Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Oletko Ap lukenut Jeff Fosterin kirjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tony Parsons on sitä mieltä, että ei-kaksinaisuus - non dualismi - tarkoittaa tyhjyyttä.
"Mystikon mielestän on muutakin kuin tyhjyyttä."
Niin, mitä muuta kun tyhjyyttä?
En ole mystikko, vaan olen ap, pitkästä aikaa. Luin vuosia sitten jonkun kirjan tästä tyhjyydestä, ja tulin siihen tulokseen, että nämä ihmiset eivät ole astuneet tyhjyyden läpi, vaan jääneet siihen.
Tässä prosessissa se tyhjyys kyllä tulee vastaan, mutta se on vain välivaihe. Matka jatkuu sen jälkeen. Minun kokemukseni mukaan tyhjyyden jälkeen tulee dialogi, ja sitä ei kuule ennen kuin on suostunut tyhjyyteen.
Prosessi on muutenkin mielestäni sitä, että mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. En tajua, miten joku voi edes jäädä vellomaan siihen tyhjyyteen. He ovat ehkä valinneet sen tyhjyyden.
Ap
Hei Ap, mitä sulle kuuluu? Millainen matkasi tällä polulla on ollut viimeiset vuodet?
Koetko, että egosi olisi jotenkin pienentynyt, jopa lähes hävinnyt siinä määrin kuin se nyt on mahdollista, sillä jopa vuosikymmeniä valaistuneina olleet kertovat, ettei se ego mihinkään kokonaan katoa, vaan sitä tarvitaan tässä ihmiselämässä. Mystikko sanoi egon olevan ns. toimeenpaneva osa häntä.
Varalta kerron, että tietenkin me kaikki olemme valaistuneita todelliselta olemukseltamme, mutta emme vain kaikki sitä koe, kun Todellinen Itsemme on monilla niin vahvasti ihmishahmoon, rooliin, samaistunut.
Heippa, tässä polulla mennään, koska muutakaan ei voi :-). Luulen, että kun polulle on lähtenyt, niin siinä on pakko taivaltaa.
Mitenköhän tätä kaikkea oikein kuvaisi. No, ensinnäkään en ole tässä ketjussa mukana, koska tässä keskustellaan järjen tasolla. Polku on ennen kaikkea kokemusta, ei ajattelua. Polkua ei järjellä tajua. Se tietoisuus ja minä olen pitää _tuntea_. Jos siihen unohtaa keskittyä, niin kyllä minä ainakin löydän lopulta itseni egon tasolta takaisin. Silloin pelko, huolet, viha tai kateus nostavat päätään. Tavallaan tämä sisäinen elämä on koko ajan valittava uudelleen, jotta ei vajoa takaisin vanhaan.
Tällä hetkellä opettelen sitä kuuntelemista ja dialogia. Haluaisin kauheasti keskustella sisimpäni kanssa. Toisaalta, ei minulla ole oikeastaan siltä mitään kysyttävää. Koska Kaikki lopulta aina kulminoituu kuitenkin hyväksymiseen ja uskoon, että kaikki kääntyy aina parhain päin. (Ja tämä selittää sen, miksi en ole ollut kiinnostunut tämän ketjun keskustelusta, koska mielestäni loppupeleissä kaikella tiedoilla ei ole mitään merkitystä).
En osaa yhtään arvioida, missä vaiheessa polkua olen menossa. Tuntuu, että aina luulee saavuttaneensa jonkin pisteen, niin se on aina vain tilapäistä. Mystikko sanoi ketjun alkuvaiheessa, että ns. valaistuminen (inhoan tuota sanaa! Tiedostaminen olisi parempi sana) on kertasysäys. Minulle se ei sitä ole, vaan kyse on matkasta, jossa on etappeja. En sitten tiedä, olenko itse valinnut, etten saavuta mitään lopullista valaistumista. En vielä halua joutua tilanteeseen, että haluaisin pois tästä maailmasta.
Ap
Kiitos Ap, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, joista osasta olen samaa mieltä, osasta en. Koen, että tämä polku heräämiseen on kullakin hyvin erilainen, ja se, että kyselee ja miettii, ei välttämättä sulje pois sitä, etteikö kokisi asioita ja "muhisi" niissä välillä.
Noin 16-vuotiaana heräämisen kokenut Jon Bernie, joka on jo vuosikymmeniä ollut auttamassa ihmisiä näiden asioiden parissa, kertoi, että jokaisen polku ja herääminen ovat yksilöllisiä ja usein hyvinkin erilaisia keskenään. Hän sanoi, että joillekin sopii hyvin, että he kyselevät samojakin kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen, koska se avaa jotain heissä ja vie myös heräämiseen, vaikka moni ajattelee, ettei järjellä asiaan suhtauminen vie yhtään lähemmäs heräämistä vaan saattaa jopa hidastaa sitä. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut ihan saman, mitä sanoi J.B.
