Lue keskustelun säännöt.
Mies häpeää niin paljon lihavuuttani ettei voi kävellä kaupassa ostoskärryn vieressä.
05.08.2016 |
Ei vaan juoksee ympäri kauppaa ettei vaan kukaan tajua että olemme aviopari. Ja kyllä olen miljoona kertaa laihdutellut mutta paino on aina tullut takaisin. Ero vai lihavuusleikkaus?
Kommentit (33)
Meillä mies kannustaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Itse häpeän itseäni ja siitä tosi vaikeaa päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusleikkaus ei ole mikään poppakonsti kuten luullaan! Painosta riippuen menee vähintään vuosi ennen kuin alkaa olemaan lähellä normaalipainoa. Ainoa vaihtoehto on elämäntapamuutos.
Ymmärrän miestäsi, ihan sama onko kyse miehestä vai naisesta - et ole enää se sama nainen keneen hän rakastui. Miehet on visuaalisia joten ei voi itselleen mitään vaikka sisimmässään rakastaakin edelleen.
Olin yhtä lihava kun tavattiin.
Vaimoni oli todella urheilullinen ja timmissä kunnossa kun tavattiin. Liikunta oli itseasiassa yksi meitä yhdistävistä tekijöistä. Liikunnan parissa me tavattiinkin.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä tapahtui jotain. Vaimoni lopetti täysin itsestä huolehtimisen. Lihoi, pukeutui rääsyihin ja ei enää muutenkaan pitänyt itsestä huolta. Yritin jo silloin keskustella asiasta. Kysellä mahdollisesta masennuksesta, otin hoitaakseni ison osan kodin askareista jne. Mitään ei kuulemma ollut. Kaikki oli hyvin.
Toinen lapsi vain pahensi tilannetta. Ylimääräistä tullut nyt jo varmaan 40kg!
Aikani jaksoin yrittää ja antaa hänelle mahdollisuuden olla taas se oma itsensä. Se nainen johon rakastuin.
En valitettavasti pidä häntä enää haluttavana. Hän ei ole enää se sama ihminen johon rakastuin. Ulkonäkö ja luonnekin muuttunut täysin.
Vaimon itsensä tätä on vaikea ymmärtää. Hänen mielestään kaikki on kuten ennenkin. Painoa lukuunottamatta.
Enkä oke ajatuksieni kanssa yksin. Olen keskustellut asiasta jopa vaimoni äidin kanssa.
Tämä oli kuin suoraan minun elämästäni.
Olin reilusti ylipainoinen ja mieheni solvasi minua tilanteesta koko ajan. Ilmoitti häpeävänsä minua ja lopulta emme tosiaankaan käyneet missään yhdessä.
Töihin ja yrityksen hoitoon kyllä kelpasin kiloineni, mutta muuten ei.
Sitten väsyin ja hermostuin, kun kaikki yritykset menivät poskelleen. Hakeuduin hoitoon ja minut lihavuusleikattiin. Arvaas miten sitten kävi?? Tuli ero.
Mies ei sopeutunutkaan siihen naiseen, joka painoi 45 kiloa vähemmän. Ei koskenut sormenpäälläkään saati, että olisi jotenkin kehaissut tai jotain. Nyt minusta tulikin varsinainen luopio.
Nyt elämme kumpikin omillamme. Minä laihtuneena uudessa parisuhteessa, exä yksin lihoneena. Ei ehkä häpeä minua enää, mutta minä häpeän häntä. On sen verran räjähtäneen näköinen ulkomuoto nykysellään.
Vierailija kirjoitti:
No älä mene miehen kanssa kauppaan. En ymmärrä pariskuntia tai jopa perheitä, joiden kaikkien aika menee ihan hukkaan jossakin ruokakaupassa. Meillä lähinnä minä käyn kaupassa ja ehkä otan jonkun lapsista mukaan, jos joku haluaa. Miestä en kauppaan tarvitse, vaan hän voi käyttää aikansa johonkin muuhun hyödylliseen tai sitten hyödyttömään, ihan sama. Ei meillä ruokakaupassa käynti ole mikään pakollinen yhteinen tapahtuma ja ajanviete, vaan reippaasti tehtävä asia. En tarvitse miestäni vaikka pyykkien kuivumaan laittamiseen ja mies ei minua tarvitse siihen myöskään, jos sitä tekee.
