Miksi ruumiillinen kuritus on niin väärin?

Minua on kuritettu ja olin vaikea lapsi. Elämässäni menee ihan hyvin silti.

Valitettavasti mun on helvetin vaikeaa hillitä itseäni omien lasteni kanssa ja pelkään käyväni heihin joskus käsiksi. Väkivalta periytyy, ja omaa lapsuuttaan on helppo toistaa ihan huomaamattaan.

Mä olisin hyötynyt enemmän lempeästä kasvatuksesta ja tunnetaitojen kehittämisestä, nyt aggressio- ja tunnekasvatan itseäni lasteni lisäksi.

Onkohan tää jo kolmas ruumiillinen kuritus -aiheinen provo tämän päivän aikana? Vaihtakaa jo levyä. 

Googletappa vaikka, että minkä takia se ei ole sallittua. Et saa sillä lapselle muuta kuin haittaa, mm. spartalaisen moraalin.

Onko ok vetää puolisoakin turpaan, jos oikein v*tuttaa ja haluaa muuttaa puolison typerää toimintaa?

Entäpä muita kanssaihmisiä?

Pitää olla kyllä yksinkertainen ja lahjaton, jos ei ilman väkivaltaa onnistu lasta kasvattamaan.

Ei myöskään kerro varsinaisesti älykkyydestä, että pitää edes tällaista asiaa kysyä, ota asioista vähän selvää. Katso vaikka wikipediasta kurituksen haitat ja seuraukset.

Ja tietääkseni eläimiäkään ei kouluteta väkivallalla, joten en nyt näe ihmisen ja eläimen vertaamisella yhteyttä tässä kontekstissa!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä ruumiillisesta kurituksesta on? Auttaako se jonkin lukemasi tutkimuksen mukaan lasta kehtittämään ajatteluaan ja sisäistä kontrolliaan? Saako se lapsen tuntemaan turvallisuuden tunnetta ja kiintymään ja luottamaan vanhempaansa?

Mikä on sellainen tilanne, jota et pysty lapsen kanssa setvimään ilman väkivaltaa?

Itselläni ei ole ollut mitään tilanteita, koska ei ole omia lapsia. Kyllä itselläni ainakin nousi kunnioitus vanhempia kohtaan kun kuritusta sain. Välit vanhempiini ei voisi olla paremmat. Huomautuksena, että luunapit ja läpsäytykset voidaan osallani laskea yhden käden sormilla. En missään nimessä kannata vyöllä perseelle-periaatetta, vaan läpäytys kädelle ja luunappi saa palautumaan maanpinnalle.

Sinulla nousi kunnioitus vanhempiasi kohtaan? Ihmiset ovat tietysti erilaisia. Useimpien tutkimusten mukaan fyysinen kuritus kyllä kasvattaa auktoriteettia, mutta ei tee sitä kunnioituksen vaan pelon kautta. Ja se ei taas ole kovin pysyvä auktoriteetti eikä kehitä lapsen sisäistä omaohjausta.

Se on varmasti ihan totta, että mitään pysyviä vaurioita jokin yksittäinen luunappi ei sinuun tai sinun ja vanhempiesi suhteeseen jättänyt. Mutta ei se tee siitä oikeaa toimintatapaa. Ja väkivallan suhteen ei oikein voida määritellä sellaista "vähän saat läpsäistä". Saat lyödä, jos ei jälkeä? Saat lyödä, mutta jos lapsesi alkaa pelkäämään, niin sitten lopetat? Saat löydä, jos lapsi ei kolmesta sanomisesta usko?

Mutta oppiihan lapsi pelkäämään myös sitä ei-fyysistä rangaistusta. Eli lapsi saadaan olemaan tekemättä jotain, koska hän pelkää, että hän saa siitä rangaistuksen (arestia, pelikieltoa, tms).

Näitä ei voi kyllä oikein verrata. Olet ihan oikeassa siinä, että lapsi toimii noissakin tilanteissa ensin ulkoisen rangaistuksen takia tietyllä tavalla. Pikkuhiljaa sisäinen ohjaus kehittyy. Ja oli rangaistus tai sanktio tai palkkio mikä tahansa, on lapsen tiedettävä se etukäteen (esim. heität hiekkaa, lähdemme sisälle) ja siitä on keskusteltava jälkikäteen. Enkä tarkoita nyt mitään "voivoi, miltä susta tuntui" loputonta keskustelua, vaan "hiekkaa ei saa heittää, se voi mennä jonkun silmiin ja se sattuu. Siksi lähdimme pois. Leikkimään voi mennä, kun osaa leikkiä tietyillä säännöillä" tms.

