Ei kai noi lastensuojelu uhri tarinat ole totta?? Eihän tuollaista oikeasti voi tapahtua??

Julkisuudessa esitetyt epäillyt viranomaistoiminnasta ovat siinä mielessä hankalia, että vastapuolellla on täysi vaitiolovelvollisuus. Eli henkilö saattaa sairastaa skitsofreniaa, olla päihderiippuvainen ja omata rikostaustan sekä olla syyllistynyt esim. lapsen pahoinpitelyyn, mutta tätähän hän ei tietenkään sano kertoessaan kuinka on väärin perustein joutunut lastensuojelun kohteeksi. Ja viranomainen ei voi totuuttakaan kertoa. Varmaan 90-98% on näitä tapauksia, mitä siis julkisuudessa esitellään isoina vääryyksinä. Kannattaa muista, että hyvin vakavissa mt-ongelmissa ihmiseltä itseltään puuttuu sairauden tunne.

Toki joukkoon mahtuu oikeitakin virheitä, jopa pahojakin sellaisia, mutta ne hautaantuvat mt-ongelmaisten räyhäyksen alle. Isoin ongelma kuitenkin taita aolla se, että lapsia ei huostaanoteta vaikka tarvetta olisi (esim juuri tapaus Eerika), eli vanhemmat onnistuvat manipuloimaan viranomaisia oikeastikin.

Minut huostaanotettiin nuoruudessani enkä kertaakaan missään paikassa törmännyt lapseen tai nuoreen joka olisi huostaanotettu ilman syytä. Mutta näiden laitosten sisällä tapahtui kyllä kummia juttuja, esimerkiksi minua, lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytettyä lääppi yksi sosionomi perseelle ja kun sanoin että koin sen seksuaalisena häirintänä minut uhattiin haastaa oikeuteen kunnianloukkauksesta ja tämä sosionomi ilmoitti, ettei voi enää koskaan koskea minuun koska hänen täytyy suojella itseään. Koko ks. laitoksen henkilökunta asettui tämän sosionomin puolelle.Vaikka tapauksesta on nyt 6 vuotta vieläkin harmittaa.

Nyt siellä on Johanna Metsäjätti pauhaamassa. Muistatteko sen mamman joka liftasi vauvan kanssa? Tämä menee mielenkiintoiseksi koska taas on lapsensa huostaanotettu tai ainakin 2015 oltiin ottamassa. Ilmeisesti lapsen puheiden perusteella...

Iso ongelma minusta on se, että esim. päihdeongelmaisten "maailma" on niin, niin, niin etäällä tavallisen ja kunnollisen ihmisen arkipäivästä, että käsitykset mm. tällaisissa asioissa hämärtyvät.

Jos joku on vaikka ap:sta tehnyt (perättömän) ls-ilmon tai perhe on muuten vaikeuksissa ja sos.toimen asiakas, ei se tietenkään tarkoita, että huostaanotto tosiaan tapahtuisi heti ja syynä olisi vaikka pikavipillä ostettu pipo. Ei näin.

Aikaisemmissa viesteissä kerrottiin, millaista päihdeihmisten lasten elämä tosiaan voi olla. Hyvä esimerkki on myös Alakosken "Sikalat" - vaikka ajankuva on 70-luvulta, on ihan liian usein päihdeporukoissa perhe-elämä nykyäänkin samankaltaista. Ei niitä huostaanottoja tosiaan helpolla vieläkään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on omasta mielestään viaton ja muut syyllisiä.

Miten tuo sai sit kuitenkin lapset takas jos sossujen mielestä siinä oli vikaa? Eihän se olisi niitä saannu takas jos oikeasti olisi ollut huono äiti?

Kyllä olisi. Tiedän muutamankin tapauksen jossa lapset olisi pitänyt ottaa smantien laitoikselta eikä ikinä edes näyttää niitä enää äidille. Mutta ei, takaisin vaan kun pienikin ryhtiliike tehtiin...

