Lue keskustelun säännöt.
Voiko synnytyskipua verrata mihinkään?
Kommentit (91)
Sattuu ne supistukset mut onneksi taukoja ja aika menee nopeasti.Kun rupee työnnätyttään niin sitten pelottaa...ilokaasu oli mainiota siihen,ei pelottanut ollenkaan niin paljon,neljännen kanssa opin jo ottaan sitä silloin kun sikiön syke rupesi nousemaan eli supistus oli tuloillaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla koskaan ollut pahaa lihaskramppia jalassa, ts. "suonenvetoa"? Minusta synnytyskipu on kuin suonenveto koko keskivartalon alueella.
Mun mielestä supistukset tuntui kun olisi vatsaan/kohtuun iskenyt kunnon suonenveto, sillä erolla että tulee vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ryöminyt ja kierinyt lattialla kuukautiskipujen takia, hiki on tippunut kivusta norona otsalta ja oksentanut kivusta, onkohan vielä pahempaa synnyttäminen? Ei ole lapsia vielä, pelkään synnytystä. Kerran kaaduin ja sääriluu murtui, sattui paljon hetken, mutta pari päivää kävelin murtuneella jalalla, kunnes turposi niin, että menin lääkäriin. Lääkäri ihmetteli, miten olin ne pari päivää selvinnyt.
Eniten mua synnytyksessä pelottaa toimenpiteet ja kaikki se alapään tutkiminen, tulee gynekologillakin pakokauhu aina vaikka ei satu.
Synnytyskipu on omanlaisensa. Mua pelotti etukäteen ihan hirveesti, koska mua yleensä sattuu papat sun muut gyne hommat. Raskauden viimeisimmät sisätutkimukset oli tosi inhottavia ja kivuliaita ja ajattelin että varmasti kuolen synnytykseen, kun en kestä edes näitä toimenpiteitä. Kuitenkin synnytys oli ihan ok. Kipu on sellainen vahva tylppämäinen kipu ja tulee aaltoina, jolloin voi hetkittäin huiliakin. Mulle ei ehditty laittaa epiduraalia koska avautuminen tapahtuikin lopussa niin nopeasti. Ilokaasu auttoi jonkin verran ja jotain puudutusta sain alapäähän, koska en tuntenut oikein mitään vaikka repesinkin vähän. Kaiken kaikkiaan jännä kokemus. Pitää muistaa, että aina kuulee pääosin niitä huonoja synnytyskertomuksia. Tsemppiä!
Joo ei kyllä mulla ollu mitään tylppää missään vaiheessa. Terävä suonenvetomainen pikkuhiljaa kiristyvä kipu keskivartalolla. Taukojakaan ei juuri viimeisen parin tunnin aikana ollut kun supistusta toisen perään vaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa kuukautiskivut, sitten supistukset siltä, kuin jollain jäisellä metallitangolla olisi porattu nivusista selkään (eli sattui niin ettei voinut seistä tai kävellä).
Loppuvaihetta vertaisin siihen, että moottorisahalla vedettäisiin alapää auki. Ja otin siis kaikki puudutukset mitä sai, eivät paljoa auttaneet. Synnytys kesti 20 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ryöminyt ja kierinyt lattialla kuukautiskipujen takia, hiki on tippunut kivusta norona otsalta ja oksentanut kivusta, onkohan vielä pahempaa synnyttäminen? Ei ole lapsia vielä, pelkään synnytystä. Kerran kaaduin ja sääriluu murtui, sattui paljon hetken, mutta pari päivää kävelin murtuneella jalalla, kunnes turposi niin, että menin lääkäriin. Lääkäri ihmetteli, miten olin ne pari päivää selvinnyt.
Eniten mua synnytyksessä pelottaa toimenpiteet ja kaikki se alapään tutkiminen, tulee gynekologillakin pakokauhu aina vaikka ei satu.
