Voiko synnytyskipua verrata mihinkään?

Itsellä esikoisen synnytys käynnistettiin. Aivan alussa supistuksia saattoi verrata erittäin koviin kuukautiskipuihin, mutta hyvin pian ne muuttuivat laadullisestikin aivan muuksi (infernaaliseksi kivuksi, jota ei voi verrata mihinkään kokemaani, halusin kuolla, että kipu loppuisi). Ponnistaessa lasta ulos repesin ja kipu oli vielä paljon pahempaa, mutta kesti onneksi vain hetken. Tätä kipua voi verrata siihen, että joku repii aukon/viiltää haavan herkimpään kohtaanne. Mikään ei ole ikin sattunut lähellekään niin paljon.

Tokan synnytyksessä (käynnistyi itsestään) supistukset olivat ensin kuin ruokamyrkytyksen vatsakramppeja, mutta avautumisen edetessä muuttuivat jälleen tunnistamattomaksi, vain-kivuksi. Se oli kuitenkin täysin hallittavissa hyvin pitkään.

Olen kyllä kuullut, että jotkut naiset joilla on ollut munuaiskiviä, ovat kokeneet ne  kivuliaampina kuin synnyttämisen. Itse en tiedä kun ei ole ollut.

Jalan katkeaminen sattuu enemmän kuin synnyttäminen. Terveisin molemmat kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma virtsakiven aiheuttamaa kipua voi pahimmillaan verrata synnytyskipuihin.

Samaa kuulin lääkäriltä. Ei ollut kiva kokemus. Yökkäilyä ja lattialla kiemurtelemista, se oli hirveää.

Munkin mies sai virtsakiviä ja kieriskeli lattialla tuskissaan. Ihmettelin, että sattuuko noin paljon. Lääkäri sanoi, että kyllä voi sattua, kuin synnttytys!

Kahtia sahaamiseen.

Vertaisin kipua sappikohtaukseen.

Miltä epiduraalin laitto tuntuu? Jos on ihrava selkä, miten lääkärit osaa pistää juuri nikamien väliin jos niitä ei näe/tunne?

Kuin auto ajaisi alaselän päältä. Pyysin miestäni nipistämään alaselkääni niin kovaa kuin pysty, se auttoi jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Kahtia sahaamiseen.

Nimenomaan. Sahataan kahtia ja siinä sitä sitten haukkoo ilmaa henkitoreissaan. Siltä se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Miltä epiduraalin laitto tuntuu? Jos on ihrava selkä, miten lääkärit osaa pistää juuri nikamien väliin jos niitä ei näe/tunne?

Se tuntui, mutta ei sattunut. Ensin tuntui, että jotain työnnetään selkään ja sitten se äkkiä pääsi läpi ja se oli siinä.

Toisaalta, olen kerran murtanut käsivarren luun eikä sekään sattunut yhtään.

Kuukautiskipuni sen sijaan ovat olleet välillä tuskallisia, vihlovia.

Eri ihmisillä on erilaiset hermotukset.

Olen ryöminyt ja kierinyt lattialla kuukautiskipujen takia, hiki on tippunut kivusta norona otsalta ja oksentanut kivusta, onkohan vielä pahempaa synnyttäminen? Ei ole lapsia vielä, pelkään synnytystä. Kerran kaaduin ja sääriluu murtui, sattui paljon hetken, mutta pari päivää kävelin murtuneella jalalla, kunnes turposi niin, että menin lääkäriin. Lääkäri ihmetteli, miten olin ne pari päivää selvinnyt.

Eniten mua synnytyksessä pelottaa toimenpiteet ja kaikki se alapään tutkiminen, tulee gynekologillakin pakokauhu aina vaikka ei satu.

Oli kyllä ylivoimaisesti kovin kipu, mitä olen kokenut. Ja minulla on ollut murtuma, sisäinen verenvuoto ja hermovamma.

