Lue keskustelun säännöt.
Voiko synnytyskipua verrata mihinkään?
Kommentit (91)
Pientä tolkkua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla on niin pahat kuukautiskivut, että ne ovat yhtä kauheita kuin synnytyssupistukset. Eli ei voi kävellä tai olla mitenkään päin kun tulee sellaisia polttoja. Rauhallinen hengittäminen autta Ponnistusvaiheen kipuun liittyy vielä paineen tunne, ikään kuin pitäisi ulostaa jalkapallo.
Tuskin sentään on ihan niin kovia kuukautiskipuja kuin synnytys.
Synnytyksessä repeää nahka - repeää lihakset ja useammasta kerroksesta - veri lentää - luut liikkuu paikoiltaan (mm. lonkat aukeaa) - sieltä tulee parin sormen levesestä aukosta vauvan kokoinen ulos.
Niin HALOO onko synnytystä isompi kipu kuukautiset.
Ja mitenkään (kovua) kuukautiskipuja vähättelemättä.
UrpoxD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä sitten pääsee tapahtumaan, että ihmiset kokevat synnyttäessä sellaista kipua, että haluaisivat kuolla? Juuri pari päivää sitten luin jonkun lääkärin kirjoittaman artikkelin synnytyspelkoisille, jossa vakuuteltiin, että kaikki saavat halutessaan kivunlievitystä. Koittavatko monet sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman puudutusta, koska ajattelevat sen olevan vauvalle / synnytyksen etenemiselle pahaksi? Vai onko yleistä, ettei kerta kaikkiaan mitään puudutusta ehditä antamaan? Miksi niitä suoraan alapäähän laitettavia puudutteita (kohdunkaula- ja häpyhermo(?)) ei enää laiteta, jos epiduraalin laitto on liian myöhäistä? Jos epiduraali ei toimi jollain, niin miksi sitten ei laiteta muita mahdollisia puudutteita ja kokeilla niin kauan, että joku toimii? Miksi ei laiteta epiduraalin lisäksi "varmuuden vuoksi" noita kohdunkaulanpuudutteita ym., jos epiduraalin teho lakkaa? Olen lukenut, että epiduraalia voi lisätä tarpeen mukaan. Miksi sitä ei laiteta jo aikaisemmassa vaiheessa, ja lisätä sitten synnytyksen edetessä, jotta kellekään sitä haluavalle ei kävisi niin, että sitä ei ehditä yhtäkkiä laittaa?
- tietämätön ja pelokas -
Toki on tapauksia, joissa ei esim.ehditä antaa puudutusta kun vauva tulee niin vauhdilla. Aina joskus käy niin että homma ei mene niin kuin toivottiin. Se on totta. Mutta sama pätee elämään ylipäänsä. Ja kuten elämässä ylipäänsä, kova etukäteishermoilu ja pelko tekee kokemuksesta kokonaisuudessaan ikävämmän ja ihan varmaan myös kivuliaamman, koska rennompana kivun kanssa pärjää useimmiten paremmin. Melkein kaikissa tapauksissa luulisi ainakn ilokaasua olevan saatavilla, se taittaa kivusta pahimman terän. (Kohta joku kertoo, että hänellä se ei auttanut mitään. Useimmilla se auttaa ainakin just sen pahemman kivun kanssa.)
Vaikka takuuta kaiken hyvin menemisestä ei voi antaa, on totta että useimmiten kaikki menee hyvin! Joskus jopa paremmin kuin uskalsi edes toivoa. Minä ainakin voin sanoa, että synnytykset olivat tosi hienoja kokemuksia.
Toivoisin sydämestäni kaikille synnytyspelkoiselle rauhaa ja voimaa jättää pahimmat pelottelujutut omaan arvoonsa. Jotkut, joilla on ollut huono onni, ottavat jotenkin tehtäväkseen huutaa huonon kokemuksensa kaikkien muiden huoleksi, ja sitten aina jokunen provoilija vielä keksii huutaa yhtä kovaa. Tavallaan ymmärrettävää, mutta niin epäreilua ja epärakentavaa.
