Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
No ei 😂 Yhtä perhettähän sitä ollaan, vaikka meitä on vaan kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tuollaiset yksilöt hakeutuvat parisuhteisiin, jos mikään ei ole yhteistä? 🙄🤔😝
Ihminen tarvisee jonkun jota käyttää hyväksi. Sen olen oppinut, että nämä tarkanmarkan ihmiset ovat kaikki hyväksikäyttäjiä. Yleensä kuvio toimii niin, että omista ollaan todella tarkkoja, mutta muiden voidaan vähän lainata jos itsellä loppu. Itse en tällaisen ihmishirviön kanssa alkaisi edes ystävyyssuhteeseen.
Meillä oli juusto ja leikkele kummallakin omat, minä tykkään vaihteluista ja mies söi vain tiettyjä merkkejä. Kurkut, tomaatit ja appelsiinit oli omat koska minä tykkään huoneenlämpöisistä ja hän jääkaappikylmistä. Toisen valmiiseen eväisiin ei kosketa vaikka kuinka olisi nälkä ja kiire. Kaikkea ei saa kaapeista syödä esim. siskoni teinit kavereineen syövät kaiken minkä tahtovat, eivät kunnioita lappua tuotteen päällä, "sunnuntai ruoka" jne heillä mies sanoo "lapset kasvaa ja ne tarvitsee ruokaa" hän itse ei tee koskaan ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikae_riivaa kirjoitti:
täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen suomalaisia, kun joka helvetin pizzamausteen palanen pitää kirjata Exceliin ja litata kulut tasan. Mie olen toisen, ei-niin-individuaalisen kulttuurin mukana kasvaessa tottunut siihen että ruoka on yhteistä ja toisia kunnioitetaan niin, ettei ahmita enempää kuin oma osuus. Aika tasaa epätasaisuudet ja ongelmien sattuessa niistä voidaan keskustella. Joskus kumppani on valittanut, kun olen juonut enemmän kuin puolet yhteisistä limuista tai kaljoista ja vastaavasti itse olen pettynyt, kun aamuksi säästämäni pullanpala on syöty yöllä. Mutta siitä on selvitty!
Monella jolla on omia ruokia ja useitakim syömisiä jaetaan, en usko että kyse on juurikaan rahasta. Meillä ei ainakaan. Meille on miehen kanssa ihan sama kumpi maksaa ja mitä, koska se on nimenomaan sitä yhteistä parisuhdetta. Mutta toisen huomioiminen ja kunnioitus kohdistuu aina yksilöön, myös parisuhteessa ja näin ollen huomioidaan puolin ja toisin aika tarkastikin että en syö miehen mokkapaloja tai hän ei juo mun limsaa tai mitä tahansa. Perusjutut on yhteisiä, kuten mausteet, voi, maito, juusto ja tuotteet jotka ovat yhteisiksi yhdessä olon aikana ja yhteisymmärryksen kautta vakiintuneet. Kuten vaikka kurkku tai tomaatti jne. Mutta molemmilla on reissua ja kaikenmaailman harrastusta ja menoa että molempien ruokatarpeet ja tottumukset vaihtelee päivittäin tosi paljon ja olisi outoa esim. ostaa kaupasta yhteiset ruuat kun mies on työmatkalla ja odottaa hänen sitten kotiin palattuaan heti menevän kauppaan ostamaan meille yhteisiä ruokia, juuri kun olenkin lähdössä koko päiväksi töihin/harrastukseen jossa on ruuat koko päiväksi. Ja itselläni tulee kausia jolloin olen vaikka tosi koukussa johonkin ruokaan jota syön 3 viikkoa putkeen tai hurahdan johonkin hedelmään tms jota syön päivätolkulla ja miehellä on paljon omia juttujaan. Monesti joku kiva herkku kuuluu vaikka omaan rentoutumishetkeen arjen keskellä ja olisi outoa syödä miehen berliinimunkki, jonka tiedän hänen ostaneen kahvin seuraksi. Tykätään kunnioittaa toista ja ottaa huomioon näissä pienissäkin asioissa.