Itse näkisin että lastensuojelu ei todellakaan ole liian ankara, tai käytä valtaansa ainakaan liiaksi. Jouduin asumaan opiskeluiden takia toisella paikkakunnalla muutaman kuukauden, ja otin asunnon (hirveltä!!)  asuinalueelta (tätä lähemmäs slummia ei pääse Suomessa). Pari kerrosta alempana asui kaksi narkkaria, mies ja nainen. Naisella oli huostaanotettu tytär, noin 3- vuotias. 6päivää viikossa pariskunta oli aivan sekaisin, jouduin itsekkin (taisin olla ainoa naapureista joka uskalsi) soittaa poliisin 2kertaa, kun kuulin tappelut rappukäytävään, ja naisen avuhuudot. Mies pissaili rappukäytävään, ja huojui silmät seisoen aamulla kotiin, kun olin lähdössä luennolle.  Tiedän muilta naapureilta, että onnistuivat välinpitämättömyydellään myös tiputtamaan kissansa parvekkeelta kuolemaan.

En pääse ikinä kuitenkaan eroon siitä olosta mikä tuli kun kohtasin naisen pienen lapsen aina tiettynä päivänä viikossa sosiaalityöntekijän käsipuolessa. Lapsi oli valehtelematta kaunein ikinä näkemäni 3-vuotias, suloisine enkelikiharoineen. En vieläkään ymmärrä miten on mahdollista että lapsi annettiin päiväksi aina äidillensä, ja miten on mahdollista ettei lastensuojelu tiennyt (tai ottanut huomioon, mikäli tiesivät) pariskunnan ahkerasta huumeiden käytöstä. Tosin toivoin aina vain hyvää kyseiselle naiselle, joka ikinen kerta kun näin punaisen sosiaalityöntekijän auton pihassa, toivoin vain että nainen olisi edes sen yhden päivän selvinpäin, sen niin suloisen ja viattoman lapsen takia.

Tämän takia en suostu allekirjoittamaan väitettä että lastensuojelu toimisi mielivaltaisesti, tai olisi kohtuuttoman ankara. Tunnen varmaankin loppuelämäni syyllisyyttä siitä etten voinut lapsen hyväksi mitään tehdä. Toivon että lastensuojeluntyöntekijät tekivät paitsi tämän lapsen, myös kaikkien muiden avuntarpeessa olevien lapsien kohdalla kaikkensa. Kenenkään elämä ei tulisi alkaa tällaisessä perheessä.

On varmasti lastensuojelussakin käynyt mokia (tulee mieleen se pieni Vilja-tyttö) mutta osa noista lastensuojelun "uhreista" on kyllä ihan itse asettanut itsensä ja lapsensa tuohon tilanteeseen. Omassa tuttavapiirissä on mm. pariskunta jotka käyttävät melko koviakin aineita, ja heille oli ihan normaalia jättää 4-vuotias yksin kotiin katsomaan videota siksi aikaa, kun lähtivät vähän viihteelle. Lapsi sijoitettiin pois kotoa lasun toimesta, ja kumpikin näistä vanhemmista kokee, että heille on tehty suurta vääryyttä ja että lasu vei lapsen ilman mitään syytä. Varmasti näitäkin tapauksia siis on, missä vanhemman/vanhempien mielestä mitään ongelmia ei ollut kun taas kuka tahansa täysijärkinen aikuinen voi ymmärtää miksi lapsi on otettu huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Suomessa huostaanottoja tehdään liian vähän eikä reagoida ajoissa.

Osittain näin, en ole käynyt lukemassa noita tarinoita, mutta kaikenlaista voi kyllä tapahtua, jos pyörät lähtevät pyörimään, niitä ei ole helppo pysäyttää.

Ex-puolisollani oli edellisessä liitossaan sijoituslapsi, joka jäi hänen exälleen, mutta oli meillä joka toinen viikonloppu.

