Lue keskustelun säännöt.
Mies määrää kaikesta :(
08.08.2016 |
Mitä voin tehdä? Lasten synnyttyä olen tajunnut että en voi hoitaa perhettä ja kotia kuten haluaisin. Yhtäkkiä meillä onkin miehen kanssa aivan eri tavat tehdä asioita ja hän ei suostu joustamaan yhtään. Esim. minusta olisi tärkeää pestä pyykit hajusteettomalla pesuaineella. Mutta mies haluaa niiden tuoksuvan ja ostaa sinnikkäästi kaikkein eniten käryäviä pulvereita. Minusta olisi tärkeää lajitella roskat mutta mies laittaa kaiken samaan, jopa lasia ja pahvia. Kierrätystölkit voi hänestä laittaa roskiin kun ei hän niin köyhä ole että tarttisi sitä 10 senttiä. Hän pitää sinnikkäästi isoa keskenpitoisten vaatteiden kasaa OLOHUONEEN lattialla eikä suostu miettimään niille muuta paikkaa. Imurin hän jättää aina ruokailutilan lattialle vaikka pyydän viemään siivouskaappiin. Jopa lasit kuivauskaapissa pitää pitää niin päin kuin hän haluaa eli oikeinpäin vaikka heiluvat ja olisivat tukevammin ylösalaisin. En pysty opettamaan lapsille mielestäni järkeviä tapoja tehdä asioita kun meillä on niin erilaiset tavat tehdä asioita. En halua itsekään olla pirttihirmu mutta eikö nuo esimerkkini ole suht järkeviä toiveita? Ja on paljon muutakin... :/
Mitä sanotte?
Kommentit (78)
Ehdotan, että alat laittamaan jo nyt itsellesi rahaa jemmaan eron varalle. Äijä käyttää valtaa ja kyykyttää sua, ette tule koskaan puhaltamaan yhteen hiileen perheenä. Sulla on hermoista riippuen 1-5 vuotta aikaa säästää itsellesi irtiotto. Mene töihin mahd. nopeasti ja palkka omalle tilille, ei mitään yhteistä. Ja se jemmatili mistä et puhu mitään. Etkä kerro mitään palkkatietojasi miehelle, ei yhteisiä tilejä, ei yhteisiä pankkitunnuksia.
Mies saa pestä omat pyykkinsä ja säilyttää ne missä tykkää. Potkit äijänkutaleen vaatteet pois tieltä nurkkiin, kaatelet niihin maitoa tms. Kutsut yllätysvieraat miehen suvusta niin, että näkevät miehen tavan säilyttää pyykkiä ja kierrättää. Et siivoa, mieluummin annat tilanteen eskaloitua hirveäksi eli äijän kuteet ihan ryöppynä ja roskat ja tyhjät tölkit pitkin astiaa, lattiaa. Imuri jääköön keskelle lattiaa. Ruokaa voit laittaa vain itsellesi ja lapsille riittävän määrän, syököön äijä porkkanaa kotona ja työpaikkalounaan.
Tuo tilanne ei aukea keskustelemalla, äijä kytee katkeruutta omaa vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Pistä lasit kaappiin omalla tavallasi ja puolusta tapaasi, perustele. Nauhoita salaa puhelimella äijän vittuperkeleet ja huorittelut, tulet tarvitsemaan niitä perheoikeudessa. Anna naapureiden kuunnella, saat sieltä todistajat etteipä ole kuullut kuin äijän huutoa. Voit huutaa muutaman kerran myös itse kuinka lapsellinen ja tyranni miehesi on - myös lasten kuullen. Äijäsi käyttää myös sovinnaista, sovittelevaa tyyliäsi hyväkseen ja jyrää sinut huutamalla. Lapset kestää satunnaisen äidin karjumisen isälle.