Normaalit ihmiset kunnioittaa sitä kumppania ja muita perheenjäseniä ostamalla kaikille berliininminkin. Ei ole kunnioittavaa seurassa syödä yksin herkkuja. Se on noloa ja epäkunnioittavaa. Kohteliasta on mielummin jäädä itse ilman kuin mässyttää yksin. Kyllä perheessä tiedetään mitä kukakin haluaa ja sitä sitten ostetaan. Jos meillä toinen on työmatkalla, se kotonaolija on tietenkin käynyt kaupassa ja ostanut kaikille ruokaa. Tuossa sinun mallissa se matkalla tulija käy itselleen kaupassa kuin asuisi yksin.
Nykyteknologian aikana on tosi helppo myös kysäistä perheeltä haluaako nämä berliininmunkkia tai jotain muuta, kun aikoo itselleenkin ostaa. Jos siis ei tiedä mistä ne perheenjäsenet tykkää. Tosi kummallista tuommoiset omat herkut jääkaapissa. Tosin no, on meilläkin jotain juustoja joita minä en syö ja esim nutellaa mitä mies ei syö, mutta kyllä nekin silti on yhteisiä ja toinen saisi syödä jos haluaisi. Tietty siinä kohtaa kun lapset kasvaa teini-ikään, pitää keskustella siitä ettei kaapista voi aivan kaikkea syödä mitään kyselemättä, koska jotkut tavarat voi olla tarkoitettu seuraavan päivän ruokaa varten. Ja että muutkin perheenjäsenet pitää huomioida.
Lapsuudenperheessäni eroteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies maksaa asuntolainan ja autokulut. Minä maksan ruuat ja lasten vaatteet ym. Yhdessä laskut ja muut aikuisten menot. Ois jännä kakka housussa, jos eriteltäisiin. Voitais lasten kanssa jäädä taivasalle tai mies ruuatta. Voi luoja varjele 😂
Ei, mutta jos puoliso kaupassa ei halua ostaa jotain, niin oletan, ettei sitten syö minun ostamiani. Kyse ei ole rahasta, koska kaikki maksetaan yhdessä, vaan siitä, että jos ostan viikoksi itselleni x määrän tuotetta y, niin ei sovi, että toinen (joka ei ko. ruokaa halunnut kaupassa ottaa) ne syö.
Joskus saatan myös jostain tuotteesta sanoa, että on tarkoitettu johonkin tiettyyn ruokaan, ettei häviä raaka-aineet ennen kokkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta jos puoliso kaupassa ei halua ostaa jotain, niin oletan, ettei sitten syö minun ostamiani. Kyse ei ole rahasta, koska kaikki maksetaan yhdessä, vaan siitä, että jos ostan viikoksi itselleni x määrän tuotetta y, niin ei sovi, että toinen (joka ei ko. ruokaa halunnut kaupassa ottaa) ne syö.
Joskus saatan myös jostain tuotteesta sanoa, että on tarkoitettu johonkin tiettyyn ruokaan, ettei häviä raaka-aineet ennen kokkaamista.
Jossain määrin tämä joo... alkuaikoina mieheni saattoi kaupassa teeskennellä että ei hän mitään karkkia syö, ja kotona olettaaa että voi sitten popsia mun itselleni ottamat karkit... juu ei. Aika nopeesti oppi että meidän ruoat mutta sun karkit ja mun karkit.
Olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa hyvin nuoresta lähtien ja lapset ovat jo aikuisia, lähdössä kotoa, mutta asuvat kotona virallisesti edelleen. Talous on meillä aina ollut yhteinen.