Oireili kuitenkin teininä, lintsasi koulusta varasti siideriä kaupasta jne. Puolisoni hänen ex ja sosiaali-ihmiset palveerasivat monesti. Sijoituslapsi on aina valmiiksi lastensuojelun asiakas, joten ongelmiin päästiin puuttumaan varhain. Lopulta sijoittaminen laitokseen ja koulun jatkaminen siellä oli järkevin vaihtoehto.

Ensimmäinen laitos oli lähinnä rahastusfirma. Lapsi oli siellä vuoden, ennen kuin saatiin parempaan isompaan laitokseen. Ensimmäisessä laitoksessa lapset olivat usein vain yhden ohjaajan mielivallan alla. Isommassa laitoksessa tällaisia epäkohtia ei ollut.

Kävimme molemmissa laitoksissa usein vierailemassa ja lomillaan lapsi oli usein meillä.

Tutustuin aika hyvin tuohon maailmaan ja opin tuntemaan muiden lasten elämäntarinoilta ja kovin ruusuinen kuva ei todellakaan kaikesta jäänyt. Tuossa liiketoiminnassa pyörii valtavat rahat yksi vuorokausi oli jo tuolloin useampi sata euroa per lapsi. Kun lapsi vaihtoi laitosta, edellisestä laitoksesta ei saanut mukaansa kaikkia tavaroitaan ja kun yritti soittaa niiden perään, sai pelkkiä haistatteluja ohjaajalta, koska näiltä loppuivat isot rahat. Tuossa paikassa oli alle kymmenen lasta.

Vaikka kaikilla lapsilla oli vakaviakin ongelmia, tuntui että lapset valikoituvat laitoksiin vasta toissijaisesti ongelmiinsa nähden. Siis lapsen kotipaikkakunta oli ratkaisevammassa roolissa, kuin lapsen tosiasialliset ongelmat. Jos oli rahaa tai joillakin kunnilla oli ilmeisesti eri laitoksiin jopa varattu käytännössä tietty määrä paikkoja. Jos oli siis "maksettuja paikkoja" vaapaana laitokseen pääsi helposti, jos ei kiintiössä ollut tilaa, sinne ei päässyt lähes millään. Pois pääsyn kanssakin oli ehkä sama juttu, eli jos oli tulijoita saattoi päästä helpommin pois, mutta nämä mitkä opin tuntemaan, olivat näitä vaikeempia tapauksia, jotka kpäamaasvoivat laitoksissa täysi-ikäisiksi ja vähän ylikin.

Meidän kohdalla ei ongelmia ollut kuin ensimmäisessä laitoksessa.

Lapsi sai peruskoulun päästötodistuksen laitoksessa, samaan aikaan valmistui useampi ja juhla tilaisuudessa oli niin paljon ihmisiä, että alkoi olla ahdasta.

Ainakaan nämä vanhemmat ja sukulaiset, joita näin eivät olleet, mitään ongelmallisia hörhöjä, vaan täysin vastaavaa porukkaa olisi voinut olla missä tahansa koulun päättäjäisissä.

Sen verran silmäni aukesivat kuuden vuoden aikana, että ihan suoraan en niele enää ns. virallisia totuuksia. Lapsi lähti ensimmäisestä laitoksesta hatkaan useamman kerran ja palavereissa pohdittiin mitä vikaa lapsessa oli, vaikka vika oli laitoksessa.

Toisesta paikasta, jossa lapsi oli monta kertaa pidempään, ei lapsi juuri karkaillut ja niinä kertoina oli pois vain päivän kaksi, kun ensimmäisestä oli hatkassa jopa viikkoja.

Eihän ne totta olekaan, paitsi näiden ihmisten omassa päässä. Omilla ongelmilla ei ole mitään tekemistä tietenkään asian kanssa vaan paha sossu hakee lapset koska korruptio, bisnes ja 101 muuta salaliittoteoriaa. Lastensuojelussa on varmasti epäkohtia, mutta ei kenenkään lasta huostaanoteta kiireellisesti jos makaronit on kypsennetty väärin.

