Vahva ihminen ei tarvitse parisuhdetta tai seksiä

Mulla on lapsia ja olen eronnut. Kohta kymmenen vuotta ilman parisuhdetta, jokunen seurusteluyritys oli, mutta ei niistä mitään tullut. Miehet ei kestä vahvaluonteisia naisia ja en nyt sen takia ala alistumaan, että miehen saisin pysymään elämässäni.

Siis en ymmärrä aloitusta ollenkaan. Totta kai seksiin kannattaa etsiä joku, jota rakastaa, niin todellkin tuntuu paremmalta kuin joku masturbointi, lisäksi ihmisten kanssa kanssakäyminen on henkisesti ns. terveelle kivaa ja antoisaa. Jos et ap kykene rakastamaan tai ihmissuhteisiin, niin ei se tee sinusta vahvaa yksilöä, päinvastoin, olet kuin parjaamasi heikot riippuvaiset. Onko sulla kanttia tulla vastaamaan tähän?

Ihmisten kanssa voi olla kanssakäymisessä ilman parisuhdettakin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä mieltä olen ollut aina. Yksi salaisuus pärjäämiseeni työssä ja opiskelussa on kieltäytyminen hormonitoiminnan aiheuttamista eläimellisyyksistä. Ihminen ei ole rationaalinen jos harrastaa parittelua tai tarvitsee toista ihmistä täyttämään tyhjiönsä. Ihminen joka ei pärjää itsetyydytyksellä on tarvitseva, heikko ja riippuvaiseksi julistautuva. Etenkin miesten on todella vaikea myöntää tätä ja siksi he halventavatkin seksikumppaneitaan.

Jos tieteeseen tukeudutaan niin voidaan sanoa että seurustelu-, ja paritteluaika vievät niin paljon aikaa muulta toiminnalta että se tappaa hyödyllisiä hermosoluja. Tämän vuoksi naimisissa olevat tai seurustelevat eivät ole täysin vakaita tekemään päätöksiä vaan heidän aivotoimintansa on monesta näkokulmasta epävakaata.

Hävettääkö teitä ikinä riippuvuutenne toisista? En kysy tätä pahalla. Olen parikymppinen nainen enkä tiedä mitään nöyryyttävämpää ajatusta kuin se että esiintyisin miehen rinnalla tarviten tältä jotain. En usko että tulen koskaan pariutumaan, sillä yksinelon luoma vahvuus ja itsenäisyys erottaa minut monessa mielessä muista. En ymmärrä miten te maskuliiniset miehet kehtaatte kävellä kadulla käsikkäin naisen kanssa, imagonne vahvoina sortuu hetkessä.

Tätä mieltä itse olen. Parisuhteeton ja seksitön ihminen on vahva ajattelija joka keskittyy asiaan eläimellisen hapatuksen sijaan.

Olen periaatteessa samoilla linjoilla. Perhe, puoliso ja lapset häiritsevät muuta elämää ja heikentävät terveyttä.

Toisaalta olin niin seurankipeä, että tästä huolimatta halusin ja sain perheen.

Mutta pääsääntöisestihän puoliso ja lapset katsotaan luonnolliseksi osaksi aikuiselämää. Lapsiperheen elämästä ei tiedä oikeastaan mitään, jos ei itse ole sitä kokenut, siis äitinä tai isänä.

Vai että oikein vahva ihminen. Mihin ap katosi vahvana puolustamaan ajatustaan?

Vierailija kirjoitti:

Tätä mieltä olen ollut aina. Yksi salaisuus pärjäämiseeni työssä ja opiskelussa on kieltäytyminen hormonitoiminnan aiheuttamista eläimellisyyksistä. Ihminen ei ole rationaalinen jos harrastaa parittelua tai tarvitsee toista ihmistä täyttämään tyhjiönsä. Ihminen joka ei pärjää itsetyydytyksellä on tarvitseva, heikko ja riippuvaiseksi julistautuva. Etenkin miesten on todella vaikea myöntää tätä ja siksi he halventavatkin seksikumppaneitaan.

Jos tieteeseen tukeudutaan niin voidaan sanoa että seurustelu-, ja paritteluaika vievät niin paljon aikaa muulta toiminnalta että se tappaa hyödyllisiä hermosoluja. Tämän vuoksi naimisissa olevat tai seurustelevat eivät ole täysin vakaita tekemään päätöksiä vaan heidän aivotoimintansa on monesta näkokulmasta epävakaata.

Hävettääkö teitä ikinä riippuvuutenne toisista? En kysy tätä pahalla. Olen parikymppinen nainen enkä tiedä mitään nöyryyttävämpää ajatusta kuin se että esiintyisin miehen rinnalla tarviten tältä jotain. En usko että tulen koskaan pariutumaan, sillä yksinelon luoma vahvuus ja itsenäisyys erottaa minut monessa mielessä muista. En ymmärrä miten te maskuliiniset miehet kehtaatte kävellä kadulla käsikkäin naisen kanssa, imagonne vahvoina sortuu hetkessä.

