Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Banaanikakkuperheen ruokamysteeri
04.08.2016 |
Suunnitelma on se, että isä tekee ruuat ma, ke, pe ja su, äiti tekee ruuat ti, to ja la. Äiti on ostanut jauhelihaa, lohta ja kanaa viikottaisella kauppareissullaan. Isä on ostanut jauhelihaa, kanaa, porsaanlihaa ja sunnuntaiksi paistin.
Kaikki menee suunnitelman mukaan, tosin kahtena päivänä peräkkäin on makaroonilaatikkoa, mutta ei se haittaa, niin aina joskus käy.
Mutta mitä ihmettä, sunnuntaina jääkaapissa on paketti jauhelihaa! Viikottainen kauppareissu tehdään kaukaiseen kauppaan maanantaisin, ei koskaan muulloin. Sunnuntaina isä tekee paistia, ei voi olla jauhelihaa kaapissa, ja siitä on vielä päiväyskin mennyt lauantaina.
Kuka on tuon jauhelihan heidän jääkaappiinsa tuonut? Mistä se on vaan ilmestynyt??? Siitä ei puhu kukaan mitään, eikä tunnusta että on käynyt katsomassa sen päiväyksen. Jauheliha jää siis ikuisiksi ajoiksi kaappiin.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti."
Tästä se kaikki lähti.
Banaanikakkuperhe
Ehkä tyttö kuitenkin on sopiva miniä :D
Täydellinen tohon perheeseen. Eihän se uskalla kysyä, kun siitä ruuasta ei saa puhua:)
Jokaisessa perheessä on omat tabunsa, asiat joista vaan ei saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä luki, että kaupassa käydään kerran viikossa? Ehkä kauppa on työpaikan vieressä, kaupassa voi käydä vaikka joka päivä, mutta matka kaupasta kotiin on pitkä. Todennäköisesti ruokaa ei laiteta vuoropäivinä vaan esim. niin, että äiti tekee maanantaina lihakeittoa, jota voi syödä vielä tiistainakin. Keskiviikkona on isän makaronilaatikkoa, torstaina äiti laittaa kanaa, perjantaina isä laittaa uunilohta ja lauantaina kalakeittoa lohenrippeistä. Sunnuntaina on paistia. Kai ne vanhemmat osaavat katsoa jääkaapista, mitä siellä on? Ja muistavat, mitä ovat ostaneet.
Mutta huomaa: perheen ruokalasku on todennäköisesti niin pieni, että he voivat säästöillä matkustaa 3 kertaa vuodessa ulkomaille samaan aikaan kun palstamammat ahtavat sisuksiinsa viimeistä käyttöpäivää lähestyviä herkkuja. Niitä piti ostaa, koska ne olivat halpoja! Vaikka niitä ei oikeastaan tarvittu.
Ei kun niin se nimenomaan oli, että niitä banaaneja ei voi lähteä lisää hakemaan jos joku vahingossa luulee että niitä saa syödä, koska kauppa on kaukana. Ja ruuasta ei puhuta. Molemmat vanhemmat käy ostamassa omat ruokatarvikkeensa päiville jolloin laittavat ruokaa. Luultavasti on niin, että isä ei voisi tuoda uusia banaaneja syötyjen tilalle, kun kerran äiti on ne Olga-Irmeli-tädin kakkuun ostanut, vaan äidin pitää ne uuden banaanit hakea, kun tottelemattomat kakarat ne ensimmäiset söi vaikka olisi puissa ollut omenoita syötäväksi.
Ne ei kyllä asu Suomessa, kun heillä on omenoita puissa ihan ympäri vuoden. Tai niin ainakin ymmärsi, että niitä aina on.
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä luki, että kaupassa käydään kerran viikossa? Ehkä kauppa on työpaikan vieressä, kaupassa voi käydä vaikka joka päivä, mutta matka kaupasta kotiin on pitkä. Todennäköisesti ruokaa ei laiteta vuoropäivinä vaan esim. niin, että äiti tekee maanantaina lihakeittoa, jota voi syödä vielä tiistainakin. Keskiviikkona on isän makaronilaatikkoa, torstaina äiti laittaa kanaa, perjantaina isä laittaa uunilohta ja lauantaina kalakeittoa lohenrippeistä. Sunnuntaina on paistia. Kai ne vanhemmat osaavat katsoa jääkaapista, mitä siellä on? Ja muistavat, mitä ovat ostaneet.
Mutta huomaa: perheen ruokalasku on todennäköisesti niin pieni, että he voivat säästöillä matkustaa 3 kertaa vuodessa ulkomaille samaan aikaan kun palstamammat ahtavat sisuksiinsa viimeistä käyttöpäivää lähestyviä herkkuja. Niitä piti ostaa, koska ne olivat halpoja! Vaikka niitä ei oikeastaan tarvittu.