Mitä enemmän olen asioita ymmärtänyt järjen tasolla, sitä enemmän olen saanut myös kokea samadhi-kokemuksia. On ollut niin paljon helpompi päästää irti, kun tietää asioita ensin teoreettisesti. Jotkut valaistumisesta kertovat eivät ole edes ns. valaistuneita, mutta ovat opiskelleet aihetta niin paljon, että pystyvät kertomaan lähes samalla tavalla asioita kuin olisivat sen itse kokeneet. Toki heistä moni on kokenut niitä samadhi-kokemuksia, minivalaistumisia.
On hyvä, että jokainen löytää oman tapansa toimia tässä asiassa, ja on tärkeää, etteivät muut arvostele huonoksi tai välttämättä hyväksikään toisten tapoja toimia poluillaan. Kunhan kaikki antaisivat kaikkien kukkien kukkia, olla omanlaisiansa.
Tuosta kertarysäyksellä valaistumisesta. Olen ymmärtänyt, että monet kokevat valaistumisen, mutta palaavat taas mielen ja egon "valtaan". Ja vaikka heräämisen kokisi isostikin, eikä enää palaisi entisenlaiseen ihmishahmoonsa, niin jonkunlainen muuttuminen heräämisen jälkeen koko ajan jatkuu ja mielestäni Mystikko on siitä myös kertonut. Jotkut jäävät siihen tyhjyys -vaiheeseen, mutta Mystikko on "laajentanut itseään" (en löytänyt parempaa ilmaisua nopeasti kirjoittaessani) senkin jälkeen.
Kiva, jos välillä tänne kirjoitat, vaikkei tämä ketju olekaan sinun tarpeisiisi sopivin. Kaikkea hyvää sinulle!
Juu, olen myös huomannut, että tarpeet muuttuvat oman itsekin kohdalla. Luen samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta alleviivaan sieltä eri asioita. Ja kyllähän minäkin kyselin ketjun alussa vaikka mitä, ja nuo kysymykset ei enää yhtään resonoi minulle.
Nykyään Minulla olisi halu lukea jotain uutta, mutta jostan syystä en saa mistään oikein kiinni nykyään. Siksi päädyn lukemaan samoja vanhoja kirjoja. Pari sivua sitten joku mainosti Alex Shaileria (?), ja menin heti youtubeen. Aloitin kuuntelemaan monia videoita, mutta liki kaikki jätin kesken. En kokenut mitään niistä saavani. En tarkoita Alexia tai tätä ketjua arvostelemisen tai tuomitsemisen kautta, vaan vain huomiona. Ei vain resonoi.
Tästä kaikesta tulee mieleen se, kun Tommy Hellsten totesi kerran, että hänen sanomansa on vuosien varrella yksinkertaistunut siten, että hänen sanomansa kulminoituu vain rakkauteen. Hän vertasi tilannetta muusikkoon, joka etsii yhtä täydellistä sointua, niin Tommy on päätynyt rakkauteen. Tämän tapainen samantapainen yksinkertaistuminen on minullakin nykyään menossa.
Kaikkea hyvää sinullekin! Käyn aina välillä vilkaisemassa tätä ketjua. Olisi kiva kuulla muistakin aktiiveista!
Ap
On ymmärrettävää, ettei Alexin videot resonoineet sinussa, koska et hae tietoa.
Hei, jotka tietoa haluavat, ovat varmasti kiitollisia siitä, että Alex osaa kertoa asiat selkeästi ja ymmärrettävästi turhia liirumlaarumeita välttäen. Suomennoksenkin tekstiin saa tarvittessa, mutta eihän se ihan virheetöntä kieltä ole. Joskus laitan nopeudeb 0,75 kohtaan, jos puhe on liian nopeaa, niin sitten sen ymmärtää paremmin enkuksi.
Korjaus edelliseen: He, jotka tietoa haluavat...
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap lukenut Jeff Fosterin kirjoja?
En muista lukeneeni. Pitää selvittää.
Silloin, kun tätä ketjua aloitin, luin varmaan sata kirjaa. Nykyään minulle riittä Joel Goldsmithin Practising the presence.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tony Parsons on sitä mieltä, että ei-kaksinaisuus - non dualismi - tarkoittaa tyhjyyttä.
"Mystikon mielestän on muutakin kuin tyhjyyttä."
Niin, mitä muuta kun tyhjyyttä?
En ole mystikko, vaan olen ap, pitkästä aikaa. Luin vuosia sitten jonkun kirjan tästä tyhjyydestä, ja tulin siihen tulokseen, että nämä ihmiset eivät ole astuneet tyhjyyden läpi, vaan jääneet siihen.
Tässä prosessissa se tyhjyys kyllä tulee vastaan, mutta se on vain välivaihe. Matka jatkuu sen jälkeen. Minun kokemukseni mukaan tyhjyyden jälkeen tulee dialogi, ja sitä ei kuule ennen kuin on suostunut tyhjyyteen.
Prosessi on muutenkin mielestäni sitä, että mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. En tajua, miten joku voi edes jäädä vellomaan siihen tyhjyyteen. He ovat ehkä valinneet sen tyhjyyden.
Ap
Hei Ap, mitä sulle kuuluu? Millainen matkasi tällä polulla on ollut viimeiset vuodet?