Sinun kannattaa varmasti käydä pelkopolilla juttelemassa huolestasi. Moni on saanut sieltä apua. Kaikkea hyvää matkallasi!
Vierailija kirjoitti:
Raskaanaa olevaa synnytyspelkoista nää jutut ei kyllä auta yhtään. Mä en tule selviämään siitä!
Sä selviät siitä. Sä selviät. Ja sen jälkeen makaat yhdessä maailman ihanimman vauvasi vierellä ja pakahdut rakkaudesta. Usko pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, en koskaan halua synnyttää.
No ei tääkään auta ettei puhuta...
Itse olisin halunnut tietää että alapäätä kannattaa lämmittää,ja imettäminen sattuu alkuun yms..ettei olisi kaikki tullut yllärinä.
Totta, kannattaa kertoa vaihtoehdoista. Mut yllätti esim.se, kuinka paljon apua lämmitettävästä kaurasäkistä selässä oli. En olisi uskonut.
Mutta pelon lietsontapuhe on turhaa ja tyhmää ja aiheuttaa varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Hortonin syndrooma lienee kivuliaampi kuin synnytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen, että joku ampuu kiväärillä vatsaan, potkii päähän, pitää veden alla, sivelee palavaa napalmia haaroihin, pistelee neuloilla, kaivaa silmät päästä, leikkaa kielen irti.
Eikö niin?
Kolonoskopiassa silmissä pimeni tuskasta ja lakkasin kuulemma hengittämästäkin. Munuaiskipukohtauksessa pystyin vielä hädin tuskin ryömimään makuuhuoneeseen ja pyytämään puolisoani soittamaan ambulanssin. Tuska aiheutti kylmän hien, jonka kivun kestäessäkin huomasi haisevan kauhealta.
Onhan noita kipuja, mutta jokainen kivun kokija on omansa lainen ja kivun kokemuksia on vaikea verrata. Ovatko tällaiset sitten kovempia kipuja kuin synnyttäminen? Riippunee sekin kokijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaanaa olevaa synnytyspelkoista nää jutut ei kyllä auta yhtään. Mä en tule selviämään siitä!
Kyllä selviät, kuten naiset on jo vuosisatoja selvinneet. Synnytyksessä on se hyvä homma että kunhan itse muistaa hengittää, kroppa hoitaa homman vähän niinku automaattisesti. Onhan siinä kipua, mutta ihan erilainen kuin esim jos satuttaa itsensä. Tietää ainakin että kipu loppuu aikanaan ja pian koko homma on ohi. Kukaan ei ole toista parempi synnyttämään, oli kipua tai ei.
Mulle on hyvin tuttua kipeät kuukautiset, joissa oksennus lentää ja taju lähtee. Oon myös synnyttänyt kahdesti. Sattuihan synnytys kovasti, kun vielä kuulun siihen tyyppiin, joiden keho ei ole kuullut, että supistusten välissä pitäisi olla hengähdystaukoja. Mun synnytykset sattuivat suunnilleen yhtä kovasti tai välillä kovemmin kuin kuukautiset, myös samoissa paikoissa. Joitain eroja:
- eka synnytys kesti vuorokauden, toinen muutaman tunnin, kuukautisten kipeä osa pari päivää eli kauemmin
- ekassa synnytyksessä oksensin kerran, toisessa en lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- ekassa synnytyksessä lähti taju kerran, toisessa ei lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- kuukautisiin ei saa sairaslomaa, synnytyksen aikana taas ei edes huolittaisi töihin
