Taideala yliopistossa (teenkö virheen?)

Hyviä vinkkejä, kiitos tsempeistä. Ulkomailla haluisin työskennellä joten opiskelijavaihto voisi olla ainakin hyvä vaihtoehto. Ja joo verkostoituminen on tärkeää ja varsinkin taidealoilla, tuntuu että ne työpaikat löytyvät nykyään lähinnä suhteiden kautta

ap

Olen otsekin taideaineista. Uran, itseäni innostavan sain lopuksi sivuaineesta. Sivusineet kannattaa valita harkiten ja yrittää saada myös mahdollisimman hyvät kk-harjoittelupaikat. Erityisesti kannattaa katsoa, ettei tee kaikkea täsmälleen niinkuin 90% muista saman pääaineen opiskelijoista.

Jos slan töitä ei saa kesätöinä, tee vapaaehtoistöitä omalla alallasi tai alaasi sivuten. Usein niiden yhteydessä voi myös tehdä jotain kirjallisia töitä, kyselyitä tms js saada opintopisteitä niistä. Vapaaehtoistyöt kunnialla hoitaen saa jo hiukan tunnettuutta myöhemmissä mahdollisissa työpaikoissa. Vapaaehtoistyö ei tietenkään saa karata käsistä niin että siihen uupuu.

Onnea opiskelupaikasta! Itse taidealan maisterina kyllä sanoisin vielä, että kouluttaudu alalle vain, jos sinulla on valtava sisäinen palo vain siihen asiaan, siis itse tekemiseen. On tuhoon tuomittua, jos haet arvostusta tai haluat vain katsoa, mihin lahjakkuutesi riittää. Ja todella varoituksen sana. Monet taideoppilaitokset ovat aika mätiä sisältä ja monenlaista hyväksikäyttöä on valtavasti. En halua pelotella, mutta näitä pimeitä puolia ei näistä tasokkaista laitoksista tiedä muut kuin sisällä olleet. Ja hekään eivät uskalla näin pienessä maassa tuoda esiin ongelmia. Kaikkea hyvää sinulle!

Valmistuin taiteiden maisteriksi joskus vuonna nakkisota, en tosiaankaan suosittele jos ei ole erityinen työnantaja kiikarissa. Työelämässä on tullut vastaan eri aloilta valmistuneita, mikään ala ei ole varma paitsi ehkä sh/lääkis koska kaikki me sairastutaan jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Taidealalle yliopistoon on sen verran vaikea päästä, että pystyisitkö oikeasti edes luopumaan paikasta jos ala vielä kaiken lisäksi kiinnostaa? Minä luulen että se kaduttais koko loppuiän. Miettisit sitten aina että "pääsinpä kerran opiskelemaan yliopistoon alalle jonne vain kymmenen ihmistä vuodessa pääsee, mutta luovuinpa sitten paikasta ja aloin opiskelemaan lähihoitajaksi joksi kaikki halukkaat voi opiskella."

Samaa mieltä. Taidealaa kannattaa nimenomaan opiskella, jos pääsee opiskelemaan sitä yliopistoon. Itse ainakin menisin. Teet ainakin sen kandin, eihän siihen kovin montaa vuotta mene. Onnea ap!

Itse en lähtisi opiskelemaan taiteen maisteriksi, koska työn saanti on äärimmäisen vaikeaa ja ne vähätkin työt on huonosti palkattuja pätkiä. Opiskelu itsessään on varmasti mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta kannattaako nauttia 5 vuotta ja kituuttaa loput 60 vuotta?

Taidetta voi myös harrastaa, ihan tavoitteellisestikin. Tätä vaihtoehtoa suosittelen niille, joilla on kykyä opiskella jokin "oikea" ammatti tai tutkinto.

Monilla taidealoilla voi sivuainevalinnoilla hankkia pätevyyden joilla tehdä joitain proosallisempaa työtä. Suosittelen sellaista, vähän niinkuin vakuutukseksi.

+taidealan 1. ja 2. vuosikurssi on aika höyrähtäneitä omasta taiteellisuudestaan. Älä ota todesta kaikkea mitä kurssikavereilta kuulet vaan ajattele omilla aivoillasi. Säästyt myös turhalta nokkimiselta ja mielipahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidealalle yliopistoon on sen verran vaikea päästä, että pystyisitkö oikeasti edes luopumaan paikasta jos ala vielä kaiken lisäksi kiinnostaa? Minä luulen että se kaduttais koko loppuiän. Miettisit sitten aina että "pääsinpä kerran opiskelemaan yliopistoon alalle jonne vain kymmenen ihmistä vuodessa pääsee, mutta luovuinpa sitten paikasta ja aloin opiskelemaan lähihoitajaksi joksi kaikki halukkaat voi opiskella."