Koetko, että egosi olisi jotenkin pienentynyt, jopa lähes hävinnyt siinä määrin kuin se nyt on mahdollista, sillä jopa vuosikymmeniä valaistuneina olleet kertovat, ettei se ego mihinkään kokonaan katoa, vaan sitä tarvitaan tässä ihmiselämässä. Mystikko sanoi egon olevan ns. toimeenpaneva osa häntä.
Varalta kerron, että tietenkin me kaikki olemme valaistuneita todelliselta olemukseltamme, mutta emme vain kaikki sitä koe, kun Todellinen Itsemme on monilla niin vahvasti ihmishahmoon, rooliin, samaistunut.
Heippa, tässä polulla mennään, koska muutakaan ei voi :-). Luulen, että kun polulle on lähtenyt, niin siinä on pakko taivaltaa.
Mitenköhän tätä kaikkea oikein kuvaisi. No, ensinnäkään en ole tässä ketjussa mukana, koska tässä keskustellaan järjen tasolla. Polku on ennen kaikkea kokemusta, ei ajattelua. Polkua ei järjellä tajua. Se tietoisuus ja minä olen pitää _tuntea_. Jos siihen unohtaa keskittyä, niin kyllä minä ainakin löydän lopulta itseni egon tasolta takaisin. Silloin pelko, huolet, viha tai kateus nostavat päätään. Tavallaan tämä sisäinen elämä on koko ajan valittava uudelleen, jotta ei vajoa takaisin vanhaan.
Tällä hetkellä opettelen sitä kuuntelemista ja dialogia. Haluaisin kauheasti keskustella sisimpäni kanssa. Toisaalta, ei minulla ole oikeastaan siltä mitään kysyttävää. Koska Kaikki lopulta aina kulminoituu kuitenkin hyväksymiseen ja uskoon, että kaikki kääntyy aina parhain päin. (Ja tämä selittää sen, miksi en ole ollut kiinnostunut tämän ketjun keskustelusta, koska mielestäni loppupeleissä kaikella tiedoilla ei ole mitään merkitystä).
En osaa yhtään arvioida, missä vaiheessa polkua olen menossa. Tuntuu, että aina luulee saavuttaneensa jonkin pisteen, niin se on aina vain tilapäistä. Mystikko sanoi ketjun alkuvaiheessa, että ns. valaistuminen (inhoan tuota sanaa! Tiedostaminen olisi parempi sana) on kertasysäys. Minulle se ei sitä ole, vaan kyse on matkasta, jossa on etappeja. En sitten tiedä, olenko itse valinnut, etten saavuta mitään lopullista valaistumista. En vielä halua joutua tilanteeseen, että haluaisin pois tästä maailmasta.
Ap
Kiitos Ap, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, joista osasta olen samaa mieltä, osasta en. Koen, että tämä polku heräämiseen on kullakin hyvin erilainen, ja se, että kyselee ja miettii, ei välttämättä sulje pois sitä, etteikö kokisi asioita ja "muhisi" niissä välillä.
Noin 16-vuotiaana heräämisen kokenut Jon Bernie, joka on jo vuosikymmeniä ollut auttamassa ihmisiä näiden asioiden parissa, kertoi, että jokaisen polku ja herääminen ovat yksilöllisiä ja usein hyvinkin erilaisia keskenään. Hän sanoi, että joillekin sopii hyvin, että he kyselevät samojakin kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen, koska se avaa jotain heissä ja vie myös heräämiseen, vaikka moni ajattelee, ettei järjellä asiaan suhtauminen vie yhtään lähemmäs heräämistä vaan saattaa jopa hidastaa sitä. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut ihan saman, mitä sanoi J.B.
Mitä enemmän olen asioita ymmärtänyt järjen tasolla, sitä enemmän olen saanut myös kokea samadhi-kokemuksia. On ollut niin paljon helpompi päästää irti, kun tietää asioita ensin teoreettisesti. Jotkut valaistumisesta kertovat eivät ole edes ns. valaistuneita, mutta ovat opiskelleet aihetta niin paljon, että pystyvät kertomaan lähes samalla tavalla asioita kuin olisivat sen itse kokeneet. Toki heistä moni on kokenut niitä samadhi-kokemuksia, minivalaistumisia.
On hyvä, että jokainen löytää oman tapansa toimia tässä asiassa, ja on tärkeää, etteivät muut arvostele huonoksi tai välttämättä hyväksikään toisten tapoja toimia poluillaan. Kunhan kaikki antaisivat kaikkien kukkien kukkia, olla omanlaisiansa.
Tuosta kertarysäyksellä valaistumisesta. Olen ymmärtänyt, että monet kokevat valaistumisen, mutta palaavat taas mielen ja egon "valtaan". Ja vaikka heräämisen kokisi isostikin, eikä enää palaisi entisenlaiseen ihmishahmoonsa, niin jonkunlainen muuttuminen heräämisen jälkeen koko ajan jatkuu ja mielestäni Mystikko on siitä myös kertonut. Jotkut jäävät siihen tyhjyys -vaiheeseen, mutta Mystikko on "laajentanut itseään" (en löytänyt parempaa ilmaisua nopeasti kirjoittaessani) senkin jälkeen.
