Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ps. siitä velojen ketjusta ei tullut kymmenien sivujen jankkausta. Jokainen vain totesi mitä hyvää oma elämä on tuonut.
No ei varmaan tullut, kun kukaan ei ollut vastaamassa jokaiseen viestiin että "minä en ainakaan haluaisi tuollaista elämää, se ei lainkaan sopisi minulle, onneksi minulla on lapsia, olen varmasti onnellinen ja paremmassa asemmassa ja todistan sen näillä kommenteillani kaikille".
Tottakai se jäi lyhyemmäksi, kun ei lapsellisilla ole tarvetta selitellä omaa onnellisuuttaan, kuten veloilla täällä.
Selittele mitenpäin haluat itsellesi, mutta tosiasia on se, että lapselliset täällä jankkaavat kymmeniä sivuja todistellaaksen olematonta onnellisuuttaan. Tosin onnellisuus on sisäistä, joku on varmaan ollut onnellinen neuvostoliitossakin.
Mitä jos kypsyisit aikuisuuteen? Vai olitko se sama pallomeressäpomppija?
Tuletteko onnelliseksi toisten haukkumisesta ja alistamisesta? Toivottavasti ette tee sitä "lapsillenne". Kaltaisianne ihmishirviöitä niistä luultavasti tulee. Mikä elämässäsi on mennyt pieleen, että toisia pitää haukkua netissä?
Jäin vähän niinkuin suu auki lukemaan tätä viestiäsi. Ilmeisesti olet joku joka osaa vaan lukea mitä haluaa, muut skippaa? No, ne koulut alkaa viimeistään ensi tiistaina.
Siis olet sadistin lisäksi tyhmä? Kerrot että muut ovat kehittymättömiä ja ehdottelet pallomeriä heille??? Etkä näe tässä mitään väärää. Oletko sinä aivovammainen kääpiö nyt ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nolla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ps. siitä velojen ketjusta ei tullut kymmenien sivujen jankkausta. Jokainen vain totesi mitä hyvää oma elämä on tuonut.
No ei varmaan tullut, kun kukaan ei ollut vastaamassa jokaiseen viestiin että "minä en ainakaan haluaisi tuollaista elämää, se ei lainkaan sopisi minulle, onneksi minulla on lapsia, olen varmasti onnellinen ja paremmassa asemmassa ja todistan sen näillä kommenteillani kaikille".
Velat olisivat nauraneet tällaisille puheille. Siinä se ero juuri on, eli joku kaihertaa sisällä kuitenkin..
Niin, sillä velalla, joka täällä jankkaa jo hyvänen aika sivulla 20 jotain. Miksi jokaiseen viestiin, jossa perheellinen kertoo elämänsä hyvistä puolista, täytyy vastata nämä tuntemukset mitätöiden?
Sinä se jankkaat. Viestissäni ei ollut mitään mihin sinun olisi ollut pakko kirjoittaa valheitasi.
Minä luovutan. Jokainen tätä ketjua pidemmälle lukenut tajuaa kyllä, mitä tarkoitan.
Siinäpä se, kun minä juuri tulin keskusteluun. Älykäs ihminen ei laita muiden kirjoituksia toisten piikkiin, ja jokainen älykäs ketjua lukeva tajuaa tämän.
Älykäs ihminen lukee ensin koko ketjun ennenkuin kommentoi.
Hävisit. Miltä tuntuu?
Mitä mä hävisin? Tuntuu hölmistyneeltä. Varsinkin kun oli tähän viestiin eka kommenttini.
No ajattele näin, että nuori ja pöljä menee pelaamaan ensimmäistä peliään NHL ja heti häviää.
Oppia ikä kaikki...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ps. siitä velojen ketjusta ei tullut kymmenien sivujen jankkausta. Jokainen vain totesi mitä hyvää oma elämä on tuonut.
No ei varmaan tullut, kun kukaan ei ollut vastaamassa jokaiseen viestiin että "minä en ainakaan haluaisi tuollaista elämää, se ei lainkaan sopisi minulle, onneksi minulla on lapsia, olen varmasti onnellinen ja paremmassa asemmassa ja todistan sen näillä kommenteillani kaikille".
Tottakai se jäi lyhyemmäksi, kun ei lapsellisilla ole tarvetta selitellä omaa onnellisuuttaan, kuten veloilla täällä.
Selittele mitenpäin haluat itsellesi, mutta tosiasia on se, että lapselliset täällä jankkaavat kymmeniä sivuja todistellaaksen olematonta onnellisuuttaan. Tosin onnellisuus on sisäistä, joku on varmaan ollut onnellinen neuvostoliitossakin.
