Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Hei hyvät kotona kyykkäävät velat ja kotiäidit: onko tämä ketju teidän mielestänne osoitus siitä velojen laatuajasta tai perheellisen kodin onnesta? Eikö tosiaan ole muuta tekemistä kuin typerä ja mihinkäänjohtamaton lapsellinen kiistely? Osoittaa lähinnä jotain teistä, ei ihmisten elmänvalinnoista. Suurin osa veloista ja perheellisistä elää omaa elämäänsä tyytyväisenä ja lähinnä säälii tuota riitaanne. Ohis ruokatuntiselaajalta.
Amen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivu 21 ja edelleen velat jankkaamassa velaelämästään. Ketä kiinnostaa? "Väestönkasvu önnönnöö oma aika plaaplaa omat rahat pälä pälä vapaus erakkoelämä en halua ei kiinnosta mussun mussun"
Ei mua ainakaan häiritse vapaaehtoislapsettomuus, mutta nää jankkaavat uniikit lumihiutaleet ärsyttävät kun ketjun aloituksessa kysyttiin lapsiperheellisten mielipiteitä. Ei ihme, että lapsettomille aikuisille on omat risteilyt pallomerineen, kun joka paikkaan on päästävä tasa-arvoisesti muiden kanssa vaikkei asia edes omaa napaa koskettaisi.
Tiedätkö mitä? Kun tämä ketju aloitettiin, niin tiesin, että tästä tulee kymmenien sivujen vuodatus. Koska lapsiperheiden on aina päästä puolustelemaan huonompaa asemaansa sivukaupalla. Jos asia olisi heille helppo, niin näitä ei tarvitsisi vuodattaa kymmeniä sivuja samojen henkilöiden toimesta.
t. Onnellinen Vela
ps. siitä velojen ketjusta ei tullut kymmenien sivujen jankkausta. Jokainen vain totesi mitä hyvää oma elämä on tuonut.
No niin, kun veloille ei kelpaa mikään muu kuin se, että pääsee aina sanomaan viimeisen sanan siitä, että on onnellisempi ja asiat on paremmin.
Täällä porukka on silleen että joojoo olet vela, no mulla on lapsia koska halusin eikä elämä ole lainkaan niin kamalaa kuin pelkäsin, ja sitten vela tulee vielä perään huutamaan että MINÄ EN KESTÄISI OLLENKAAN koska olen niin erityinen ja ainutlaatuinen herkkä pikku lumihiutale näettehän
No tuo kamaluus on varmaan korvien välissä. Kyllä sukulaislapsiakin viikonlopun tai pidennetyn jotenkuten kestää, mutta huokaisee helpoituksesta, kun pääsee omaan hiljaiseen kotiin esim. mökkiviikonlopun jälkeen.
Taas on poimittu viestistä kaikkein epäolennaisin sisältö ja korostettu sitä omaa ainutlaatuista erikoista lumihiutale-elämää <3
Mikä sattuu niin paljon toisten valinnoissa, että pitää alkaa nimittelemään? Huono itsetunto?
Kertoo tuosta kommentoimastasi kirjoittajasta kaiken että käyttää a) aivan helbvetin kulunutta ilmaisua kuten uniikki luihiutale ja b) käyttää sitä ihan väärässä yhteydessä. Miksi velat kuvittelisivat olevansa uniikkeja lumihiutaleita kun todistetusti meitä on ihan hemmetisti?
Itse rakastan lapsia, siskonlapset ovat ihan parhautta ja jos en viikoittain näe niin ikävä tulee. Kuitenkaan en näe että lapset sopivat elämääni, mieheni kanssa matkustellaan paljon, rakastan työtäni ja teen paljon 10-12 tunnin työpäiviä, olen hyvin pitkälti inspiraatiolähtöinen ihminen (ADD) eli ikäviin asioihin tarttuminen kestää ikuisuuksia, mistä syystä kämppä saattaa näyttää 2 viikkoa kuin atomipommin jäljiltä ja sitten siivoan sen putipuhtaaksi jne. Katson siskojani ja kavereitani, joilla on lapsia ja mietin että en minä saisi hankittua sille lapselleni talvihaalaria, huomaisin lapsen tarpeen varmaan kun se haalari pitäisi jo olla, ei minulla ole rutiineja ja lapsi kuitenkin tarvitsee rutiineja, vuorokausirytmini on sellainen että kuolisin varmaan jos joutuin heräämään päivittäin klo 6.-7.00. Olen tullut siihen tulokseen, että minun on parempi olla hankkimatta lapsia itse. Silti vähän haikeana raskaana olevia ihmisiä, suurin osa perheellisistä tuntuu olevan valintaansa tyytyväisiä mikä on hyvä. Joskus tulee sitten niitä ihmisiä vastaan joidenka olisi pitänyt jäädä veloiksi, tulee paha mieli lasten puolesta kun äiti/isä tiuskii ja pahimmassa tapauksessa lyö/tukistaa lasta ihan julkisella paikalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ps. siitä velojen ketjusta ei tullut kymmenien sivujen jankkausta. Jokainen vain totesi mitä hyvää oma elämä on tuonut.
