Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vuodesta toiseen töissä?
N25
02.08.2016 |
Olen aiemmin tehnyt vain pätkätöitä opiskelun ohessa ja aina olen tiennyt että kyseinen työ päättyy joskus, esim syksyllä kun opinnot alkaa. Nyt kuitenkin olen siirtynyt pysyvästi työelämään ja mietin miten kaikki jaksaa töitä vuodesta toiseen kun loppua ei näy?
Kommentit (54)
Mä valitsin sellaisen alan johon koen paloa. Ei sitä edes huomaa koska työpäivä päättyy ja "elämä alkaa". Mulla siis periaatteessa 9-5 työ, mutta käytännössä voin tehdä työtä milloin itsestä tuntuu parhaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole väärällä alalla. Rakastan uutta työtäni ja olen kerrankin innoissani siitä että saan vastuuta. Ainoa on että tuntuu niin lopulliselle. Nytkö sit seuraavana lapsia ja taloa suunnittelemaan kun ei oo muutakaan, mikä toisi jännitystä elämään? Lotto kun sitä ei tuo tarpeeksi.
Ap
Pöh. Kuka sanoo, että tämmöinen kuvio on pakollinen?! Jos lapset ja talo eivät tunnu mielekkäiltä, niin älä tee niitä! Sulla taitaa olla kriisi nyt jonkin muun asian kanssa kuin työn kanssa...
Matkustele, käy keikoilla, nauti säännöllosistä kuukausituloista, hanki vene, jne.
En jaksakaan. Mietin koko ajan sitä mitä vaihtoehtoja minulla voisi olla? Olin kotona lasten kanssa joitakin vuosia, mutta nyt nuorimmainenkin jo 3v, joten töissä tässä ollaan täyspäiväisesti jo käyty viime talvesta saakka ja alkaa todella puuduttaa. Kesälomakaan ei auttanut välissä mitään. Olen suunnitellut työajan lyhennystä nyt näin alkuun, mutta se tietää sitten taas kengännauhabudjettia, joka sekin aika perseestä. Mieluiten pienentäisin kuluja, mutta jos puoliso haluaa tietyn elintason (johon kuuluu omistusasunto, auto jne) niin se on vaikeaa.
Ehkä olen väärällä alalla, mutta kun en keksi mitä muutakaan voisin tehdä. Hyvin voisin vielä opiskellakin vaikka täysin uuden alan, vaikka olen jo yli 30v, mutta mitä??
Vierailija kirjoitti:
Mä valitsin sellaisen alan johon koen paloa. Ei sitä edes huomaa koska työpäivä päättyy ja "elämä alkaa". Mulla siis periaatteessa 9-5 työ, mutta käytännössä voin tehdä työtä milloin itsestä tuntuu parhaalta.
Lisään että akateeminen minäkin, palkka n.4000€
Ytm
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus auttaa jaksamaan. Se, että kotona odottaisi vielä toinen savotta, on ajatuksena ihan mahdoton. En ymmärrä, mistä jotkut saavat energian olla sekä hyviä työntekijöitä että hyviä vanhempia.
Minulla taas toisinpäin. Kun olin lapseton, nukuin töiden jälkeen päiväunia kun niiiin väsytti - ja koska oli mahdollisuus. Hoitovapaiden jälkeen kiireinenkin työ tuntuu tietyllä tavalla levolta, ja kotihommat ja lastenhoito taas tervetullutta vastapainoa työlle. Olen ehkä puolueellinen, mutta meidän työpaikassa motivaatiosaikkuja harrastavat lähinnä perheettömät, ja me äidit sitten olemme tunnollisia ja tehokkaita. Vitsi vitsi, mutta osittain näin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ok työ, mutta en tunne siihen mitään intohimoa.
Jaksamisen a ja o on mielenkiintoinen vapaa-aika. Minulla on paljon ystäviä, mielenkiintoinen harrastus, ihana mies ja nyt vielä kiva kotikin. Tehdään kaikkea kivaa, harrastuksessa yritän kehittyä mahdollisimman paljon, matkustellaan jne. Työ on vain sitä varten että se mahdollistaa mielekkään vapaa-ajan.
En ole kovapalkkainen, eli ihan peruspalkalla pystyn mahdollistamaan tämän.
Vuorotteluvapaat auttavat.
Etenkin kun omat vanhemmat tarvitsevat apua ja tilanne jatkuu vuodesta toiseen eikä omat kaoset vielä Ole löytäneet omaa alaansa, vuoritteluvapaa auttaa aikapulaan.
Jos pääsen terveenä eläkkeelle, Alan maalata ja kirjoittaa fiktiota pöytälaatikkoon kuten tein opiskeluvuosinani. Töissä käydessä en jaksa.