Näihin liittyy läheisesti myös se, että toitotetaan kuinka lapsi jo haluaa kotiin ja itkevä lapsi vietiin. Sama on niissä videoissa mitä välillä pulpahtelee, kun sosiaaliviranomaiset saavat poliisilta virka-apua ja vievät itkevät lapset pois. Yleensä jos tähän tilanteeseen on tultu on huostaanottoa yritetty sopuisasti jo aiemmin, mutta vanhemmat ovat vastustaneet. Lapsi itkee tietenkin ja haluaa kotiin, ei lapsi ymmärrä että vanhemmat eivät ole kykenemättömiä hoitamaan. Toisekseen itkisi varmasti jokainen av-mamma jos sanottaisiin että kohta todella pahat ihmiset hakevat sinut pois ja pian poliisisetä kantaa rimpuilevan muksun ulos. 

Lastensuojelun tarkoitus on suojella lasta, ja lapsen etu menee aina vanhemman ilon ja onnen edelle. Pienet lapset eivät todellisuudessa tiedä mikä heidän oma etunsa on, eikä aina isompikaan lapsi jos tämä on elänyt päihde- tai mt-ongelmaisessa perheessä pitkään ennen kuin asiaan puututaan. Ei huostaanottoja tehdä heppoisin perustein, yllättävissä huostaanotoissa tilanne on yleensä ehtinyt edetä jo pitkälle ennen siihen puuttumista tai ongelmien huomaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Minut huostaanotettiin lapsena väkivaltaisten mt-ongelmaisten alkoholistivanhempieni takia. Yhä tänäkin päivänä äitini uskoo olevansa hyvä vanhempi jonka lapset vietiin ilman syytä. Sukulaisille ja tuttaville hän raivosi olevansa kateellisten naapureiden ajojahdin uhri. Äitini on loistava manipuloimaan ja pitämään yllä idyllistä kulissia ja sen takia minut melkein palautettiin takaisin kotiin.

Hienoa että selvisit, raakaa on sinullakin ollut. Meillä osittain samaa, mutta minua ei huostaanotettu, vaikka sitä eniten toivoin. Narsistiäiti piti timanttikulissit päällä, joihin oikein paneutui. Helvetti seinien sisällä, josta melkein kaikki selvisivät.

Olen sijaisäiti. Meillä bioäidit valehtelevat valtavasti ja kroonisesti. He ovat mielestään täysin viranomaisten uhreja ja kaikki tapahtumat ovat valheita ja sossujen vääristelyä. Kuitenkin totuus lasten taustoista on äärimmäisen karu ja en onneksi kaikkea edes tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Suomessa huostaanottoja tehdään liian vähän eikä reagoida ajoissa.

Osittain näin, en ole käynyt lukemassa noita tarinoita, mutta kaikenlaista voi kyllä tapahtua, jos pyörät lähtevät pyörimään, niitä ei ole helppo pysäyttää.

Ex-puolisollani oli edellisessä liitossaan sijoituslapsi, joka jäi hänen exälleen, mutta oli meillä joka toinen viikonloppu.

Oireili kuitenkin teininä, lintsasi koulusta varasti siideriä kaupasta jne. Puolisoni hänen ex ja sosiaali-ihmiset palveerasivat monesti. Sijoituslapsi on aina valmiiksi lastensuojelun asiakas, joten ongelmiin päästiin puuttumaan varhain. Lopulta sijoittaminen laitokseen ja koulun jatkaminen siellä oli järkevin vaihtoehto.

Ensimmäinen laitos oli lähinnä rahastusfirma. Lapsi oli siellä vuoden, ennen kuin saatiin parempaan isompaan laitokseen. Ensimmäisessä laitoksessa lapset olivat usein vain yhden ohjaajan mielivallan alla. Isommassa laitoksessa tällaisia epäkohtia ei ollut.

Kävimme molemmissa laitoksissa usein vierailemassa ja lomillaan lapsi oli usein meillä.

