Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Ai niin ja sekoitat ilmeisesti kanavointi-termin meediotouhuihin. Itse en tarkoita sitä ollenkaan. Vaikka kai sekin voi jonkunlaista kanavointia olla Äh, mietin pitäisikö laittaa nimimerkki kun on tullut kirjoiteltua paljon mutta toisaalta anonyymisti on mukavaa kirjoittaa! Ei tule luotua sellaista yksilöityä persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten luulet Raamatun sitten oikein muotoutuneen? Siis kuvaile ihan niin konkreettisesti kuin mahdollista, miten se tuli Jumalan sanasta kirjaksi?

Kanavoinniksi kutsutaan sitä että tieto tulee sinun kauttasi, ei sinusta. Olet ikään kuin välikappaleena ja tieto virtaa. Siinä voi tulla tekstiä tai puhetta sellaisessa muodossa mitä et itse ns omana itsenäsi käyttäisi. Osa luovista taiteilijoistakin kuvaa luomisprosessiaan jotenkin niin että he ovat tavallaan jonkin voiman vallassa ja tämä voima synnyttää sen teoksen. He eivät itse tietoisesti voisi juuri sellaista teosta luoda, prosessi on erilainen kuin että suunnittelisit jotain ja sitten toteuttaisit suunnitelman prikulleen.

Itse ajattelen Raamatun synnystä jotenkin niin, että se osa mikä on tullut Jumalalta ja Jumalasta, on tullut nimenomaan kanavointeina. Jumala ei itse ole ottanut kynää käteen ja kirjoittanut ;) Sitten sinne on pappien ja aateliston toimesta lisäilty pikkujippoja jotka pitäisivät väen ruodussa ja aneet virtaamassa, kuten että ihminen ei itse saisi olla yhteydessä Pyhään, tai että olisi pelättävä helvetti (jolta kätevästi välttyy anekaupalla), ja kaikenlaisia muita sopivia tapoja estää ihmistä tajuamasta se koko suuri Rakkaus mitä Jumala pohjimmiltaan on. Koska jos ihminen tajuaisi tuon rakkauden voiman, häntä ei voisi enää alistaa. Jumalahan loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ei pahaksi tai pieneksi. Tämä on oma käsitykseni ja siksi pidän ongelmallisena tulkita Raamattua kirjaimellisesti oikein miltään osin. Sieltä kun saattaa napata ne mielivaltaiset ja alistavat kohdat joiden tarkoitus on pitää talutushihnassa. Joissakin kohdissa Jumalan rakkaus ja aikomus oikein kaikuu, kuten vaikka Vuorisaarna tai Laulujen laulun osiot. Pitäisikin joskus bongailla että mitkä osat ovat ihmisen kynästä ja mitkä sitten taivaallisempaa sisältöä

Miksi ajattelet ettei Jumala puhuisi suoraan meille? Miksi maailman suurin rakkaus ajattelisi että hänen luotunsa ovat kurjia maan matosia joille ei edes tervehdystä suoda? Minusta ihania kohtia Raamatussa ovat juuri se puhe siitä miten Jeesus kuvailee Taivaallista isää. Hänen Jumalansa nimenomaan kutsuu yhteyteen ja usko on minusta tuota aitoa, elävää yhteyttä.

Näen miten osa Raamatusta voisi olla kanavointia, jos se tarkoittaa vain sitä, että tieto virtaa kirjoittajan läpi. Iso osa Raamatusta ei kuitenkaan edelleenkään ole kanavointia, koska ihmiset kirjoittavat omista kokemuksistaan. Esimerkkinä vaikka evankeliumit ja kirjeet eivät ole kanavointia. Jumala on siellä taustalla vaikuttanut, että faktat pitävät paikkansa, mutta muuten ihmiset ovat saaneet kirjoittaa itse.

Mielestäni Raamatussa ei myöskään sanota, ettei itse saisi ottaa yhteyttä pyhään. Siinähän kehotetaan usein rukoilemaan. Siinä on vaan se, että pitäisi rukoilla Jumalaa eikä ottaa yhteyttä kuolleeseen mummoonsa tai johonkin marttyyriin saadakseen neuvoja johonkin juttuun. Kuollut mummo ja marttyyri eivät ole pyhiä.