Mitä jos kypsyisit aikuisuuteen? Vai olitko se sama pallomeressäpomppija?
Tuletteko onnelliseksi toisten haukkumisesta ja alistamisesta? Toivottavasti ette tee sitä "lapsillenne". Kaltaisianne ihmishirviöitä niistä luultavasti tulee. Mikä elämässäsi on mennyt pieleen, että toisia pitää haukkua netissä?
Jäin vähän niinkuin suu auki lukemaan tätä viestiäsi. Ilmeisesti olet joku joka osaa vaan lukea mitä haluaa, muut skippaa? No, ne koulut alkaa viimeistään ensi tiistaina.
Siis olet sadistin lisäksi tyhmä? Kerrot että muut ovat kehittymättömiä ja ehdottelet pallomeriä heille??? Etkä näe tässä mitään väärää. Oletko sinä aivovammainen kääpiö nyt ihan ok?
Tuota, nyt sä olet näköjään ihan pihalla. Oppia ikä kaikki.
Joskus mietin itsekin, millaista elämä olisi ilman lapsia. Nautin kuitenkin perheestä ympärilläni ja rakastan lapsiani sekä heidän hoitamistaan ja kasvattamistaan. Ehdimme miehen kanssa elellä tulevaisuudessa ihan kahdestaan jopa vuosikymmenien ajan, joten en koe menettäväni lapsieni takia mitään. Halusin ja valitsin kuitenkin perhe-elämän ihan omasta tahdostani.
Ketjun viimeiset sivut haiskahtaa Ylilaudan trollaukselta.
Mun elämä oli stressaavamaa kun olin lapseton. Nyt osaan paremmin keskittyä hetkessä elämiseen lapsen kanssa, enkä stressaa turhista. Nautin suunnattomasti lapseni kanssa olemisesta, mikä on tuonut elämään valtavasti sisältöä. En osannut edes haaveilla näin suurista myönteisistä tunteista. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja yksi asia ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Kyllä minä uskon, että vanhemmuuteen liittyy tosi paljon kaikenlaista muistamista, säätöä, velvoitteita ja pakollisia jutuja, jotka on vain pakko hoitaa lapsen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi ja viime kädessä lastensuojeluviranomaisen pelosta. Ja jos puolisoa ei ole tai hän ei ota näistä asioista vastuuta, ne kasaantuvat toisen harteille. Sellaista vanhemmuuden todellisuus on, ja sen vuoksi se ei minua kiinnostakaan. Ei vain sovi minun luonteelleni yhtään.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette...
Joo näistä sais monta hyvää tr.. öö.. aloitusta, jossa mammat kävisivät kuumina. Kumma homma, ettei siellä velojen ketjussa tällaista esiintynyt(?)
Nii-iin, kumma.... =D
Ok, myönnän. Jos ei omat valinnat pelota, että mitä jos kuitenkin.. Entäpäs jos olisinkin tehnyt toisin. Kuten tässä ketjussa.
No ehkä sä vielä ehdit... valita toisin.
Booring. Haukkumalla te horot vain häviätte.
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä oli stressaavamaa kun olin lapseton. Nyt osaan paremmin keskittyä hetkessä elämiseen lapsen kanssa, enkä stressaa turhista. Nautin suunnattomasti lapseni kanssa olemisesta, mikä on tuonut elämään valtavasti sisältöä. En osannut edes haaveilla näin suurista myönteisistä tunteista. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja yksi asia ei sovi kaikille.
Hieno juttu! Harmi, että nämä poteroissaan olevat mammat eivät näe näin!
t. vela
ps. itse saan saman ilon koirasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Kyllä minä uskon, että vanhemmuuteen liittyy tosi paljon kaikenlaista muistamista, säätöä, velvoitteita ja pakollisia jutuja, jotka on vain pakko hoitaa lapsen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi ja viime kädessä lastensuojeluviranomaisen pelosta. Ja jos puolisoa ei ole tai hän ei ota näistä asioista vastuuta, ne kasaantuvat toisen harteille. Sellaista vanhemmuuden todellisuus on, ja sen vuoksi se ei minua kiinnostakaan. Ei vain sovi minun luonteelleni yhtään.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette...
Joo näistä sais monta hyvää tr.. öö.. aloitusta, jossa mammat kävisivät kuumina. Kumma homma, ettei siellä velojen ketjussa tällaista esiintynyt(?)