Olen pahoillani sinun ja kaikkien niiden perheiden puolesta, joissa äijä on päättänyt olla perheensä ulkopuolinen jäsen ja käyttäytyy perhettään kohti kusipäisesti. Ei se puhumalla parane, kuljetaan kohti eroa. Jos ei lapset saa oikaisemaan asennetta niin ei sitten mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että alat laittamaan jo nyt itsellesi rahaa jemmaan eron varalle. Äijä käyttää valtaa ja kyykyttää sua, ette tule koskaan puhaltamaan yhteen hiileen perheenä. Sulla on hermoista riippuen 1-5 vuotta aikaa säästää itsellesi irtiotto. Mene töihin mahd. nopeasti ja palkka omalle tilille, ei mitään yhteistä. Ja se jemmatili mistä et puhu mitään. Etkä kerro mitään palkkatietojasi miehelle, ei yhteisiä tilejä, ei yhteisiä pankkitunnuksia.
Mies saa pestä omat pyykkinsä ja säilyttää ne missä tykkää. Potkit äijänkutaleen vaatteet pois tieltä nurkkiin, kaatelet niihin maitoa tms. Kutsut yllätysvieraat miehen suvusta niin, että näkevät miehen tavan säilyttää pyykkiä ja kierrättää. Et siivoa, mieluummin annat tilanteen eskaloitua hirveäksi eli äijän kuteet ihan ryöppynä ja roskat ja tyhjät tölkit pitkin astiaa, lattiaa. Imuri jääköön keskelle lattiaa. Ruokaa voit laittaa vain itsellesi ja lapsille riittävän määrän, syököön äijä porkkanaa kotona ja työpaikkalounaan.
Tuo tilanne ei aukea keskustelemalla, äijä kytee katkeruutta omaa vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Pistä lasit kaappiin omalla tavallasi ja puolusta tapaasi, perustele. Nauhoita salaa puhelimella äijän vittuperkeleet ja huorittelut, tulet tarvitsemaan niitä perheoikeudessa. Anna naapureiden kuunnella, saat sieltä todistajat etteipä ole kuullut kuin äijän huutoa. Voit huutaa muutaman kerran myös itse kuinka lapsellinen ja tyranni miehesi on - myös lasten kuullen. Äijäsi käyttää myös sovinnaista, sovittelevaa tyyliäsi hyväkseen ja jyrää sinut huutamalla. Lapset kestää satunnaisen äidin karjumisen isälle.
Olen pahoillani sinun ja kaikkien niiden perheiden puolesta, joissa äijä on päättänyt olla perheensä ulkopuolinen jäsen ja käyttäytyy perhettään kohti kusipäisesti. Ei se puhumalla parane, kuljetaan kohti eroa. Jos ei lapset saa oikaisemaan asennetta niin ei sitten mikään.
Toivottavasti kaltaisesi ihminen ei koskaan itse pariudu. Sääliksi käy sinunlaiseesi haksahtanutta. Riidellä ja tapella näemmä osaat, mutta sitähän osaa kuka tahansa juoppokin.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle ei voi sanoa vastaan koska alkaa huutaa, haukkua ja kiroilla. En halua lapsille ja naapureille vittuja ja saatanoita kailottavan. Haukkuu tosi rumasti, vitun ämmäksi ja jopa huorittelee. Jos yritän pitää puoliani niin se on hänestä juuri sitä valittamista ja syyllistämistä. Aikamoinen umpikuja tämä on. :(
Ap
Itse sinä siitä itsellesi umpikujan teet. Etkä huomaa, että juuri salailemalla ja pitämällä kulisseja sinä annat miehelle tilaisuuden käyttäytyä niin röyhkeästi.
Eikö MIESTÄSI hävettäisi, jos naapurit tietäisivät käyttäytyvän niin huonosti? Sinä hyssyttelet, jotta eivät saisi tietää, mutta siitä ei seuraa mitään hyvää. Kokeilepa toista taktiikkaa: anna naapureitten kuulla, saatpa sitten todistajia tiukan paikan tullen, jos jostakin syystä satut tarvitsemaan.