Tätä mieltä itse olen. Parisuhteeton ja seksitön ihminen on vahva ajattelija joka keskittyy asiaan eläimellisen hapatuksen sijaan.

Vahva mies ei ole kiinnostunut imagostaan, eikä hänellä imagoa kenenkään mielessä edes ole. Hän on vain tuntematon mies kadulla naisensa kanssa.

Mä olen ainakin onnellinen, että olen saanut olla parisuhteissa. Ne ovat opettaneet minulle paljon. Että olen hyvä ja arvokas ihminen, jne. Ja kuitenkin kumpikin on vastuussa itsestään, en tajua, mistä sairaasta riippuvuudesta ap horisee. Aivan kuin se olisi ainoa parisuhteen malli. Vahvempi vielä olisit, jos tutustuisit hiukan aiheeseen, jonka torjut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vapaasti saat jatkaa elämääsi yksin, ei ole minulta pois 😀

Niin, ei tarkoitukseni ollut varsinaisesti lällätellä tai provosoida vaan haluan tietää kuinka tyypillistä ajattelutapani on tässä seurustelun ja  deittailun maailmassa.

Kyllä oli, koska teksti oli hyökkäävä parisuhdeharrastajia vastaan ja karkasi myös heti alkuperäisestä otsikon aiheesta, jossa oli kyse vahvasta ihmisestä, kirjoittajan mielestä heikkojen ihmisten kritisointiin.

Siinä tapauksessa olen todella heikko ihminen, sillä olen aina ajatellut että elämäni tärkein asia on saada elää onnellisessa parisuhteessa. Onneksi olen sellaisen ihmisen löytänytkin, jonka kanssa tämä unelmani on vihdoin toteutunut. En voisi olla onnellisempi!

Yleensä henkisesti vahvoiksi itsensä mieltävät ovat onnettomia. Ap ei saa rakkautta eikä usko sellaista keltään saavansa, joten hän on rakentanut suojakuoren ympärilleen ja väittää ettei hän muka kaipaa rakkauden antamista ja vastaanottamista.

Aloitus on provo. En tiedä. Huolestuttavaa jo on että joku kehitellyt moisen aloituksen ja pahimmillaan olen väärässä ja hänen ajattelunsa on oikeasti noin mustavalkoista, jäykkää ja vääristynyttä. Toivottavasti hän siinä tapauksessa on ihan teini ja ehtii vielä kasvaa ja kehittyä ja toivon että hän saisi siihen hyvää , aikuisten ja tasapainoisten ihmisten tukea.

Ei tarvitse, kuten ei tarvitse suurinta osaa muistakaan asioista mitä nykyään tehdään/kulutetaan/käytetään. Ei se kuitenkaan ole mikään syy olla haluamatta tehdä/kuluttaa/käyttää asiaa X.

Mitä nöyryyttävää on siinä, että myöntää tarvitsevansa toista ihmistä? Jos sinä ap huomenna olisit maailmassa ihan yksin, miten pärjäisit? Eikö aika äkkiä tulisi avuton ja yksinäinen olo?

Mun käsittääkseni siihen runkkaamiseen tuhraantuu enemmän aikaa. Seksissä oppii vuorovaikutustaitoja. Sitä paitsi mulla on joskus tapana pohdiskella syvällisiä asioita seksin aikana - olenko ainoa? :D

Totta kai ihminen pärjää yksinkin, mutta näkisin, että hyvästä puolisosta on samalla tapaa seuraa ja iloa kuin hyvästä ystävästä tai lemmikkieläimestä. Kyllä mä ilman miestä pärjäisin, mutta jos joutuisin elämään loppuikäni ilman koiraa, tappaisin itseni saman tien.

Ihminen on sosiaalinen otus, joka kaipaa muuta laumaa ympärilleen. Muutenhan ap:kin istuisi pohtimassa tätä asiaa itsekseen, eikä tulisi tänne palstalle hakemaan lajitovereidensa virtuaalista seuraa.

Niin joo ja tämä av:lle kirjoittelu lienee tyhmistävämpää ja aikaa vievempää kuin seksi tai edes runkkaaminen. Koskee toki allekirjoittanuttakin.

En minä ainakaan kumppaniani elääkseni tarvitse (siis tarvitse toista) mutta minusta elämä on mukavampaa oman ihmisen kanssa. Jos hän kuitenkin minut jättäisi, niin sitten joutuisin tyytymään elämään jonkun toisen kanssa tai yksin. Ja voisihan se uusi suhde olla hyvä suhde sekin.

Vierailija kirjoitti:

Sanot että hyväksyt muiden valinnat, mutta pidät kuitenkin omaa elämäntapaasi maailmankaikkeuden älykkäimpänä valintana. Onko se aitoa hyväksymistä?

