Vapauduin miehistä, vapauduin kärsimyksestä
Olen koko elämäni potenut ahdistusta siitä etten seurustele tai ole miesten kanssa tekemisissä. Oivalsin kuitenkin ettei minulla ole mitään syytä mennä ryhmäpaineen mukana. Olen länsimaalainen nainen jolla on vapaus päättää suhde-elämästään. Ei ole olemassa mitään pakkoa sekaantua ikäviin seurustelusuhteisiin, seksisuhteisiin tai kanssakäymisiin ikävien ihmisten kanssa. Mikään ei käske minua enää pohtimaan ulkonäköäni, markkina-arvoani tai taipumaan miesten piirteisiin.
Älyni on kasvanut kun olen voinut päästää irti niistä asioista missä heteronaiset yleensä pyörivät (ulkonäkö, lapset, koti, kaikki turha). Suosittelen kaikille empijöille löytämään onnen jostain muualta kuin suhteista.
Kommentit (26)
Olin aikaisemmin samaa mieltä kanssasi ap. Tein kaikkeni löytääkseni itselleni sopivan kumppanin, ja kerta toisensa jälkeen jouduin pettymään. Miehet, joista itse olin kiinnostunut, eivät nähneet minua. Koskaan ei tuntunut olevan koko paketti kasassa. Varmaan sitten vaadin liikaa, ja etsin täydellistä miestä. Toisaalta ei itseäkään voi loputtomasti muuttaa. Päätin keskittyä muihin asioihin elämässä, ja olen siitä tyytyväinen.
Ainakaan en polta näppejäni. Joskus tapaan ihmisiä, ja tulee sykähdys, ja mietin, mitä jos. Kyllä se minulle oikea joku päivä kävelee vastaan, mutta en erityisesti etsi sitä. Tulee sitten kun tulee.
(Ja hei, mitä se sulle tai muille kuuluu, miten mä elän elämääni? Enköhän itse parhaiten tiedä omasta elämästäni.)
Vierailija kirjoitti:
Olin aikaisemmin samaa mieltä kanssasi ap. Tein kaikkeni löytääkseni itselleni sopivan kumppanin, ja kerta toisensa jälkeen jouduin pettymään. Miehet, joista itse olin kiinnostunut, eivät nähneet minua. Koskaan ei tuntunut olevan koko paketti kasassa. Varmaan sitten vaadin liikaa, ja etsin täydellistä miestä. Toisaalta ei itseäkään voi loputtomasti muuttaa. Päätin keskittyä muihin asioihin elämässä, ja olen siitä tyytyväinen.
Ainakaan en polta näppejäni. Joskus tapaan ihmisiä, ja tulee sykähdys, ja mietin, mitä jos. Kyllä se minulle oikea joku päivä kävelee vastaan, mutta en erityisesti etsi sitä. Tulee sitten kun tulee.
(Ja hei, mitä se sulle tai muille kuuluu, miten mä elän elämääni? Enköhän itse parhaiten tiedä omasta elämästäni.)
Alapeukku viimeisestä lauseesta, koska ap tai muut samanmieliset tässä ketjussa eivät ole edes yrittäneet vaatia ketään muita valitsemaan omaa elämäntapaansa, vaan vain kertoneet että heille itselleen luopuminen parisuhteen tavoittelusta on ollut helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että miehille pitää olla viehättävä. Miksi ihmeessä ette usko kelpaavannekin omina itsenänne? On minuakin ahdistanut se, etten kelpaa, mutta ei se kyllä laukea sillä, että olen yksin. Eihän se todista edelleenkään kelpaamisesta mitään. Haluan kelvata, mutta en todellakaan tingi saada olla oma itseni koko ajan.
No kun en ole koskaan kelvannut omana itsenäni kellekään. Omana itsenäni olen läski, ruma, karvainen, meikkaamaton, huonosti pukeutuva crocks-ämmä, joka kiroilen kuin merimies, ryyppään välillä kännit, olen suuren osan aikaa niin epäsosiaalinen että en jaksa kenenkään seuraa.
Kun olen halunnut nuorempana, ryhmäpaineen ja "kun kuuluu" ajattelun takia, miehen, on tarvinnut laihduttaa, ostaa parempia vaatteita, käyttäytyä naisellisemmin, sietää läheisyyttä jota en halua - olla muuta kuin oma aito itsensä.
Minä olen laiha, huoliteltu ja meikkaan, tarvitsen läheisyyttä ja olen sosiaalinen. Joskus toisaalta ryyppään, mutta en kiroile paljon. Mitä olen kuullut usealta mieheltä? Että pitäisi olla naisellisempi eli täytyisi käyttää korkokenkiä, mekkoja, hameita, pukeutua punaiseen, lakata kynnet punaisella... Että ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas. Näin MGTOW-miehenä odottelenkin innolla naisten yläpeukkuja aloitukselle , ja you go gurl!-hihkaisuja.
Miksi MGTOW-mies moisesta välittäisi? Minä en ainakaan.
Palstan kaksinaismoralismi tässä kiinnostaa. Aloituksen sisältö on täsmälleen sama, kuin mitä MGTOW-miehenä ajattelen naisista.
Onko ap joka päivä miesvaltaisella palstalla ulisemassa miesten kamaluudesta? Jos on niin sitten minäkin alapeukutan. Moneen kertaan teille mgtow-miehet on sanottu että aatteessanne ei ole mitään vikaa. Siinä on vikaa että vietätte päivänne täällä haukkumassa naisia.
Miksi alapeukut? Vituttaako, kun joku on tyytyväinen, eikä etsi pönkitystä itselleen toisesta ihmisestä? Kyllä minäkin olen kaikennäköistä tarrautujaa, hyväksikäyttäjää ja peilaajaa nähnyt, että näen jo aika kaukaa, kenen kanssa olen tekemisissä.
Mulle se suurin ongelma parisuhteissa on, että täytyisi näytellä olevansa nainen ;) Olen kyllä biologisesti nainen, mutta sisäisesti en koe olevani mitään sukupuolta. Mulla ei ole myös seksuaalista halua kumpaankaan sukupuoleen. Kun olen joskus nuorempana halunnut olla miesten kanssa, on tarvinnut teeskennellä seksuaalista halua, teeskennellä naisellista jne. Ei semmoista roolia jaksa ympäri vuorokauden koko ajan näytellä.