Kiva, jos välillä tänne kirjoitat, vaikkei tämä ketju olekaan sinun tarpeisiisi sopivin. Kaikkea hyvää sinulle!
Juu, olen myös huomannut, että tarpeet muuttuvat oman itsekin kohdalla. Luen samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta alleviivaan sieltä eri asioita. Ja kyllähän minäkin kyselin ketjun alussa vaikka mitä, ja nuo kysymykset ei enää yhtään resonoi minulle.
Nykyään Minulla olisi halu lukea jotain uutta, mutta jostan syystä en saa mistään oikein kiinni nykyään. Siksi päädyn lukemaan samoja vanhoja kirjoja. Pari sivua sitten joku mainosti Alex Shaileria (?), ja menin heti youtubeen. Aloitin kuuntelemaan monia videoita, mutta liki kaikki jätin kesken. En kokenut mitään niistä saavani. En tarkoita Alexia tai tätä ketjua arvostelemisen tai tuomitsemisen kautta, vaan vain huomiona. Ei vain resonoi.
Tästä kaikesta tulee mieleen se, kun Tommy Hellsten totesi kerran, että hänen sanomansa on vuosien varrella yksinkertaistunut siten, että hänen sanomansa kulminoituu vain rakkauteen. Hän vertasi tilannetta muusikkoon, joka etsii yhtä täydellistä sointua, niin Tommy on päätynyt rakkauteen. Tämän tapainen samantapainen yksinkertaistuminen on minullakin nykyään menossa.
Kaikkea hyvää sinullekin! Käyn aina välillä vilkaisemassa tätä ketjua. Olisi kiva kuulla muistakin aktiiveista!
Ap
On ymmärrettävää, ettei Alexin videot resonoineet sinussa, koska et hae tietoa.
Hei, jotka tietoa haluavat, ovat varmasti kiitollisia siitä, että Alex osaa kertoa asiat selkeästi ja ymmärrettävästi turhia liirumlaarumeita välttäen. Suomennoksenkin tekstiin saa tarvittessa, mutta eihän se ihan virheetöntä kieltä ole. Joskus laitan nopeudeb 0,75 kohtaan, jos puhe on liian nopeaa, niin sitten sen ymmärtää paremmin enkuksi.
Olen minä hakenut tietoa ja paljon. Amazon kantoi jossain vaiheessa isoja paketteja kotiin. Ahmin tietoa. Mutta tulin lopputuloksena samaan tulokseen kuin kaikissa uskontoon liittyvissä keskusteluissa: kukaan ei kuitenkaan tiedä lopullista totuutta. Paljon on vain spekulointia. Sitten kirjoittajan oma kulttuuri värittää kokonaisuutta. En siis luota näihin auktoriteetteihin enää.
Samoin kuin uskontoihin liittyvissä keskusteluissa, niin uskon, että ytimessä on yksi ja sama ydintotuus. Se on sama, mutta sen totuuden ympärillä on paljon kyseisen uskonnon värittämää uskomusta, kulttuurin ja aikakauden heijastumaa. Uskontojen kohdalla saan kylmät väreet aina, kun totuuteen ympätään dogmeja, normeja ja sääntöjä.
Samoin on henkisen keskustelun kohdalla: on tietty ydin, joka on totta. Ja sitten ympärillä on paljon erilaista uskomusta ja erilaisia näkökulmia. Tämä vaihtelee insinöörimäisestä ajattelusta äärimmäiseen hörhöilyyn. Saan kylmiä väreitä, kun aletaan neuvomaan, mitä pitäisi syödä tai miten pitäisi elää.
Olen luonteeltani yksinkertainen ihminen. Pyrin aina kaikessa keskittymään olennaiseen. Sama luonteen piirre näkyy tässäkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun te tutustutte uusiin puhujiin vaikkapa Tony Parson etc on hyvä eka tarkistaa vähän tausta tietoja kyseisistä henkilöistä.
Kannattaa pysyä kaukana neo nonduolista puhujista.
Vierailija kirjoitti:
Kun te tutustutte uusiin puhujiin vaikkapa Tony Parson etc on hyvä eka tarkistaa vähän tausta tietoja kyseisistä henkilöistä.
Kannattaa pysyä kaukana neo nonduolista puhujista.
Olen aika lailla samaa mieltä noin ihan vaistoni perusteella, kun yritin katsella Tonyn videoita, mutta perustelujakin olisi mukava kuulla heiltä, jotka tietävät, miksi ei kannata Tonya tai muita neo nondual -puhujia kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö meillä ole kaksi minää? On tämä uniminä, joka on lopulta illuusiota, vaikkei siltä tietenkään tunnu, ja sitten se todellinen minä. Kai kummastakin voi sanoa minä olen, ihmishahmoisesta minästä "minä olen", todellisesta minästä "Minä Olen".
Joku valaistunut sanoi, että Tietoisuus supistaa itsensä/energiansa ja lokalisoi itsensä muotoon/muotoihin.
Toinen valaistunut sanoi, että todellisen itsensä oivaltaminen on lopulta aika helppo juttu, siinä pitää vain vaihtaa katsantokantaa. Sen yksinkertaisuus on monelle liian vaikeaa uskoa. En ihan tuota ymmärrä.