Meinaat, ettei makaronilaatikkoa voi syyä kahtena päivänä peräkkäin ja uunilohesta jää jotain jäljelle?
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti."
Tästä se kaikki lähti.
Banaanikakkuperhe
Banaanikakkuperheen kummitäti voisi itse leipoa kakkunsa niin tulisi lisää säästöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä luki, että kaupassa käydään kerran viikossa? Ehkä kauppa on työpaikan vieressä, kaupassa voi käydä vaikka joka päivä, mutta matka kaupasta kotiin on pitkä. Todennäköisesti ruokaa ei laiteta vuoropäivinä vaan esim. niin, että äiti tekee maanantaina lihakeittoa, jota voi syödä vielä tiistainakin. Keskiviikkona on isän makaronilaatikkoa, torstaina äiti laittaa kanaa, perjantaina isä laittaa uunilohta ja lauantaina kalakeittoa lohenrippeistä. Sunnuntaina on paistia. Kai ne vanhemmat osaavat katsoa jääkaapista, mitä siellä on? Ja muistavat, mitä ovat ostaneet.
Mutta huomaa: perheen ruokalasku on todennäköisesti niin pieni, että he voivat säästöillä matkustaa 3 kertaa vuodessa ulkomaille samaan aikaan kun palstamammat ahtavat sisuksiinsa viimeistä käyttöpäivää lähestyviä herkkuja. Niitä piti ostaa, koska ne olivat halpoja! Vaikka niitä ei oikeastaan tarvittu.
Ei kun niin se nimenomaan oli, että niitä banaaneja ei voi lähteä lisää hakemaan jos joku vahingossa luulee että niitä saa syödä, koska kauppa on kaukana. Ja ruuasta ei puhuta. Molemmat vanhemmat käy ostamassa omat ruokatarvikkeensa päiville jolloin laittavat ruokaa. Luultavasti on niin, että isä ei voisi tuoda uusia banaaneja syötyjen tilalle, kun kerran äiti on ne Olga-Irmeli-tädin kakkuun ostanut, vaan äidin pitää ne uuden banaanit hakea, kun tottelemattomat kakarat ne ensimmäiset söi vaikka olisi puissa ollut omenoita syötäväksi.
Ja Banaanikakkuperheen tiluksilla marjatkin kasvavat ympäri vuoden, ehkä ne on keksiny taikalannoitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kukaan ei tarjoo mulle hetkeen banaanikakkua. Lentäis varmaan kahvit pöydälle:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti."
Tästä se kaikki lähti.
Banaanikakkuperhe
Banaanikakkuperheen kummitäti voisi itse leipoa kakkunsa niin tulisi lisää säästöä.
No niin kyllä tästä lähtien leivonkin! Enkä tosiaankaan BANAANIKAKKUA!!
t. Irmeli-täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt soitettiin sairaalasta.
Huonoja uutisia.
Mitenkä tästä eteenpäin?
t. Bertta, leskirouva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä luki, että kaupassa käydään kerran viikossa? Ehkä kauppa on työpaikan vieressä, kaupassa voi käydä vaikka joka päivä, mutta matka kaupasta kotiin on pitkä. Todennäköisesti ruokaa ei laiteta vuoropäivinä vaan esim. niin, että äiti tekee maanantaina lihakeittoa, jota voi syödä vielä tiistainakin. Keskiviikkona on isän makaronilaatikkoa, torstaina äiti laittaa kanaa, perjantaina isä laittaa uunilohta ja lauantaina kalakeittoa lohenrippeistä. Sunnuntaina on paistia. Kai ne vanhemmat osaavat katsoa jääkaapista, mitä siellä on? Ja muistavat, mitä ovat ostaneet.
Mutta huomaa: perheen ruokalasku on todennäköisesti niin pieni, että he voivat säästöillä matkustaa 3 kertaa vuodessa ulkomaille samaan aikaan kun palstamammat ahtavat sisuksiinsa viimeistä käyttöpäivää lähestyviä herkkuja. Niitä piti ostaa, koska ne olivat halpoja! Vaikka niitä ei oikeastaan tarvittu.
Ei kun niin se nimenomaan oli, että niitä banaaneja ei voi lähteä lisää hakemaan jos joku vahingossa luulee että niitä saa syödä, koska kauppa on kaukana. Ja ruuasta ei puhuta. Molemmat vanhemmat käy ostamassa omat ruokatarvikkeensa päiville jolloin laittavat ruokaa. Luultavasti on niin, että isä ei voisi tuoda uusia banaaneja syötyjen tilalle, kun kerran äiti on ne Olga-Irmeli-tädin kakkuun ostanut, vaan äidin pitää ne uuden banaanit hakea, kun tottelemattomat kakarat ne ensimmäiset söi vaikka olisi puissa ollut omenoita syötäväksi.