Minulla on endometrioosi ja synnytykset oleet helpompia kuin pahimmat kuukautiskivut. Odotin ensimmäisessä synnytyksessä koko jan millon se kova kipu 'alkaa'. Kolme synnytystä takana.
Juu, ainakin endopotilailla kuukaustiskivut voivat olla yhtä kovia, minullakin on ollut. Varmasti on myös liuta muita kipuja, jotka voivat olla yhtä kovia, mutta yleensä ehkä luonteeltaan muuten vähän erityyppisiä? Minusta synnytyskivussa olellinen pointti oli mm.se, että siinä oli taukoja välissä. Sai aina vähän huilata. Tosin olen kuullut että joillakuilla niitäkään ei ole, mutta se lienee onneksi harvinaista.
Haluisin kyllä tässä ketjussa nyt muistuttaa, että synnytyksiä tosiaan on hyvin erilaisia. Ei ole mitään yhtä ja samaa synnytyskivun määrää. Toisilla on paljon kovemmat kivut kuin toisilla, eikä ole mitään järkeä esim.kiistellä siitä millainen kivunlievitys riittää. Kovatkaan kivut ja niiden kestäminen eivät tee sankariksi, eikä toisaalta osoita kovin viehättävää mielenlaatua vähätellä toisten kipuja, joista ei mitään tiedä.
Toivottavasti te ensisynnytykseen valmistautujat ette kauhuissanne lue tällaisia ketjuja. Useimmiten synnytys menee ihan hyvin, ihanan lopputuloksen odotus autta pahimman yli ja ennenkaikkea: kivunlievitystä on saatavissa! Onnellista synnytystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaanaa olevaa synnytyspelkoista nää jutut ei kyllä auta yhtään. Mä en tule selviämään siitä!
Ei siihen kivunlievitystä tarvi välttämättä vaikka sitä heti tunkevat..kannattaa koittaa ensin kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, en koskaan halua synnyttää.
No perskeles,ei se nyt niin kamalaa ole!!Mää oon tehnyt sen 4 kertaa ja tekisin vieläkin...ja ihan luomuna!Ja mua sentään sattuu kaikki ja pyörryn aina verikokeissa!Kyllä te selviätte!Se on loppuviimein ihan hauskaa hommaa,keskitytte pussukoihin ja suihkuihin ja ilokaasuihin niin aika menee kuin siivillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ekassa synnytyksessä supistuskivut tuntuivat siltä kuin alavatsaa olisi viillelty puukolla. Se kipu oli niin kova että sen rinnalla epparin leikkaaminen ei tuntunut miltään, ei myöskään imukuppi jolla vauva lopulta autettiin ulos.
En ole kuullut että kenelläkään muulla olisi ollut vastaavaa kokemusta, joten ei liene mitenkään yleistä tämmöinen.
Seuraavassa synnytyksessä kivut olivat kuin kuukautiskivut potenssiin sata. Mutta se oli siedettävää kipua, toisin kuin ensimmäisen synnytykseni kipu. Vauvankin sain itse ponnistettua maailmaan kun ei kaikki energia mennyt kivusta selviämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Okei, en koskaan halua synnyttää.
No ei tääkään auta ettei puhuta...
Itse olisin halunnut tietää että alapäätä kannattaa lämmittää,ja imettäminen sattuu alkuun yms..ettei olisi kaikki tullut yllärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaanaa olevaa synnytyspelkoista nää jutut ei kyllä auta yhtään. Mä en tule selviämään siitä!
Älä lue näitä! Kyllä siitä selviää, ja kivunlievitystä on saatavilla monenlaista, useimmiten joku toimii. Ei kannata ottaa hirveästi ennakkopaineita siitä, millaista se on se kipu ja kuinka kovaa, kun se on todellakin niin yksilöllistä, eikä ole ennustettavissa. Toisilla kipu on niin lievää, että hyvä kun tajuaa sairaalaan lähteä, toisilla on oikeasti taju pois kivusta, mutta siihen välimaastoon mahtuukin sitten jo aika monenlaista synnyttäjää ja synnytystä.
