Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ruumiillinen kuritus on niin väärin?
07.08.2016 |
Omasta mielestäni on vastoin ihmisluontoa olla läpsäyttelemättä ja luunapittamatta omia jälkeläisiään? Itseäni on läpsitty ja annettu luunappeja, enkä pitänyt sitä ollenkaan pahana asiana. Pahoinpitely on perseestä, mutta kuritus on eri asia. Eläimiä mekin ollaan
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä ruumiillisesta kurituksesta on? Auttaako se jonkin lukemasi tutkimuksen mukaan lasta kehtittämään ajatteluaan ja sisäistä kontrolliaan? Saako se lapsen tuntemaan turvallisuuden tunnetta ja kiintymään ja luottamaan vanhempaansa?
Mikä on sellainen tilanne, jota et pysty lapsen kanssa setvimään ilman väkivaltaa?
Itselläni ei ole ollut mitään tilanteita, koska ei ole omia lapsia. Kyllä itselläni ainakin nousi kunnioitus vanhempia kohtaan kun kuritusta sain. Välit vanhempiini ei voisi olla paremmat. Huomautuksena, että luunapit ja läpsäytykset voidaan osallani laskea yhden käden sormilla. En missään nimessä kannata vyöllä perseelle-periaatetta, vaan läpäytys kädelle ja luunappi saa palautumaan maanpinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumiillinen kuritus laskee tutkimusten mukaan lapsen älykkyysosamäärää. Miksi kukaan haluaisi pilata lapsensa elämän edellytyksiä sillä tavalla?
Onkos tästä pidetty ihan jotain tilastoa?
Etkö usko? On kuule tehty ihan mittavia kansainvälisiä tutkimuksia. Tässä muutama yleistajuinen tiivistys, artikkeleita löytyy netistä satamäärin lisää, ml. arvostetuimmat lääketieteelliset julkaisut:
http://www.unh.edu/news/cj_nr/2009/sept/lw25straus.cfm
http://edition.cnn.com/2014/07/23/health/effects-spanking-brain/
Onko näissä eroteltu mitenkään sitä, millaisissa olosuhteissa lapsia on kuritettu? Luulisi, että tulokset on aika erilaiset perheessä, jossa lapseen suhtaudutaan välinpitämättömästi ja hakataan mielivaltaisesti ja epäjohdonmukaisesti mustelmille verrattuna perheeseen, jossa lasta rakastetaan ja kurittaminen on johdonmukaista kasvatusta niin, että lapsi tietää aina, miksi häntä rangaistaan, eikä lasta hakata mielivaltaisesti vaan kurittaminen on hallittua, esim. remmiä annetaan vain sen verran, että se hiukan tuntuu ikävältä.
Miksi yrität valkopestä omien vanhempiesi tekemiä vääryyksiä? Siitähän tässä on kyse. Opettele reilusti olemaan vihainen. He tekivät väärin sinulle, eikä sinun heitä tarvitse puolustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä ruumiillisesta kurituksesta on? Auttaako se jonkin lukemasi tutkimuksen mukaan lasta kehtittämään ajatteluaan ja sisäistä kontrolliaan? Saako se lapsen tuntemaan turvallisuuden tunnetta ja kiintymään ja luottamaan vanhempaansa?
Mikä on sellainen tilanne, jota et pysty lapsen kanssa setvimään ilman väkivaltaa?
Itselläni ei ole ollut mitään tilanteita, koska ei ole omia lapsia. Kyllä itselläni ainakin nousi kunnioitus vanhempia kohtaan kun kuritusta sain. Välit vanhempiini ei voisi olla paremmat. Huomautuksena, että luunapit ja läpsäytykset voidaan osallani laskea yhden käden sormilla. En missään nimessä kannata vyöllä perseelle-periaatetta, vaan läpäytys kädelle ja luunappi saa palautumaan maanpinnalle.
Miksi vyö olisi jotenkin vähemmän paha kuin luunappi?
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni ei oo ihan noin mukavia. Lapsena piti olla vikkejä jaloistaan ja lähellä ulko-ovea, kun osoitti mieltään, koska ne isin kuritukset ei ollu mitään pikku luunappeja. Sillä oli hullunkiilto silmissä, näytti vihaiselta ja pelottavalta. Kiva nöyryytettynä ja alistettuna mennä piiloon jälkikäteen itkemään ja häpeämään. Koulussa kyseltiin että mistä mustelmat.
Tuo on voinut vääristää käsitystäni koko miessukupuolesta.
