Kokemuksia vastasyntyneiden sijaishoidosta?

Mun vanhemmat toimivat sijaisvanhempina useamman vuoden, minä aikana meillä oli muiden lyhytaikaisten sijoituslasten ohella 6 adoptioon menevää vauvaa, jotka haimme suoraan synnäriltä.

Meitä sisaruksia on neljä, joten meillä oli kaikki vauvan hoidossa tarvittavat perustarvikkeet valmiina. Vaatteita hankittiin jonkun verran lisää ja jotain lainattiin sukulaisilta, joilla ei enää ollut pikkuvauvoja. Vauvan ruoka- ja vaippakuluja varten sijaislapsista maksetaan hoitomaksun lisäksi tarvikekorvausta.

Vauvat olivat ihania. Joukossa oli yksi keskonen, joka lähinnä nukkui, ja yksi lievästi vammainen lapsi, jonka hoidossa oli omat kommervenkkinsä, mutta kaikki olivat selkeästi omanlaisiaan persoonia ja suloisia. Isäni oli etukäteen miettinyt, miltä tuntuu hoitaa vierasta vauvaa, mutta totesi heti ensimmäisen kohdalla, että se oli ihan kuin oma vauva. Syliaikaa ja rakkautta vauvat ainakin saivat ylenmäärin, kun meillä oli niin monta hoitajaa.

Jotta siirtymä olisi lapselle helpompi, vauvoja ei annettu adoptiovanhemmille heti kahdeksan viikon harkinta-ajan päättymisen jälkeen, vaan vasta noin viikon tutustumisjakson kuluttua. Ensin adoptiovanhemmat kävivät luonamme tutustumassa vauvaan muutaman kerran, sitten vauva kyläili vielä uudessa kodissaan ennen lopullista muuttoa. Uudet vanhemmat ovat itse pitäneet tapaa hyvänä. Ensimmäisellä kerralla useimmat olivat kuulemma niin shokissa pitkän odotuksen päätyttyä, etteivät he muista käynnistä juuri mitään. "Pehmeä lasku" palveli siis kaikkien etua.

Useimpien adoptioperheiden kanssa on pidetty yhtä jälkeenpäin, joten olemme saaneet kuulla, miten lapsilla menee ja monen kanssa olemme myös kyläilleet puolin ja toisin. Minulla on hyvät muistot sijaisperheajasta ja on ollut ihana nähdä, miten hyviin koteihin lapset ovat päätyneet.

Enimmäkseen sijaishoitoon tulevat vauvat ovat huostaanotettuja. Adoptioon annetaan hyvin vähän lapsia.

Minä olen myös ajatellut mieheni kanssa sijaisvanhemmuutta, ja olisimme valmiita olemaan avuksi myös kiireellisissä sijoitustapauksissa ym. Meillä on omiakin lapsia, mutta molemmilla on ollut vaikea lapsuus, ja haluaisimme tällä tavoin auttaa muita. Oikeastaan ainoa asia, mikä mietityttää, on työn turvallisuus. Lastensuojelun asiakasperheillä on paljon mielenterveys- ja päihdeongelmia. Kuinka paljon nämä näkyvät sijaisperheiden arjessa? Uhkaillaanko sijaisvanhempia? Kuinka paljon joutuu toimimaan "sosiaalityöntekijänä" lasten vanhemmille eli istumaan palavereissa ja pitämään yhteyttä vanhempiin?

Pitää kaiketi olla esim.lähihoitajan tutkinto jotta voi toimia sijaisvanhempana. Tai ainakin pride-koulutus. Tunnen erään perheen jossa asuu pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia. Pitkäaikaisista sijoituspaikoista taitaa olla puutetta.

Ihana ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei toteudu lapsen etu. Lapsi pitäisi saada suoraan oikeaan kotiinsa. Nyt bioöidin oikeudet ajaa lapsen oikeuksien ohi.

Totta toinen puoli, mutta bioäidin oikeuksia ei kuitenkaan saa oikeusvaltiossa unohtaa. Monet saattavat tehdä päätöksen adoptioon antamisesta painostuksen alla tai mieli voi asian suhteen muutenkin muuttua. Adoptiovanhemmat puolestaan ovat odottaneet sitä lasta vuosikausia (etenkin, kun on kotimaisten vastasyntyneiden lasten adoptiosta kyse) ja käyneet läpi todella voimakkaita tunteita, olisi ihan kestämätön tilanne heidän kannaltaan, että lapsi ensin annettaisiin ja sitten otettaisiinkin pois, kun selviäisi, että bioäiti on suunnilleen aseella uhaten vaadittu luovuttamaan vauva adoptioon. Nykymalli ei ole ihanteellinen, mutta uskon sen olevan paras mahdollinen.