Yksi minä vain on.
Ääretön ei sano olevansa Minä.
Okei. Ja se yksi minä ei myöskään ole tämä egominä?
Se "minä olen" on kai Minä-olen -Tietoisuus, jota Nisargadatta kutsui nimellä Minä-olen-Tajunta? Sitähän ei vielä ihan pikkuvauvoilla ole?
Moni valaistunut ope pitää Minä olen -meditaatioita, joissa pyritään keskittymään vain siihen minä OLEN -tilaan ilman mitään lisämääritteitä, mitä ihminen niin mielellään aina laittaa perään. Minä olen Matti. Minä olen mies, Minä olen Maija, minä olen lääkäri. Minä olen pitkä jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tony Parsons on sitä mieltä, että ei-kaksinaisuus - non dualismi - tarkoittaa tyhjyyttä.
"Mystikon mielestän on muutakin kuin tyhjyyttä."
Niin, mitä muuta kun tyhjyyttä?
En ole mystikko, vaan olen ap, pitkästä aikaa. Luin vuosia sitten jonkun kirjan tästä tyhjyydestä, ja tulin siihen tulokseen, että nämä ihmiset eivät ole astuneet tyhjyyden läpi, vaan jääneet siihen.
Tässä prosessissa se tyhjyys kyllä tulee vastaan, mutta se on vain välivaihe. Matka jatkuu sen jälkeen. Minun kokemukseni mukaan tyhjyyden jälkeen tulee dialogi, ja sitä ei kuule ennen kuin on suostunut tyhjyyteen.
Prosessi on muutenkin mielestäni sitä, että mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. En tajua, miten joku voi edes jäädä vellomaan siihen tyhjyyteen. He ovat ehkä valinneet sen tyhjyyden.
Ap
Hei Ap, mitä sulle kuuluu? Millainen matkasi tällä polulla on ollut viimeiset vuodet?
Koetko, että egosi olisi jotenkin pienentynyt, jopa lähes hävinnyt siinä määrin kuin se nyt on mahdollista, sillä jopa vuosikymmeniä valaistuneina olleet kertovat, ettei se ego mihinkään kokonaan katoa, vaan sitä tarvitaan tässä ihmiselämässä. Mystikko sanoi egon olevan ns. toimeenpaneva osa häntä.
Varalta kerron, että tietenkin me kaikki olemme valaistuneita todelliselta olemukseltamme, mutta emme vain kaikki sitä koe, kun Todellinen Itsemme on monilla niin vahvasti ihmishahmoon, rooliin, samaistunut.
Heippa, tässä polulla mennään, koska muutakaan ei voi :-). Luulen, että kun polulle on lähtenyt, niin siinä on pakko taivaltaa.
Mitenköhän tätä kaikkea oikein kuvaisi. No, ensinnäkään en ole tässä ketjussa mukana, koska tässä keskustellaan järjen tasolla. Polku on ennen kaikkea kokemusta, ei ajattelua. Polkua ei järjellä tajua. Se tietoisuus ja minä olen pitää _tuntea_. Jos siihen unohtaa keskittyä, niin kyllä minä ainakin löydän lopulta itseni egon tasolta takaisin. Silloin pelko, huolet, viha tai kateus nostavat päätään. Tavallaan tämä sisäinen elämä on koko ajan valittava uudelleen, jotta ei vajoa takaisin vanhaan.
Tällä hetkellä opettelen sitä kuuntelemista ja dialogia. Haluaisin kauheasti keskustella sisimpäni kanssa. Toisaalta, ei minulla ole oikeastaan siltä mitään kysyttävää. Koska Kaikki lopulta aina kulminoituu kuitenkin hyväksymiseen ja uskoon, että kaikki kääntyy aina parhain päin. (Ja tämä selittää sen, miksi en ole ollut kiinnostunut tämän ketjun keskustelusta, koska mielestäni loppupeleissä kaikella tiedoilla ei ole mitään merkitystä).
En osaa yhtään arvioida, missä vaiheessa polkua olen menossa. Tuntuu, että aina luulee saavuttaneensa jonkin pisteen, niin se on aina vain tilapäistä. Mystikko sanoi ketjun alkuvaiheessa, että ns. valaistuminen (inhoan tuota sanaa! Tiedostaminen olisi parempi sana) on kertasysäys. Minulle se ei sitä ole, vaan kyse on matkasta, jossa on etappeja. En sitten tiedä, olenko itse valinnut, etten saavuta mitään lopullista valaistumista. En vielä halua joutua tilanteeseen, että haluaisin pois tästä maailmasta.
Ap
Kiitos Ap, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, joista osasta olen samaa mieltä, osasta en. Koen, että tämä polku heräämiseen on kullakin hyvin erilainen, ja se, että kyselee ja miettii, ei välttämättä sulje pois sitä, etteikö kokisi asioita ja "muhisi" niissä välillä.