Toisille aikuisillekaan ei osoiteta pettymystä väkivallalla, miksi pienet puolustuskyvyttömät lapset olisi poikkeus? Koske ne ei voi puolustautua, vaan on aikuisen armolla, joten se on helppoa...
Kuulostaa ihan minun isältäni, joka hakkasi myös äitiäni ja koiraani. Luultavasti juuri väkivallan täyttämästä lapsuudestani johtuen sisälläni nousee raivo aina, kun joku puolustaa ruumiillista kurittamista. Ammattikoulussa opetettiin, että jos lapsi ei saa "rakkautta ja rajoja", niin "rajoja, ei rakkautta" on parempi kasvatustyyli kuin "rakkautta, ei rajoja." En voinut hyväksyä.
Suomessa kuri on höltynyt muutenkin. Esimerkiksi kouluissa lapset käyttävät matkapuhelinta luvatta. Useimmissa muissa maissa ei ikinä hyväksyttäisi sellaista käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtajia, holhoojaa, esivaltaa ja näiden määräyksiä täytyy kunnioittaa. Näin Japanissakin toimitaan ja henkirikostilastot maailman pienimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität valkopestä omien vanhempiesi tekemiä vääryyksiä? Siitähän tässä on kyse. Opettele reilusti olemaan vihainen. He tekivät väärin sinulle, eikä sinun heitä tarvitse puolustella.
En minä mitään valkopese, eikä minua ole edes kuritettu tai en ainakaan muista.
Olen vain sitä mieltä, että sillä on taatusti suuri merkitys, millaisissa olosuhteissa lasta on kuritettu. Ja jos kaikki tapaukset niputetaan samaan ja todetaan, että joo, jos sinua on kuritettu, niin huonosti menee loppuelämän, niin ei ehkä ole ihan koko totuus.
Jos kahdessa perheessä olisi täsmälleen muuten samanlainen kasvatus- ja rangaistuskäytäntö, mutta toisessa annetaan sääntöjen vakavasta rikkomisesta esim. arestia ja toisessa kohtuudella remmiä, niin mikä sen selittää, että tämän jälkimmäisen lapsen elämä menee pieleen, mutta toisen lapsen elämä menee hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä ruumiillisesta kurituksesta on? Auttaako se jonkin lukemasi tutkimuksen mukaan lasta kehtittämään ajatteluaan ja sisäistä kontrolliaan? Saako se lapsen tuntemaan turvallisuuden tunnetta ja kiintymään ja luottamaan vanhempaansa?
Mikä on sellainen tilanne, jota et pysty lapsen kanssa setvimään ilman väkivaltaa?
Itselläni ei ole ollut mitään tilanteita, koska ei ole omia lapsia. Kyllä itselläni ainakin nousi kunnioitus vanhempia kohtaan kun kuritusta sain. Välit vanhempiini ei voisi olla paremmat. Huomautuksena, että luunapit ja läpsäytykset voidaan osallani laskea yhden käden sormilla. En missään nimessä kannata vyöllä perseelle-periaatetta, vaan läpäytys kädelle ja luunappi saa palautumaan maanpinnalle.
Pelko ei ole sama asia kuin kunnioitus. Kunnioitatko sinä esimerkiksi Kim Jong Unia tai Putinia? Minä en. Ainoastaan pelkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä ruumiillisesta kurituksesta on? Auttaako se jonkin lukemasi tutkimuksen mukaan lasta kehtittämään ajatteluaan ja sisäistä kontrolliaan? Saako se lapsen tuntemaan turvallisuuden tunnetta ja kiintymään ja luottamaan vanhempaansa?
Mikä on sellainen tilanne, jota et pysty lapsen kanssa setvimään ilman väkivaltaa?Itselläni ei ole ollut mitään tilanteita, koska ei ole omia lapsia. Kyllä itselläni ainakin nousi kunnioitus vanhempia kohtaan kun kuritusta sain. Välit vanhempiini ei voisi olla paremmat. Huomautuksena, että luunapit ja läpsäytykset voidaan osallani laskea yhden käden sormilla. En missään nimessä kannata vyöllä perseelle-periaatetta, vaan läpäytys kädelle ja luunappi saa palautumaan maanpinnalle.
Pelko ei ole sama asia kuin kunnioitus. Kunnioitatko sinä esimerkiksi Kim Jong Unia tai Putinia? Minä en. Ainoastaan pelkään.
No vanhempani eivät kuitenkaan mestauttaneet ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myönnän että tukistan välillä lastani jos ei millään tottele ja on ilkeä.
Nykyään ihan hysteeristä että kaikesta ollaan tekemässä lasu ilmoja.