Sinulla on ihan täysi oikeus valittaa ja syyllistää! Sinäkö oikeasti luulet olevasi siinä väärässä kun mies niin sanoo, että et saisi pitää puoliasi miehen huoritteluja ja kiroiluja vastaan?! Jos joku muu kertoisi sinulle samanlaisesta tilanteesta ymmärtäisit varmaan yhtä kirkkaasti kuin me ulkopuoliset, että ihan itse se mies on syyllinen sekä vaatteitten lattialle jättämiseen että kiroilemiseen ym. etkä sinä.
Ei hyvä nainen, AJATTELE nyt edes vähän! Kumpi teistä tekee väärin, sekö joka huutaa, haukkuu ja kiroilee vaiko se, joka ei halua sitä kuunnella ja sanoo sen toiselle?
Mutta mistä tiedän kumpi meistä lopulta on kohtuuton? Aina kun väittelemme asiasta alan epäillä itseäni ja tilanne päättyy siihen että minä koen itseni itsekkääksi ja vaativaksi.
Mies on lähdössä ke-su mökille jolloin olen yksin lasten kanssa aamusta iltaan. Hän oli myös lähdössä eilen ja tänään töiden jälkeen harrastamaan. Kun sanoin että minä tarvitsen omaa aikaa hän hermostui että eikö sovi että hän käy ensin. Se ei ollut mahdollista että olisi ollut koko illan lasten kanssa vaikka loppuviikon saa lomailla ja rentoutua. Kun mainitsin loppuviikon rankkuudesta oli vastaus: "no pyydä mutsias apuun". Nyt minä tunnen syyllisyyttä kun vaadin itselleni jotain. Onko minulla oikeutta, mistä sen tietää kun miehen tarpeet menee aina edelle? Kuka sen sanoo milloin minulla on oikeus johonkin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos käyttäydyt kuin kynnysmatto, sinua kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mies käyttäytyy sinua kohtaan noin, koska annat hänen tehdä niin. Miksi aikuisena ihmisenä tarvitsisit keneltäkään lupaa miten päin laitat lasit kaappiin, ymmärrätkö edes kuinka älyttömältä tuo kuulostaa? Miksi et kestä miehen hermostumista tai loukkaantumista, vaan haluat aina miellyttää häntä? Sinun ongelmasi ei ole itsekäs mies (jota hän muuten on), vaan oma alistuva ja epävarma käytöksesi. Et uskalla korjata tilannetta, vaikka selvästikin kärsit siitä. Mikään aiemmista ehdotuksista ei tule auttamaan sinua mikäli et saa vakuutettua itsellesi, että ansaitset parempaa. Siihen asti ansaitset sen mitä sinulla on, valitettavasti. Mahdollistat miehen törkeän käytöksen sallimalla ja mukautumalla siihen.
No mitä voi tehdä kun mies ei kuuntele eikä huomioi minun mielipidettäni. Huutaa huutaa huutaa ja kiroilee. Pakkohan minun on yleisen rauhan vuoksi yrittää mukautua. Saattaa rikkoa paikkojakin jos hermostuu kunnolla. Lamput ja kaikki käteen osuva saa kyytiä. En kai voi sellaiseen lähteä mukaan. Ja hänellä on aina perustelu miksi pitää tehdä kuten hän haluaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä voi tehdä kun mies ei kuuntele eikä huomioi minun mielipidettäni. Huutaa huutaa huutaa ja kiroilee. Pakkohan minun on yleisen rauhan vuoksi yrittää mukautua. Saattaa rikkoa paikkojakin jos hermostuu kunnolla. Lamput ja kaikki käteen osuva saa kyytiä. En kai voi sellaiseen lähteä mukaan. Ja hänellä on aina perustelu miksi pitää tehdä kuten hän haluaa.
Ap
Ai mitäkö voi tehdä? Teet niinkuin huvittaa. Laitat ne lasit kaappiin juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Mitä sitten, jos se idiootti siitä huutaa? Huutakoot. Sanot sille, että opettelee perustelemaan vaatimuksensa kunnolla eikä sun tarvitse naurettavuuksiin suostua tai huutoonsa reagoida. Eihän sillä mitään perusteluja ole sille miksi lasit pitäisi olla tietyssä asennossa tai varsinkaan sille että vaatteita säilytetään olkkarin lattialla tai et imuri ei ole kaapissa.