Tutustuin aika hyvin tuohon maailmaan ja opin tuntemaan muiden lasten elämäntarinoilta ja kovin ruusuinen kuva ei todellakaan kaikesta jäänyt. Tuossa liiketoiminnassa pyörii valtavat rahat yksi vuorokausi oli jo tuolloin useampi sata euroa per lapsi. Kun lapsi vaihtoi laitosta, edellisestä laitoksesta ei saanut mukaansa kaikkia tavaroitaan ja kun yritti soittaa niiden perään, sai pelkkiä haistatteluja ohjaajalta, koska näiltä loppuivat isot rahat. Tuossa paikassa oli alle kymmenen lasta.

Vaikka kaikilla lapsilla oli vakaviakin ongelmia, tuntui että lapset valikoituvat laitoksiin vasta toissijaisesti ongelmiinsa nähden. Siis lapsen kotipaikkakunta oli ratkaisevammassa roolissa, kuin lapsen tosiasialliset ongelmat. Jos oli rahaa tai joillakin kunnilla oli ilmeisesti eri laitoksiin jopa varattu käytännössä tietty määrä paikkoja. Jos oli siis "maksettuja paikkoja" vaapaana laitokseen pääsi helposti, jos ei kiintiössä ollut tilaa, sinne ei päässyt lähes millään. Pois pääsyn kanssakin oli ehkä sama juttu, eli jos oli tulijoita saattoi päästä helpommin pois, mutta nämä mitkä opin tuntemaan, olivat näitä vaikeempia tapauksia, jotka kpäamaasvoivat laitoksissa täysi-ikäisiksi ja vähän ylikin.

Meidän kohdalla ei ongelmia ollut kuin ensimmäisessä laitoksessa.

Lapsi sai peruskoulun päästötodistuksen laitoksessa, samaan aikaan valmistui useampi ja juhla tilaisuudessa oli niin paljon ihmisiä, että alkoi olla ahdasta.

Ainakaan nämä vanhemmat ja sukulaiset, joita näin eivät olleet, mitään ongelmallisia hörhöjä, vaan täysin vastaavaa porukkaa olisi voinut olla missä tahansa koulun päättäjäisissä.

Sen verran silmäni aukesivat kuuden vuoden aikana, että ihan suoraan en niele enää ns. virallisia totuuksia. Lapsi lähti ensimmäisestä laitoksesta hatkaan useamman kerran ja palavereissa pohdittiin mitä vikaa lapsessa oli, vaikka vika oli laitoksessa.

Toisesta paikasta, jossa lapsi oli monta kertaa pidempään, ei lapsi juuri karkaillut ja niinä kertoina oli pois vain päivän kaksi, kun ensimmäisestä oli hatkassa jopa viikkoja.

Mitä se palveeraaminen tarkoittaa?

Kävin vilkaisemassa ryhmää ja tuntuu ettei kukaan siellä osaa edes kirjoittaa. Tuli fiilis, et yli puolet sinne kirjoitetuista jutuista on kirjoitettu jonkun päihteen alaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa minunkin pitää työntää lusikkani tähän soppaan. Ei varmasti mene niin kuin siellä ryhmässä väitetään, aina jätetään jokin asia kertomatta, tottakai. Mutta, itselläni on kokemusta tästä "uhriudesta".

Meillä siis katkera sukulainen teki lastensuojeluilmoituksen ja tottakai asiaa alettiin tutkimaan. Mutta tämä jäi hieman päälle, vaikka "sossut" eivät mitään huolta olekaan tuoneet enää esiin, kun he tahtovat nyt vain seurailla kuulemma tilannetta. Uskoisin, että johtuu siitä, että olemme nuori perhe ja tällä paikkakunnalla 95% asukkaista ovat 70+.