Mun mielestä tuo, että ajattelet, että helvetti on vaan ahneiden pappien lisäämä juttu on vaan omituinen. Raamatusta on kuitenkin säilynyt suhteessa sen ikään todella monia tekstikappaleita eikä missään niissä ole huomattu merkittäviä muutoksia. Jotenkin tuntuu vain tosi epätoivoiselta ajatella, että sinne on lisätty jotain väärennettyjä kohtia, jotka ovat löytäneet tiensä ihan varhaisimpiinkin kopioihin eikä kukaan ole huomannut sitä. Kai se on mahdollista, mutta eihän me sitten voida luottaa mihinkään toisiinkaan pyhiin teksteihin, kun joku on jostain syystä käynyt muuttamassa niitä.

En mä sanonut, etten usko, etteikö Jumala koskaan puhuisi meille. Jostain syystä se Jumala ei vaan tunnu puhuvan suoraan kanavoijille tai meedioille, vaan ne ottaa aina yhteyttä joihinkin randomeihin henkiin tai kuolleisiin mummoihin. Mutta mä olen myös tosi kriittinen niitä evankelistoja kohtaan, jotka nykyään tuntuvat saavan viestejä ja ennusmerkkejä Jumalalta. Niiden saamat ennustukset eivät koskaan tunnu pitävän paikkaansa ja sehän merkitsee sitä, että he ovat vääriä profeettoja.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Miten luulet Raamatun sitten oikein muotoutuneen? Siis kuvaile ihan niin konkreettisesti kuin mahdollista, miten se tuli Jumalan sanasta kirjaksi?

Kanavoinniksi kutsutaan sitä että tieto tulee sinun kauttasi, ei sinusta. Olet ikään kuin välikappaleena ja tieto virtaa. Siinä voi tulla tekstiä tai puhetta sellaisessa muodossa mitä et itse ns omana itsenäsi käyttäisi. Osa luovista taiteilijoistakin kuvaa luomisprosessiaan jotenkin niin että he ovat tavallaan jonkin voiman vallassa ja tämä voima synnyttää sen teoksen. He eivät itse tietoisesti voisi juuri sellaista teosta luoda, prosessi on erilainen kuin että suunnittelisit jotain ja sitten toteuttaisit suunnitelman prikulleen.

Itse ajattelen Raamatun synnystä jotenkin niin, että se osa mikä on tullut Jumalalta ja Jumalasta, on tullut nimenomaan kanavointeina. Jumala ei itse ole ottanut kynää käteen ja kirjoittanut ;) Sitten sinne on pappien ja aateliston toimesta lisäilty pikkujippoja jotka pitäisivät väen ruodussa ja aneet virtaamassa, kuten että ihminen ei itse saisi olla yhteydessä Pyhään, tai että olisi pelättävä helvetti (jolta kätevästi välttyy anekaupalla), ja kaikenlaisia muita sopivia tapoja estää ihmistä tajuamasta se koko suuri Rakkaus mitä Jumala pohjimmiltaan on. Koska jos ihminen tajuaisi tuon rakkauden voiman, häntä ei voisi enää alistaa. Jumalahan loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ei pahaksi tai pieneksi. Tämä on oma käsitykseni ja siksi pidän ongelmallisena tulkita Raamattua kirjaimellisesti oikein miltään osin. Sieltä kun saattaa napata ne mielivaltaiset ja alistavat kohdat joiden tarkoitus on pitää talutushihnassa. Joissakin kohdissa Jumalan rakkaus ja aikomus oikein kaikuu, kuten vaikka Vuorisaarna tai Laulujen laulun osiot. Pitäisikin joskus bongailla että mitkä osat ovat ihmisen kynästä ja mitkä sitten taivaallisempaa sisältöä

Miksi ajattelet ettei Jumala puhuisi suoraan meille? Miksi maailman suurin rakkaus ajattelisi että hänen luotunsa ovat kurjia maan matosia joille ei edes tervehdystä suoda? Minusta ihania kohtia Raamatussa ovat juuri se puhe siitä miten Jeesus kuvailee Taivaallista isää. Hänen Jumalansa nimenomaan kutsuu yhteyteen ja usko on minusta tuota aitoa, elävää yhteyttä.