Eräs viisas ihminen sanoi kerran (en tiedä oliko oma ajatuksensa vai suoraan joltain kopioitu), että ruualla, turvalla ja rakkaudella ei saa lasta rangaista. Eli rangaistus ei voi olla ruuan epääminen (herkut on eri asia, samoin se, että huonosti käyttäytyvä lapsi poistetaan ruokapöydästä). Aikuisen turvaa ei saa rangaistuksena kieltää (ja tähän itse nivon tämän fyysisen kurituksen). Eikä voi käydä kauppaa sillä, että "äiti ei rakasta sua/pidä susta, kun teet noin".

Vierailija kirjoitti:

Minua on kuritettu ja olin vaikea lapsi. Elämässäni menee ihan hyvin silti.

Valitettavasti mun on helvetin vaikeaa hillitä itseäni omien lasteni kanssa ja pelkään käyväni heihin joskus käsiksi. Väkivalta periytyy, ja omaa lapsuuttaan on helppo toistaa ihan huomaamattaan.

Mä olisin hyötynyt enemmän lempeästä kasvatuksesta ja tunnetaitojen kehittämisestä, nyt aggressio- ja tunnekasvatan itseäni lasteni lisäksi.

Suurin osa lastenhakkaajista on itse tullut hakatuksi lapsena. Se on niin valtava asia lapsen psyykelle, että hänelle rakkain ja läheisin ihminen haluaa tahallaan aiheuttaa tuskaa, että lapsi haluaa ymmärtää ja selittää sen keinolla millä hyvänsä.

"Minustakin tuli ihan kunnon kansalainen vaikka hakattiin, ihan hyvä että hakattiin kun olin niin kuriton, ties mitä minusta olisi tullut muuten" -ajattelu on tyypillistä, koska trauma pitää selittää itselleen.

Näin monesta hakatusta tulee itsestä hakkaaja tai vastaavasti joutuu tekemään töitä aggressionsa kanssa aikuisena ja kohtaamaan oman ongelmansa omien lapsiensa kautta.

Tästäkin tehty paljon tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän että tukistan välillä lastani jos ei millään tottele ja on ilkeä.

Nykyään ihan hysteeristä että kaikesta ollaan tekemässä lasu ilmoja.

Kerran Stockmanilla käydessä lapseni villiintyi meikkiosastolla ja pudotteli huulipunia tahalteen lattialle, muistan kuinka olisi tehnyt mieli taluttaa lapsi korvasta pitäen ulos mutta eihän se käy ilman että joku tästäkin kauhistuisi ja pitäisi minua huonona vanhempana.

Joo, no en ymmärrä miksi sun ois pitänyt taluttaa lapsi korvasta pitäen ulos. Olen itse ihan vastaavassa tilanteessa ottanut lapsen kainaloon ja kantanut autoon. Ja näin olen nähnyt muidenkin tekevän. Ei se ole mitään fyysistä kuritusta, että ottaa lapsesta kiinni, jos hän ei kykene kontrolloimaan itseään tai on esim. vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena ja teininä ihan mahdoton. Sain kyllä luunappeja ja vitsaa useamman kerran ihan ansaitusti. Opetti pelkäämään vanhempia terveellä tavalla, tällä tarkoitan että se suojeli minua itseltäni ja opetti rajoja. Minua ei olis millään keskusteluilla saatu kuriin todellakaan.

Nykyajan penskat on aivan kurittomia eivätkä kunnioita ketään pätkääkään kun niitä ei ole pistetty kuriin.

Ja tässä tulikin yksi tyypillinen tapa käsitellä väkivallan aiheuttamaa traumaa. Selitys oli kuin suoraan oppikirjasta, tutustupa huviksesi aiheeseen enemmän, selaa muutama tutkimus aiheesta.

Varsinkin jos sinulla on lapsia tai aiot sellaisia joskus hankkia, niin olisi kaikkien kannalta hyvä käsitellä ja ymmärtää, miksi ajattelet noin ja olla siirtämättä samoja traumoja omille lapsillesi. Ethän ole niin yksinkertainen, ethän? Ota selvää.

Moni puhuu lasten hakkaamisesta, itse en näe luunapin antoa hakkaamisena?