Nii-iin, kumma.... =D
Ok, myönnän. Jos ei omat valinnat pelota, että mitä jos kuitenkin.. Entäpäs jos olisinkin tehnyt toisin. Kuten tässä ketjussa.
No ehkä sä vielä ehdit... valita toisin.
Booring. Haukkumalla te horot vain häviätte.
Kas, lauta-jonne. Ellei jopa suorastaan MGTOW?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä oli stressaavamaa kun olin lapseton. Nyt osaan paremmin keskittyä hetkessä elämiseen lapsen kanssa, enkä stressaa turhista. Nautin suunnattomasti lapseni kanssa olemisesta, mikä on tuonut elämään valtavasti sisältöä. En osannut edes haaveilla näin suurista myönteisistä tunteista. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja yksi asia ei sovi kaikille.
Hieno juttu! Harmi, että nämä poteroissaan olevat mammat eivät näe näin!
t. vela
ps. itse saan saman ilon koirasta.
Hyvä homma!
Itse en tykkää koirista mutta lapsista kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin itsekin, millaista elämä olisi ilman lapsia. Nautin kuitenkin perheestä ympärilläni ja rakastan lapsiani sekä heidän hoitamistaan ja kasvattamistaan. Ehdimme miehen kanssa elellä tulevaisuudessa ihan kahdestaan jopa vuosikymmenien ajan, joten en koe menettäväni lapsieni takia mitään. Halusin ja valitsin kuitenkin perhe-elämän ihan omasta tahdostani.
Minä kokisin. Menettäväni juuri ne parhaat ajat, kun on parhaassa kunnossa tehdä retkiä ja matkoja yms. mutta olisi sidottu kotiin. Sama homma eläkkeellä ei enää ole sama homma.
Hienoa, että nautit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä oli stressaavamaa kun olin lapseton. Nyt osaan paremmin keskittyä hetkessä elämiseen lapsen kanssa, enkä stressaa turhista. Nautin suunnattomasti lapseni kanssa olemisesta, mikä on tuonut elämään valtavasti sisältöä. En osannut edes haaveilla näin suurista myönteisistä tunteista. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja yksi asia ei sovi kaikille.
Hieno juttu! Harmi, että nämä poteroissaan olevat mammat eivät näe näin!
t. vela
ps. itse saan saman ilon koirasta.
Hyvä homma!
Itse en tykkää koirista mutta lapsista kyllä.
Koiran voi komentaa olemaan hiljaa, mielestäni ihmistä ei voi, mutta jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten juuri omille synttäreilleni Star Wars -kakun. :D Se on näköjään pinnalla nyt.
Huomasin jossakin vaiheessa iltaa, että nämä ovat kuin lastenkutsut, mutta meininki on parempaa ja saa olla humalassa.
Upeaa! Seuraavaksi aikuisten pallomereen skumppalasi kädessä olemaan niin nuorekasta ja lapsekasta ja ainutlaatuista ja vapaata ja hassunhauskaa.
Vaikka niinkin, jos siltä tuntuu. Juhlia on hauska järjestää, kun niitä kakkuja ja ohjelmanumeroita ei tarvitse väkertää otsa rypyssä lapsen pettymyksen torjumiseksi vaan koska itseä huvittaa. En ole koskaan kuullut vanhemmasta, joka nauttisi lastenkutsujen järjestämisestä, vaikka kyllä sellaisiakin varmaan kohta kaivautuu kertomaan ("näin äitinä"), miten asiat oikeasti ovat. :)
Se on sitä metatyötä jota "tekevät" kaiket päivät. Pitää järjestää sitä sun tätä ja wttu VELAT tajuatteko miten paljon hommaa siinä on ja se wtun äijä ei ole tehnyt mitään. Minä jouduin järjestelemään lapsen kengät ja aikatauluttamaan kaiken ja tilaamaan lapsen harrastukset ja hammaslääkärin JUMALAUTA!!!!
Kyllä minä uskon, että vanhemmuuteen liittyy tosi paljon kaikenlaista muistamista, säätöä, velvoitteita ja pakollisia jutuja, jotka on vain pakko hoitaa lapsen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi ja viime kädessä lastensuojeluviranomaisen pelosta. Ja jos puolisoa ei ole tai hän ei ota näistä asioista vastuuta, ne kasaantuvat toisen harteille. Sellaista vanhemmuuden todellisuus on, ja sen vuoksi se ei minua kiinnostakaan. Ei vain sovi minun luonteelleni yhtään.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette...
Joo näistä sais monta hyvää tr.. öö.. aloitusta, jossa mammat kävisivät kuumina. Kumma homma, ettei siellä velojen ketjussa tällaista esiintynyt(?)