Kiitos taas. Osaat sanoittaa niin hyvin noita ajatuksiasi. Ajattelen siis samoin, mutten olisi osannut noin hyvin sitä sanoittaa. :)

Hyvin kirjoitit sinäkin Loki, vaikken ihan samaa mieltä kanssasi kaikesta olekaan. Tiedät varmaan senkin, että eri käännöksissä ja siis eri kielellä kirjoitetuissa Raamatuissa on joskus ihan selkeitä, merkityksellisiäkin eroja. Se on yksi osoitus ihmisten tekemistä muutoksista Raamattuun, mutta toki siellä on myös pappien ja kirkolliskokousten tekemät päätökset Raamatun tekstien muutoksista näkyvisä - valitettavasti.

Kanavoinneista kun on ollu mainintaa, niin tuli mieleen suositella yhtä niistä. Darryl anka kanavoi sellaista entiteettiä kuin Bashar, ja se kertoo ainaki omasta mielestä hyödyllisiä juttuja selkeällä ulosannilla englanniks. Youtubesta löytyy jos joku sattu kiinnostuun.

Laalalaaa suositellaas uudestaaaan; kanavoinnit mainittu niin tuli mieleen mielenkiintoista tekstiä suoltava darryl anka, joka kanavoi entiteettiä nimeltä bashar. Poistajaakin suosittelen vilkaiseen ennakkoluulottomasti ;)

Vierailija kirjoitti:

Luen mielenkiintoista kirjaa nimeltä 90 päivää taivaassa. Siinä pahassa kolarissa ollut pappi kertoo kuolemanrajakokemuksestaan, kuinka upea kokemus hänellä oli taivaassa sekä toipumisprosessistaan.

Kuolemanrajakokemukset ovat usein samankaltaisia, mutta erojakin toki löytyy. Mitä mieltä Mystikko olet niistä. Käyvätkö väliaikaisesti kuolleet ihmiset oikeasti taivaassa?

Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä / teidän keskellänne. Ei se ole joku eri paikka, jossa käydään, se on erilainen tietoisuudentila, josta katsoen todellisuus nähdään ilman vääristäviä filttereitä. Kuolemanrajakokemuksissa yleensä on edelleen mukana elämän aikana uskottuihiin uskomuksiin ja keholliseen kokemisen tapaan liittyviä filttereitä. Siksi aika usein on niin, että kokijat kokevat oman uskontonsa mukaisia kokemuksia siitä, mitä on kuoleman jälkeen, eikä kulttuurista ja uskonnosta riippumatta kaikki samaa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko pahasti mielenterveysongelmainen, esimerkiksi skitsofreenikko, valaistua? Kuinka yleistä on äkillinen valaistuminen vaikkapa silloin kun joku rakas kuolee? Tarkoitan tilanteita, joissa mieli voi helposti järkkyä.

Kyllä mielenterveysongelmainen voi valaistua siinä missä muutkin. Valaistumisessa ei ole kyse mielen toiminnasta, vaan sen tiedostamisesta ettei ole mieli vaan muuttumaton ja kuolematon tietoisuus jossa mieli on ja joka voi tarkkailla mieltä tai mielen kautta maailmaa. 

Joskus äärimmäinen kärsimys voi johtaa keho- ja mielisamaistumisesta irtautumiseen, mutta ei ole yleistä että näin käy varsinkaan jos ei jotenkin ole ollut matkalla heräämistä kohti jo ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että sielu saattaa poistua kehosta todellan kivuliaan kuoleman aikana jo vähän ennen kuin lopullinen kuolema näyttäytyy muille? Eli ikään kuin muille jää nähtäväksi muutamaksi hetkeksi todella tuskainen ihminen vaikka sielu on jo poistunut?

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille.

Kyllä tietoisuus voi vetää itsensä pois tietystä keho/mielen katsantokulmasta maailmankaikkeuteen jo ennen kuin fyysinen kuolema on lopullisesti tapahtunut. Silloin on jäljellä enää tietty perustietoisuus joka tarvitaan kehon ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".

Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit. 

Mikään kopio ei kuitenkaan olisi sinä. Vaikka sinulla olisi kopio, joka olisi sinusta vaikka 100 metrin päässä, se et olisi sinä, sen sijainti maailmankaikkeudessa olisi eri, mistä johtuen sen kokemukset olisivat eri, sen mieli ehdollistuisi hieman eri tavalla kokemusten seurauksena tms. Jokainen yksilö on Tietoisuuden tai Jumalan valitsema yksilöllinen näkökulma maailmankaikkeuteen, ei yksi ole sama kuin toinen edes vaikka se olisi päällisin puolin samanlainen. 