- synnytyksen kulkua valvotaan ja tarjolla on tehokasta kivunlievitystä (jota en edes toisella kertaa katsonut tarvitsevani), kun taas kuukautisiin ei mitään selkäydinpuudutteita saa, ei edes mitään henkisiä tsemppejä
- kuukautisissa on tuloksena pelkkää roskaa, likaisia vaatteita ja petivaatteita, haisevaa lämmintä verta ja limakalvon palasia, synnytyksestä saa vauvan
- miinuksena synnytykselle vrt. kuukautiset: kuukautisissa ei tule vammoja, synnytyksessä voi tulla (mutta ainakaan itse en siinä tohinassa ole alhaisesta kipukynnyksestä huolimatta edes huomannut mitään repeämisiä, vaan kuvitellut molemmilla kerroilla selvinneeni täysin ehjin nahoin, kunnes sitten alettiin kursia paikkoja)
Mielestäni synnytys voittaa kuukautiset, varsinkin kun synnyttää ei tarvitse koko ajan. Lisäksi kuukautiset voivat raskauden ja imetyksen aikana pysyä poissa jopa vuosia. Jonkun ihmeen kautta lisäksi kivana bonuksena raskauksien jälkeen kuukautiset eivät ole mulla olleet lähellekään niin kivuliaita kuin ennen (ei tietty kaikilla näin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä sitten pääsee tapahtumaan, että ihmiset kokevat synnyttäessä sellaista kipua, että haluaisivat kuolla? Juuri pari päivää sitten luin jonkun lääkärin kirjoittaman artikkelin synnytyspelkoisille, jossa vakuuteltiin, että kaikki saavat halutessaan kivunlievitystä. Koittavatko monet sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman puudutusta, koska ajattelevat sen olevan vauvalle / synnytyksen etenemiselle pahaksi? Vai onko yleistä, ettei kerta kaikkiaan mitään puudutusta ehditä antamaan? Miksi niitä suoraan alapäähän laitettavia puudutteita (kohdunkaula- ja häpyhermo(?)) ei enää laiteta, jos epiduraalin laitto on liian myöhäistä? Jos epiduraali ei toimi jollain, niin miksi sitten ei laiteta muita mahdollisia puudutteita ja kokeilla niin kauan, että joku toimii? Miksi ei laiteta epiduraalin lisäksi "varmuuden vuoksi" noita kohdunkaulanpuudutteita ym., jos epiduraalin teho lakkaa? Olen lukenut, että epiduraalia voi lisätä tarpeen mukaan. Miksi sitä ei laiteta jo aikaisemmassa vaiheessa, ja lisätä sitten synnytyksen edetessä, jotta kellekään sitä haluavalle ei kävisi niin, että sitä ei ehditä yhtäkkiä laittaa?
- tietämätön ja pelokas -
Minä kirjoitin siitä, että halusin kuolla käynnistetyn avautumisen aikana. Se oli todella ikävä kokemus, vaikka traumoja ei jäänyt. Kyseessä oli kuitenkin epäonnisten yhteensattumien summa: käynnistettiin cytotecilla (ei käsittääkseni enää käytetä niin paljon, koska aiheuttaa todella rajut supistukset), piti laittaa tupla-annos, koska muuten ei toiminut, minulle sanottiin, että kivunlievitystä ei voi kovin pian laittaa, että avautuminen ei keskeydy, ja sitten avautumisen aikana kätilö joutui olemaan paljon muualla enkä tajunnut/osannut tarpeeksi ponnekkaasti vaatia epiduraalia (sain epiduraalin kun olin jo 8-9 senttiä auki, yleensä ei laiteta niin myöhään mutta olin täysin puolikuolleena muissa maailmoissa kivun takia ja katsoivat kai, että on parempi tehdä jotain että jaksan ponnistaa).
