinpuhelu...
Mielestäni ajattelet liikaa.
Kun lopetat ajattelun, niin ei ole ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Kiitos onnitteluista, mutta katsotaan nyt.
Kristitty mystikko sanoi
jotenkin niin että hänen elämäntehtäväksi on annettu olla se, jolla on monia avaimia niihin lukkoihin, jotka estävät ihmisiä pääsemästä taivasten valtakuntaan. Tulkitsen tuota toiveikkaana siten, että tämä hänen aloittamansa ketjukin voi avata noita lukkoja, huolimatta siitä onko hän itse paikalla :) En ole lukenut kuin vasta noin 13 sivua tätä ketjua, joten voi olla että vastaus eteeni tulleeseen ongelmaani on jo ketjussa.Eteeni noussut ongelma/lukko liittyy siis tavallaan seksuaalisuuteen. Katsoin juuri telkusta Kristuksen morsian-nimisen elokuvan, jossa lesbonainen palaa/kääntyy fundamentalistikristityksi, hylkää rakkaansa ja yrittää pakottaa itseään uskovaiseksi ja aviovaimoksi miehelle. Olen itse toiminut vähän samalla tavalla, tietoisesti tukahduttanut seksuaalisuuttani kilvoittelumielessä ja palannut samalla kristinuskon pariin parin vuosikymmen "tuhlaajapoikajakson" jälkeen. Tukahduttamisen aikana ja osittain jo ennen sitä olen alkanut vihata miehiä (seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä, en vihaa miehiä ihmisinä) mutta en myöskään koe olevani naisiin päin. Nyt en tiedä miten toteuttaa omaa seksuaalisuutta, mutta tuntuu siltä että se puoli pitää jotenkin vapauttaa ennen kuin on mitään asiaa taivaaseen/ siihen paikkaan minne minun on tarkoitus päästä (tai ehlä seksuaalisuuden vapautuminen on minulle taivas). Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin tanssimalla toteuttamaan seksuaalisuutta, joten en usko että lakanoiden heiluttelu on ainut tapa. Tanssiminen ei kuitenkaan tunnu enää luontevalta. Laulu voisi tuntua.
Heh, anteeksi yksinpuhelu...
Tuli mieleen, että Mystikkohan on kertonut, että hänellä on helppoa siksi, kun ei ole seksuaalisia tarpeita. Mietin vain, että onko edes välttämätöntä toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta? Eikö seksuaalienergia kuitenkin vapaudu tavallaan luontaisesti ihmisen käyttöön energianlähteenä, esim. kehon lisävoimavarana?
Etkö voi vain jättää asian huomiotta ja silloin jos/kun seksuaalista halua ilmenee, ole omatoiminen ja auta itseäsi purkamaan sitä? Keinoja ja välineitähän löytyy. :)
Seksuaalisuus nyt vain liittyy tähän ihmisenä (henkenä) kehossa olemiseen enemmän, vähemmän tai joillakin ei ollenkaan. Iän myötä halutkin vähenevät useilla. Ei siitä tarvitse tehdä sen ihmeempää numeroa kuin syömisestäkään, joka sekin on kehon tarve.
Nro 6071 tässä kirjoittelee. En tosiaan tarkoittanut seksuaalisuutta seksuaalisen himon tai halun kautta, vaan enemmänkin elinvoimana, elämänilona, naisellisuutena, sensuellisuutena, luomisvoimana jne. Ja kuten sanottua, uskon että kuvaamaani seksuaalisuutta voi ilmaista myös esim. tanssimalla. Mietin tätä asiaa koska tuota mainitsemaani elokuvaa katsoessa tuli sellainen tietynlainen kokemus, ja omassa elämässäni tuo osa-alue on jo pitkään ollut harmaana.
Ketjussa puhuttiinkin jo alkoholista jonkin verran. En käytä alkoholia juuri ollenkaan ja yleisesti ottaen siedän kyllä ankeaa "kuolemanlaaksoakin" oikein hyvin. Mikäpä siellä murjottaessa. Useimmiten alkoholista tulee minulle vain väsynyt pöhnäinen aivojumi, mutta kun eilen join kirkasta noin kaksi annosta keskellä päivää niin voi että miten elämä siitä kirkastui! En edes muistanut miten hyvältä ilo, keveys ja valoisuus tuntuu! Huomaan myös että oma asenne ja omat ajatukset ovat muotoutuneet sellaisiksi jotka "luovat eristevillaa mörrimöykyn kolooni". Tiedän, että on ollut oma valintani eristäytyä psyykkisesti muista ihmisistä ja sellainen ns. pessimistinen, itseensä käpertyvä ajattelutapa palvelee hyvin sitä tarkoitusta. Ajan saatossa siitä on kuitenkin tullut automaatio ja ainut todellisuus ja on unohtunut miten, tai mistä syystä, valitaan toisin. Nyt taitaa olla aika ryömiä kolosta (ainakin väliaikaisesti) päivänvaloon. Niin hyvältä tuntuu kepeä ilo pitkästä aikaa.