Mutta sinulle ap, syö vähemmän ja liiku enemmän. Päästä se mies yksin kauppaan ja mene sinä sillä aikaa vaikka lenkille. Olisi miehestäkin varmaan mukavaa olla joskus ylpeä vaimostaan eikä aina hävetä tämän lyllertämistä ja triplaleukoja. Lapsille olisi myös hyvä esimerkki, jos olisit edes suurinpiirtein tavallisen kokoinen ja urheilisit.
Täsdä on Ap sinulle ja meille muille hyviä neuvoja asiallisesti. Oon samaa mueltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusleikkaus ei ole mikään poppakonsti kuten luullaan! Painosta riippuen menee vähintään vuosi ennen kuin alkaa olemaan lähellä normaalipainoa. Ainoa vaihtoehto on elämäntapamuutos.
Ymmärrän miestäsi, ihan sama onko kyse miehestä vai naisesta - et ole enää se sama nainen keneen hän rakastui. Miehet on visuaalisia joten ei voi itselleen mitään vaikka sisimmässään rakastaakin edelleen.
Olin yhtä lihava kun tavattiin.
Eli halusi alunperinkin puolison, jonka voisi nähdä alapuolellaan olevana ja halveksuttavana ja tuntea itsensä paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni oli todella urheilullinen ja timmissä kunnossa kun tavattiin. Liikunta oli itseasiassa yksi meitä yhdistävistä tekijöistä. Liikunnan parissa me tavattiinkin.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä tapahtui jotain. Vaimoni lopetti täysin itsestä huolehtimisen. Lihoi, pukeutui rääsyihin ja ei enää muutenkaan pitänyt itsestä huolta. Yritin jo silloin keskustella asiasta. Kysellä mahdollisesta masennuksesta, otin hoitaakseni ison osan kodin askareista jne. Mitään ei kuulemma ollut. Kaikki oli hyvin.
Toinen lapsi vain pahensi tilannetta. Ylimääräistä tullut nyt jo varmaan 40kg!Aikani jaksoin yrittää ja antaa hänelle mahdollisuuden olla taas se oma itsensä. Se nainen johon rakastuin.
En valitettavasti pidä häntä enää haluttavana. Hän ei ole enää se sama ihminen johon rakastuin. Ulkonäkö ja luonnekin muuttunut täysin.
Vaimon itsensä tätä on vaikea ymmärtää. Hänen mielestään kaikki on kuten ennenkin. Painoa lukuunottamatta.Enkä oke ajatuksieni kanssa yksin. Olen keskustellut asiasta jopa vaimoni äidin kanssa.
minä olin yhtä lihava kun tavattiin.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan juoksee ympäri kauppaa ettei vaan kukaan tajua että olemme aviopari. Ja kyllä olen miljoona kertaa laihdutellut mutta paino on aina tullut takaisin. Ero vai lihavuusleikkaus?
Lopeta laihduttamis yritykset ja muuta elämäntapasi ruuasta alkaen.
Laihduttaminen sopii ainoastaan kehorakennukseen ja painorajoitteiseen urheiluun, koska siellä on tavoite saavuttaa väliaikisesti mahdollisimman rasvaton / kevyt kroppa, syömällä hetken aikaa kehon energia-aineen vaihdunnan kannalta typerästi. Kisojen jälkeen he palaavat jälleen tukevampiin aterioihin.
Nämä ns. laihdutusleikkaukset ainoastaan vammauttavat sinut, eivätkä takaa että laihtuisit pysyvästi. Saisit vain kärsiä loppu elämäsi leikkauksen tuomista "iloista".
