Kokemuksia vastasyntyneiden sijaishoidosta?

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Tästä voi olla montaa mieltä, mutta nyt biovanhemmilla kuitenkin on se 2 kk:n harkinta-aika esim. adoptioon antamisen suhteen.

Tästähän oli just Kodin kuvalehdessä juttu. Siis naisesta joka toimi kyseisessä hommassa. Itsellä ei kokemusta, mutta voisin kuvitella tuollaiseen ryhtyväni kunhan omat lapset tästä kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Tästä voi olla montaa mieltä, mutta nyt biovanhemmilla kuitenkin on se 2 kk:n harkinta-aika esim. adoptioon antamisen suhteen.

Niin on. Ja siksi lapsi joutuu kokemaan kaksi hylkäämistä yhden sijaan. Se ei ole hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Tässä kysyttiin kokemuksia moisena toimimisesta ei sun mielipidettä

Mun unelma-ammatti <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Tässä kysyttiin kokemuksia moisena toimimisesta ei sun mielipidettä

Se hylkäämisasia on keskeinen asia adoptiolapsen kasvussa. Tuossa niitä tulee kaksi. Se ei ole mirlipide vaan fakta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Totta toinen puoli, mutta bioäidin oikeuksia ei kuitenkaan saa oikeusvaltiossa unohtaa. Monet saattavat tehdä päätöksen adoptioon antamisesta painostuksen alla tai mieli voi asian suhteen muutenkin muuttua. Adoptiovanhemmat puolestaan ovat odottaneet sitä lasta vuosikausia (etenkin, kun on kotimaisten vastasyntyneiden lasten adoptiosta kyse) ja käyneet läpi todella voimakkaita tunteita, olisi ihan kestämätön tilanne heidän kannaltaan, että lapsi ensin annettaisiin ja sitten otettaisiinkin pois, kun selviäisi, että bioäiti on suunnilleen aseella uhaten vaadittu luovuttamaan vauva adoptioon. Nykymalli ei ole ihanteellinen, mutta uskon sen olevan paras mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Totta toinen puoli, mutta bioäidin oikeuksia ei kuitenkaan saa oikeusvaltiossa unohtaa. Monet saattavat tehdä päätöksen adoptioon antamisesta painostuksen alla tai mieli voi asian suhteen muutenkin muuttua. Adoptiovanhemmat puolestaan ovat odottaneet sitä lasta vuosikausia (etenkin, kun on kotimaisten vastasyntyneiden lasten adoptiosta kyse) ja käyneet läpi todella voimakkaita tunteita, olisi ihan kestämätön tilanne heidän kannaltaan, että lapsi ensin annettaisiin ja sitten otettaisiinkin pois, kun selviäisi, että bioäiti on suunnilleen aseella uhaten vaadittu luovuttamaan vauva adoptioon. Nykymalli ei ole ihanteellinen, mutta uskon sen olevan paras mahdollinen.

Eli sinäkin selostat nyt ainoastaan vanhempien tunteita ja oikeuksia. Kuitenkin lapsen pitäisi olla keskiössä. Myös adoptiovanhemmiksi pyrkivien pitäisi tämä ymmärtää. T. Adoptioäiti

Olen sitä mieltä, että kun tilanne tällaisessa tapauksessa on mikä on, kaikkien osapuolten etu on jotenkin huomioitava.

Adoptioon lapsensa luovuttavalle on suotava harkinta-aika. Lapsi ei ole esine ja päätös lapsesta luopumisesta on valtavan iso.

Vauvan kannalta harkinta-aika ei onneksi ole pitkä ja hyvässä, rakastavassa sijaishoidossa vauvalla on hyvä olla pari kuukautta.

Adoptiolapsen saavan perheen odotusaika on voinut kaikkinensa olla pitkä, mutta kohta he toivottavasti ovat kaipaamansa vauvan vanhempia koko loppuelämän.