No ei varmaan tullut, kun kukaan ei ollut vastaamassa jokaiseen viestiin että "minä en ainakaan haluaisi tuollaista elämää, se ei lainkaan sopisi minulle, onneksi minulla on lapsia, olen varmasti onnellinen ja paremmassa asemmassa ja todistan sen näillä kommenteillani kaikille".
Velat olisivat nauraneet tällaisille puheille. Siinä se ero juuri on, eli joku kaihertaa sisällä kuitenkin..
Niin, sillä velalla, joka täällä jankkaa jo hyvänen aika sivulla 20 jotain. Miksi jokaiseen viestiin, jossa perheellinen kertoo elämänsä hyvistä puolista, täytyy vastata nämä tuntemukset mitätöiden?
Sinä se jankkaat. Viestissäni ei ollut mitään mihin sinun olisi ollut pakko kirjoittaa valheitasi.
Minä luovutan. Jokainen tätä ketjua pidemmälle lukenut tajuaa kyllä, mitä tarkoitan.
Siinäpä se, kun minä juuri tulin keskusteluun. Älykäs ihminen ei laita muiden kirjoituksia toisten piikkiin, ja jokainen älykäs ketjua lukeva tajuaa tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivu 21 ja edelleen velat jankkaamassa velaelämästään. Ketä kiinnostaa? "Väestönkasvu önnönnöö oma aika plaaplaa omat rahat pälä pälä vapaus erakkoelämä en halua ei kiinnosta mussun mussun"
Ei mua ainakaan häiritse vapaaehtoislapsettomuus, mutta nää jankkaavat uniikit lumihiutaleet ärsyttävät kun ketjun aloituksessa kysyttiin lapsiperheellisten mielipiteitä. Ei ihme, että lapsettomille aikuisille on omat risteilyt pallomerineen, kun joka paikkaan on päästävä tasa-arvoisesti muiden kanssa vaikkei asia edes omaa napaa koskettaisi.
Tiedätkö mitä? Kun tämä ketju aloitettiin, niin tiesin, että tästä tulee kymmenien sivujen vuodatus. Koska lapsiperheiden on aina päästä puolustelemaan huonompaa asemaansa sivukaupalla. Jos asia olisi heille helppo, niin näitä ei tarvitsisi vuodattaa kymmeniä sivuja samojen henkilöiden toimesta.
t. Onnellinen Vela
ps. siitä velojen ketjusta ei tullut kymmenien sivujen jankkausta. Jokainen vain totesi mitä hyvää oma elämä on tuonut.
No niin, kun veloille ei kelpaa mikään muu kuin se, että pääsee aina sanomaan viimeisen sanan siitä, että on onnellisempi ja asiat on paremmin.
Täällä porukka on silleen että joojoo olet vela, no mulla on lapsia koska halusin eikä elämä ole lainkaan niin kamalaa kuin pelkäsin, ja sitten vela tulee vielä perään huutamaan että MINÄ EN KESTÄISI OLLENKAAN koska olen niin erityinen ja ainutlaatuinen herkkä pikku lumihiutale näettehän
No tuo kamaluus on varmaan korvien välissä. Kyllä sukulaislapsiakin viikonlopun tai pidennetyn jotenkuten kestää, mutta huokaisee helpoituksesta, kun pääsee omaan hiljaiseen kotiin esim. mökkiviikonlopun jälkeen.
Taas on poimittu viestistä kaikkein epäolennaisin sisältö ja korostettu sitä omaa ainutlaatuista erikoista lumihiutale-elämää <3
Mikä sattuu niin paljon toisten valinnoissa, että pitää alkaa nimittelemään? Huono itsetunto?
Kertoo tuosta kommentoimastasi kirjoittajasta kaiken että käyttää a) aivan helbvetin kulunutta ilmaisua kuten uniikki luihiutale ja b) käyttää sitä ihan väärässä yhteydessä. Miksi velat kuvittelisivat olevansa uniikkeja lumihiutaleita kun todistetusti meitä on ihan hemmetisti?