Noin 16-vuotiaana heräämisen kokenut Jon Bernie, joka on jo vuosikymmeniä ollut auttamassa ihmisiä näiden asioiden parissa, kertoi, että jokaisen polku ja herääminen ovat yksilöllisiä ja usein hyvinkin erilaisia keskenään. Hän sanoi, että joillekin sopii hyvin, että he kyselevät samojakin kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen, koska se avaa jotain heissä ja vie myös heräämiseen, vaikka moni ajattelee, ettei järjellä asiaan suhtauminen vie yhtään lähemmäs heräämistä vaan saattaa jopa hidastaa sitä. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut ihan saman, mitä sanoi J.B.
Mitä enemmän olen asioita ymmärtänyt järjen tasolla, sitä enemmän olen saanut myös kokea samadhi-kokemuksia. On ollut niin paljon helpompi päästää irti, kun tietää asioita ensin teoreettisesti. Jotkut valaistumisesta kertovat eivät ole edes ns. valaistuneita, mutta ovat opiskelleet aihetta niin paljon, että pystyvät kertomaan lähes samalla tavalla asioita kuin olisivat sen itse kokeneet. Toki heistä moni on kokenut niitä samadhi-kokemuksia, minivalaistumisia.
On hyvä, että jokainen löytää oman tapansa toimia tässä asiassa, ja on tärkeää, etteivät muut arvostele huonoksi tai välttämättä hyväksikään toisten tapoja toimia poluillaan. Kunhan kaikki antaisivat kaikkien kukkien kukkia, olla omanlaisiansa.
Tuosta kertarysäyksellä valaistumisesta. Olen ymmärtänyt, että monet kokevat valaistumisen, mutta palaavat taas mielen ja egon "valtaan". Ja vaikka heräämisen kokisi isostikin, eikä enää palaisi entisenlaiseen ihmishahmoonsa, niin jonkunlainen muuttuminen heräämisen jälkeen koko ajan jatkuu ja mielestäni Mystikko on siitä myös kertonut. Jotkut jäävät siihen tyhjyys -vaiheeseen, mutta Mystikko on "laajentanut itseään" (en löytänyt parempaa ilmaisua nopeasti kirjoittaessani) senkin jälkeen.
Kiva, jos välillä tänne kirjoitat, vaikkei tämä ketju olekaan sinun tarpeisiisi sopivin. Kaikkea hyvää sinulle!
Juu, olen myös huomannut, että tarpeet muuttuvat oman itsekin kohdalla. Luen samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta alleviivaan sieltä eri asioita. Ja kyllähän minäkin kyselin ketjun alussa vaikka mitä, ja nuo kysymykset ei enää yhtään resonoi minulle.
Nykyään Minulla olisi halu lukea jotain uutta, mutta jostan syystä en saa mistään oikein kiinni nykyään. Siksi päädyn lukemaan samoja vanhoja kirjoja. Pari sivua sitten joku mainosti Alex Shaileria (?), ja menin heti youtubeen. Aloitin kuuntelemaan monia videoita, mutta liki kaikki jätin kesken. En kokenut mitään niistä saavani. En tarkoita Alexia tai tätä ketjua arvostelemisen tai tuomitsemisen kautta, vaan vain huomiona. Ei vain resonoi.
Tästä kaikesta tulee mieleen se, kun Tommy Hellsten totesi kerran, että hänen sanomansa on vuosien varrella yksinkertaistunut siten, että hänen sanomansa kulminoituu vain rakkauteen. Hän vertasi tilannetta muusikkoon, joka etsii yhtä täydellistä sointua, niin Tommy on päätynyt rakkauteen. Tämän tapainen samantapainen yksinkertaistuminen on minullakin nykyään menossa.
Kaikkea hyvää sinullekin! Käyn aina välillä vilkaisemassa tätä ketjua. Olisi kiva kuulla muistakin aktiiveista!
Ap
On ymmärrettävää, ettei Alexin videot resonoineet sinussa, koska et hae tietoa.
Hei, jotka tietoa haluavat, ovat varmasti kiitollisia siitä, että Alex osaa kertoa asiat selkeästi ja ymmärrettävästi turhia liirumlaarumeita välttäen. Suomennoksenkin tekstiin saa tarvittessa, mutta eihän se ihan virheetöntä kieltä ole. Joskus laitan nopeudeb 0,75 kohtaan, jos puhe on liian nopeaa, niin sitten sen ymmärtää paremmin enkuksi.
Olen minä hakenut tietoa ja paljon. Amazon kantoi jossain vaiheessa isoja paketteja kotiin. Ahmin tietoa. Mutta tulin lopputuloksena samaan tulokseen kuin kaikissa uskontoon liittyvissä keskusteluissa: kukaan ei kuitenkaan tiedä lopullista totuutta. Paljon on vain spekulointia. Sitten kirjoittajan oma kulttuuri värittää kokonaisuutta. En siis luota näihin auktoriteetteihin enää.
Samoin kuin uskontoihin liittyvissä keskusteluissa, niin uskon, että ytimessä on yksi ja sama ydintotuus. Se on sama, mutta sen totuuden ympärillä on paljon kyseisen uskonnon värittämää uskomusta, kulttuurin ja aikakauden heijastumaa. Uskontojen kohdalla saan kylmät väreet aina, kun totuuteen ympätään dogmeja, normeja ja sääntöjä.