Ap kyseli kokemuksia. Kaikki vastaukset koskevat muuta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Totta toinen puoli, mutta bioäidin oikeuksia ei kuitenkaan saa oikeusvaltiossa unohtaa. Monet saattavat tehdä päätöksen adoptioon antamisesta painostuksen alla tai mieli voi asian suhteen muutenkin muuttua. Adoptiovanhemmat puolestaan ovat odottaneet sitä lasta vuosikausia (etenkin, kun on kotimaisten vastasyntyneiden lasten adoptiosta kyse) ja käyneet läpi todella voimakkaita tunteita, olisi ihan kestämätön tilanne heidän kannaltaan, että lapsi ensin annettaisiin ja sitten otettaisiinkin pois, kun selviäisi, että bioäiti on suunnilleen aseella uhaten vaadittu luovuttamaan vauva adoptioon. Nykymalli ei ole ihanteellinen, mutta uskon sen olevan paras mahdollinen.

Eli sinäkin selostat nyt ainoastaan vanhempien tunteita ja oikeuksia. Kuitenkin lapsen pitäisi olla keskiössä. Myös adoptiovanhemmiksi pyrkivien pitäisi tämä ymmärtää. T. Adoptioäiti

Niin. Ei kai tuota harkinta-aikaa olisi, ellei se olisi nimenomaan lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Totta toinen puoli, mutta bioäidin oikeuksia ei kuitenkaan saa oikeusvaltiossa unohtaa. Monet saattavat tehdä päätöksen adoptioon antamisesta painostuksen alla tai mieli voi asian suhteen muutenkin muuttua. Adoptiovanhemmat puolestaan ovat odottaneet sitä lasta vuosikausia (etenkin, kun on kotimaisten vastasyntyneiden lasten adoptiosta kyse) ja käyneet läpi todella voimakkaita tunteita, olisi ihan kestämätön tilanne heidän kannaltaan, että lapsi ensin annettaisiin ja sitten otettaisiinkin pois, kun selviäisi, että bioäiti on suunnilleen aseella uhaten vaadittu luovuttamaan vauva adoptioon. Nykymalli ei ole ihanteellinen, mutta uskon sen olevan paras mahdollinen.

Eli sinäkin selostat nyt ainoastaan vanhempien tunteita ja oikeuksia. Kuitenkin lapsen pitäisi olla keskiössä. Myös adoptiovanhemmiksi pyrkivien pitäisi tämä ymmärtää. T. Adoptioäiti

Niin. Ei kai tuota harkinta-aikaa olisi, ellei se olisi nimenomaan lapsen etu.

Se polkee lapsen oikeuksia, ei todellakaan aja lapsen etua.

Mua kiinnostaa kokemukset myös.. Vaikka ei niitä taida täältä löytyä?

Lapsen antaminen adoptioon on aina vaikea päätös. Kukaan vanhemmaksi tuleva ei voi etukäteen tietää, millaisia tunteita vauvan syntyminen lopulta herättää. Olisihan se oikeasti aivan hirveää, että joku olisi suunnitellut antavansa lapsensa adoptioon mutta vauvan nähdessään heräisivät äidinvaistot eikä adoptioon antamista voisi mitenkään perua. Itse olin aina ollut sitä mieltä, että jos tulen raskaaksi "väärään aikaan", toisin sanoen ennen kuin minulla on vakituinen parisuhde ja työpaikka, teen abortin. Näin pääsi sitten käymään, tulin raskaaksi, mutta kun kuulin sikiön sydänäänet neuvolassa, en olisi enää voinut kuvitellakaan tekeväni aborttia. Pidin lapsen ja hyvin on mennyt. Entä jos minua olisi painostettu ennen raskautta sanomistani asioista, sanottu, että kyllä sinun nyt vain on se abortti tehtävä, kun kerran sanoit, että tekisit? Saman tulee mielestäni koskea adoptiota. Äitiys on pitkälti vaistonvarainen asia, eikä siihen liittyviä asioita voi yksinomaan järkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen antaminen adoptioon on aina vaikea päätös. Kukaan vanhemmaksi tuleva ei voi etukäteen tietää, millaisia tunteita vauvan syntyminen lopulta herättää. Olisihan se oikeasti aivan hirveää, että joku olisi suunnitellut antavansa lapsensa adoptioon mutta vauvan nähdessään heräisivät äidinvaistot eikä adoptioon antamista voisi mitenkään perua. Itse olin aina ollut sitä mieltä, että jos tulen raskaaksi "väärään aikaan", toisin sanoen ennen kuin minulla on vakituinen parisuhde ja työpaikka, teen abortin. Näin pääsi sitten käymään, tulin raskaaksi, mutta kun kuulin sikiön sydänäänet neuvolassa, en olisi enää voinut kuvitellakaan tekeväni aborttia. Pidin lapsen ja hyvin on mennyt. Entä jos minua olisi painostettu ennen raskautta sanomistani asioista, sanottu, että kyllä sinun nyt vain on se abortti tehtävä, kun kerran sanoit, että tekisit? Saman tulee mielestäni koskea adoptiota. Äitiys on pitkälti vaistonvarainen asia, eikä siihen liittyviä asioita voi yksinomaan järkeillä.