Itse rakastan lapsia, siskonlapset ovat ihan parhautta ja jos en viikoittain näe niin ikävä tulee. Kuitenkaan en näe että lapset sopivat elämääni, mieheni kanssa matkustellaan paljon, rakastan työtäni ja teen paljon 10-12 tunnin työpäiviä, olen hyvin pitkälti inspiraatiolähtöinen ihminen (ADD) eli ikäviin asioihin tarttuminen kestää ikuisuuksia, mistä syystä kämppä saattaa näyttää 2 viikkoa kuin atomipommin jäljiltä ja sitten siivoan sen putipuhtaaksi jne. Katson siskojani ja kavereitani, joilla on lapsia ja mietin että en minä saisi hankittua sille lapselleni talvihaalaria, huomaisin lapsen tarpeen varmaan kun se haalari pitäisi jo olla, ei minulla ole rutiineja ja lapsi kuitenkin tarvitsee rutiineja, vuorokausirytmini on sellainen että kuolisin varmaan jos joutuin heräämään päivittäin klo 6.-7.00. Olen tullut siihen tulokseen, että minun on parempi olla hankkimatta lapsia itse. Silti vähän haikeana raskaana olevia ihmisiä, suurin osa perheellisistä tuntuu olevan valintaansa tyytyväisiä mikä on hyvä. Joskus tulee sitten niitä ihmisiä vastaan joidenka olisi pitänyt jäädä veloiksi, tulee paha mieli lasten puolesta kun äiti/isä tiuskii ja pahimmassa tapauksessa lyö/tukistaa lasta ihan julkisella paikalla!
Ohis, mutta huomasitko ensin kritisoivasi tuon uniikin lumihiutaleen käyttöä "väärässä yhteydessä" ja kertovasi sitten yksityiskohtaisesti itsestäsi ja omasta elämästäsi ketjussa, joka ei kosketa sinua..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.
Miten tämäkin vastaus liittyy aloitukseen???
Ja kyllä mullakin on pillu kunnossa vaikka olen synnyttänyt, ja varmasti 99% muillakin synnyttäneistä.
Ja aika suurella osalla niistä jotka ei ole synnyttäneet on kroppa pilalla, kyllä sitä lihottua saa ja jopa raskausarpia vaikka ei raskaana olisikaan.
On aika paljon raskauksista syntyneitä vaurioita, joista synnyttäneet kärsii koko elämänsä. Raskaus ja synnytys on riski synnyttäjän keholle. Pulmia on varmasti enemmällä kuin tuolla sinun mainitsemallasi 1 prosentilla. Jos joku iloitsee omasta kehostaan ja terveydestään niin suotakoon se hänelle:)
Tämä on juuri se tabu, jota ei saa sanoa ääneen, koska siihen narratiiviin lapsia tehneet eivät kykene suhtautumaan säälin sekaisella huvittuneisuudella.
Toinen tabu on ne onnelliset lapsettomat uranaiset, jotka nappaa toiselle kierrokselle karanneet perheen isät. Nämä parit ovat yleensä erittäin onnellisia ja eivät koskaan halua yhteisiä lapsia.
Onko sulla asperger vai miksi et tajua, etteivät nämä vastaukset liity aloitukseen?
Miksi ei saa puhua muusta kuin siitä, kuinka velat eivät saa kokea oman lapsen rakkautta?
Sulla tainnut mies pakata laukut ja lähteä hottiksen velan matkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Itsehän vihasin juhlia jo lapsena, ja näin ÄITINÄ ulkoistan lastenkutsut aina jollekin muulle, omia en edes järjestä ikinä.
Niin me ihmiset ollaan erilaisia, ja lapsettomalle tärkeät asiat eivät välttämättä ole niin tärkeitä vanhemmalle - ja toisin päin.
Siksi huvittaa keskustelijoiden pakkomielle asioiden arvottamiseen, kun niitä nyt vaan ei voi suoraan vertailla.
Joka nimittää lasta paskatuubiksi on takuulla lapseton.Jäänyt vähän lapseksi itsekin.Aikuinen ihminen käyttää sivistyneempiä sanoja.Vai ootko muuten vaan maalainen? Ehkä et vaan osaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.
Miten tämäkin vastaus liittyy aloitukseen???
Ja kyllä mullakin on pillu kunnossa vaikka olen synnyttänyt, ja varmasti 99% muillakin synnyttäneistä.
Ja aika suurella osalla niistä jotka ei ole synnyttäneet on kroppa pilalla, kyllä sitä lihottua saa ja jopa raskausarpia vaikka ei raskaana olisikaan.
On aika paljon raskauksista syntyneitä vaurioita, joista synnyttäneet kärsii koko elämänsä. Raskaus ja synnytys on riski synnyttäjän keholle. Pulmia on varmasti enemmällä kuin tuolla sinun mainitsemallasi 1 prosentilla. Jos joku iloitsee omasta kehostaan ja terveydestään niin suotakoon se hänelle:)
Tämä on juuri se tabu, jota ei saa sanoa ääneen, koska siihen narratiiviin lapsia tehneet eivät kykene suhtautumaan säälin sekaisella huvittuneisuudella.