Nii-iin, kumma.... =D
Ok, myönnän. Jos ei omat valinnat pelota, että mitä jos kuitenkin.. Entäpäs jos olisinkin tehnyt toisin. Kuten tässä ketjussa.
No ehkä sä vielä ehdit... valita toisin.
Booring. Haukkumalla te horot vain häviätte.
Kas, lauta-jonne. Ellei jopa suorastaan MGTOW?
Tätä kysyttiin jo 10 vuotta sitten. En liity mihinkään kerhoihin, MGTOW mies ei ole MGTOW, koska ei halua kuulua mihinkään. Ymmärrätkö?
Ylilaudalla on niin paska GUI, että sinne en mene ennen kun se korjataan. Keskustelutkin aika Jonne tasoa mitä kävin kerran lukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun viimeiset sivut haiskahtaa Ylilaudan trollaukselta.
Jep, onneksi ne koulut alkaa kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin itsekin, millaista elämä olisi ilman lapsia. Nautin kuitenkin perheestä ympärilläni ja rakastan lapsiani sekä heidän hoitamistaan ja kasvattamistaan. Ehdimme miehen kanssa elellä tulevaisuudessa ihan kahdestaan jopa vuosikymmenien ajan, joten en koe menettäväni lapsieni takia mitään. Halusin ja valitsin kuitenkin perhe-elämän ihan omasta tahdostani.
Minä kokisin. Menettäväni juuri ne parhaat ajat, kun on parhaassa kunnossa tehdä retkiä ja matkoja yms. mutta olisi sidottu kotiin. Sama homma eläkkeellä ei enää ole sama homma.
Hienoa, että nautit!
Minua ei kiinnosta matkailu, ei ole koskaan kiinnosranut, vaan nautin kotielämästä kaupungissa. En odota eläkeaikaa oikeastaan, koska rakastan työtäni ja se tuottaa minulle iloa. Lapseni ovat 20-30-vuotiaita kun olen itse 50, ja uskon silloin kaipaavani enemmän rauhaa ja hiljaisuutta sekä omaa aikaa.
T. Uniikki lumihiutale minäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velojen suvaitsevaisuus perheellisiä kohtaan oikein huokuu ketjusta.
Jokaiselle perhe-elämäänsä tyytyväiselle on tullut runsaasti kommentteja, että hienoa kun olet onnellinen ja tyytyväinen.
Jokaiselle mielensä muuttaneelle ex-lapsettomalle on kommentoitu, että onpa mukavaa että elämäsi tuntuu hyvältä ja olet päätökseesi tyytyväinen.
Jokaiselle arkielämäänsä purkavalle vanhemmalle on kommentoitu että hieno homma, olet varmasti hyvä vanhempi.Taas väärin. Yksikään vela ei ole täällä nimitellyt lapsellisia. Lapselliset ovat nimitelleet jo tänään ainakin 3-4 kertaa veloja. Ehkäpä se oma pää ei olekkaan niin puhdas kuin luullaan?
Ihan miten vaan, mutta mua riipii tuon jonkun jankkaajan ahkera jokaiseen viestiin takertuminen ja toisten kokemusten mitätöiminen.
Se on velalta lapselliselle ihan yhtä perseestä kuin se "et voi tietää elämästä mitään ilman lapsia-kortti perheellisiltä.
Meillä on todella päinvastoin maailmankatsomut. Mun mielestä toisen kokemukset ei mitätöidy, jos kerron miten itse koen asiat. Jotenkin herkältä vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä oli stressaavamaa kun olin lapseton. Nyt osaan paremmin keskittyä hetkessä elämiseen lapsen kanssa, enkä stressaa turhista. Nautin suunnattomasti lapseni kanssa olemisesta, mikä on tuonut elämään valtavasti sisältöä. En osannut edes haaveilla näin suurista myönteisistä tunteista. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja yksi asia ei sovi kaikille.
Hieno juttu! Harmi, että nämä poteroissaan olevat mammat eivät näe näin!
t. vela
ps. itse saan saman ilon koirasta.
Hyvä homma!
Itse en tykkää koirista mutta lapsista kyllä.Koiran voi komentaa olemaan hiljaa, mielestäni ihmistä ei voi, mutta jokainen tyylillään.
Meillä lapset osaa kyllä olla hiljaa, koira ei.
Saavat puolestani nauttia vapaudestaan, toisaalta varmasti ihanaa! Minä halaan lapsiani ja olen onnellinen heistä!
No ehkä sä vielä ehdit... valita toisin.