Samoin on henkisen keskustelun kohdalla: on tietty ydin, joka on totta. Ja sitten ympärillä on paljon erilaista uskomusta ja erilaisia näkökulmia. Tämä vaihtelee insinöörimäisestä ajattelusta äärimmäiseen hörhöilyyn. Saan kylmiä väreitä, kun aletaan neuvomaan, mitä pitäisi syödä tai miten pitäisi elää.Olen luonteeltani yksinkertainen ihminen. Pyrin aina kaikessa keskittymään olennaiseen. Sama luonteen piirre näkyy tässäkin.
Ap
Sanasta sanaan melkein samaa mieltä, ja tämä on ollut yksi syy sille, miksi itse oikeastaan olen näistä Mystikon opetuksista koonnut sen oman "oppiaineistoni" enkä lue muuten pahemmin mitään henkisiä opuksia. Hän on osannut selittää asiat todella hyvin, minulle ymmärrettävästi, ja tiedän varsin hyvin myös että ne perusasiat siellä opetusten takana ovat samoja. Kaikki _olennainen_ on jo näissä teksteissä, loppu pitää vain oivaltaa itse. Lisäksi kun pitää tämän mielessä, niin osaa oman filtterinsä läpi tulkita kaikki tekstit, eikä takerru mihinkään yksittäisiin kielikuviin.
Mystikon viestit olen kaikki erikseen tallentanut arkistojeni syvyyksiin, ja ne ovat kultaakin kalliimpi aarre josta tulen tasaisin väliajoin ammentamaan viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö meillä ole kaksi minää? On tämä uniminä, joka on lopulta illuusiota, vaikkei siltä tietenkään tunnu, ja sitten se todellinen minä. Kai kummastakin voi sanoa minä olen, ihmishahmoisesta minästä "minä olen", todellisesta minästä "Minä Olen".
Joku valaistunut sanoi, että Tietoisuus supistaa itsensä/energiansa ja lokalisoi itsensä muotoon/muotoihin.
Toinen valaistunut sanoi, että todellisen itsensä oivaltaminen on lopulta aika helppo juttu, siinä pitää vain vaihtaa katsantokantaa. Sen yksinkertaisuus on monelle liian vaikeaa uskoa. En ihan tuota ymmärrä.
Yksi minä vain on.
Ääretön ei sano olevansa Minä.Okei. Ja se yksi minä ei myöskään ole tämä egominä?
Se "minä olen" on kai Minä-olen -Tietoisuus, jota Nisargadatta kutsui nimellä Minä-olen-Tajunta? Sitähän ei vielä ihan pikkuvauvoilla ole?
Moni valaistunut ope pitää Minä olen -meditaatioita, joissa pyritään keskittymään vain siihen minä OLEN -tilaan ilman mitään lisämääritteitä, mitä ihminen niin mielellään aina laittaa perään. Minä olen Matti. Minä olen mies, Minä olen Maija, minä olen lääkäri. Minä olen pitkä jne..
"Okei. Ja se yksi minä ei myöskään ole tämä egominä?"
Yksi minä on egominä
Kun ego ilmenee, kaikki ilmenee.
Kun ego ei ilmene, mitään ei ilmenee.
Ota selvää mistä ego, minä ajatus saa alkunsa. Kun se selviää, niin et tarvitse kysellä enää toisilta.
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö meillä ole kaksi minää? On tämä uniminä, joka on lopulta illuusiota, vaikkei siltä tietenkään tunnu, ja sitten se todellinen minä. Kai kummastakin voi sanoa minä olen, ihmishahmoisesta minästä "minä olen", todellisesta minästä "Minä Olen".
Joku valaistunut sanoi, että Tietoisuus supistaa itsensä/energiansa ja lokalisoi itsensä muotoon/muotoihin.
Toinen valaistunut sanoi, että todellisen itsensä oivaltaminen on lopulta aika helppo juttu, siinä pitää vain vaihtaa katsantokantaa. Sen yksinkertaisuus on monelle liian vaikeaa uskoa. En ihan tuota ymmärrä.
Yksi minä vain on.
Ääretön ei sano olevansa Minä.Okei. Ja se yksi minä ei myöskään ole tämä egominä?
Se "minä olen" on kai Minä-olen -Tietoisuus, jota Nisargadatta kutsui nimellä Minä-olen-Tajunta? Sitähän ei vielä ihan pikkuvauvoilla ole?
Moni valaistunut ope pitää Minä olen -meditaatioita, joissa pyritään keskittymään vain siihen minä OLEN -tilaan ilman mitään lisämääritteitä, mitä ihminen niin mielellään aina laittaa perään. Minä olen Matti. Minä olen mies, Minä olen Maija, minä olen lääkäri. Minä olen pitkä jne..
"Okei. Ja se yksi minä ei myöskään ole tämä egominä?"
Yksi minä on egominä
Kun ego ilmenee, kaikki ilmenee.
Kun ego ei ilmene, mitään ei ilmenee.Ota selvää mistä ego, minä ajatus saa alkunsa. Kun se selviää, niin et tarvitse kysellä enää toisilta.