Ajattelen, että tällaisissa kohdissa alkoholi aka iloliemi voi toimia lääkkeenä ja katapulttina seuraavaan elämänvaiheeseen. Pitää tietenkin itsekin yrittää eikä vain odottaa, että "lääke" tekee kaiken työn. Minun tapauksessa tuo yrittäminen juuri tässä tilanteessa intuitiivisesti tuntuisi tarkoittavan negatiivisesta ajattelusta ja tietynlaisesta ylpeydestä luopumista, suostumista kasvamaan ja sen kasvun näkemistä hyvänä, ei-nöyryyttävänä asiana. Hirveitä kliseitä, mutta minkäs teet :D
Voi myös olla että tulee uusi kuolemanlaaksojakso, sitä en voi tietää, mutta eikähän senkin paremmin jaksa kun on ilottelusta ensin saanut vähän voimia :)
6071 selventää vielä mitä tarkoittaa kuolemanlaaksolla tässä yhteydessä, eli sellaista henkistä näivettymistä, sisäistä harmautta, syviä, sisäisiä kuolonhuokauksia, pois hiipumista, ilottomuutta. Sitä siedän jo pakostakin, pitkään jatkuttuaan, varsin kohtuudella, eikä ole ollut mitään pakkoa sieltä väkisin paeta ilotteluihin esim. alkoholin avulla. Nyt ilo tuntui kuitenkin niin raikkaalta ja elähdyttävältä että ihan valitsen sen ilon. Jos se estää valaistumisen niin soronnoo vaan, ei haittaa yhtään. Minä VALITSEN näin. Minä VALITSEN ilon.
Kuolemanlaakson saatan valita uudelleen myöhemmin jostain syystä tai "se saattaa valita minut", olkoon niin, mutta nyt ainakin ilotellaan :)
Vierailija kirjoitti:
Nro 6071 tässä kirjoittelee. En tosiaan tarkoittanut seksuaalisuutta seksuaalisen himon tai halun kautta, vaan enemmänkin elinvoimana, elämänilona, naisellisuutena, sensuellisuutena, luomisvoimana jne. Ja kuten sanottua, uskon että kuvaamaani seksuaalisuutta voi ilmaista myös esim. tanssimalla. Mietin tätä asiaa koska tuota mainitsemaani elokuvaa katsoessa tuli sellainen tietynlainen kokemus, ja omassa elämässäni tuo osa-alue on jo pitkään ollut harmaana.
Ketjussa puhuttiinkin jo alkoholista jonkin verran. En käytä alkoholia juuri ollenkaan ja yleisesti ottaen siedän kyllä ankeaa "kuolemanlaaksoakin" oikein hyvin. Mikäpä siellä murjottaessa. Useimmiten alkoholista tulee minulle vain väsynyt pöhnäinen aivojumi, mutta kun eilen join kirkasta noin kaksi annosta keskellä päivää niin voi että miten elämä siitä kirkastui! En edes muistanut miten hyvältä ilo, keveys ja valoisuus tuntuu! Huomaan myös että oma asenne ja omat ajatukset ovat muotoutuneet sellaisiksi jotka "luovat eristevillaa mörrimöykyn kolooni". Tiedän, että on ollut oma valintani eristäytyä psyykkisesti muista ihmisistä ja sellainen ns. pessimistinen, itseensä käpertyvä ajattelutapa palvelee hyvin sitä tarkoitusta. Ajan saatossa siitä on kuitenkin tullut automaatio ja ainut todellisuus ja on unohtunut miten, tai mistä syystä, valitaan toisin. Nyt taitaa olla aika ryömiä kolosta (ainakin väliaikaisesti) päivänvaloon. Niin hyvältä tuntuu kepeä ilo pitkästä aikaa.