Mietin, että meillä kuitenkin kaupasta ostetaan jokaiselle perheenjäsenelle ns. korvamerkittyjä tuotteita. Ne on ostettu jollekin perheenjäsenelle, vaikkei näitä ole mitenkään virallisesti nimetty enkä yleensä asiaa tältä kantilta mietikään. Tämä johtuu siitä että meillä jokainen syö eri rahkoja, juo eri aamiaismehua yms. Kotiin ostetaan esim. tietty määrä hedelmiä sen mukaan mikä on meillä perheen normaalikulutus. Jos joku perheen jäsenistä poikkeaa paljon rutiineista (en tarkoita esim. yhtä banaania tai rahkaa), eli haluaakin alkaa syödä eri rahkoja kuin ennen (toisen kaupasta pyytämiä) tai haluaakin syödä vain banaaneja, jolloin niitä ei riitä muille: pitää siitä mielestäni kysyä tai mainita muille ja hakea itse kaupasta lisää, jotta niitä riittää myös niille, jotka niitä tavallisesti ovat syöneet.
Kyllä yhteistaloudessakin pitää huomioida muut syömisissään, eikä voi yksin syödä mitä tahansa jääkaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muuttaisin nykyisen miesystäväni kanssa yhteen niin jonkinlainen erottelu olisi omalta kannaltani hyvä. Mies syö 3 kertaa niin paljon kuin minä ja ruokamieltymyksemme eroavat aika paljon.
Jos ruokataloutemme olisi yhteinen, maksaisin puolet vaikka söisin paljon vähemmän, ei mitään järkeä.
Ja jos toinen syö salaatteja ja toinen hornetteja ja makkaraa, niin pakostihan ne muonat tulisi eroteltua.
Itse en jaksaisi enkä haluaisi laskea mitään kuka syö mitäkin, mutta jos pidemmän päälle minä olisin aina nettomaksajana, niin alkaisi kyllä ottaa päähän...
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa asuntolainan ja autokulut. Minä maksan ruuat ja lasten vaatteet ym. Yhdessä laskut ja muut aikuisten menot. Ois jännä kakka housussa, jos eriteltäisiin. Voitais lasten kanssa jäädä taivasalle tai mies ruuatta. Voi luoja varjele 😂
Tuskinpa taivasalle jos asunto on teidän molempien yhteinen. Sano nyt että se on paperilla myös sinunkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä v.ttua mä luen 😂
Onko oikeasti parisuhteita, jossa jaotellaan ruoka? Hammastahna? Huuhhu mitä menoa.
Meidän suhteessa minä olen se, joka ostaa 95% ruuasta ja ei tulisi mieleenkään sanoa naisystävälle, että et muuten näitä syö kun nämä on minun! Jos jotain ostan / ostamme, se on meille yhteisesti tottakai. Autan muutenkin mielelläni hankinnoissa koska olen huomattavasti varakkaampi. Tiedän, että naiseni tekisi samoin tässä tilanteessa. Hän käyttää meihin vähäisistäkin rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaisin nykyisen miesystäväni kanssa yhteen niin jonkinlainen erottelu olisi omalta kannaltani hyvä. Mies syö 3 kertaa niin paljon kuin minä ja ruokamieltymyksemme eroavat aika paljon.
Jos ruokataloutemme olisi yhteinen, maksaisin puolet vaikka söisin paljon vähemmän, ei mitään järkeä.
Ja jos toinen syö salaatteja ja toinen hornetteja ja makkaraa, niin pakostihan ne muonat tulisi eroteltua.
Itse en jaksaisi enkä haluaisi laskea mitään kuka syö mitäkin, mutta jos pidemmän päälle minä olisin aina nettomaksajana, niin alkaisi kyllä ottaa päähän...
Jos sinä syöt salaatteja ja mies makkaroita, niin ei se ero välttämättä niin iso ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa asuntolainan ja autokulut. Minä maksan ruuat ja lasten vaatteet ym. Yhdessä laskut ja muut aikuisten menot. Ois jännä kakka housussa, jos eriteltäisiin. Voitais lasten kanssa jäädä taivasalle tai mies ruuatta. Voi luoja varjele 😂
Miksi oi miksi naiset suostuu tähän. Miehelle karttuu kiinteää omaisuutta ja naisen rahat kuluu ruokaan. Koskaan tämä ei mene toisinpäin, koska yksikään mies ei suostuisi siihen.
Yhdellä oli jopa oma jääkaappi.
Uusperhekuvio.. erosivat.