Kerran Stockmanilla käydessä lapseni villiintyi meikkiosastolla ja pudotteli huulipunia tahalteen lattialle, muistan kuinka olisi tehnyt mieli taluttaa lapsi korvasta pitäen ulos mutta eihän se käy ilman että joku tästäkin kauhistuisi ja pitäisi minua huonona vanhempana.
Koska mrillä kaikilla on oikeus koskemattomuuteen, myös lapsilla. Opetat samalla huonon käyttäytymismallin nöyryyttämällä lasta ja tämä toistuu sukupolvelta toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä ruumiillisesta kurituksesta on? Auttaako se jonkin lukemasi tutkimuksen mukaan lasta kehtittämään ajatteluaan ja sisäistä kontrolliaan? Saako se lapsen tuntemaan turvallisuuden tunnetta ja kiintymään ja luottamaan vanhempaansa?
Mikä on sellainen tilanne, jota et pysty lapsen kanssa setvimään ilman väkivaltaa?
Itselläni ei ole ollut mitään tilanteita, koska ei ole omia lapsia. Kyllä itselläni ainakin nousi kunnioitus vanhempia kohtaan kun kuritusta sain. Välit vanhempiini ei voisi olla paremmat. Huomautuksena, että luunapit ja läpsäytykset voidaan osallani laskea yhden käden sormilla. En missään nimessä kannata vyöllä perseelle-periaatetta, vaan läpäytys kädelle ja luunappi saa palautumaan maanpinnalle.
Sinulla nousi kunnioitus vanhempiasi kohtaan? Ihmiset ovat tietysti erilaisia. Useimpien tutkimusten mukaan fyysinen kuritus kyllä kasvattaa auktoriteettia, mutta ei tee sitä kunnioituksen vaan pelon kautta. Ja se ei taas ole kovin pysyvä auktoriteetti eikä kehitä lapsen sisäistä omaohjausta.
Se on varmasti ihan totta, että mitään pysyviä vaurioita jokin yksittäinen luunappi ei sinuun tai sinun ja vanhempiesi suhteeseen jättänyt. Mutta ei se tee siitä oikeaa toimintatapaa. Ja väkivallan suhteen ei oikein voida määritellä sellaista "vähän saat läpsäistä". Saat lyödä, jos ei jälkeä? Saat lyödä, mutta jos lapsesi alkaa pelkäämään, niin sitten lopetat? Saat löydä, jos lapsi ei kolmesta sanomisesta usko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä ruumiillisesta kurituksesta on? Auttaako se jonkin lukemasi tutkimuksen mukaan lasta kehtittämään ajatteluaan ja sisäistä kontrolliaan? Saako se lapsen tuntemaan turvallisuuden tunnetta ja kiintymään ja luottamaan vanhempaansa?
Mikä on sellainen tilanne, jota et pysty lapsen kanssa setvimään ilman väkivaltaa?
Itselläni ei ole ollut mitään tilanteita, koska ei ole omia lapsia. Kyllä itselläni ainakin nousi kunnioitus vanhempia kohtaan kun kuritusta sain. Välit vanhempiini ei voisi olla paremmat. Huomautuksena, että luunapit ja läpsäytykset voidaan osallani laskea yhden käden sormilla. En missään nimessä kannata vyöllä perseelle-periaatetta, vaan läpäytys kädelle ja luunappi saa palautumaan maanpinnalle.
Sinulla nousi kunnioitus vanhempiasi kohtaan? Ihmiset ovat tietysti erilaisia. Useimpien tutkimusten mukaan fyysinen kuritus kyllä kasvattaa auktoriteettia, mutta ei tee sitä kunnioituksen vaan pelon kautta. Ja se ei taas ole kovin pysyvä auktoriteetti eikä kehitä lapsen sisäistä omaohjausta.
Se on varmasti ihan totta, että mitään pysyviä vaurioita jokin yksittäinen luunappi ei sinuun tai sinun ja vanhempiesi suhteeseen jättänyt. Mutta ei se tee siitä oikeaa toimintatapaa. Ja väkivallan suhteen ei oikein voida määritellä sellaista "vähän saat läpsäistä". Saat lyödä, jos ei jälkeä? Saat lyödä, mutta jos lapsesi alkaa pelkäämään, niin sitten lopetat? Saat löydä, jos lapsi ei kolmesta sanomisesta usko?