Ajattelen, että tällaisissa kohdissa alkoholi aka iloliemi voi toimia lääkkeenä ja katapulttina seuraavaan elämänvaiheeseen. Pitää tietenkin itsekin yrittää eikä vain odottaa, että "lääke" tekee kaiken työn. Minun tapauksessa tuo yrittäminen juuri tässä tilanteessa intuitiivisesti tuntuisi tarkoittavan negatiivisesta ajattelusta ja tietynlaisesta ylpeydestä luopumista, suostumista kasvamaan ja sen kasvun näkemistä hyvänä, ei-nöyryyttävänä asiana. Hirveitä kliseitä, mutta minkäs teet :D
Voi myös olla että tulee uusi kuolemanlaaksojakso, sitä en voi tietää, mutta eikähän senkin paremmin jaksa kun on ilottelusta ensin saanut vähän voimia :)
Juu, ymmärsin kyllä ja siksi kirjoitinkin:
"Mietin vain, että onko edes välttämätöntä toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta? Eikö seksuaalienergia kuitenkin vapaudu tavallaan luontaisesti ihmisen käyttöön energianlähteenä, esim. kehon lisävoimavarana?" Toki välillä voi myös se tavallinen seksuaalinen halu ilmentyä, mutta siitäkään ei tarvitse tehdä ongelmaa.
Ihana, että olet saanut välillä koea iloa, keveyttä ja valoa, mutta harmi, että tarvitsit siihen alkoholia. Toivottavasti löydät noita asioita ilman viinaksia jatkossa. Moni ei ole siihen kyennyt ja siitä suosta onkin sitten vaikea nousta, kun iloa ja elämän keveyttä on riittävän kauan alkoholin voimalla hankittu.
Iloa, voimia ja kaikkea hyvää kaikkeen kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni kausittain henkisenä etsijänä ja monet tässä ja toisessa kristityn mystikon ketjussa kuvatut etsikkovaiheet resonoivat. On tuntunut hyvältä lukea näitä ketjuja, kiitos niistä!
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa. En halua tuijottaa tyhjyyteen, en halua kokea että Jumala on etäällä. Tulkoot taivas maan päälle kuten on luvattu, ilman minun omaa yritystä, tai sitten olkoot tulematta.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa. Jos jotain ei omassa elämässä ole sitä ei silloin luultavasti tarvitse.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä. Juuri äsken oli kova jano ja nautin suunnattomasti kun sain sen janon tyydytettyä isolla lasillisella sitruunavettä. Tuli selkeä kokemus, että huijaan itseäni jos kuvittelen olevani kuollut tälle maailmalle (kuten välillä olen kuvitellut). Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
Luulin, että valaistuminen on minua varten mutta ei se taida ollakaan. Elämä ja aistimaailma ovat kivoja juttuja!
Tiedätkö mitä? Silloin olet todella lähellä valaistumista kun pystyt toteamaan että on aivan yhdentekevää, valaistutko vai et. Onnittelut!
Kiitos onnitteluista, mutta katsotaan nyt.
Kristitty mystikko sanoi
jotenkin niin että hänen elämäntehtäväksi on annettu olla se, jolla on monia avaimia niihin lukkoihin, jotka estävät ihmisiä pääsemästä taivasten valtakuntaan. Tulkitsen tuota toiveikkaana siten, että tämä hänen aloittamansa ketjukin voi avata noita lukkoja, huolimatta siitä onko hän itse paikalla :) En ole lukenut kuin vasta noin 13 sivua tätä ketjua, joten voi olla että vastaus eteeni tulleeseen ongelmaani on jo ketjussa.Eteeni noussut ongelma/lukko liittyy siis tavallaan seksuaalisuuteen. Katsoin juuri telkusta Kristuksen morsian-nimisen elokuvan, jossa lesbonainen palaa/kääntyy fundamentalistikristityksi, hylkää rakkaansa ja yrittää pakottaa itseään uskovaiseksi ja aviovaimoksi miehelle. Olen itse toiminut vähän samalla tavalla, tietoisesti tukahduttanut seksuaalisuuttani kilvoittelumielessä ja palannut samalla kristinuskon pariin parin vuosikymmen "tuhlaajapoikajakson" jälkeen. Tukahduttamisen aikana ja osittain jo ennen sitä olen alkanut vihata miehiä (seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä, en vihaa miehiä ihmisinä) mutta en myöskään koe olevani naisiin päin. Nyt en tiedä miten toteuttaa omaa seksuaalisuutta, mutta tuntuu siltä että se puoli pitää jotenkin vapauttaa ennen kuin on mitään asiaa taivaaseen/ siihen paikkaan minne minun on tarkoitus päästä (tai ehlä seksuaalisuuden vapautuminen on minulle taivas). Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin tanssimalla toteuttamaan seksuaalisuutta, joten en usko että lakanoiden heiluttelu on ainut tapa. Tanssiminen ei kuitenkaan tunnu enää luontevalta. Laulu voisi tuntua.
Heh, anteeksi yksinpuhelu...
Tuli mieleen, että Mystikkohan on kertonut, että hänellä on helppoa siksi, kun ei ole seksuaalisia tarpeita. Mietin vain, että onko edes välttämätöntä toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta? Eikö seksuaalienergia kuitenkin vapaudu tavallaan luontaisesti ihmisen käyttöön energianlähteenä, esim. kehon lisävoimavarana?