Samaa mieltä. Taidealaa kannattaa nimenomaan opiskella, jos pääsee opiskelemaan sitä yliopistoon. Itse ainakin menisin. Teet ainakin sen kandin, eihän siihen kovin montaa vuotta mene. Onnea ap!

Totta. Voit hyvin tehdä kandin ja sitten vaihtaa pääainetta jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Itse en lähtisi opiskelemaan taiteen maisteriksi, koska työn saanti on äärimmäisen vaikeaa ja ne vähätkin työt on huonosti palkattuja pätkiä. Opiskelu itsessään on varmasti mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta kannattaako nauttia 5 vuotta ja kituuttaa loput 60 vuotta?

Taidetta voi myös harrastaa, ihan tavoitteellisestikin. Tätä vaihtoehtoa suosittelen niille, joilla on kykyä opiskella jokin "oikea" ammatti tai tutkinto.

Jaa taiteen maisteriko ei ole sitten oikea ammatti tai tutkinto? Aika loukkaavaa. Taidat kuulua niihin jotka ei ois ikinä edes taidealalle päässyt, vaikka ois sen 65 vuotta hakenut

Vierailija kirjoitti:

Onnea opiskelupaikasta! Itse taidealan maisterina kyllä sanoisin vielä, että kouluttaudu alalle vain, jos sinulla on valtava sisäinen palo vain siihen asiaan, siis itse tekemiseen. On tuhoon tuomittua, jos haet arvostusta tai haluat vain katsoa, mihin lahjakkuutesi riittää. Ja todella varoituksen sana. Monet taideoppilaitokset ovat aika mätiä sisältä ja monenlaista hyväksikäyttöä on valtavasti. En halua pelotella, mutta näitä pimeitä puolia ei näistä tasokkaista laitoksista tiedä muut kuin sisällä olleet. Ja hekään eivät uskalla näin pienessä maassa tuoda esiin ongelmia. Kaikkea hyvää sinulle!

Komppaan täysin. 

Taidealoja on monenlaisia, ja niistä on erilaiset työllistymisnäkymät ja erilaisia työpaikkoja erilaisin haastein. Tottakai jos olet päässyt koulutukseen, sinne menet, ja mietit kokemusta saatuasi miten jatkat. Kannattaa miettiä, millainen persoona on, onko turvallisuushakuinen, miten herkkä on stressille, onko sinnikäs jne. sekä millaista elämäntyyliä haluaa - haluaako perheen ja lapsia, miten haluaisi asua jne, ja sitä kautta miettiä, miten opiskeluala ja etenkin sen työnäkymät sopivat itselle. Ainakin sillä taidealalla millä itse toimin, pärjääminen eli itsensä elättäminen koulutusta vastaavilla töillä vaatii lujaa halua päästä eteenpäin, aktiivisuutta ja halua, miltei pakkoakin tehdä lujasti töitä, innostua ja tehdä yhteistyötä. No, siksi ehkä myöhemmin vaihdoinkin alaa, koska huomasin, että viihdyin mielummin erityyppisessä työympäristössä ja -paineissa sekä säännöllisissä kuukausituloissa.  

Et todellakaan tee virhettä. Hoitoalalle kerkeät myöhemminkin opiskella jos siltä tuntuu. Itse aikanaan lukion jälkeen opiskelin lähihoitajaksi kun en hakemaani korkeakouluun päässyt. Jaksoin pari vuotta sijaisuuksia tehdä vaikka jo työssäoppimisten aikana huomasin että en sovi ollenkaan alalle ja inhoan koko lähärin työtä, mutta en kehdannut lopettaa koulua kesken. Onneksi pääsin viime vuonna opiskelemaan haluamaani korkeakoulututkintoa.

Pidä heti opintojen alusta asti silmät auki erilaisille työmahdollisuuksille. Mieti myös, millä sivuaineilla voisit laajentaa työmarkkinoitasi. Esim. tiedän muusikon, joka luki myös kirjanpitoa ja perusti tilitoimiston, joka on erikoistunut luovan alan yrityksiin. Tai sitten perinteinen opettajantyö on ihan todellakin perusporvarillinen ammatti. Tai sit just nuo taideterapiat tai hoivataideprojektit. Myös tapahtumatuottajaksi on päätynyt aika moni muusikkotuttavani, eli siinä työssä tarvitset käsitystä projektinhallinnasta, markkinoinnista, talousasioiden pyörittämisestä. Onhan noita ammatteja, kun miettii. 

Verkostoidu, eli tutustu ihan mukavissa merkeissä kurssikavereihisi ja muihin alan ihmisiin. Työt todellakin menevät suhteilla.

