Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikein olla katkera vanhemmilleen lasten hankkimisesta?
07.08.2016 |
Molemmat olivat ja ovat vieläkin köyhiä, molemmilla oli suvuissa ties mitä periytyvää sairautta eikä kumpaakaan kiinnostanut viettää aikaa meidän lasten kanssa. Muistan lapsuudestani kun kuulin äidin sanovan illanvietossa kaverilleen "kyllähän me "Pertin" kanssa mietittiin että mikä sieltä meidän perimällä tulee, mutta ihan terveitähän noi vielä on" ja räkänaurua päälle. Tuo tuntui vastuuttomalta jo silloin. Joo, kaikki saa lisääntyä mutta jos suvussa on paljon sairauksia ja rahaa ei ole niin tuntuu aika riskialttiilta hommata lapsia. Itselläni ei ole masennuksen ja lukihäiriön lisäksi mitään, mutta sisaruksillani kävi geenilotossa vähän huonommin.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Eipä kai, ei kaikkien kannata hakkia lapsia.
Siis on vai ei? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, mutta katkeruuteen ei kannata vaipua. Unohda niiden vanhempien tyhmä asenne ja yritä elää elämääsi. Voithan itse jättäytyä lapsettomaksi.
Itse päätin, että teen lapsia vain jos saan heille toiselta puolelta terveen perimän. Vanhempiesi asenne kyllä kammottaa, mutta ehkä se tosiaan oli vitsi. Kuka nyt lapsilleen haluaa huonon tulevaisuuden?
Olen miettinyt samaa omalla kohdalla. Vahvasti periytyvä alttius tiettyihin mielenterveyshäiriöihin, riitaisa parisuhde ja kehno taloudellinen tilanne ovat ainakin minusta erinomaisen huono lähtökohta lasten hankkimiselle. Mietin usein, että syntymättä olisi ollut parempi, vaikka kuolla en vielä tahtoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruudessa harvemmin on mitään oikeaa.
Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettet olisi saanut syntyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa kenellä on niin terve perimä että se on syy tehdä lapsia?
Jos näin väittää, perimää eikä sairauksia ole todennäköisesti juurikaan tutkittu.
Köyhyyskään ei mielestäni ole este. Voi elää hyvää elämää vähemmälläkin materialla.
Katkeroituminen ei auta yhtään ketään. Ainoastaan kuluttaa sinun psyykettäsi.
Tuo äitisi kommentti kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Jokainen vanhempi sanoo joskus jotain typerää. Turha niihin on jäädä uimaan.
Jotenkin tuntuu, että suurin ongelma on ollut vanhempiesi asenne lasten hoitoon ja kasvatukseen. Hyvä ja lämmin hoiva voi voittaa "huonot" geenit (esim. masennukseen taipuvaiset). Hae apua ja yritä tehdä elämästäsi mahdollisimman hyvä!
p.s. ei voi sanoa, onko tuo "oikein" - jos olet katkera niin sitten olet, ei tunteitaan voi pakottaa eikä niitä kannata kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun kuuloista. Äitini myös huolehti huonosti raskaudestaan. Oikeastaan on ihme että olen terve, se nainen veti tupakkaa kaksin käsin eikä puhunut lääkärille yhtään mitään siitä, saako erästä harvinaiseen periytyvään sairauteen käytettävää lääkettä edes käyttää raskausaikana. No eihän sitä saanut.
"Mikään ei ole surullisempaa kuin katkera vanha ihminen: Elämässä kaikki on mennyt huonosti. Appiukko oli tyranni, puoliso ei kyennyt osoittamaan rakkautta, opiskelemaan ei päässyt. Työ oli raskasta ja sitä oli aivan liikaa. Nyt lapset syyttävät ja riitelevät, eivätkä käy katsomassa.
Yhtä surullista on kuulla ihmistä, jolla elämää on vielä paljon edessä, mutta toiveikkuus hukassa. Lapsuus meni pilalle vanhempien takia. Nainen petti ja jätti. Ura ei urkene. Kavereitakaan ei oikein ole.
Surua ja pettymyksiä ei kukaan voi väistää, mutta miten elää omannäköistä elämää? Sellaista, jossa katkeruus ei saa sijaa?" http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_o…
Alue: Aihe vapaa
Eipä kai, ei kaikkien kannata hakkia lapsia.