Jos riehuu ja rikkoo paikkoja, niin ostakoot uudet ja menee terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä tiedän kumpi meistä lopulta on kohtuuton? Aina kun väittelemme asiasta alan epäillä itseäni ja tilanne päättyy siihen että minä koen itseni itsekkääksi ja vaativaksi.
Mies on lähdössä ke-su mökille jolloin olen yksin lasten kanssa aamusta iltaan. Hän oli myös lähdössä eilen ja tänään töiden jälkeen harrastamaan. Kun sanoin että minä tarvitsen omaa aikaa hän hermostui että eikö sovi että hän käy ensin. Se ei ollut mahdollista että olisi ollut koko illan lasten kanssa vaikka loppuviikon saa lomailla ja rentoutua. Kun mainitsin loppuviikon rankkuudesta oli vastaus: "no pyydä mutsias apuun". Nyt minä tunnen syyllisyyttä kun vaadin itselleni jotain. Onko minulla oikeutta, mistä sen tietää kun miehen tarpeet menee aina edelle? Kuka sen sanoo milloin minulla on oikeus johonkin?
Ap
Tuota kutsutaan kaasuvalotukseksi. Oman mielenterveytesi takia ala suunnitella lähtöä, todella hyvät ohjeet on tuolla muutamaa vastausta ylempänä - voisivat olla omaalta näppikseltäni. Sun tarinas kuulostaa aivan liian tutulta...Kun mies alkaa kyseenalaistamaan sun juttujas, kysy kavereiltä mitä mieltä ne ovat. Jos kaverit ihmettelevät silmät pyöreinä miehesi aivoituksia, voit rauhassa kuitata miehen jutut höpöhöpönä. Lopeta salailu, tee tuosta näkyvää. Ei ole häpeä pyytää apua - et sä voinut tietää minkälaisen hirviön kanssa menit kimppaan kun hän ei sitä näyttänyt ennen kuin olit tukevasti nalkissa. Älä tunne syyllisyyttä, miehes on qsipää. Sinä olet fiksu ja vahva nainen ja luotan siihen että kokoat voimasi ja pääset tuosta tyypistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä tiedän kumpi meistä lopulta on kohtuuton?
Sinulla on monta keinoa sen tiedon hankkimiseen.
Muuta omassa tekstissäsi "miehen" tilalle sana "minä" ja päin vastoin.
Muuttuuko mikään olennaisesti vai päteekö edelleen kaikki kirjoittamasi, vaikka se olisitkin sinä joka lähtisit viikonlopuksi johonkin.
Toiseksi katso almanakasta vuosiluku ja tarkista kartalta sijaintisi. Jos huomaat asuvasi Englannissa ja vuosiluku on jotain 1950, voit pitää itsestään selvänä, että ei naisen sovi hillua mielensä mukaan, vaikka siinäkin maassa on ollut naispuolisia hallitsijoita monta kertaa.
Kumpi teistä on se, joka määrää TOISEN tekemisiä? Kumpi teistä onkaan se, joka voi estää toista lähtemässä kotoa illalla johonkin harrastukseen? vihje: kohtuuton on se, joka määrää TOISEN tekemisiä vaikka itse toimii yleensä oman mielensä mukaan.
Luepa alla oleva lainaus ajatuksen kanssa ja mieti, miten mies perustelee sinulle, että tämä uusi versio ei käy. Entä siedätkö sinä, aikuinen nainen ja äiti ihan oikeasti sitä, että MIES paiskoo ja rikkoo tavaroita SINUN KODISSASI?!