Omalla kohdallani on kokemusta käynnistetystä synnytyksestä, kipu oli kovaa, mutta "hyvää" eli tiesin että se kipu vei synnytystä eteenpäin, ja sen vuoksi ei tullut mitenkään epätoivoinen olo. Se oli nopeasti ohi ja aivan huippu kokemus oli.
Miksi näitä sitten pääsee tapahtumaan, että ihmiset kokevat synnyttäessä sellaista kipua, että haluaisivat kuolla? Juuri pari päivää sitten luin jonkun lääkärin kirjoittaman artikkelin synnytyspelkoisille, jossa vakuuteltiin, että kaikki saavat halutessaan kivunlievitystä. Koittavatko monet sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman puudutusta, koska ajattelevat sen olevan vauvalle / synnytyksen etenemiselle pahaksi? Vai onko yleistä, ettei kerta kaikkiaan mitään puudutusta ehditä antamaan? Miksi niitä suoraan alapäähän laitettavia puudutteita (kohdunkaula- ja häpyhermo(?)) ei enää laiteta, jos epiduraalin laitto on liian myöhäistä? Jos epiduraali ei toimi jollain, niin miksi sitten ei laiteta muita mahdollisia puudutteita ja kokeilla niin kauan, että joku toimii? Miksi ei laiteta epiduraalin lisäksi "varmuuden vuoksi" noita kohdunkaulanpuudutteita ym., jos epiduraalin teho lakkaa? Olen lukenut, että epiduraalia voi lisätä tarpeen mukaan. Miksi sitä ei laiteta jo aikaisemmassa vaiheessa, ja lisätä sitten synnytyksen edetessä, jotta kellekään sitä haluavalle ei kävisi niin, että sitä ei ehditä yhtäkkiä laittaa?
- tietämätön ja pelokas -
Minulle lääkäri sanoi, että kuukautiskipuni vastaavat synnytyskipuja. Minulla on endometrioosi ja kohdun rakennepoikeavuus. Joudun käyttämään lääkkeitä jotta kuukautiset eivät tule kun 3 kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Raskaanaa olevaa synnytyspelkoista nää jutut ei kyllä auta yhtään. Mä en tule selviämään siitä!
Kyllä sinä selviät :) Pidä mielessä oikea hengitys ja rentoutus. Moni on selvinnyt.
Tsemppiä :)
Synnytyksiä on monenlaisia. Itse yllätyin positiivisesti, ettei ollutkaan pahempi. Kivunlievityksenä amme ja ilokaasu. Epparia en älynnyt ajoissa pyytää, enkä enää lopuksi voinut saada. Jotain alapääpuudutetta sen sijaan sain vähäsen. Kokemus ei ollut ollenkaan kauhea, kun kätilö tsemppasi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla on niin pahat kuukautiskivut, että ne ovat yhtä kauheita kuin synnytyssupistukset. Eli ei voi kävellä tai olla mitenkään päin kun tulee sellaisia polttoja. Rauhallinen hengittäminen autta Ponnistusvaiheen kipuun liittyy vielä paineen tunne, ikään kuin pitäisi ulostaa jalkapallo.
Tuskin sentään on ihan niin kovia kuukautiskipuja kuin synnytys.
Synnytyksessä repeää nahka - repeää lihakset ja useammasta kerroksesta - veri lentää - luut liikkuu paikoiltaan (mm. lonkat aukeaa) - sieltä tulee parin sormen levesestä aukosta vauvan kokoinen ulos.
Niin HALOO onko synnytystä isompi kipu kuukautiset.
Ja mitenkään (kovua) kuukautiskipuja vähättelemättä.
Minulla on endometrioosi ja synnytykset oleet helpompia kuin pahimmat kuukautiskivut. Odotin ensimmäisessä synnytyksessä koko jan millon se kova kipu 'alkaa'. Kolme synnytystä takana.