Miten epäloogisia ihmiset voivat olla!!!

Minä (en ole aloittaja) pidän maailmankaikkeuden älykkäimpänä kirjana teosta X, hyväksyn sen että joku pitää teosta Ö parhaana.

Enkö aidosti hyväksy Ö:ta sinun mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vai että oikein vahva ihminen. Mihin ap katosi vahvana puolustamaan ajatustaan?

Niinpä!!!

Vahva ihminen= henkilö joka ei hetkeksikään poistu ketjusta, vaan uhraa kaiken aikansa täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tarkoitat, että Nunnat ja Munkit ovat niitä älymystön huippuja ja paljon paneskelevat Einsteinit ovat luusereita? Ehkä, en tiedä, mutta kyllä parisuhde ja seksi ovat aivoihin sisäänrakennettuja tarpeita. Mikäli ei halua seksiä, parisuhdetta ja hyvää ruokaa, voisi todeta aivoissa olevan vikaa.

Seksiä ei tarvitse jos osaa masturboida.

Sooloseksi on jopa parempaa, itse sain nuorempana jopa kymmeniä orkkuja peräjälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun käsittääkseni siihen runkkaamiseen tuhraantuu enemmän aikaa. Seksissä oppii vuorovaikutustaitoja. Sitä paitsi mulla on joskus tapana pohdiskella syvällisiä asioita seksin aikana - olenko ainoa? :D

Totta kai ihminen pärjää yksinkin, mutta näkisin, että hyvästä puolisosta on samalla tapaa seuraa ja iloa kuin hyvästä ystävästä tai lemmikkieläimestä. Kyllä mä ilman miestä pärjäisin, mutta jos joutuisin elämään loppuikäni ilman koiraa, tappaisin itseni saman tien.

Ihminen on sosiaalinen otus, joka kaipaa muuta laumaa ympärilleen. Muutenhan ap:kin istuisi pohtimassa tätä asiaa itsekseen, eikä tulisi tänne palstalle hakemaan lajitovereidensa virtuaalista seuraa.

Niin joo ja tämä av:lle kirjoittelu lienee tyhmistävämpää ja aikaa vievempää kuin seksi tai edes runkkaaminen. Koskee toki allekirjoittanuttakin.

En vertaisi ihmisystävää koiraan tai kissaan. Toki elukoillekin voi jutella ja olen aikoinaan edesmenneille lemmikeille jutellutkin, mutta mieluummin ihmiselle.

Nyt olen monena päivänä ollut yksin päivisin mökillä ja täytyy sanoa, että ahdistaa, kun ei ole kuin radio ja tinnitus seurana.

Vierailija kirjoitti:

Ihana olla heikko. Seksi miehen kanssa on jotain aivan muuta kuin masturbointi, et vaan tiedä sitä.

Asioita voi päätellä. Jos lukee esimerkiksi Väestöliiton selvityksiä miehen ja naisen seksielämistä ei se kovin hattaraiselta vaikuta. Miehellä ja naisella ei ole seksuaalisesti mitään yhteistä, se on totuus. Miehen seksuaalisuus on raakaa ja loukkaavaa, naisen hempeää ja kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Mun käsittääkseni siihen runkkaamiseen tuhraantuu enemmän aikaa. Seksissä oppii vuorovaikutustaitoja. Sitä paitsi mulla on joskus tapana pohdiskella syvällisiä asioita seksin aikana - olenko ainoa? :D

Totta kai ihminen pärjää yksinkin, mutta näkisin, että hyvästä puolisosta on samalla tapaa seuraa ja iloa kuin hyvästä ystävästä tai lemmikkieläimestä. Kyllä mä ilman miestä pärjäisin, mutta jos joutuisin elämään loppuikäni ilman koiraa, tappaisin itseni saman tien.

Ihminen on sosiaalinen otus, joka kaipaa muuta laumaa ympärilleen. Muutenhan ap:kin istuisi pohtimassa tätä asiaa itsekseen, eikä tulisi tänne palstalle hakemaan lajitovereidensa virtuaalista seuraa.

Niin joo ja tämä av:lle kirjoittelu lienee tyhmistävämpää ja aikaa vievempää kuin seksi tai edes runkkaaminen. Koskee toki allekirjoittanuttakin.

En väittänyt olevani täysin itsellinen. Toki minulla on ystäviä, mutta se seura on kehittävää. Sen sijaan kehittävää ei ole eläimellinen parittelu jonka takia maailma on aina ollut sekaisin. Kuvitelkaa miten ihana ja turvallinen paikka maailma olisi jos seksiä harrastettaisiin vain yksin. Ei ihmiskauppaa, alentavaa pornoa, raiskauksia. Ystävyys on tavoitteellista kuten seurakäyttäytyminen muutenkin, parisuhdekäyttäytyminen tutkitusti epäonnistuu ja sen ristiriidat ovat väistämättömät.