Mutta oppiihan lapsi pelkäämään myös sitä ei-fyysistä rangaistusta. Eli lapsi saadaan olemaan tekemättä jotain, koska hän pelkää, että hän saa siitä rangaistuksen (arestia, pelikieltoa, tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä opetetaan lapselle isomman ja vahvemman valta-asemaa ja fyysiseen voimaan sekä väkivallan uhkaan perustuvaa arvojärjestystä. Lapsi ei opi kunnioittaman muita ihmisiä muutoin kuin vallankäytön kautta.
Mutta miten ihmeessä niistä lukuisista entisaikoina luunapitetuista on sitten kasvanut ihan kunnon kansalaisia (ainakin valtaosasta, ennenhän sitä sai piiskaa vähemmästäkin)? En siis itse puolusta lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta välillä tuntuu että näissä asioissa ei nähdä kuin musta ja valkoinen. En usko että pari luunappia tekee kenestäkään sadistista massamurhaajaa, saattavat toisinaan jopa auttaa asioiden kaaliin upottamisessa. Jatkuva/toistuva luunapitus ym. sitävastoin tekee varmasti hallaa lapselle.
No kyllä mä muistan, miten inhottavaa oli saada luunappi tai tukistus isän isoista käsistä. Se sattui, tuntui alentavalta. Ite olen joskus äkämyksissäni ajatellut tyttöäni tukistavan, mutta sitten kun muistan, miten kipeää se teki, niin jäänyt pelkäksi huonoksi ideaksi.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä muistan, miten inhottavaa oli saada luunappi tai tukistus isän isoista käsistä. Se sattui, tuntui alentavalta. Ite olen joskus äkämyksissäni ajatellut tyttöäni tukistavan, mutta sitten kun muistan, miten kipeää se teki, niin jäänyt pelkäksi huonoksi ideaksi.
Samoin, ja muistan myös, että en koskaan ymmärtänyt, miten olisin voinut toimia paremmin välttääkseni tukkapöllyn. Muistan vain, että isä oli aina vihainen kun hän tukisti minua, ja ymmärsin, ettei hän voinut hillitä itseään.
Se tuntui nöyryyttävältä, ettei se ollut edes kunnon rangaistus, vaan isän viimeinen säälittävä yritys näyttää, kuka on pomo, mikä toimi vain siksi, että hän oli isompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä opetetaan lapselle isomman ja vahvemman valta-asemaa ja fyysiseen voimaan sekä väkivallan uhkaan perustuvaa arvojärjestystä. Lapsi ei opi kunnioittaman muita ihmisiä muutoin kuin vallankäytön kautta.
Mutta miten ihmeessä niistä lukuisista entisaikoina luunapitetuista on sitten kasvanut ihan kunnon kansalaisia (ainakin valtaosasta, ennenhän sitä sai piiskaa vähemmästäkin)?
Entisaikoina myös väkivaltarikollisuutta oli enemmän, eli harvemmasta lapsesta kasvoi kunnon kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi yrittää kerran toisensa jälkeen vaikka tahallisesti satuttaa vauvaa eikä usko mistään puheista tai jäähynurkista, minusta on ihan ok näpäyttää sormille tai hiukan nipata hiustupsusta.
Kyse ei ole vaistosta vaan kasvatuksesta. Kuri on eri asia kuin väkivalta. Mies ei kasvata naista. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan.
Sä yrittäisit siis opettaa lapselle, että isompi ei saa satuttaa tahallisesti pienempäänsä, siten että sinä isompana ihmisenä satutat lasta tahallasi? Come on. Ei lapsi tuosta opi, että vauvaa ei saa satuttaa, vaan että vahvemmat saavat satuttaa heikompia. Aivan varmasti satutettu lapsi satuttaa jatkossakin pikkusisarustaan, kunhan vanhempien silmä välttää.
Sen sijaan tulisi estää satuttaminen erottamalla lapsi ja vauva, ja antaa lapselle aikaa ja huomiota (jota hän todennäköisesti kokee jääneensä vauvan takia paitsi) jotta hänen ei tarvitse hakea huomiota negatiivisella tavalla.
Jos minä nyt tulisin ja antaisin sinulle luunapin niin olisiko se ok? Jos ei niin miksi niin on oikeus tehdä lapselle? Ja missä vaiheessa se kurittaminen sitten pitäisi mielestäsi lopettaa? Vai onko ok pahoinpidellä vielä aikuisiakin lapsia?
Alue: Aihe vapaa
No eipä tuo ainakaan sua viisamman oloiseksi tehnyt...
Minäkin olen 31-vuotias enkä puhu noin tyhmiä.Mutta minulla onkin lapsia.Todettakoon jälleen että lapset jalostavat kakarasta aikuisen täyspäisen ihmisen.