Ja miksi yleensä kysyä joltakin toiselta OMIA oikeuksiaan? Ja mieti nyt ihan tarkkaan, eikö miehesi ole sinun oman järkesi mukaan koskaan itsekäs ja kohtuuton? Ei edes rikkoessaan tavaroita, vai?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lähdössä ke-su mökille jolloin mies on yksin lasten kanssa aamusta iltaan. Olin myös lähdössä eilen ja tänään töiden jälkeen harrastamaan. Kun mies sanoi tarvitsevansa omaa aikaa minä hermostuin että eikö sovi että minä käyn ensin. Se ei ollut mahdollista että olisin ollut koko illan lasten kanssa vaikka loppuviikon saan lomailla ja rentoutua. Kun mies mainitsi loppuviikon rankkuudesta oli vastaus: "no pyydä mutsias apuun". Nyt mies tuntee syyllisyyttä kun vaatii itselleen jotain. Onko miehellä oikeutta, mistä sen tietää kun minun tarpeet menee aina edelle? Kuka sen sanoo milloin ---- lla on oikeus johonkin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteistaloudessa pitää aina tehdä kompromisseja. Jos ollaan eri mieltä, molemmat perustelee oman kantansa, ja se kummalla on paremmat ja järkevämmät perustelut, saa kantansa läpi. Perusteluksi ei riitä "mitä välii" tai "ei kiinnosta kierrätys". Tosin en olisi mennyt edes yhteen sellaisen kumppanin kanssa, jolla on selkeästi hälläväliä-tyyli kodin siisteydessä, tai joka ei suostu edes ymmärtämään järkiperusteita, saati muuttamaan omaa kantaansa. Minä yritän muuttaa omia tapojani, jos mies osoittaa, että minun tapani on työläämpi, tarpeeton tai muuten epäkäytännöllinen.
Juomatölkkien heittäminen roskiin on taatusti vähemmän työlästä kuin kierrättäminen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä tiedän kumpi meistä lopulta on kohtuuton? Aina kun väittelemme asiasta alan epäillä itseäni ja tilanne päättyy siihen että minä koen itseni itsekkääksi ja vaativaksi.
Mies on lähdössä ke-su mökille jolloin olen yksin lasten kanssa aamusta iltaan. Hän oli myös lähdössä eilen ja tänään töiden jälkeen harrastamaan. Kun sanoin että minä tarvitsen omaa aikaa hän hermostui että eikö sovi että hän käy ensin. Se ei ollut mahdollista että olisi ollut koko illan lasten kanssa vaikka loppuviikon saa lomailla ja rentoutua. Kun mainitsin loppuviikon rankkuudesta oli vastaus: "no pyydä mutsias apuun". Nyt minä tunnen syyllisyyttä kun vaadin itselleni jotain. Onko minulla oikeutta, mistä sen tietää kun miehen tarpeet menee aina edelle? Kuka sen sanoo milloin minulla on oikeus johonkin?
Ap
Kumpi ne lapset halusi? Mitä sovitta lastenhoitotöiden jakamisesta ennen niiden hankkimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvää päivää! Vihaan kun tätä kylvätään täällä mut nyt sanon sen aiheellisesti itse:jätä se sika!
Ukkohan on ihan sekopää. Mitä hittoa sä tommosen päsmärin kanssa elät? Mitä sä tollasesta suhteesta saat?? Kaikkea muuta kuin normaalin tervejärkisen ihmisen touhua noi mitä siitä "miehestä" luettelit.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olen joustava. Hankin olohuoneen nurkkaan korin miehen vaatteita varten. Hän jättää silti vaatteet lattialle korin viereen tai korkeintaan kasaksi korin päälle.
Miten ois kanneton pyykkikori?
Mies ei tule muuttumaan, sinun täytyy itse antaa itsellesi arvo ja oikeutus, miehesi eikä kukaan muu sitä tee. En näe muuta vaihtoehtoa kuin eron. Jos jäät, jatkat vain onnetonta elämääsi kynnysmattona ja jätät perinnöksi lapsillesi kotinne mallin - pojasta tulee isänsä kaltainen kusipää, joka pahimmassa tapauksessa alistaa sinuakin, tyttärestäsi puolestaan onneton alistuja kuten sinustakin.
Miten niin "voithan sinä pestä miehen pyykit hajustetulla pesuaineella". Naisenko homma se automaattisesti on? Pesköön mies itse!