On vain yksi todellinen minä ja se on Minä-olen-Tietoisuus. Ego on vain unta, harhaminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ego on aina jotakin, tyttö, poika ym. Todellinen Minä olen on se, jonka perään ei laiteta kuvauksia ja adjektiiveja.
Kuinkahan moni joutuu kadotukseen tämän ketjun ansiosta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni joutuu kadotukseen tämän ketjun ansiosta :/
Kaikki me olemme jo kadotuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni joutuu kadotukseen tämän ketjun ansiosta :/
Ei yksikään ^_^
Mystikko:
"Se mitä on löydettävä, on oma ydinolemus, Oleminen itse (Minä olen) ja se on aina tässä ja nyt, tekipä ihminen ihan mitä tahansa ja olipa tällä hetkellä millainen hyvänsä."
Mystikko 6.7.2021:
"Muodoltaan valaistuneiksi sanotut ovat aina muistuttaneet ihan tavanomaista ihmistä. Usein he myös tekevät ihan tavallisia asioita joita ihmiset tekevät. On siis hyvä peruste sille, miksi valaistunut on ihminen. Mutta miksi ei? Koska valaistuneeksi päädytään oivaltamalla ihmispersoonan totaalinen tyhjyys, ja se tyhjyyden havaitaan olevan Kaikki-Mitä-On tai Tietoisuus tai Jumala ilmentymättömässä muodossa, ja koko maailman olevan Se ilmenneessä muodossa."
"Samaistuminen siirtyy keho-mielikompleksista kaiken substanssiin. Keho ei häviä, eikä mielikään, mutta ne ei ole enää kokemuksellisesti minä, vaan yksi "ajoneuvoista" joita Minä käytän erilaisissa illuusioissa tai todellisuuden tasoissa. Jos haluaa puhua ihmisille, täytyy olla ihmisen muoto ja mieli. Mutta se ei enää ole merkittävää, elääkö vai kuoleeko se muoto, joka koettiin olevansa kun valaistuminen tapahtui, siihen ei ole enää erityistä kiintymystä. Ei sekään ole merkittävää mitä se hahmo kokee ja onko se henkinen vai ei. Sillä ei ole niin merkitystä, koska se ei ole se joka Minä olen. Se on yksi näytelmän rooli jota esitän niin kauan kuin on sen aika, ja muut roolit jatkavat kun sen aika on ohi."
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö meillä ole kaksi minää? On tämä uniminä, joka on lopulta illuusiota, vaikkei siltä tietenkään tunnu, ja sitten se todellinen minä. Kai kummastakin voi sanoa minä olen, ihmishahmoisesta minästä "minä olen", todellisesta minästä "Minä Olen".
Joku valaistunut sanoi, että Tietoisuus supistaa itsensä/energiansa ja lokalisoi itsensä muotoon/muotoihin.
Toinen valaistunut sanoi, että todellisen itsensä oivaltaminen on lopulta aika helppo juttu, siinä pitää vain vaihtaa katsantokantaa. Sen yksinkertaisuus on monelle liian vaikeaa uskoa. En ihan tuota ymmärrä.
Yksi minä vain on.
Ääretön ei sano olevansa Minä.Okei. Ja se yksi minä ei myöskään ole tämä egominä?
Se "minä olen" on kai Minä-olen -Tietoisuus, jota Nisargadatta kutsui nimellä Minä-olen-Tajunta? Sitähän ei vielä ihan pikkuvauvoilla ole?
Moni valaistunut ope pitää Minä olen -meditaatioita, joissa pyritään keskittymään vain siihen minä OLEN -tilaan ilman mitään lisämääritteitä, mitä ihminen niin mielellään aina laittaa perään. Minä olen Matti. Minä olen mies, Minä olen Maija, minä olen lääkäri. Minä olen pitkä jne..
"Okei. Ja se yksi minä ei myöskään ole tämä egominä?"
Yksi minä on egominä
Kun ego ilmenee, kaikki ilmenee.
Kun ego ei ilmene, mitään ei ilmenee.Ota selvää mistä ego, minä ajatus saa alkunsa. Kun se selviää, niin et tarvitse kysellä enää toisilta.
On vain yksi todellinen minä ja se on Minä-olen-Tietoisuus. Ego on vain unta, harhaminä.
Kun ego ajattelee, että ego ja kaikki muu on harhaa, tai se ajattelee, että ego ja kaikki muu ei ole harhaa, niin kumpikaan ajatelma ei ole totuus, koska se on egosta lähtöisin.
Tuntuisi oudolta ajatella, että oma egominä häviäisi pois ja sen jälkeen tuntisi olevansa kaikki. Vaikka on kai sitä egoa jonkin verran Mystikollakin jäljellä, mutta hän on kertonut, että esim. loman jälkeen on vähän vaikeuksia rajata/supistaa (en muista mitä sanoja hän käytti) itsensä taas yhteen henkilöön, mutta niin on tehtävä, kun pitää mennä töihin.
Oletteko te muut tuota ajatelleet tai kokeneet. Itse olen kokenut lyhytaikaisesti joitain kertoja. Sitten se olen kaikki ja jokainen -olo vähitellen kuihtui pois ja olin taas ego-ihmisolento vain.
Kiitos Ap. <3