Eli sinäkin selostat nyt ainoastaan vanhempien tunteita ja oikeuksia. Kuitenkin lapsen pitäisi olla keskiössä. Myös adoptiovanhemmiksi pyrkivien pitäisi tämä ymmärtää. T. Adoptioäiti

Minusta taas kuulostaa siltä, että sinä puhut adoptiovanhempien oikeuksien näkökulmasta. Toteutuuko lapsen etu yhtään sen paremmin, jos biologinen äiti muuttaa mieltään mutta päätöstä adoptiosta ei voi perua? Lapsi saa jossain vaiheessa tietää, että äiti olisikin halunnut pitää hänet, mutta tämän ei annettu. Miten tämä sitten on lapsen edun mukaista?

Minun lapseni eivät ole kotimaasta adoptoituja. Puhun lapsen edusta. Tässä se ei toteudu.

Et voi kyllä tietää, toteutuvatko ne kansainvälisissä adoptioissa yhtään sen paremmin. Koet varmaan olevasi suurikin hyväntekijä ja lapsen oikeuksien puolustaja, vaikka tosiasiassa taustalla on vain oma halusi saada lapsi. Ei ole mikään salaisuus, että kansainväliset adoptiot ovat pohjimmiltaan bisnestä. Äitejä pidetään synnytyskoneina lukkojen takana, lapsia siepataan vanhemmiltaan. Lastenkotien ja paikallisten järjestöjen todistukset lasten alkuperästä ovat monesti väärennettyjä. Lapsi viedään täysin toiseen kulttuuriin, jossa puhutaan kieltä, jota hän ei ymmärrä, jossa kaikki ihmiset, hajut, maut ja äänet ovat vieraita. Jos adoptioon laitetut kymmenet tuhannet eurot ohjattaisiin yhteisöille, ei köyhien perheiden tarvitsisi antaa lapsiaan adoptioon. En tuomitse valintaasi, mutta minusta sinun ei myöskään tule puhua niin kuin itse olisit toiminut lapsen etu edellä.

246

Vierailija kirjoitti:

Pitää kaiketi olla esim.lähihoitajan tutkinto jotta voi toimia sijaisvanhempana. Tai ainakin pride-koulutus. Tunnen erään perheen jossa asuu pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia. Pitkäaikaisista sijoituspaikoista taitaa olla puutetta.

Ei tarvitse olla lähihoitajan tai muuta koulutusta. Ihan tavallinen vanhempi, tai lapsetonkin, voi olla, mutta Pride-koulutus on käytävä

23, osa lasten biologisista perheistä haluaa olla osana lapsen elämää ja tulevat esim.synttäreille mukaan. Sijoitusten taustalla usein on mt- tai päihdeongelmaa joten heidänkin kanssa tulee olla valmis toimimaan. Eräs entinen sijaisvanhempi kertoi jotta biologiset vanhemmat haukkuivat ja syyllistivät sijaisvanhempia, joko selän takana tai ihan face to face. Päihdeäitien lapsilla saattaa syntyessään olla vieroitusoireita, ja varsinkin elämänsä ensimmäiset vuodet huonoissa perheoloissa eläneillä voi olla oireilua.

Tuo vauvan lyhytaikaisena sijoitusvanhempana työskentely kiinnostaisi minuakin. Varmaankin kyllä raskasta, jos vauvalla koliikkia, refluksia, tms. vaivaa, sekä lisäksi jatkuva valvominen ja yöunien pirstaloituminen.

Harkinta-aika on välttämättömyys, mutta ehkä vauva voisi olla sen ajan mahdollisten adoptiovanhempien luona, ettei tulisi niin monta siirtymää. Tosin tämä voisi olla liian rankkaa adoptiovanhemmiksi haluaville, jos äiti päättäisikin pitää lapsen.

Itse asiaan, kokemuksia minulla ei ole mutta itselleni olisi vaikeaa hoivata vauvaa, jolla on jo muutenkin vaikea elämän alku, ja sitten luovuttaa hänet pois.

Vierailija kirjoitti:

Harkinta-aika on välttämättömyys, mutta ehkä vauva voisi olla sen ajan mahdollisten adoptiovanhempien luona, ettei tulisi niin monta siirtymää. Tosin tämä voisi olla liian rankkaa adoptiovanhemmiksi haluaville, jos äiti päättäisikin pitää lapsen.