Matkustella voin nytkin, palkkatulo mahdollistaa sen.
Jos vuorotteluvapaata ei olisi, olisin varmaan joutunut ottamaan palkattomia lomia Tässä vuosien varrella.
Anteeksi näppisvirheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jaksan jotenkuten sillä, että teen omasta halustani osa-aikaa. Eli 30h/viikko. Se vielä hieman vaihtelee 24 ja 32:n tunnin välillä. Se 24h viikko on aika kiva ja auttaa jaksamaan. Ajattelen ehkä niin, että koska en päässyt mihinkään sellaiseen ammattiin jota tykkäisin tehdä tai jonka tuntisin omakseni, niin tuo olkoon kompensaatio siitä. Taloudellisesti sillä pärjää, kun on sovittanut elämän sen mukaan.
Onhan kesäloma ja rinkka niskaan ja lähtee vaeltelemaan kuukaudeksi lapin erämaahan tai menopaluulippu Aasiaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus auttaa jaksamaan. Se, että kotona odottaisi vielä toinen savotta, on ajatuksena ihan mahdoton. En ymmärrä, mistä jotkut saavat energian olla sekä hyviä työntekijöitä että hyviä vanhempia.
Minulla taas toisinpäin. Kun olin lapseton, nukuin töiden jälkeen päiväunia kun niiiin väsytti - ja koska oli mahdollisuus. Hoitovapaiden jälkeen kiireinenkin työ tuntuu tietyllä tavalla levolta, ja kotihommat ja lastenhoito taas tervetullutta vastapainoa työlle. Olen ehkä puolueellinen, mutta meidän työpaikassa motivaatiosaikkuja harrastavat lähinnä perheettömät, ja me äidit sitten olemme tunnollisia ja tehokkaita. Vitsi vitsi, mutta osittain näin ;)
Miten ehdit puuhata omia juttujasi 3-4 tuntia päivässä? Koska mitä järkeä elää, jos aikaa ei jää omiin juttuihin?
Mä en ainakaan jaksa. Oon 26 ja ollut reilun vuoden töissä, mikä on mulle pisin yhtäjaksoisin työsuhde tähän mennessä. Oon onnellinen, että on töitä, mutta paljon muuta en sit jaksakaan, etenkään arkisin. Säästän reppureissaamiseen, se auttaa jaksamaan. Ja se, että tiedän, ettei tämä ole "lopullista", vaan määräaikainen työsuhde. Ja kyllä, olen väärällä alalla. En tiedä mikä olisi mun ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun haaveet on just tollasia maailmanympärysmatkoja ja päätinkin sitten elää haaveiden mukaan. Elikkä pätkätöitä ja matkailua, ei perhettä. Ehkä ap sunkin pitäisi elää sen mukaan eikä muiden odotusten mukaan. Jos siis tuntuu kerta puulta.
Vierailija kirjoitti:
No mun haaveet on just tollasia maailmanympärysmatkoja ja päätinkin sitten elää haaveiden mukaan. Elikkä pätkätöitä ja matkailua, ei perhettä. Ehkä ap sunkin pitäisi elää sen mukaan eikä muiden odotusten mukaan. Jos siis tuntuu kerta puulta.
Pätkätyöt ja matkailu on minullakin haaveissa. Sen takia olenkin miettinyt, että pitää yrittää etsiä mahdollisimman edullinen vuokra-asunto, ja siksi olen ajatellut että kimppakämppä / kommuuni / solu passaa minulle aivan hyvin. En tarvi fyysisesti kovin paljon omaa tilaa, pieni huone riittäisi. Haaveilen myös lemmikistä, mutta ajattelin lykätä sitä vielä, jotta voin paremmin pitää vapauteni. Parisuhdetta ei ole, ja sellaisen voisin muodostaa vain sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rajoittaisi vapauttani. Mieluummin siis ilman, jos ei tuollaista osu vastaan. Lapsista en tietenkään haaveile.
Vielä enemmän kuin sitä, että elämä olisi jännittävää, toivon, että se olisi vapaata. Pohdiskelin arvojani ja jouduin toteamaan, että vapaus on minulle kaikkein tärkein, joten pyrin parhaani mukaan tekemään ratkaisujani se mielessä. Voi hyvin olla, ettei onnistu, mutta aion ainakin yrittää.
t. pian valmistuva
En tosiaan tiedä miten jaksan. Olen ollut kohta 10 v samassa työpaikassa ja tylsäähän se työ jo on kun joka päivä on samanlainen :( pitää vaan koittaa olla kiitollinen siitä että on työ...