Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Banaanikakkuperheen ruokamysteeri
04.08.2016 |
Suunnitelma on se, että isä tekee ruuat ma, ke, pe ja su, äiti tekee ruuat ti, to ja la. Äiti on ostanut jauhelihaa, lohta ja kanaa viikottaisella kauppareissullaan. Isä on ostanut jauhelihaa, kanaa, porsaanlihaa ja sunnuntaiksi paistin.
Kaikki menee suunnitelman mukaan, tosin kahtena päivänä peräkkäin on makaroonilaatikkoa, mutta ei se haittaa, niin aina joskus käy.
Mutta mitä ihmettä, sunnuntaina jääkaapissa on paketti jauhelihaa! Viikottainen kauppareissu tehdään kaukaiseen kauppaan maanantaisin, ei koskaan muulloin. Sunnuntaina isä tekee paistia, ei voi olla jauhelihaa kaapissa, ja siitä on vielä päiväyskin mennyt lauantaina.
Kuka on tuon jauhelihan heidän jääkaappiinsa tuonut? Mistä se on vaan ilmestynyt??? Siitä ei puhu kukaan mitään, eikä tunnusta että on käynyt katsomassa sen päiväyksen. Jauheliha jää siis ikuisiksi ajoiksi kaappiin.
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se täti toi sen vaihtarina banaanikakusta?
Niin, Olga-Irmeli-täti on kenties avain tähän mysteeriin...
Keskustelisitte keskenänne niin voisitte jossain välissä käyttää tuon jauhelihan, eikä se menisi vanhaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä, että keistä/mistä on kyse? :D
Tämä ketju: http://www.vauva.fi/keskustelu/2627530/erotellaanko_perheessanne_tai_va…
Missä ihmeessä luki, että kaupassa käydään kerran viikossa? Ehkä kauppa on työpaikan vieressä, kaupassa voi käydä vaikka joka päivä, mutta matka kaupasta kotiin on pitkä. Todennäköisesti ruokaa ei laiteta vuoropäivinä vaan esim. niin, että äiti tekee maanantaina lihakeittoa, jota voi syödä vielä tiistainakin. Keskiviikkona on isän makaronilaatikkoa, torstaina äiti laittaa kanaa, perjantaina isä laittaa uunilohta ja lauantaina kalakeittoa lohenrippeistä. Sunnuntaina on paistia. Kai ne vanhemmat osaavat katsoa jääkaapista, mitä siellä on? Ja muistavat, mitä ovat ostaneet.
Mutta huomaa: perheen ruokalasku on todennäköisesti niin pieni, että he voivat säästöillä matkustaa 3 kertaa vuodessa ulkomaille samaan aikaan kun palstamammat ahtavat sisuksiinsa viimeistä käyttöpäivää lähestyviä herkkuja. Niitä piti ostaa, koska ne olivat halpoja! Vaikka niitä ei oikeastaan tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä, että keistä/mistä on kyse? :D
Tämä ketju: http://www.vauva.fi/keskustelu/2627530/erotellaanko_perheessanne_tai_va…
Kiitos!
Tai sitten perhe on äärimmäisen köyhä, ja vanhempien keskusteluyhteys surkea. Eikä ne puhu lapsillekaan kuin lähinnä urahdellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin mysteeri on kuitenkin se, että ruuasta ei saa puhua. Tämän hän toi esiin ensimmäisessä viestissään. Eli mies ei saa kertoa mitä on suunnitellut tekevänsä ostamistaan tarpeista eikä kysyä banaanikakkumammalta mitään muista kaapissa olevista tarvikkeista. Banaanikakkumamma ei voi kertoa kellekään mitä on aikonut tehdä ostamistaan tarvikkeista eikä häneltä saa kysyä. Lapset eivät saa kysyä mitään mikä liittyy ruokaan. Äärimmäisen häiriintynyttä.