Ne ei kyllä asu Suomessa, kun heillä on omenoita puissa ihan ympäri vuoden. Tai niin ainakin ymmärsi, että niitä aina on.
Jos minä mitään omenapuista ymmärrän, niin ei missään maailmassa ole omenapuissa ympäri vuoden omenoita, kyllähän ne pitää joskus olla siinä vaiheessa että kukkii ja sitten on pieniä raakileita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitaisiin lahjoittaa kuukauden banaanit tuolle banaanikakkuperheelle! Irmeli-täti saisi monta kakkua!
Vierailija kirjoitti:
Nyt soitettiin sairaalasta.
Huonoja uutisia.
Mitenkä tästä eteenpäin?
t. Bertta, leskirouva
Scotland Yard tutkimaan asiaa, kuka sen murhavälineen oli ostanut ja tuonut jääkaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä luki, että kaupassa käydään kerran viikossa? Ehkä kauppa on työpaikan vieressä, kaupassa voi käydä vaikka joka päivä, mutta matka kaupasta kotiin on pitkä. Todennäköisesti ruokaa ei laiteta vuoropäivinä vaan esim. niin, että äiti tekee maanantaina lihakeittoa, jota voi syödä vielä tiistainakin. Keskiviikkona on isän makaronilaatikkoa, torstaina äiti laittaa kanaa, perjantaina isä laittaa uunilohta ja lauantaina kalakeittoa lohenrippeistä. Sunnuntaina on paistia. Kai ne vanhemmat osaavat katsoa jääkaapista, mitä siellä on? Ja muistavat, mitä ovat ostaneet.
Mutta huomaa: perheen ruokalasku on todennäköisesti niin pieni, että he voivat säästöillä matkustaa 3 kertaa vuodessa ulkomaille samaan aikaan kun palstamammat ahtavat sisuksiinsa viimeistä käyttöpäivää lähestyviä herkkuja. Niitä piti ostaa, koska ne olivat halpoja! Vaikka niitä ei oikeastaan tarvittu.
Ei kun niin se nimenomaan oli, että niitä banaaneja ei voi lähteä lisää hakemaan jos joku vahingossa luulee että niitä saa syödä, koska kauppa on kaukana. Ja ruuasta ei puhuta. Molemmat vanhemmat käy ostamassa omat ruokatarvikkeensa päiville jolloin laittavat ruokaa. Luultavasti on niin, että isä ei voisi tuoda uusia banaaneja syötyjen tilalle, kun kerran äiti on ne Olga-Irmeli-tädin kakkuun ostanut, vaan äidin pitää ne uuden banaanit hakea, kun tottelemattomat kakarat ne ensimmäiset söi vaikka olisi puissa ollut omenoita syötäväksi.
Ne ei kyllä asu Suomessa, kun heillä on omenoita puissa ihan ympäri vuoden. Tai niin ainakin ymmärsi, että niitä aina on.
Jos minä mitään omenapuista ymmärrän, niin ei missään maailmassa ole omenapuissa ympäri vuoden omenoita, kyllähän ne pitää joskus olla siinä vaiheessa että kukkii ja sitten on pieniä raakileita.
Meidän lapset syö kyllä välipalaksi sekä kukkia että pieniä raakileita. Mitä kovempia, sen parempi hampaille.
t. Banaanikakkuäiti
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti."
Tästä se kaikki lähti.
Banaanikakkuperhe
Ja "se" on joku "vauhti päällä" oleva idiootti joka kenties viikon päästä hoidattaa maniaansa jossain hoitolatoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin lahjoittaa kuukauden banaanit tuolle banaanikakkuperheelle! Irmeli-täti saisi monta kakkua!
Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että INHOAN banaanikakkua. Sitruunakakusta tykkään. Tiikerikakkukin menee, jos ei ole sitruunakakkua. EN HALUA niitä teidän banaanikakkuja!
t. Irmeli-täti
Vielä kun sais sen banaanikakun reseptin. Päätin just, että meillä on perjantaisin banaanipäivä.
Irmeli-täti parka! Vaikka tuossa perheessä ei puhutakaan ruuasta (ikinä yhtään sanaa) Niin ehkä sä silti voit sanoa, ettet tykkää banaanikakusta.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun sais sen banaanikakun reseptin. Päätin just, että meillä on perjantaisin banaanipäivä.
Pitsaperjantai on niin last season!
Alue: Aihe vapaa
Täydellinen tohon perheeseen. Eihän se uskalla kysyä, kun siitä ruuasta ei saa puhua:)