Itse asiaan, kokemuksia minulla ei ole mutta itselleni olisi vaikeaa hoivata vauvaa, jolla on jo muutenkin vaikea elämän alku, ja sitten luovuttaa hänet pois.

Helppoja ratkaisuja ei ole. Tilanteen kanssa pitää vaan oppia elämään ja koulutus sijaisvanhemmaksi aikovalle on erittäin tärkeää. On osattava ottaa työ työnä, eikä henkilökohtaisena elämänä. Tämä ei silti sulje pois sitä, että sijaisvanhempi voi olla hellä, empaattinen ja rakastava hoitaja vauvalle. Kaikista ei ole tähän työhön ja parasta on, kun sen tiedostaa itse.

Miten tämä onnistuu käytännössä? Itse ainakin olen töissä, voisinko siis yhtäkkiä saada jotain virallista "mammalomaa" tai vastaavaa kun tällainen tilanne tulee eteen? Eihän näihin aina voi oikein valmistautuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä onnistuu käytännössä? Itse ainakin olen töissä, voisinko siis yhtäkkiä saada jotain virallista "mammalomaa" tai vastaavaa kun tällainen tilanne tulee eteen? Eihän näihin aina voi oikein valmistautuakaan.

Ainakin jossain oli juuri juttu perheenäidistä, joka toimi tällaisena sijaisäitinä. Hän ei ollut kodin ulkopuolella töissä ja oli sitoutunut ottamaan vauvan aina kun tarvetta tuli. Hän sai tästä sen verran korvausta, että pärjäsivät (miehensä kävi töissä toki).

Kiireellisesti vastasyntyneitä vauvoja sijaishoitavan perheen vanhemmista toiseen pitää varmaan tehdä sitä melkein työkseen. Ainakin pitäisi olla valmis jäämään hyvin lyhyellä varoitusajalla töistä pois 2 kuukaudeksi, koska vauvan hoitaminen on kokopäivätyötä.

AP:lle, itselläni ei ole kokemusta enkä tiedä olisiko minusta siihen, mutta mahtavaa, että olet innostunut aiheesta. Ihanan Keskeneräinen -blogin pitäjä hoitaa työkseen kiireellisesti sijoitettavia vauvoja, lapsia ja nuoria. Kuten kunnioittavaa onkin, ei hän kerro sijaislapsista suoraan eikä paljasta yksityiskohtia, mutta blogia lukemalla varmaan voi saada jonkinlaista kuvaa siitä, millaista homma on (rankkaa, mutta sen arvoista, ilmeisesti).

Hetkeen ei ehkä ole ollut vauvoja hoidossa, mutta jossain vaiheessa hänellä oli jatkuvasti pikkuvauvoja, joten selaile blogia taaksepäin. Ainakin pääkaupunkiseudulla edellytetään sijaisvanhemmilta ennakkovalmennusta, mutta ei tarvitse olla sosiaalialan ammattilainen.

Arvokasta työtä olet suunnittelemassa. Hyvää jatkoa!

Vauvatkin voivat olla hankalia hoidettavia. Esim. Huumeäidin vieroitusvauva on yksi sellainen, tosin en tiedä hoidetaanko sellaiset laitoksissa. Mutta kaikkea muuta voi olla, eivät kaikki ole terveitä.

Raskainta tuossa työssä varmasti on se, että vauvaan kiintyy. Vauvan pois antaminen on kriisi, vaikka se olisi etukäteen tiedossa. Sain itse vauvan, joka oli muutaman viikon ikään mennessä ehtinyt asua useassa paikassa. Lääkärin mukaan niin pieni ei vielä kärsi hoitajan vaihtumisesta. Pääasia, että vauvaa on hoidettu hyvin ja vuorovaikutuksessa. Hieno nuori ihminen tästä vauvasta on kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vauvatkin voivat olla hankalia hoidettavia. Esim. Huumeäidin vieroitusvauva on yksi sellainen, tosin en tiedä hoidetaanko sellaiset laitoksissa. Mutta kaikkea muuta voi olla, eivät kaikki ole terveitä.

Huumevauvaa ei toki sijoiteta heti perheeseen, vaan vieroitetaan tehohoidossa.

Ei ole kokemusta, mutta minusta ei olisi tuohon. Olen sijaisvanhempana saanut yhden lapsistamme ihan pienenä vauvana ja vauvaan kiintyy niin äkkiä. En kestäisi sitä luopumista vauvasta.