Vierailija kirjoitti:
Mulle on hyvin tuttua kipeät kuukautiset, joissa oksennus lentää ja taju lähtee. Oon myös synnyttänyt kahdesti. Sattuihan synnytys kovasti, kun vielä kuulun siihen tyyppiin, joiden keho ei ole kuullut, että supistusten välissä pitäisi olla hengähdystaukoja. Mun synnytykset sattuivat suunnilleen yhtä kovasti tai välillä kovemmin kuin kuukautiset, myös samoissa paikoissa. Joitain eroja:
- eka synnytys kesti vuorokauden, toinen muutaman tunnin, kuukautisten kipeä osa pari päivää eli kauemmin
- ekassa synnytyksessä oksensin kerran, toisessa en lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- ekassa synnytyksessä lähti taju kerran, toisessa ei lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- kuukautisiin ei saa sairaslomaa, synnytyksen aikana taas ei edes huolittaisi töihin
- synnytyksen kulkua valvotaan ja tarjolla on tehokasta kivunlievitystä (jota en edes toisella kertaa katsonut tarvitsevani), kun taas kuukautisiin ei mitään selkäydinpuudutteita saa, ei edes mitään henkisiä tsemppejä
- kuukautisissa on tuloksena pelkkää roskaa, likaisia vaatteita ja petivaatteita, haisevaa lämmintä verta ja limakalvon palasia, synnytyksestä saa vauvan
- miinuksena synnytykselle vrt. kuukautiset: kuukautisissa ei tule vammoja, synnytyksessä voi tulla (mutta ainakaan itse en siinä tohinassa ole alhaisesta kipukynnyksestä huolimatta edes huomannut mitään repeämisiä, vaan kuvitellut molemmilla kerroilla selvinneeni täysin ehjin nahoin, kunnes sitten alettiin kursia paikkoja)
Mielestäni synnytys voittaa kuukautiset, varsinkin kun synnyttää ei tarvitse koko ajan. Lisäksi kuukautiset voivat raskauden ja imetyksen aikana pysyä poissa jopa vuosia. Jonkun ihmeen kautta lisäksi kivana bonuksena raskauksien jälkeen kuukautiset eivät ole mulla olleet lähellekään niin kivuliaita kuin ennen (ei tietty kaikilla näin).
Onko sinulla endometroosi? En ole koskaan kuullut noin kivuliaista kuukautisista. Muuten sanoisin, että hakeudu lääkäriin niiden takia, mutta jos ne eivät enää ole niin pahat, niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh,joo yksi synnytys neljästä oli sellainen syöksysynnytys ettei keretty mitään.Kätilökin tokaisi että älä huuda kun sanoin että kuolen.Se oli mun toka ja kätilö nuori ja huono.No se oli sitten nukkumatti joka sanoi ettei laita epiduraalia kun tämä rouva synnyttää NYT.No siihen se kätilökin heräsi...
Mut tyttö syntyi ja seuraavana päivänä kotiin...ja ihan sama,se sattui sen 30 min ja se oli siinä.
Muiden kanssa mennyt nappiin ja sattuuhan se mutta on kuitenkin jotenkin voimaannuttavaa ja upeaa.Muistan kuinka ensimmäisen kanssa pelkäsin ja voi kun olisin vaan tajunnut rentoutua.Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen ja nainen kestää ihmeesti!!
Kaikki se kipu on jossain taka-alalla koska siinä ajattelee vaan sitä vauvaa.Aivan kuin olisi jotenkin ruumiistaan irti.Ja se kaikki unohtuu silmän räpäyksessä.
Ensimmäisen kanssa melkein aina on kaikki aika maailmassa miettiä omia tuntemuksiaan ja saada helpotuksia!