Etkö voi vain jättää asian huomiotta ja silloin jos/kun seksuaalista halua ilmenee, ole omatoiminen ja auta itseäsi purkamaan sitä? Keinoja ja välineitähän löytyy. :)
Seksuaalisuus nyt vain liittyy tähän ihmisenä (henkenä) kehossa olemiseen enemmän, vähemmän tai joillakin ei ollenkaan. Iän myötä halutkin vähenevät useilla. Ei siitä tarvitse tehdä sen ihmeempää numeroa kuin syömisestäkään, joka sekin on kehon tarve.
Juuri näin. Ei ole mitenkään pakko toteuttaa tai vapauttaa seksuaalisuutta, ei toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen tuo valaistusta. Olennaista on se Tietoisuus, joka tiedostaa seksuaalienergian ja sen toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen liittyvät fyysiset tuntemukset, emootiot ja ajatukset.
Olet vapaa toteuttamaan tai olemaan toteuttamatta seksuaalisuuttasi, joko seksuaalisen toiminnan kautta tai käyttämällä sen energian johonkin muuhun, eikä kumpikaan olennaisesti estä tai edistä valaistumista paitsi silloin jos selvästi jossain vaiheessa koet sisäistä vahvaa halua esim. suunnata seksuaalienergian meditaatioon tai rukoukseen - silloin se voi olla tilapäisesti, tietyssä vaiheessa hyödyllistä. Mutta loppujen lopuksi on kuitenkin oivallettava se, joka on kehon ja mielen ja seksuaalienergiankin tuolla puolen, ja joka on riippumaton näiden tilasta.
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa...
- Ei ole mitään sinusta erillista Jumalaa, joka olisi lähellä tai kaukana. Jos odotat sellaista, saat odottaa loputtomiin, koska ei ole mitään muuta kuin Sinä, Tietoisuus, se ainoa asia joka on tietoinen aistimaailmassasi kun odottelet tyhjyyteen tuijottaen. Joillekin suorin tie oivaltaa tuo Tietoisuus on muodollinen meditaatio, toisille taas joku muu.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa...
- Mikä on ihmisen havaitsema todellisuus ja miten se muodostuu? Se ei ole mikään Todellisuus isolla T:llä, muuttumaton, ikuinen, riippumaton katsojan mielessä olevista jo varhain opituista kategorioista, sanoista, assosiaatioista, aistidatan automaattisesta "korjaamisesta" aivoissa vastaamaan sitä miten aiempi kokemus sanoo asioiden maailmassa olevan. Ei sinun toki tarvitse ottaa tutkiaksesi tätä koko inhimillisen havaitsemisen ja todellisuuden rakennelmaa, jos se ei sinua kiinnosta tai se tuntuu jopa sairauteen johtavalta. Mutta monelle muulle se on hyvin olennainen osa vapautumista.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä... Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
- Vetäytyminen on harvan kutsumus ainakaan pysyvästi. Monella on vaiheita, joissa se on hyödyllistä, mutta harvan kutsumus on olla maailmasta vetäytynyt erakko koko ikää. Ei ole hyödyllistä pyrkiä vetäytymiseen, jos se ei tunnu hyvältä ja vedä luonnostaan puoleensa juuri nyt.
Mitä tulee aistimaailmaan, niin luulen että harva nauttii siitä enempää kuin valaistuneet. Siitä voi oikeastaan nauttia täysillä vasta, kun hyväksyy täysin aistimusten ohimenevän luonteen, koska silloin voi täysillä ottaa vastaan kaiken mitä tulee, ilman pelkoa hyvän aistimuksen menettämisestä tai epämiellyttävien aistimusten tulemisesta tai päälle jäämisestä.
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
- Kyllä, ihmisillä on erilaisia tehtäviä tässä elämässään, eikä kaikkien ole juuri nyt aika elää esim. hiljaisuuden ja meditaation elämää. Toisten tehtävä ja aika taas on juuri nyt juuri siihen. Syy, miksi tällaisissa ketjuissa yleensä puhutaan lähinnä siitä erityisesti tehtävästä henkisestä etsinnästä on, että erityisesti länsimaissa ihmiset jotka kokevat tarvetta johonkin "enempään" kuin normaalielämään ovat usein aika hukassa, koska meillä ei enää ole perinteitä miten edetä, jos tuntuu ettei se tavallinen elämä enää riitä, että olisi aika jollekin muulle.
Alue: Aihe vapaa
Oletko muuten kirjoitellut tähän ketjuun aikaisemminkin?