Miksi ulkomaalainen nimi suomalaiselle lapselle?

Ystävällä on englantilainen mies ja heidän tytärten nimet ovat Nora Maria ja Laura Erica. Halusivat nimet mitkä sopivat molempiin maihin ja minusta siinä onnistuivat.

Lapselle toivotaan kansainvälistä tulevaisuutta ja liittoa ulkomaalaisen kanssa? Siinähän tasoittuu sukunimikin kansainvälisempään asuun.

Meillä on lapsilla isotätien nimet. Ja ne sattuu olemaan yleismaailmalliset.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle toivotaan kansainvälistä tulevaisuutta ja liittoa ulkomaalaisen kanssa? Siinähän tasoittuu sukunimikin kansainvälisempään asuun.

Mistä sitä tietää minkämaalaisen nai. Jos supisuomalaisena Briannana nai japanilaisen, niin joutuu varmaan selittämään ja vakuuttamaan useasti, että on vain suomalainen.

Tai sitten nai suomalaisen -nen-sukunimellä, eli eikö vanhempien antama "hieno" etunimi mene hukkaan?

Eikö tuo Muhammed ole nyt kovassa huudossa.

Tein sijaisuuksia kymmenissä eri päiväkodeissa ja olin pari vuotta vakituisena opettajana yhdessä ennen lapsen syntymää. Sitten kun lapselle alkoi miettimään nimeä, kaikki nimet tuntuivat käytetyiltä ja niistä tuli mieleen joku lapsi. Lisäksi minun ja miehen nimimaut eivät kohdanneet sitten yhtään. Kävimm läpi ensin Suomen nimet ja sitten Ruotsin. Englanninkielisissä maissa olevista nimistä löytyi sitten yksi, joka kelpasi molemmille ja joka sopi myös Suomeen.

Mun korvaan nen-päätteinen sukunimi ja ulkomaalainen etunimi ei särähdä korvaan. Nimi kuin nimi.

En ole ikinä tätä "sääntöä" ymmärtänyt, että Möttösten lasten nimet pitää sukunimen perusteella löytyä suomalaisesta nimipäiväkalenterista.

Ja ei, omilla nen-sukunimen omaavilla lapsillani ei ole vierasperäisiä nimiä.

Minusta Iinec kuulostaa vaan hyvältä.

Minusta suomalaiset nimet vaan ovat niin kovin rumia eikä niitä tunneta ulkomailla. Meidän lapset on kaikki saaneet kv-nimet. Ja sukunimi on suomalainen, lyhyt eikä ääkkösiä. Eli lapset ovat tyylin Alice Kallio, Maura Kallio, Thomas Kallio (mutta ei siis juuri nämä nimet.)

Suomalaiset lyhyet nimet on usein rumia ja varsinkin tytöllä ns. kovia ja sukupuolettomia.

Tosin juuri siitä syystä ne varmaan ovatkin muotia: naisen tulee suomalaisessa yhteiskunnassa olla ns. reipas ja miesmäinen. Mikään Vivianna ei silloin käy suomalaisen naisen nimeksi vaan se leimataan paljon parjatuksi prinsessanimeksi.

Ulkomailla näitä suomalaisia lyhyitä nimiä ehkä kummeksutaan, mutta ollaanhan me omituinen kansa muutenkin. Tuskin ainoa asia, jota kummeksuvat.

Meillä siksi kun mies on ulkomaalainen. Mutta eihän sitä lapsista näe, tavallisia suomalaisia pellavapäitä. Eli niitä nimiä saattaa sitten ulkopuolinen kuullessaan taivastella että on siinä taas yritetty hienostella.

Vierailija kirjoitti:

Minusta suomalaiset nimet vaan ovat niin kovin rumia eikä niitä tunneta ulkomailla. Meidän lapset on kaikki saaneet kv-nimet. Ja sukunimi on suomalainen, lyhyt eikä ääkkösiä. Eli lapset ovat tyylin Alice Kallio, Maura Kallio, Thomas Kallio (mutta ei siis juuri nämä nimet.)

Mutta miksi nimiä pitäisi tuntea ulkomailla? Eikö siinä ole juuri suomalaisten nimien vahvuus? Mikä täällä kuulostaa tavalliselta voi muualla olla todella eksoottista. AP

Helmi ja Anni sopii ostarin keskikaljakuppilaan paremmin kuin Sophie tai Madeleine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle toivotaan kansainvälistä tulevaisuutta ja liittoa ulkomaalaisen kanssa? Siinähän tasoittuu sukunimikin kansainvälisempään asuun.

Mistä sitä tietää minkämaalaisen nai. Jos supisuomalaisena Briannana nai japanilaisen, niin joutuu varmaan selittämään ja vakuuttamaan useasti, että on vain suomalainen.

Tai sitten nai suomalaisen -nen-sukunimellä, eli eikö vanhempien antama "hieno" etunimi mene hukkaan?

Se suomalainen -nen -sukunimi on maailman mittapuulla hieno ja eksoottinen, se ansaitsisi samanlaisen eksoottisen etunimenkin, mutta yleismaailmallinen wt-tusinanimi kuten "Brianna" pilaa sen.

Mua joskus kummastuttaa se, että nimelle olisi ihan täysin sama vastine suomessakin. Esimerkiksi Nelly ja Nelli. Jotenkin mun pää aina Nellyn nähdessään tahtoo ääntää sen suomalaisittain.

Asuessani ulkomailla oma suomalainen nimi aiheutti aina harmia, kun sitä joutui tavaamaan yhä uudestaan ja silti se useimmiten kirjoitettiin ja/ tai lausuttiin ihan miten sattuu. Yleismaailmalliset nimet omilla lapsilla tästä syystä. Myös kansainväliset sukujuuret tietysti vaikuttivat nimien valintaan, jolloin kaikkien sukulaisten helppo lausua nimet.

Minulla on venäläinen puoliso, ja lapsilla hänen sukunimensä, ja lisäksi asumme ulkomailla. Siksi lapsilla on myös venäläiset/slaavilaiset etunimet. Mielestäni ei kuulostaisi hyvältä nimet tyyliin Aino Kozlova tai Petteri Ivanov.