Kyllä kun supistukset alkaa miettii onko mulla paskahätä vai onko tää nyt sitä..sitten alkaa jännittämään ja kivut kovenee.Rentona pitäisi pysyä,ei me kovia kipuja ole jos ei pane niille vastaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on hyvin tuttua kipeät kuukautiset, joissa oksennus lentää ja taju lähtee. Oon myös synnyttänyt kahdesti. Sattuihan synnytys kovasti, kun vielä kuulun siihen tyyppiin, joiden keho ei ole kuullut, että supistusten välissä pitäisi olla hengähdystaukoja. Mun synnytykset sattuivat suunnilleen yhtä kovasti tai välillä kovemmin kuin kuukautiset, myös samoissa paikoissa. Joitain eroja:
- eka synnytys kesti vuorokauden, toinen muutaman tunnin, kuukautisten kipeä osa pari päivää eli kauemmin
- ekassa synnytyksessä oksensin kerran, toisessa en lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- ekassa synnytyksessä lähti taju kerran, toisessa ei lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- kuukautisiin ei saa sairaslomaa, synnytyksen aikana taas ei edes huolittaisi töihin
- synnytyksen kulkua valvotaan ja tarjolla on tehokasta kivunlievitystä (jota en edes toisella kertaa katsonut tarvitsevani), kun taas kuukautisiin ei mitään selkäydinpuudutteita saa, ei edes mitään henkisiä tsemppejä
- kuukautisissa on tuloksena pelkkää roskaa, likaisia vaatteita ja petivaatteita, haisevaa lämmintä verta ja limakalvon palasia, synnytyksestä saa vauvan
- miinuksena synnytykselle vrt. kuukautiset: kuukautisissa ei tule vammoja, synnytyksessä voi tulla (mutta ainakaan itse en siinä tohinassa ole alhaisesta kipukynnyksestä huolimatta edes huomannut mitään repeämisiä, vaan kuvitellut molemmilla kerroilla selvinneeni täysin ehjin nahoin, kunnes sitten alettiin kursia paikkoja)
Mielestäni synnytys voittaa kuukautiset, varsinkin kun synnyttää ei tarvitse koko ajan. Lisäksi kuukautiset voivat raskauden ja imetyksen aikana pysyä poissa jopa vuosia. Jonkun ihmeen kautta lisäksi kivana bonuksena raskauksien jälkeen kuukautiset eivät ole mulla olleet lähellekään niin kivuliaita kuin ennen (ei tietty kaikilla näin).
Onko sinulla endometroosi? En ole koskaan kuullut noin kivuliaista kuukautisista. Muuten sanoisin, että hakeudu lääkäriin niiden takia, mutta jos ne eivät enää ole niin pahat, niin hyvä.
Kyllä hakeuduinkin useampaan kertaankin lääkäriin niiden takia. Mulle sanottiin, että endometrioosi diagnosoidaan vain laparoskopiassa, jota ei ole tarvetta tehdä, ellei ole lapsettomuusongelmaa. Lääkkeeksi sain pillerit, jotka kyllä auttoivatkin, kun kuukautisia ei tullut lainkaan. Lapsetkin saivat alkunsa helposti. Ja sittemmin ongelmaa ei ole ollut, vaan on riittänyt ihan tavallinen särkylääke, tai jopa ihan ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaisin kipua sappikohtaukseen.
Aika hyvä vertaus, paitsi että minulla supistukset sattuivat moninkertaisesti!
Minulla taas sappi ei sattunut mitenkään maailmaakaatavasti mutta ilmeisesti muilla sekin voi sattua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on hyvin tuttua kipeät kuukautiset, joissa oksennus lentää ja taju lähtee. Oon myös synnyttänyt kahdesti. Sattuihan synnytys kovasti, kun vielä kuulun siihen tyyppiin, joiden keho ei ole kuullut, että supistusten välissä pitäisi olla hengähdystaukoja. Mun synnytykset sattuivat suunnilleen yhtä kovasti tai välillä kovemmin kuin kuukautiset, myös samoissa paikoissa. Joitain eroja:
- eka synnytys kesti vuorokauden, toinen muutaman tunnin, kuukautisten kipeä osa pari päivää eli kauemmin
- ekassa synnytyksessä oksensin kerran, toisessa en lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- ekassa synnytyksessä lähti taju kerran, toisessa ei lainkaan, kuukautisten aikana monesti
- kuukautisiin ei saa sairaslomaa, synnytyksen aikana taas ei edes huolittaisi töihin
- synnytyksen kulkua valvotaan ja tarjolla on tehokasta kivunlievitystä (jota en edes toisella kertaa katsonut tarvitsevani), kun taas kuukautisiin ei mitään selkäydinpuudutteita saa, ei edes mitään henkisiä tsemppejä
- kuukautisissa on tuloksena pelkkää roskaa, likaisia vaatteita ja petivaatteita, haisevaa lämmintä verta ja limakalvon palasia, synnytyksestä saa vauvan
- miinuksena synnytykselle vrt. kuukautiset: kuukautisissa ei tule vammoja, synnytyksessä voi tulla (mutta ainakaan itse en siinä tohinassa ole alhaisesta kipukynnyksestä huolimatta edes huomannut mitään repeämisiä, vaan kuvitellut molemmilla kerroilla selvinneeni täysin ehjin nahoin, kunnes sitten alettiin kursia paikkoja)
Mielestäni synnytys voittaa kuukautiset, varsinkin kun synnyttää ei tarvitse koko ajan. Lisäksi kuukautiset voivat raskauden ja imetyksen aikana pysyä poissa jopa vuosia. Jonkun ihmeen kautta lisäksi kivana bonuksena raskauksien jälkeen kuukautiset eivät ole mulla olleet lähellekään niin kivuliaita kuin ennen (ei tietty kaikilla näin).