Ja sitten ihan tosi yksinkertainen neuvo: ihan aina tule ajoissa paikalle ja hoida hommasi niin kuin pitää. Siis ei niin, että tulet aina vartin myöhässä ja puolet kamoista on unohtunut kotiin ja olet vähän ulalla muutenkin... Tämmöisiinkin on tullut törmättyä... Kun hoidat osasi niin kuin kuuluukin, saat luotettavan maineen ja sulle tarjotaan projekteja paljon mieluummin kuin jollekin samantasoiselle huithapelille.

Alan töitä pitää saada jo opiskeluaikana. Eli todellakin panosta esim. mahdollisten harjoittelupaikkojen valintaan.

Moni taidealan ihminen ahdistuu kamalasti, kun pitäisi markkinoida omaa osaamistaan. Mutta kukaan ei tule hakemaan sua kotoa, jos et pysty selkokielisesti sanomaan muille, mitä teet ja missä olet hyvä. Mieti siis vahvuuksiasi, kiinnostuksiasi ja persoonaasi ja kokoa niistä lyhyt "hissipuhe", eli yhteenveto itsestäsi taiteilijana. Kun joku kysyy, että mitä teet, osaat luontevasti vastata, etkä mene "öö, tota mä vähän maalaan...."-linjalle. Tämäkin on ihan tosi yksikertainen asia, mutta niinpä vain ei monikaan luovan alan ihminen tätä osaa.

Onnea opintoihin!

Se riippuu paljon siitä, mitä taidealaa olet päässyt opiskelemaan, pieni osa niistä kyllä riittää varmaan työllistämään opiskelun jälkeen. Näyttelijät, dramaturgit, käsikirjoittajat, muusikot ja kulttuurituottajat ovat varmasti ne kaikista "epätoivoisimmat" koulutukset, mutta esim. musiikkiterapeutti on eri asia.

Silti mihin tahansa koulutukseen pääseminen on hienoa, siispä onnea!

Mene vain opiskelemaan taidetta, jos se on intohimosi. Mutta muista kuitenkin, että (nälkäinen) taiteilija tarvitsee mesenaatin. Pidä silmäsi auki siinä toivossa, että saat opintojen aikana mesenaatin koukkuun ja turvattua tulevaisuutesi.

Kannattaa tehdä sitä, mikä itseä eniten kiinnostaa. Elämä on liian lyhyt kulutettavaksi töissä, mitä ei halua tehdä.

T. opettajaksi suuntautunut taidealaa opiskellut, joka valmistuttuaan toivoo, että rohkeus olisi riittänyt johonkin haastavampaan taidealan työhön

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä sitä, mikä itseä eniten kiinnostaa. Elämä on liian lyhyt kulutettavaksi töissä, mitä ei halua tehdä.

T. opettajaksi suuntautunut taidealaa opiskellut, joka valmistuttuaan toivoo, että rohkeus olisi riittänyt johonkin haastavampaan taidealan työhön

Periaatteessa sanon samaa, mutta valitettavasti tänä päivänä ei voi vain voi aina tehdä juuri sitä, mikä eniten kiinnostaa, taidealalle kouluttautuessa se on jopa epätodennäköistä. Esimerkiksi minä janosin suuresti näyttelijäksi, mutta minun ei kannata ajatellakaan näyttelijän koulutusta, koska tällä hetkellä isotkin nimet saavat potkuja ja joutuvat uudelleenkouluttautumaan, saati sitten vastavalmistuneet teakilaiset ja nätyläiset. Niinpä valitsin sen työllistävän alan, jossa on niitä samoja asioita, joita näyttelijänä tahdoin tehdä; ilmaisua, ihmisiä, tarinoita, rooleja, merkitystä. Taideala ei ole koskaan työllistänyt, eikä se mitä luultavimmin tule jatkossa työllistämäänkään.

Et tee virhettä. Itse olen valmistunut ammattiin vuosi sitten ja hakenut yliopistoon muutaman kerran enkä ole päässyt vielä sisään.

Tällä hetkellä olen työtön, koska ala jolta valmistuin ei ole työllistävä. Olen silti onnellinen, koska onneton olisin jos tekisin sen alan duunia mistä en pidä.

Kannustan sua kuuntelemaan omaa sydämesi ääntä ja menemään rohkeasti unelmia kohti. Tsemppiä opintoihin! :-)

Vierailija kirjoitti:

Et tee virhettä. Itse olen valmistunut ammattiin vuosi sitten ja hakenut yliopistoon muutaman kerran enkä ole päässyt vielä sisään.

Tällä hetkellä olen työtön, koska ala jolta valmistuin ei ole työllistävä. Olen silti onnellinen, koska onneton olisin jos tekisin sen alan duunia mistä en pidä.

Kannustan sua kuuntelemaan omaa sydämesi ääntä ja menemään rohkeasti unelmia kohti. Tsemppiä opintoihin! :-)

Mitä työtä ajattelit ruveta tekemään kun koulutuksesi ei ole työllistävä?