Silti nykysysteemissä lapsi kokee hylkäämisen kahdesti. Se on jo kerran koettuna äärimmäisen traumatisoivaa ja moni ei toivu siitä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Totta toinen puoli, mutta bioäidin oikeuksia ei kuitenkaan saa oikeusvaltiossa unohtaa. Monet saattavat tehdä päätöksen adoptioon antamisesta painostuksen alla tai mieli voi asian suhteen muutenkin muuttua. Adoptiovanhemmat puolestaan ovat odottaneet sitä lasta vuosikausia (etenkin, kun on kotimaisten vastasyntyneiden lasten adoptiosta kyse) ja käyneet läpi todella voimakkaita tunteita, olisi ihan kestämätön tilanne heidän kannaltaan, että lapsi ensin annettaisiin ja sitten otettaisiinkin pois, kun selviäisi, että bioäiti on suunnilleen aseella uhaten vaadittu luovuttamaan vauva adoptioon. Nykymalli ei ole ihanteellinen, mutta uskon sen olevan paras mahdollinen.

Eli sinäkin selostat nyt ainoastaan vanhempien tunteita ja oikeuksia. Kuitenkin lapsen pitäisi olla keskiössä. Myös adoptiovanhemmiksi pyrkivien pitäisi tämä ymmärtää. T. Adoptioäiti

Minusta taas kuulostaa siltä, että sinä puhut adoptiovanhempien oikeuksien näkökulmasta. Toteutuuko lapsen etu yhtään sen paremmin, jos biologinen äiti muuttaa mieltään mutta päätöstä adoptiosta ei voi perua? Lapsi saa jossain vaiheessa tietää, että äiti olisikin halunnut pitää hänet, mutta tämän ei annettu. Miten tämä sitten on lapsen edun mukaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen antaminen adoptioon on aina vaikea päätös. Kukaan vanhemmaksi tuleva ei voi etukäteen tietää, millaisia tunteita vauvan syntyminen lopulta herättää. Olisihan se oikeasti aivan hirveää, että joku olisi suunnitellut antavansa lapsensa adoptioon mutta vauvan nähdessään heräisivät äidinvaistot eikä adoptioon antamista voisi mitenkään perua. Itse olin aina ollut sitä mieltä, että jos tulen raskaaksi "väärään aikaan", toisin sanoen ennen kuin minulla on vakituinen parisuhde ja työpaikka, teen abortin. Näin pääsi sitten käymään, tulin raskaaksi, mutta kun kuulin sikiön sydänäänet neuvolassa, en olisi enää voinut kuvitellakaan tekeväni aborttia. Pidin lapsen ja hyvin on mennyt. Entä jos minua olisi painostettu ennen raskautta sanomistani asioista, sanottu, että kyllä sinun nyt vain on se abortti tehtävä, kun kerran sanoit, että tekisit? Saman tulee mielestäni koskea adoptiota. Äitiys on pitkälti vaistonvarainen asia, eikä siihen liittyviä asioita voi yksinomaan järkeillä.

