Jos hautajaiset järjestettäisiin av-teemalla, millaiset ne olisivat?

Joku valittaisi, kun hautajaiset tulevat niin kalliiksi, kun joutui ostamaan vaatteet ja kengät koko perheelle, hankkimaan kukkalaitteen, matkat ja majoitus maksavat niin ja niin paljon ja ruoaksikin on vain jotain lohikeittoa, eli pakko pysähtyä kotimatkalla johonkin ABC:lle syömään, mikä sekin maksaa.

Kananpersekampaukset (varsinkin punasävyiset) tulisi peittää huivilla tai kookkaalla hatulla.

Tarjolla olisi banaanikakkua

Siunaustilaisuudessa joku naureskelisi räkäisesti papille, että uskooko tämä oikeasti noihin satuihin, ja että kai tämä uskoo myös lentäviin spagettihirviöihin?

Jokaisen tulisi olla verhoutunut päästä varpaisiin täysin mustaan. Myös pikkupojilla pitäisi olla musta liivipuku. Täysin riippumatta vainajan tai vaikka lesken tahdosta. Koska se nyt vaan kuuluu. Valkoisesta jakusta tai tummanharmaasta mekosta saisi tuhat alapeukkua.

Papin puheen aikana kaikki näpertäisivät iPhonejaan.

Muistopuheille ja värssyille näytettäisiin yläpeukkua tai alapeukkua sen mukaan, oltiinko samaa mieltä tai tykättiinkö sanavalinnoista.

Syväqit saisivat kutsun, tolkun ihmiset ei.

Tästähän saisi jo kokoillan elokuvan aikaiseksi :)

Ruoka haukuttaisiin mauttomaksi, vieraat tyylittömiksi wt-läskeiksi, vainaja tuskin tunnettiin ja pappi piti liian pitkän puheen. Niin ja joku urpo kehtasi tuoda lapsensa lapsettomiin juhliin! Muistotilaisuuden jälkeen make ja pirre yllätettiin vessasta sekstaamasta ja kauhistellaan, miten joku kehtaakin panna mutta toisaalta todetaan make alfaksi kun uskalsi panna. Pirre on tosi wt. Keskustellaan siitä haiseeko pirren pimpuli nyt ja miten se oli sheivattu ja oliko makella hyvä vai riittävä varustus.

Jos pirre raskautuu kauhistellaan jo etukäteen menevätkö naimisiin ja mitä niistä häistä tulisi ja saisiko ristiäisissä wt-lapsonen nimekseen Luca-Petteri ja Yannica-Yessica. Olikohan make kännissä?

Tunnelma kokoaisi uusien mehukkaiden juorujen myötä hilpeäksi ja joka mamma tuntisi olonsa oikein kotoisaksi ja itseensä tyytyväiseksi.

Kun haudalla joku sanoisi, ettei voi vieläkään uskoa, että x on kuollut, vainaja nousisi arkusta ja sanoisi "Myönnetään, tää oli provo."

up