Minun mielestäni nämä kuritusväkivalta-vanhemmat osoittavat esim: tukkapölly rangaistuksella säälittävyyden ja sen että vanhemmat ovat 5v tasolla. Mennään sieltä mistä aita on matalin, ei selvitellä asioita puhumalla. lapsi haluaa puhua, vanhemmat tukkapölly/remmi rangaistuksella. Voidaan kysyä: Onko kuritusväkivalta-vanhemmilla toteamaton psyykkinen ongelma esim: Itsehillinnän puolella. Ihmeellistä tässä on se että kuritusväkivaltaa käyttävät äidit ovat hoito- ja kasvatusalalla töissä. Minun mielestäni nämä tyypit pitäisi pistää ulos kokonaan hoito- ja kasvatusalalta. Onko kuritusväkivalta-vanhemmat oikeasti lasten vanhempia? Olen kuullut tapauksesta missä lapsi ojensi naapurissa asuvaa perheen isää kun isä tukisti omaa lastaan, lapsi sanoi naapurissa asuvalle perheen isälle: Ei noin saa tehdä, sinun pitää pyytää anteeksi, ja sinun pitää kertoa että teit väärin. Isä pyysi anteeksi pojaltaan, ja myönsi tehneensä väärin. Myöhemmin naapurissa asuva perheen isä kiitti poikaa ojentamisesta. Rohkea poika kun puuttui naapurissa asuvan perheen isän huonon käyttäytymiseen. Ei se kuritusväkivalta ratkaise asioita.

.

Saako sun puoliso löydä sua yms jos et osaa käyttäytyä? Harvemmin hyökätään itseään isomman kimppuun!

Enpä ole kuullut vielä tätä eläinargumenttia: saamme lyödä lapsia, koska olemme eläimiä. Ok. Kokeilkaa kasvattaa koiranpentu luunapeilla, lyönneillä ja turkin tukistuksilla ja katsotaan, miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Saako sun puoliso löydä sua yms jos et osaa käyttäytyä? Harvemmin hyökätään itseään isomman kimppuun!

Harvemmin aikuiset vetää mitään itkupotkuraivareita heitellen tavaroita, ja toisia lyöden. Mutta tällaisia toki löytyy aikuistenkin joukosta, ja suurin osa pistetään kuriin tavalla tai toisella

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole kuullut vielä tätä eläinargumenttia: saamme lyödä lapsia, koska olemme eläimiä. Ok. Kokeilkaa kasvattaa koiranpentu luunapeilla, lyönneillä ja turkin tukistuksilla ja katsotaan, miten käy.

Miks aina verrataan lapsia koiriin?! Tyhmä

Jos joku on lapsenhakkaaja, sille riittää ihan mikä vaan syyksi hakkaamiselle. Ei tarvitse olla noin iso juttu kuin itkuraivarit.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on lapsenhakkaaja, sille riittää ihan mikä vaan syyksi hakkaamiselle. Ei tarvitse olla noin iso juttu kuin itkuraivarit.

Väkivalta ja kurittaminen on kaksi eri asiaa.. Edelleenkään luunappi ei ole mielestäni mitään lasten hakkaamista! :--D

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni on vastoin ihmisluontoa olla läpsäyttelemättä ja luunapittamatta omia jälkeläisiään? Itseäni on läpsitty ja annettu luunappeja, enkä pitänyt sitä ollenkaan pahana asiana. Pahoinpitely on perseestä, mutta kuritus on eri asia. Eläimiä mekin ollaan

Kuten poliisit-sarjassakin yksi totesi: "kun järki loppuu, niin otetaan väkivalta käyttöön". Pätee niin grillijonossa, kuin lastenkasvatuksessa. Jos ei älli piisaa niin sitten otetaan fyysiset keinot käyttöön. Täysin tarpeetonta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on lapsenhakkaaja, sille riittää ihan mikä vaan syyksi hakkaamiselle. Ei tarvitse olla noin iso juttu kuin itkuraivarit.

Väkivalta ja kurittaminen on kaksi eri asiaa.. Edelleenkään luunappi ei ole mielestäni mitään lasten hakkaamista! :--D

Sinullekin on varmasti sitten ok, jos pomosi antaa pari luunappia jos mokaat töissä?

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän että tukistan välillä lastani jos ei millään tottele ja on ilkeä.

Nykyään ihan hysteeristä että kaikesta ollaan tekemässä lasu ilmoja.

Kerran Stockmanilla käydessä lapseni villiintyi meikkiosastolla ja pudotteli huulipunia tahalteen lattialle, muistan kuinka olisi tehnyt mieli taluttaa lapsi korvasta pitäen ulos mutta eihän se käy ilman että joku tästäkin kauhistuisi ja pitäisi minua huonona vanhempana.

No jos lapsesi käyttäytyy noin kaupassa, niin sinä olet huono vanhempi ja sinulla ei ilmeisesti ole mitään kykyä kasvattaa lastasi. Suosittelen ettet lisäänny enää.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kuri on höltynyt muutenkin. Esimerkiksi kouluissa lapset käyttävät matkapuhelinta luvatta. Useimmissa muissa maissa ei ikinä hyväksyttäisi sellaista käyttäytymistä.

Olen samaa mieltä, mutta ei siihen kurin kasvattamiseen tarvita fyysisiä otteita. Tietysti, jos ei älli riitä, niin sitten pitää keksiä jotain muita keinoja.