Silti nykysysteemissä lapsi kokee hylkäämisen kahdesti. Se on jo kerran koettuna äärimmäisen traumatisoivaa ja moni ei toivu siitä koskaan.

So? Eipä se lastenkotiinkaan hylkääminen olisi hyvä juttu. Asiat ovat näin ja lapset sen kestää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Totta toinen puoli, mutta bioäidin oikeuksia ei kuitenkaan saa oikeusvaltiossa unohtaa. Monet saattavat tehdä päätöksen adoptioon antamisesta painostuksen alla tai mieli voi asian suhteen muutenkin muuttua. Adoptiovanhemmat puolestaan ovat odottaneet sitä lasta vuosikausia (etenkin, kun on kotimaisten vastasyntyneiden lasten adoptiosta kyse) ja käyneet läpi todella voimakkaita tunteita, olisi ihan kestämätön tilanne heidän kannaltaan, että lapsi ensin annettaisiin ja sitten otettaisiinkin pois, kun selviäisi, että bioäiti on suunnilleen aseella uhaten vaadittu luovuttamaan vauva adoptioon. Nykymalli ei ole ihanteellinen, mutta uskon sen olevan paras mahdollinen.

Eli sinäkin selostat nyt ainoastaan vanhempien tunteita ja oikeuksia. Kuitenkin lapsen pitäisi olla keskiössä. Myös adoptiovanhemmiksi pyrkivien pitäisi tämä ymmärtää. T. Adoptioäiti

Minusta taas kuulostaa siltä, että sinä puhut adoptiovanhempien oikeuksien näkökulmasta. Toteutuuko lapsen etu yhtään sen paremmin, jos biologinen äiti muuttaa mieltään mutta päätöstä adoptiosta ei voi perua? Lapsi saa jossain vaiheessa tietää, että äiti olisikin halunnut pitää hänet, mutta tämän ei annettu. Miten tämä sitten on lapsen edun mukaista?

Minun lapseni eivät ole kotimaasta adoptoituja. Puhun lapsen edusta. Tässä se ei toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen antaminen adoptioon on aina vaikea päätös. Kukaan vanhemmaksi tuleva ei voi etukäteen tietää, millaisia tunteita vauvan syntyminen lopulta herättää. Olisihan se oikeasti aivan hirveää, että joku olisi suunnitellut antavansa lapsensa adoptioon mutta vauvan nähdessään heräisivät äidinvaistot eikä adoptioon antamista voisi mitenkään perua. Itse olin aina ollut sitä mieltä, että jos tulen raskaaksi "väärään aikaan", toisin sanoen ennen kuin minulla on vakituinen parisuhde ja työpaikka, teen abortin. Näin pääsi sitten käymään, tulin raskaaksi, mutta kun kuulin sikiön sydänäänet neuvolassa, en olisi enää voinut kuvitellakaan tekeväni aborttia. Pidin lapsen ja hyvin on mennyt. Entä jos minua olisi painostettu ennen raskautta sanomistani asioista, sanottu, että kyllä sinun nyt vain on se abortti tehtävä, kun kerran sanoit, että tekisit? Saman tulee mielestäni koskea adoptiota. Äitiys on pitkälti vaistonvarainen asia, eikä siihen liittyviä asioita voi yksinomaan järkeillä.

Silti nykysysteemissä lapsi kokee hylkäämisen kahdesti. Se on jo kerran koettuna äärimmäisen traumatisoivaa ja moni ei toivu siitä koskaan.

So? Eipä se lastenkotiinkaan hylkääminen olisi hyvä juttu. Asiat ovat näin ja lapset sen kestää kyllä.

Lapset nimenommaan eivät kestä. Moni käy terapiassa loppuikänsä ja vaurioituu pysyvästi.