Vaikean raskauden vaikea loppusuora
Odotan toista lastani ja laskettu aika häämöttää jo kymmenen päivän päässä. Lyhyt aika, mutta... Raskaus on ollut alusta saakka minun kohdallani kuin sairaus. Alussa veren vuotoa, kipuja, sairaalloista oksentamista, keskivaiheilla vauva yritti tähän maailmaan aivan liian aikaisin, verenpaine oli vaarallisen matala,samoin hemoglobiini ja nyt loppusuoralla kamalat kivut selässä, lantiolla ja oikeastaan koko alaruumiilla. Vauvan odotus ei ole samalla tavalla onnellista kuin ensimmäisen kanssa, vaikka silloinkaan olo ei ollut kovin loistava. Kaipaan liikuntaa, jota ei ole voinut harrastaa lähes koko raskauden aikana normaalisti. Kaipaan myös päiviä jolloin jatkuva väsymys ei hallitse kaikkea tekemistä ja ennen kaikkea entistä hymyilevää itseäni. Poikani on nyt 2,5 vuotias ja kaipaisi jatkuvaa seuraa ja johdonmukaista kasvatusta. Olen kuitenkin täysin hukassa ja loppuun palanut, enkä tiedä kuinka jaksan odotuksen viimeiset päivät, saati sitten alkavan arjen kahden pienen lapsen kanssa. Onko ketään jolla kokemusta saman tyyppisestä masentuneisuudesta raskauden aikana? Uskaltaisiko toivoa, että vauvan synnyttyä helpottaisi? Tänään neuvolassa kätilö sanoi synnytyksen olevan jo todella lähellä, epäili, etten ehdi ensi ke varatulle ajalle vaan synnytän ennen sitä. Sopii toivoa, ainakin kivut ja närästys lakkaisivat.
ja kyllä synnytys helpotti pelkojen myötä. Sitähän pelkäsi vauvan tähden ja sitten ei enää tarvinnut. Lisäksi synnytyksen jälkeen ei hormonaalisista syistä enää huipannut samalla tavalla ja käveleminen ei tuottanut hengenahdista samalla lailla. Se, että hb oli ollut alhainen, varmaan vaikutti siihen mielialaan ja voimiin. Tiedäthän, että alhainen hb voi tehdä sen, että vuotaa kauemmin kuin muutoin? Itsellä hb oli 96 sairaalasta päästyä ja vuosin 2 kk kuin rankkojen menkkojen aikaan. Kun voimat olivat olleet huonot ennen ja hb pysyi sitten alhaisena vuodon takia, olin sen 2 kk aika väsynyt. Repesin myös synnytyksessä syöksysynnytyksen ansiosta ja sain hermovaurion. Niiden parantumisen tähden minulla oli varmasti enemmän väsymistä kuin pienessä repeämässä olisi ollut. Jos olisin hyväkuntoisena synnyttänyt, olisin varmaan jaksanut vauvan kanssa valvomista paremmin kuin nyt kävi. Ei sinun kannata pelätä repeämää sen tähden, että minulle se kävi. Tiedät varmaan toisella kertaa ollessa sen, ettei sitä voi tietää, kuka repeää ja miten. Mulla kätilö ei tehnyt mitään muuta kuin otti vauvan ponnistusvaiheessa vastaan. Suppareita tuli muutenkin paljon mutta niitä voimistettiin vielä multa kysymättä lääkkeellä eikä niistä tullut sitten ollenkaan rauhaa. Kätilö käski jatkuvasti ponnistamaan enkä tajunnut, miksen saanut levätä mutta ekakertalaisena en rentoutunut välissä vaan tein työtä käskettyä. Välilihaa ei myöskään leikattu. Kätilön mielestä vauvan piti mahtua. Repesin täydellisesti. Että sitä ei sinulle tarvitse kuntosi tähden tapahtua. Mutta jumppaamaan silti neuvoisin kaikkia synnyttämään meneviä alakerran lihaksiaan, sillä ne kestävät venymistä kuitenkin paremmin sitten synnytyksessä ja se taas voi vaikuttaa siihen, miten paikat kestävät venytyksen. Eli sitä suosittelen, vaikken epäilekään, että repeäisit. Jos satut repeämään, niin neuvoisin sinua, että lepäisit sairaalassa mahdollisimman pitkään ja että miehesi ottaisi vasta sitten, kun tulet sairaalasta, oikeasti isyyslomansa, että saisit mahdollisimman pitkään lastenhoitoapua ja lepoa raskaan aikasi jälkeen etkä joutuisi yksin hoitamaan kaikkea yhtäkkiä pian synnytyksen jälkeen. Ihan heti kun se raskautta edeltävä kunto ei kuitenkaan tule takaisin. Vuotavathan kaikki synnytyksen jälkeen ja se pitää varmaan monella hb:n alemmalla kuin normaalisti. Jos ottaisit 2 kk synnytyksestä aika rauhallisesti ja lepäisit paljon, joku hoitaisi toista lastasi aina välillä (vaikka perhetyöntekijä neuvolan kautta muutaman tunnin pari kertaa viikossa), niin luulen, että sitten viimeistään voisit olla hyvässä kunnossa! Kyllä paljon muuttuu hyväksi, kun lapsi syntyy, ainakin mulla kävi :-)! Hyvää synnytystä! Jos masentaa ja haluat jutella mun kanssa lisää, niin laita ystäväpalstalle ilmoitus joskus, niin meilaillaan! Olisi muutenkin kiva kuulla, miten ihanaksi elämäsi pian muuttuu, kun saat rakkaan lapsesi nähdä! Paljon onnea ja voimia jo etukäteen! Iso halaus!