Älä nyt tee tuosta mitään isoa numeroa. Mene yksin kauppaan. Inhoan näitä perhekuntia, joissa on on 2-3 levotonta kiemurtelevaa tenavaa, h-moilasena tielle parkkeerattu mieshenkilö ja rouva jahkailemassa kauppakärryin kauppahyllyjen edessä. Jos edes olisi jokin järkevä työnjako: toinen vahtisi niitä pentuja ja toinen pakkaisi tavaroita kärreihin, mutta yleensä on vain täydellinen suma ja kaaos muiden asiakkaiden riesana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamuutos JA ero.
Yhteisten lastemme vuoksi en ole eronnut vaikka tilanne on mennyt erikoiseksi.
Voi olla että painonpudotus onnistuu vasta kun eroat ahdistavasta liitosta. Olen itse helposti lihova ja joutunut tarkkailemaan painoani koko elämäni. Vuosi sitten päättyneen avoliittoni aikana päästin kuitenkin itseni lihomaan n.20 kiloa. Kilojen seurana tuli masennus, lääkitys, ahdistus ja totaalinen arvottomuuden tunne. Mies ei ollut väkivaltainen tai juoppo ja autteli kotitöissäkin, joten en ymmärtänyt että parisuhde oli surkeuteni syy. En kuitenkaan syytä miestä masennuksestani, oli oma vikani etten tajunnut lähteä aikaisemmin.
Kun erosimme (emme lihavuuteni takia), painoni lähti putoamaan kuin itsestään ja jalat kulkivat lenkkipoluille melkein omia aikojaan. Eron jälkeiseen elämään tottuminen ei tietenkään ollut helppoa, mutta vaikeita hetkiä oli vähemmän kuin hyviä. Nyt vuoden päästä olen laihtunut lähes entiselleni ja olen muillakin tavoilla enemmän oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni oli todella urheilullinen ja timmissä kunnossa kun tavattiin. Liikunta oli itseasiassa yksi meitä yhdistävistä tekijöistä. Liikunnan parissa me tavattiinkin.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä tapahtui jotain. Vaimoni lopetti täysin itsestä huolehtimisen. Lihoi, pukeutui rääsyihin ja ei enää muutenkaan pitänyt itsestä huolta. Yritin jo silloin keskustella asiasta. Kysellä mahdollisesta masennuksesta, otin hoitaakseni ison osan kodin askareista jne. Mitään ei kuulemma ollut. Kaikki oli hyvin.
Toinen lapsi vain pahensi tilannetta. Ylimääräistä tullut nyt jo varmaan 40kg!Aikani jaksoin yrittää ja antaa hänelle mahdollisuuden olla taas se oma itsensä. Se nainen johon rakastuin.
En valitettavasti pidä häntä enää haluttavana. Hän ei ole enää se sama ihminen johon rakastuin. Ulkonäkö ja luonnekin muuttunut täysin.
Vaimon itsensä tätä on vaikea ymmärtää. Hänen mielestään kaikki on kuten ennenkin. Painoa lukuunottamatta.Enkä oke ajatuksieni kanssa yksin. Olen keskustellut asiasta jopa vaimoni äidin kanssa.
Etkä sitten ajatellut yhtään siinä vaiheessa kun eka lapsi oli syntynyt? Eli pakko oli mennä tekemään vielä toinen, vaikka olet noin skitso naisesi painosta. Ei se raskaus yleensä paranna naisen kroppaa/ hormoonitasoja ja vaan pahentaa vain asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamuutos, totaalinen 😄
Pystyt siihen :DTyperykset täällä huutelee, ja toiset moiset pitää peukkua.
Painoin yläpeukkua ja olen laihduttanut yli 30 kiloa. Onko sinulla jotain kysyttävää?
Oksennan aina tälle "MIEHET OVAT VISUAALISIA" -lätinälle. Ihan kuin naiset sitten eivät olisi?! Jos todella on tehtävä tällaisia kärjistyksiä, niin kyllä naiset ovat se visuaalisempi sukupuoli.