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Jossain tilanteessa siitä on hyötyä ja toisissa ei. On toki totta, että lopullinen ratkaisu olisi koko samaistumisen katkaiseminen kärsivään keho/mieleen, mutta se ei ole kaikille lähiaikoina realistinen mahdollisuus. Kaikki eivät edes usko sellaiseen. Kyllä silloin elämää käytännössä eniten haittaavien traumojen käsittelystä niin, että niiden kanssa pystyy elämään on usein hyötyä.

Mutta olet ihan oikeassa siinä, että ei kannata laittaa tavoitteekseen "täydellisyyttä", siinä käy helposti niin että itse elämä jää suurelta osin aikaan sitten kun, ja sitä päivää ei koskaan tule jolloin on tarpeeksi traumaton ja terve, mielen kaapeista tulee aina ulos uusia luurankoja selvitettäväksi. Jossain vaiheessa kun pahasti lamauttavat ongelmat on käsitelty, pitäisi vaan hyväksyä että on keskeneräinen ja alkaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...

Ei ole mitään syytä olla huolissaan, että se olisi fyysistä kuolemaa ennustava enneuni. Unet ovat symbolisia, ja kuolema tarkoittaa yleensä muutosta ja joskus vain ihan sitä että on miettinyt tai pelkää kuolemaa valveilla ja se heijastuu unimaailmaan. Unet ovat alitajuisen ja kollektiiviseen tietoisuuteen yhteydessä olevan mielen viestejä sinusta, sinulle. Silloin kun muistat ne, niillä on jokin viesti, mutta se on tosiaan yleensä symbolinen eikä niin että kuolema tarkoittaisi kuolemaa, raskaana oleminen raskaaksi tuloa jne. 

Aina, kun jokin uni mietityttää, on mahdollista kysyä unen lähteeltä eli omalta mieleltä siitä lisää. Hiljentyä hetkeksi, ja sitten vaikka kirjoittaa ensin unen sisältö ja tunnelmat ylös, sitten alkaa miettiä onko samanlaisia tunnelmia ja ajatuksia kuin unessa jossain valve-elämässä. Kysyä ihan mieleltään mitä jokin tarkoittaa ja sitten olla hiljaa, odottaa oivalluksia. Kirjoittaa ylös kaikki vaikkei tuntuisikaan merkitykselliseltä. Hyvin usein hiljaisuudessa saa näin yhteyden siihen tietoisen tason alapuolella olevaan osaan mieltä josta unet syntyy.

Ei ole mitään kollektiivistä mieltä

KM mee nukkuu

Vierailija kirjoitti:

Jos Mystikko näet tämän. Minulle tulee välillä aina sellainen olo että täytyisi lähteä näkyvämmin henkiselle polulle. Esimerkiksi alkaa työskennellä selvänäkijänä ja jättää tavalliset työt. Sitten taas ajattelen että ehkä se ei ole välttämätöntä vaan voin käyttää kykyjäni muutenkin. Miten ihmeessä saisin varmuuden ratkaisusta? Se on ihan totta että en työelämässä saa kunnolla oltua oma itseni ja koen että pitää koko ajan esittää vähän muuta. Toisaalta toimeentulon järjestyminen huolettaa ja toki pelkään leimautumista myös. Aina joinakin kausina, kuten nyt, tulee sellainen olo että nyt on aika, ja sitten en uskalla ja se menee ohi.

Et tule saamaan sellaista varmuutta mitä etsit, jossa ikään kuin joku ulkopuolinen vakuuttaisi sinulle että mene vaan uudelle polulle hyvin se menee, tai toisaalta sanoisi että ei kannata, siitä tulee vaan ongelmia. Et tule saamaan sellaista siksi, että sinä olet oman ajallisen elämäsi luoja ja käsikirjoittaja, ja sinulla on täysi vapaus tehdä kumpi vaan, mennä näkyvämmin henkiselle polulle tai olla menemättä. Kummallakin polulla on omat haasteensakin, jotka riippuvat siitä tietoisuuden tilasta jolla valitsemaasi polkua kuljet.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kollektiivistä mieltä

KM mee nukkuu

Puoli yhdeksältä on vähän turhan aikaista :) 

Vierailija kirjoitti:

Voisitkohan Mystikko kertoa oman näkemyksesi siitä, miten voi olla mahdollista, että ihmisiä vielä v 2022 ki.du.tetaan esim. Ukr ainassa. Eikö riitä, että ven.älä.iset vievät heiltä fyysisen elämän? Onko mahdollista, että kid.ut.ta.jat olisivat jonkin ns. pahan olennon vallassa, kuten jotkut väittävät vai ihanko vaan ihmisolento egonsa kautta voi olla noin paha ja julma? Miksi ihmeessä? En käsitä. Surullista ja kauheaa!