Toinen tabu on ne onnelliset lapsettomat uranaiset, jotka nappaa toiselle kierrokselle karanneet perheen isät. Nämä parit ovat yleensä erittäin onnellisia ja eivät koskaan halua yhteisiä lapsia.
Onko sulla asperger vai miksi et tajua, etteivät nämä vastaukset liity aloitukseen?
Miksi ei saa puhua muusta kuin siitä, kuinka velat eivät saa kokea oman lapsen rakkautta?
Sulla tainnut mies pakata laukut ja lähteä hottiksen velan matkaan?
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette, kun..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Kyllä minä uskon, että vanhemmuuteen liittyy tosi paljon kaikenlaista muistamista, säätöä, velvoitteita ja pakollisia jutuja, jotka on vain pakko hoitaa lapsen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi ja viime kädessä lastensuojeluviranomaisen pelosta. Ja jos puolisoa ei ole tai hän ei ota näistä asioista vastuuta, ne kasaantuvat toisen harteille. Sellaista vanhemmuuden todellisuus on, ja sen vuoksi se ei minua kiinnostakaan. Ei vain sovi minun luonteelleni yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Joka nimittää lasta paskatuubiksi on takuulla lapseton.Jäänyt vähän lapseksi itsekin.Aikuinen ihminen käyttää sivistyneempiä sanoja.Vai ootko muuten vaan maalainen? Ehkä et vaan osaa?
Onko tää nyt joku hienostunut ad-homonem. Haista vittu sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Kyllä minä uskon, että vanhemmuuteen liittyy tosi paljon kaikenlaista muistamista, säätöä, velvoitteita ja pakollisia jutuja, jotka on vain pakko hoitaa lapsen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi ja viime kädessä lastensuojeluviranomaisen pelosta. Ja jos puolisoa ei ole tai hän ei ota näistä asioista vastuuta, ne kasaantuvat toisen harteille. Sellaista vanhemmuuden todellisuus on, ja sen vuoksi se ei minua kiinnostakaan. Ei vain sovi minun luonteelleni yhtään.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette...
Jollakin ottaa tunteisiin olla lapseton? Onkohan lapsettomat lopulta niitä jotka ei oo kelvannu kellekään? Vois muuten olla näin.
Lapsi p-tuubi? Sitä samaa tavaraa tulee ulos meistä aikuisistakin , jopa sinusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Kyllä minä uskon, että vanhemmuuteen liittyy tosi paljon kaikenlaista muistamista, säätöä, velvoitteita ja pakollisia jutuja, jotka on vain pakko hoitaa lapsen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi ja viime kädessä lastensuojeluviranomaisen pelosta. Ja jos puolisoa ei ole tai hän ei ota näistä asioista vastuuta, ne kasaantuvat toisen harteille. Sellaista vanhemmuuden todellisuus on, ja sen vuoksi se ei minua kiinnostakaan. Ei vain sovi minun luonteelleni yhtään.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette...
Joo näistä sais monta hyvää tr.. öö.. aloitusta, jossa mammat kävisivät kuumina. Kumma homma, ettei siellä velojen ketjussa tällaista esiintynyt(?)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi p-tuubi? Sitä samaa tavaraa tulee ulos meistä aikuisistakin , jopa sinusta!
Joo mutta jokainen hoitaa asiansa itse. Ei minua häiritse naapurin Pertin päästöt omaan vessaansa. Koiranikin olen opettanut menemään pusikoihin paskalle.
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset ollaan erilaisia, ja lapsettomalle tärkeät asiat eivät välttämättä ole niin tärkeitä vanhemmalle - ja toisin päin.
Siksi huvittaa keskustelijoiden pakkomielle asioiden arvottamiseen, kun niitä nyt vaan ei voi suoraan vertailla.
Se, että ihmisillä on eri arvojärjestys, ei tarkoita, etteikö asioita voisi arvottaa. Jollekulle esimerkiksi se, ettei raiskaa naisia, ei ole kovin tärkeää, mutta on silti moraalisesti parempi olla raiskaamatta naisia. Sama juttu lisääntymisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Kyllä minä uskon, että vanhemmuuteen liittyy tosi paljon kaikenlaista muistamista, säätöä, velvoitteita ja pakollisia jutuja, jotka on vain pakko hoitaa lapsen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi ja viime kädessä lastensuojeluviranomaisen pelosta. Ja jos puolisoa ei ole tai hän ei ota näistä asioista vastuuta, ne kasaantuvat toisen harteille. Sellaista vanhemmuuden todellisuus on, ja sen vuoksi se ei minua kiinnostakaan. Ei vain sovi minun luonteelleni yhtään.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette...
Vastasin tuohon lainaamaani kommenttiin, en ketjun aloitukseen.
Minä saan saman ottamalla koiran.