Itse jouduin kaiken ruuan maksajaksi ja erosin kun ei ollut varaa pitää miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa asuntolainan ja autokulut. Minä maksan ruuat ja lasten vaatteet ym. Yhdessä laskut ja muut aikuisten menot. Ois jännä kakka housussa, jos eriteltäisiin. Voitais lasten kanssa jäädä taivasalle tai mies ruuatta. Voi luoja varjele 😂
Tuskinpa taivasalle jos asunto on teidän molempien yhteinen. Sano nyt että se on paperilla myös sinunkin?
Ja miksi ne lapset jäisi taivasalle ja vain mies ruuatta, lapsetko on vain äidin vastuulla vai mikä homma?
Meillä erotellaan tietyt ruuat, koska oma kulutukseni on radikaalisti vähäisempää kuin miehen. Yksin asuessani mulla esimerkiksi kesti litran maustamaton jugurttipurkki ja mustikkakeittopurkki viikon, nyt pitäisi ostaa joka päivä lisää. Sama juttu maidon kanssa, itse juon maitoa ainoastaan kahvin seassa ja mies vetää litran päivässä.
Meillä vielä minä käyn enimmäkseen kaupassa työmatkoilla (toinen tekee etätöitä), joten ei ollut reilua, että kannoin selkä vääränä ruokaa josta itse syön murto-osan. Ja usein kun meinasin ottaa vaikka sitä maitoa tai jugurttia, purkki olikin tyhjä.
Kävin veljeni luona Turussa. Tarkkaan jaoimme ruoat. Paitsi ne minun oli kummallekin, sekä ruoka että juomat, hän oli punninnut juuston ja näytti kuvan siitä.. Aivan sairasta pihiyttä. Oi sitten viimeinen kerta kun kävin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa hyvin nuoresta lähtien ja lapset ovat jo aikuisia, lähdössä kotoa, mutta asuvat kotona virallisesti edelleen. Talous on meillä aina ollut yhteinen.
Mietin, että meillä kuitenkin kaupasta ostetaan jokaiselle perheenjäsenelle ns. korvamerkittyjä tuotteita. Ne on ostettu jollekin perheenjäsenelle, vaikkei näitä ole mitenkään virallisesti nimetty enkä yleensä asiaa tältä kantilta mietikään. Tämä johtuu siitä että meillä jokainen syö eri rahkoja, juo eri aamiaismehua yms. Kotiin ostetaan esim. tietty määrä hedelmiä sen mukaan mikä on meillä perheen normaalikulutus. Jos joku perheen jäsenistä poikkeaa paljon rutiineista (en tarkoita esim. yhtä banaania tai rahkaa), eli haluaakin alkaa syödä eri rahkoja kuin ennen (toisen kaupasta pyytämiä) tai haluaakin syödä vain banaaneja, jolloin niitä ei riitä muille: pitää siitä mielestäni kysyä tai mainita muille ja hakea itse kaupasta lisää, jotta niitä riittää myös niille, jotka niitä tavallisesti ovat syöneet.
Kyllä yhteistaloudessakin pitää huomioida muut syömisissään, eikä voi yksin syödä mitä tahansa jääkaapista.
Näin se menee meilläkin. Esim. itse juon kahvia vain aamulla kaksi kupillista, joten ostan kalliimpaa kahvimerkkiä kuin puoliso, jolla on pannu kuumana pitkin päivää. Eikä hän juo "mun" kahveja. Juuston kanssa sama homma, mä ostan kalliimpaa ja syön vähemmän, puolisolla kulutus isompaa ja hän ostaa arkijuustoa.
Mikään tiukka "sulle mulle" -jaottelu ruuan suhteen ei mielestäni ole parisuhteessa normaalia, mutta ei ole sekään, että toinen esimerkiksi käyttää ruokaan hirveästi rahaa siihen nähden paljonko itse syö (siis jos taloudessa on vain kaksi aikuista, lapset toki asia erikseen).
Ei ollut, aloituksessa ei mainittu mitään rahasta. Tässä keskustelussa on puhuttu ruuan erottelusta erilaisin perustein ja tämä on mielenkiintoinen keskustelu.