Joten, voivat myös tehdä tällaista. Eihän tämä niinkään mitään haittaa, mutta inhottaa vain tällainen syynääminen ja se, että änkeävät milloin mitenkin ilmoittamatta käymään. Tämäkin on ihan ok, meillä on ihan siistiä aina kotona eikä mitään peiteltävää, mutta kun aika usein tuppaavat silloin tänne, kun olisimme juuri lähdössä jonnekin. Ja jos sanoo, että tulkaa myöhemmin jooko, kun juuri oltiin lähdössä, alkavat heti epäillä, että mitäs täällä peitellään. Sanovat siis ihan suoraan tuon, että mitä me halutaan piilotella tai peittää. Ja lapsi on siis vielä vauva.

Ja jos se jotakin nyt kiinnostaa, niin sukulaiset asuvat aika matkan päässä, eli siinä on heille "syy" tarkkailla, ettei ole sitä turvaverkkoa, vaikka ihan hyvin ollaan pärjätty ilman apuja. Mutta uskon, että se on pitkälti ikämme takia.

Mutta pointti oli se, että kyllä se lastensuojelu voi mennä mukaan tähän "vainoamiseen", jos joku sitä harrastaa, vaikka syytä ei olisi. Näitäkin tapauksia on, riippuu varmasti myös pitkälti kunnasta.

Kyllähän kotikäynneille ilmoittavat ajat? Eihän ne voi sattumanvaraisesti tulla kylään ja syyllistää jos ei ole kotona. Perheet nyt kyläilevät, matkailevat, on asioita hoidettavana jne. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne totta olekaan, paitsi näiden ihmisten omassa päässä. Omilla ongelmilla ei ole mitään tekemistä tietenkään asian kanssa vaan paha sossu hakee lapset koska korruptio, bisnes ja 101 muuta salaliittoteoriaa. Lastensuojelussa on varmasti epäkohtia, mutta ei kenenkään lasta huostaanoteta kiireellisesti jos makaronit on kypsennetty väärin.

Näihin liittyy läheisesti myös se, että toitotetaan kuinka lapsi jo haluaa kotiin ja itkevä lapsi vietiin. Sama on niissä videoissa mitä välillä pulpahtelee, kun sosiaaliviranomaiset saavat poliisilta virka-apua ja vievät itkevät lapset pois. Yleensä jos tähän tilanteeseen on tultu on huostaanottoa yritetty sopuisasti jo aiemmin, mutta vanhemmat ovat vastustaneet. Lapsi itkee tietenkin ja haluaa kotiin, ei lapsi ymmärrä että vanhemmat eivät ole kykenemättömiä hoitamaan. Toisekseen itkisi varmasti jokainen av-mamma jos sanottaisiin että kohta todella pahat ihmiset hakevat sinut pois ja pian poliisisetä kantaa rimpuilevan muksun ulos. 

Lastensuojelun tarkoitus on suojella lasta, ja lapsen etu menee aina vanhemman ilon ja onnen edelle. Pienet lapset eivät todellisuudessa tiedä mikä heidän oma etunsa on, eikä aina isompikaan lapsi jos tämä on elänyt päihde- tai mt-ongelmaisessa perheessä pitkään ennen kuin asiaan puututaan. Ei huostaanottoja tehdä heppoisin perustein, yllättävissä huostaanotoissa tilanne on yleensä ehtinyt edetä jo pitkälle ennen siihen puuttumista tai ongelmien huomaamista. 

Niinpä. Ja usea noista lasten huutovideoista (mitä vanhemmat postaavat kun lapsia viedään) on aiheutettu vanhempien taholta. Vanhemmat ovat käskeneet lapsensa käyttäytyä niin ja lapsi rauhoittuu kun seinään välittömästi kun pääsee vanhempansa näköpiiristä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän huostaanottoon vaaditaan kunnon perustelut. Jos siivoamaton koti tai parin kaljan juonti johtaisi tähän toimenpiteeseen, tästä maasta pitäisi ottaa huostaan about 20000 vekaraa heti ensi viikonloppuna. Omani muiden mukana.