Onko sinulla endometroosi? En ole koskaan kuullut noin kivuliaista kuukautisista. Muuten sanoisin, että hakeudu lääkäriin niiden takia, mutta jos ne eivät enää ole niin pahat, niin hyvä.
Kyllä hakeuduinkin useampaan kertaankin lääkäriin niiden takia. Mulle sanottiin, että endometrioosi diagnosoidaan vain laparoskopiassa, jota ei ole tarvetta tehdä, ellei ole lapsettomuusongelmaa. Lääkkeeksi sain pillerit, jotka kyllä auttoivatkin, kun kuukautisia ei tullut lainkaan. Lapsetkin saivat alkunsa helposti. Ja sittemmin ongelmaa ei ole ollut, vaan on riittänyt ihan tavallinen särkylääke, tai jopa ihan ilman.
OT, missä asut? Keski-Suomessa jossain? Olen aiemmin kuullut, että niillä päin ei endoa hoideta kunnolla. Mä asun Helsingissä ja kyllä vain on leikattu ihan kipujen ja levinnäisyyden takia. (No oli tosin lapsitoivekin mutta ei se siitä ollut kiinni eikä siitä silloin taidettu edes kysyä mitään.) Ja mikä lääkäri sellainen on joka ei anna sairaslomaa invalidisoivan tilan takia? Tosi outoa.
Te joilla paksusuolen tähystys on ollut sietämättömän kivulias: Voiko tuota verrata synnytyskipuihin?
Kyllä niitä puudutteitakin mieluusti annetaan synnyttäjälle, mutta niissä on se, että synnytyksen täytyisi olla jo hyvässä vauhdissa silloin, tai esim. Epiduraali voi tyssätä koko homman ja pitkittää vaan synnytystä. Toisaalta liian myöhään annettuna voi puuduttaa niin hyvin että ponnistusvaihe vaikeutuu, kun et tunne supistuksia tai ylipäätääb mitään. Mutta suosittelen pelosta kärsiviä tutustumaan esim. Miten voisi luonnollisemmin keinoin hallita kipua ja välttää sen paniikin ja hallinnan menettämisen tunteen silloin kun kipu on todella kovaa, esim. Doula tai joku maksullinen synnytysvalmennus voi antaa pelosta kärsivälle parempaa apua kuin tieto puudutteiden olemassaolosta, luottamusta omaa kehoon voi yrittää kohentaa.
Kaikilla ei repeä yhtikääs mitään synnytyksessä. Emätin on todella venyvä ihan synnytyksen takia. Jos olet koskaan sormeasi kyseiseen aukkoon työntäny, niin tiedät että se on täynnä poimuja. Nuo poimut leviävät ja aukeavat jotta lapsi mahtuu tulemaan, jolloin ainakin suuremmilta repeämiltä vältytään.
Jos kaikilta repeäisi oikeasti synnytyksessä nahka ja lihakset ja verta vaan lentäisi, niin ihminen olisi kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten.
Mitäpä jos lakkaisit pelottelemasta muita turhaan.