Pahinta on, että multa ei kukaan kysynyt mitään. Olisin tykännyt sitruunakakusta, mutta VIHAAN BANAANIKAKKUJA. Roskiin meni!
t. Irmeli-täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, että multa ei kukaan kysynyt mitään. Olisin tykännyt sitruunakakusta, mutta VIHAAN BANAANIKAKKUJA. Roskiin meni!
t. Irmeli-täti
:D
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä luki, että kaupassa käydään kerran viikossa? Ehkä kauppa on työpaikan vieressä, kaupassa voi käydä vaikka joka päivä, mutta matka kaupasta kotiin on pitkä. Todennäköisesti ruokaa ei laiteta vuoropäivinä vaan esim. niin, että äiti tekee maanantaina lihakeittoa, jota voi syödä vielä tiistainakin. Keskiviikkona on isän makaronilaatikkoa, torstaina äiti laittaa kanaa, perjantaina isä laittaa uunilohta ja lauantaina kalakeittoa lohenrippeistä. Sunnuntaina on paistia. Kai ne vanhemmat osaavat katsoa jääkaapista, mitä siellä on? Ja muistavat, mitä ovat ostaneet.
Mutta huomaa: perheen ruokalasku on todennäköisesti niin pieni, että he voivat säästöillä matkustaa 3 kertaa vuodessa ulkomaille samaan aikaan kun palstamammat ahtavat sisuksiinsa viimeistä käyttöpäivää lähestyviä herkkuja. Niitä piti ostaa, koska ne olivat halpoja! Vaikka niitä ei oikeastaan tarvittu.
Ei kun niin se nimenomaan oli, että niitä banaaneja ei voi lähteä lisää hakemaan jos joku vahingossa luulee että niitä saa syödä, koska kauppa on kaukana. Ja ruuasta ei puhuta. Molemmat vanhemmat käy ostamassa omat ruokatarvikkeensa päiville jolloin laittavat ruokaa. Luultavasti on niin, että isä ei voisi tuoda uusia banaaneja syötyjen tilalle, kun kerran äiti on ne Olga-Irmeli-tädin kakkuun ostanut, vaan äidin pitää ne uuden banaanit hakea, kun tottelemattomat kakarat ne ensimmäiset söi vaikka olisi puissa ollut omenoita syötäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän käy jännittäväksi. Nyt puuttuu enää ruumis keittiöstä.
Se tulee sitten kun kylässä käy Einari-setä joka vahingossa syö sen vanhentuneen jauhelihan... Ja kun ruuasta ei puhuta, kukaan ei voi Einari-parkaa edes varoittaa.
"Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti."
Tästä se kaikki lähti.
Banaanikakkuperhe
Ei kai täällä nyt puhuta meidän Einarista.
Einari-kulta makaa teholla letkuissa. Vielä eilen ihan virkeänä ja iloisena palasi sukuloimasta, oli veljentyttären perheen luona kyläilemässä, ja mukavaa oli ollut, mitä nyt vähän vaitelias ilmapiiri.
Mutta sitten iltaa kohti alkoi jotenkin naama vihertää ja yöllä jo ambulanssi vei pillit soiden, kun Einarilla niin kovasti vatsassa väänsi.
Voi Einari!
t. Bertta
Vierailija kirjoitti:
Ei kai täällä nyt puhuta meidän Einarista.
Einari-kulta makaa teholla letkuissa. Vielä eilen ihan virkeänä ja iloisena palasi sukuloimasta, oli veljentyttären perheen luona kyläilemässä, ja mukavaa oli ollut, mitä nyt vähän vaitelias ilmapiiri.
Mutta sitten iltaa kohti alkoi jotenkin naama vihertää ja yöllä jo ambulanssi vei pillit soiden, kun Einarilla niin kovasti vatsassa väänsi.
Voi Einari!
t. Bertta
:D
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti."
Tästä se kaikki lähti.
Banaanikakkuperhe
Ehkä tyttö kuitenkin on sopiva miniä :D
Alue: Aihe vapaa
Jää ikuiseksi arvoitukseksi. :D