Ei valitettavasti tarvita mitään ulkoista pahaa olentoa jonka vallassa pitäisi olla, jotta pahaa ilmenee maailmassa. Ihmismieli pystyy sekä suureen hyvyyteen että suureen pahuuteen ihan itsessään. Riippuu ihmisen uskomuksista ja tietoisuudentilasta.

Eikä se ole vain niin että joku tietty kansa, vaikka nyt venäläiset, olisi geneettisesti jotenkin erityisen pahoja. Saksalaiset, jotka on nykyään ihan rauhanomaisia länsimaisia, pystyivät tunnetusti kammottaviin tekoihin Hitlerin aikaan, koska heidän uskomusmaailmansa oli rakennettu myös sen ajan tieteellisen tiedon myötä sellaiseksi, että tietyt rodut olisivat alempia ja että ihmisrotua on syytä kehittää valikoivalla jalostuksella. Siihen sopiva johtaja, joka kertoo mitkä on niitä alempia rotuja ja miten ne haittaa ja vie rahatkin jne niin kyllä se väkivallan kierre saatiin aikaan. Myös Suomessa sisällissodan aikaan on dokumentoitu aivan kammottavia julmuuksia oman kansan jäseniä vastaan. Paha voi herätä ihmisissä kansallisuudesta riippumatta, jos uskomusmaailma ja olosuhteet on sille otolliset.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut monista kirjoista, että jos ihmiskunta tekee liian rajuja toimia ja maapallo on vaarassa tuhoutua, niin toisten planeettojen asukkaat tulisivat pelastamaan tilanteen, esim. estämään ydinonnettomuuden. Ovatko kaikki nuo kanavoijat/kirjailijat olleet väärässä vai saako ihmiskunta apua?

Siitä tulee lähteä, että ihmiskunta seisoo omillaan. Ei luottaa edes että vielä tuntematon ihmisen teknologia pelastaa, eikä varsinkaan että toisten planeettojen asukkaat joita ihmiskunta ei ole koskaan edes kohdannut pelastaisivat. Kyllä se on ihan realistinen vaihtoehto että ihmiskunta tuhoaa itse itsensä, ei ole niin että se jotenkin aina pelastettaisiin vaikka se miten toimisi itsetuhoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan teistä lukenut Dolores Cannonin kirjoja? Jos, niin mitä mieltä olette niiden sanomasta?

Olen lukenut Custodians, beyond abduction. Olin kiinnostunut silloin maan ulkopuolisesta elämästä mutta tämä oli kyllä aika lailla ns. liian paksua juttua. Tiedot saatu erittäin epäluotettavilla tavoilla kuten hypnoosireggressiolla ja väitetyllä avaruusolioiden kanavoinneilla. Oikein kunnon sillisalaatti kaikkia new age piirissä olevia teorioita, kirjoittajan itsekehua (kanavoimiensa olioiden kautta) yms. Tämä on juuri sitä kamaa minkä takia olin vuosia miettimättä mitää näitä henkisiä juttuja...

Mutta miten muuten voisi saada tietoa avaruusolennoista kuin ns. epäluotettavilla tavoilla?

Vaikea uskoa, että kukaan saisi haastattelun videolle siten, että ihminen haastattelisi avaruusolentoa.  Ja ihmiset ovat myös avaruusolentoja, sillä avaruudessahan tämä pallomme on.