"Huostaanoton uhkaa kasvattaa vanhempien uupumus, liian ankara tai liian lepsu kasvatus, köyhyys ja pitkäaikaissairaudet. Pienten lasten huostaanotoissa esille nousevat mielenterveysongelmat. Äideistä jopa neljäsosa on eläkkeellä".http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotot_liki_kaksinkertaistuneet_2000…

Tottakai huostaanottoja puretaan. Näin on tehtävä silloin, kun tarvetta huostaanotolle ei enää ole. Ei huostaanotto tarkoita sitä, että lapset kaapataan vanhemmilta kunnes he ovat täysi-ikäisiä. Esimerkiksi vaikeasti uupunut ja masentunut äiti voi toipua.

Jotain on mennyt pahasti vikaan jo 90-luvun laman aikana. Ongelmia pitäisi ennaltaehkäistä. Ja mikä on selittävä tekijä sille, että teinitytöt ovat usein kiireellisten huostaanottojen kohteena?

Kiireellisiä huostaanottoja ei ole ollut enää vuosiin.

Aikoinaan jouduin itse pyytämään huostaanottoa ku narsistivanhempi taas vastusti ja kaato kaikki syyt muitten ihmisten syiksi ja kuinka hän oli "täydellinen" vanhempi. Huostaanottoa ei tehdä todellakaaan kevyesti vaan siihen pitää olla tietyt syyt.

Vaikka itse sain huostaanotto paikan ja pääsin kauas kotoa jouduin silti 2 vuotta tappelemaan sossujen kanssa, että he saivat pikkusisarrukseni pois.

Käsite kiireellinen huostaanotto tarttui tuosta yle.fi linkistä ja elää tavan kansan keskuudessa. Artikkeli on kirjoitettu marraskuussa 2015. Kiireellinen sijoitus lienee oikea ilmaus. Mutta ongelman ydin ovat pahoinvoivat lapset ja nuoret, joita apu ei tavoita olkoot toimenpiteen nimitys mitä hyvänsä.

Mieheni on sijaisperheestä, jossa on hänen lisäkseen kasvanut lapsia monista eri perheistä. Lapset kertovat biologisista perheistään tarinoita, kuin puhuisivat arkisesta kauppareissusta tai vastaavasta. On insestiä, hyväksikäyttöä, päihderiippuvuuksia, heitteillejättöä, köyhyyttä, nälkää.... Lapsille se on ollut arkipäivää ja he eivät osaa ajatella pahaa vanhemmistaan. Sitten vielä vanhemmat menevät kamapäissään tapaamisiin (jos menevät) ja työntävät lusikkansa soppaan lupailemalla näille lapsille, että ''ensi viikolla pääsette kotiin'', ''äiti on vähän ottanut asioista selvää''... He yrittävät todistella syyttömyyttään virkamiehille ja uhkailevat heitä ja sijaisperhettä. Kääntävät myös lapset sijaisperhettä, koulua, sosiaalitoimistoa ymsyms vastaan.. Pahinta siinä on, että he eivät tosissaan taida nähdä itsessään mitään vikaa. Varsinkin nämä päihdeäidit ovat pahimpia, koska heidän mielestään on ihan ok hiljentää vastasyntynyt heroiinilla ja lähteä kolmeksi päiväksi väkivaltaisen miesystävän luo ja jättää vauva kotiin. Nämä ovat niitä äitejä myös, jotka tekevät huostaanotosta julkisen kannanoton, mutta unohtavat kertoa omasta osuudestaan, vaan syytetään ihan toissijaisia asioita. Loppujenlopuksi some räjähtää itkukirjoituksesta, kuinka ''lapseni huostaanotettiin kun sossu teki yllätyskäynnin (ilman mitään syytä!!11!!) ja lapsellani oli likainen t-paita!!!!''  

 ''lapseni huostaanotettiin kun sossu teki yllätyskäynnin (ilman mitään syytä!!11!!) ja lapsellani oli likainen t-paita!!!!''  

Tarkoitin, että ''KOSKA lapsella oli likainen t-paita''