Voi verrata pahoihin menkkakipuihin. Mun ei tarvinnut kauaa kärsiä kun tultiin hakemaan leikkaukseen eli kiireellinen sektio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkaamiseen. Autralialaisnainenkin synnytti viitoset kahdessa minuutissa.

Palstamammat glorifioi synnytystä ja pitää yllä äitimyyttiä, koska muuhun ei rahkeet riitä.

Sua korjattiin jo toisessa ketjussa, että se australialaisnainen sai vitosensa sektiolla, jossa oli mukana 50 lääkäriä ja sairaanhoitajaa. Et ilmeisesti itse edes lukenut laittamaasi linkkiä.

Mitä sitten? Plumpsautus mikä plumpsautus.

Vierailija kirjoitti:

Olen ryöminyt ja kierinyt lattialla kuukautiskipujen takia, hiki on tippunut kivusta norona otsalta ja oksentanut kivusta, onkohan vielä pahempaa synnyttäminen? Ei ole lapsia vielä, pelkään synnytystä. Kerran kaaduin ja sääriluu murtui, sattui paljon hetken, mutta pari päivää kävelin murtuneella jalalla, kunnes turposi niin, että menin lääkäriin. Lääkäri ihmetteli, miten olin ne pari päivää selvinnyt.

Eniten mua synnytyksessä pelottaa toimenpiteet ja kaikki se alapään tutkiminen, tulee gynekologillakin pakokauhu aina vaikka ei satu.

Synnytyskipu on omanlaisensa. Mua pelotti etukäteen ihan hirveesti, koska mua yleensä sattuu papat sun muut gyne hommat. Raskauden viimeisimmät sisätutkimukset oli tosi inhottavia ja kivuliaita ja ajattelin että varmasti kuolen synnytykseen, kun en kestä edes näitä toimenpiteitä. Kuitenkin synnytys oli ihan ok. Kipu on sellainen vahva tylppämäinen kipu ja tulee aaltoina, jolloin voi hetkittäin huiliakin. Mulle ei ehditty laittaa epiduraalia koska avautuminen tapahtuikin lopussa niin nopeasti. Ilokaasu auttoi jonkin verran ja jotain puudutusta sain alapäähän, koska en tuntenut oikein mitään vaikka repesinkin vähän. Kaiken kaikkiaan jännä kokemus. Pitää muistaa, että aina kuulee pääosin niitä huonoja synnytyskertomuksia. Tsemppiä!

Mulla oli nuorena sellaiset kieri lattialla ja oksenna -tyyppiset menkat. Spistuskipu tuntuu suunnilleen samalta. Ponnistuskivusta en osaa sanoa koska mulla hävisi tunto alavartalosta ihan täysin siinä vaiheessa kun piti ponnistaa. Ja joo helpolla pääsin.

Nostetaan

Multa otettiin kohdusta polyyppi pari kuukautta sitten ilman puudutusta. Mielestäni se oli pahempaa kuin synnytys.

Vierailija kirjoitti:

TODELLA koviin kuukautiskipuihin. Siis kuukautiskivut potenssiin vaikka mitä.

Tääkin on nyt taas niin yksilöllistä. Mulla synnytys ei ollut kovin paljon pahempi kuin pahimmat kuukautiskivut.

Mulla meni ensimmäinen kesken ihan alussa,luulin että ne keskenmeno kuukautisten kivut oli jo pahat mutta kyllä itse synnytyksen poltot olikin sitten jostain toisesta maailmasta...kaikki suihkut ja pussit ja laulut ja huojumiset ja rentoutumiset ja leuanriiputus ja hengitys kannattaa muistaa ja ottaa tosissaan...on se aika urakka...ja pelotaa.Kyä se kipeetä teki mut ei tappavaa kipua ja unohtuu nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vertaisin kipua sappikohtaukseen.

Aika hyvä vertaus, paitsi että minulla supistukset sattuivat moninkertaisesti!