Jos vaikka Mystikko kertoisi, mitä on kommunikoinut toisten, eli ns. avaruusolentojen kanssa, niin olisiko sekään millään mittareilla luotettavaa tietoa? Tosin itse kyllä uskoisin varmaankin, mitä Mystikko kertoisi. :)

Nämä kanavoinnit, avaruusolennot tms on asioita joista en puhu. Ne ovat aivan sivupolkuja matkalla kohti henkistä heräämistä. Toiseksi niiden parissa on ihan valtavasti ihan vaan ihmisen mielikuvituksesta ja unien tapaan alitajunnasta tulevaa materiaalia. Eikä ne entiteetit, joiden kanssa kommunikoidaan aina silloinkaan jos oikeasti ollaan yhteydessä muuhunkin kuin omaan mieleen, ole aina niitä joita ne väittävät olevansa eikä ne aina tahdo hyvää.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitkohan Mystikko kertoa oman näkemyksesi siitä, miten voi olla mahdollista, että ihmisiä vielä v 2022 ki.du.tetaan esim. Ukr ainassa. Eikö riitä, että ven.älä.iset vievät heiltä fyysisen elämän? Onko mahdollista, että kid.ut.ta.jat olisivat jonkin ns. pahan olennon vallassa, kuten jotkut väittävät vai ihanko vaan ihmisolento egonsa kautta voi olla noin paha ja julma? Miksi ihmeessä? En käsitä. Surullista ja kauheaa!

Ei valitettavasti tarvita mitään ulkoista pahaa olentoa jonka vallassa pitäisi olla, jotta pahaa ilmenee maailmassa. Ihmismieli pystyy sekä suureen hyvyyteen että suureen pahuuteen ihan itsessään. Riippuu ihmisen uskomuksista ja tietoisuudentilasta.

Eikä se ole vain niin että joku tietty kansa, vaikka nyt venäläiset, olisi geneettisesti jotenkin erityisen pahoja. Saksalaiset, jotka on nykyään ihan rauhanomaisia länsimaisia, pystyivät tunnetusti kammottaviin tekoihin Hitlerin aikaan, koska heidän uskomusmaailmansa oli rakennettu myös sen ajan tieteellisen tiedon myötä sellaiseksi, että tietyt rodut olisivat alempia ja että ihmisrotua on syytä kehittää valikoivalla jalostuksella. Siihen sopiva johtaja, joka kertoo mitkä on niitä alempia rotuja ja miten ne haittaa ja vie rahatkin jne niin kyllä se väkivallan kierre saatiin aikaan. Myös Suomessa sisällissodan aikaan on dokumentoitu aivan kammottavia julmuuksia oman kansan jäseniä vastaan. Paha voi herätä ihmisissä kansallisuudesta riippumatta, jos uskomusmaailma ja olosuhteet on sille otolliset.

Kiitos Mystikko. Auttaako rauhan meditoiminen ja jos, niin kuinka valtava määrä tarvitaan rauhaa meditoivia, että se alkaa tehoamaan?

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".

Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit. 

Mikään kopio ei kuitenkaan olisi sinä. Vaikka sinulla olisi kopio, joka olisi sinusta vaikka 100 metrin päässä, se et olisi sinä, sen sijainti maailmankaikkeudessa olisi eri, mistä johtuen sen kokemukset olisivat eri, sen mieli ehdollistuisi hieman eri tavalla kokemusten seurauksena tms. Jokainen yksilö on Tietoisuuden tai Jumalan valitsema yksilöllinen näkökulma maailmankaikkeuteen, ei yksi ole sama kuin toinen edes vaikka se olisi päällisin puolin samanlainen. 

Kiitos Mystikko että vastasit kysymykseeni. Ajattelin lähinnä siltä kantilta että voisiko "minuja" olla olemassa lukemattomissa rinnakkaistodellisuuksissa, jossa sijainti maailmassa olisi sama kuin minulla nyt ja kokemukset täten samanlaiset jne. Mutta nyt tässä parin viikon aikana kun olen miettinyt asiaa syvällisemmin, niin pohjimmiltaanhan tuolla ei ole mitään väliä, Jumalallehan mikään ei ole mahdotonta tai oikeastaan, ei sillä ole edes merkitystä kun kaikki on pohjimmiltaan joka tapauksessa yhtä ja samaa Jumalan ilmentymää. Eli siis löysin mahdollisesti tuohon ongelmaani jo itse vastauksen. 

Hienoa että olet täällä taas, itsekin olen näitä asioita paljon miettinyt ja etsinyt itseäni, ja usko tai älä, kun tämän ketjun näin muutama viikko sitten ensimmäisen kerran niin joku ikään kuin loksahti minussa että hei, tätä olen juuri miettinyt ja hakenut itsekin omassa mielessäni!