Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vuodesta toiseen töissä?
N25
02.08.2016 |
Olen aiemmin tehnyt vain pätkätöitä opiskelun ohessa ja aina olen tiennyt että kyseinen työ päättyy joskus, esim syksyllä kun opinnot alkaa. Nyt kuitenkin olen siirtynyt pysyvästi työelämään ja mietin miten kaikki jaksaa töitä vuodesta toiseen kun loppua ei näy?
Kommentit (54)
Valmistun kohta ja alallani ei ainakaan PK-seudulla ole hyvät työllistymisnäkymät. Nautin opiskelusta ja tutkimustyöstä. Mutta haluan myös joskus omistaa jotain, joten pakko on jossakin alkaa jotakin tienaamaan. Rahan takia töihin menen, minulla ei ole mitään paloa uhrata aikaani ja ruumistani jonkun toisen tahon käyttöön rahaa vasten, mutta pakko se on. Huoraamiselta se tuntuu ja omaan elämään ei riitä enää puhti. Minulla hupenee energiat (menneisyyteni takia) todella helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useitakin akateemisia, jotka tekevät pätkän silloin, pätkän tällöin, ja ovat työttömyyskorvauksella väliajat. Jos oma elämäntapa on vaatimaton eikä haaveile omaisuudesta, tuo voi toimia ihan hyvin. Minua tuollainen elämäntapa hajottaisi, mutta monelle niitä oman alan töitä ei ole tarjolla missään vakkariduunissa vaan aina projekti kerrallaan.
Sulla on tyyppillinen vastavalmistuneen/valmistuvan kriisi!
Opiskeluja jaksaa koska niiden tietaa paattyvan ajankohdassa x. Se kun tyoelaman loppumattomuus iskee tajuntaan on kammottavaa.
Ma olen ollut nyt 2v tyoelamassa, teen suht avaativaa asiantuntijatyota Lontoossa. Mietin jatkuvasti miten saavuttaa jonkunnakoinen taloudellinen riippumattomuus jo ennen elakeikaa koska toissa kaynti seuraavat 40v tuntuu kauhealta ajatukselta.
Omia ajatuksia siita miten kestan tyoelamaa:
- mielenkiintoinen tyo missa voi kehittaa itseaan
- sopiva tyoymparisto (itse karsin isossa perinteisessa firmassa, voin nykyisessa startupissa miljoona kertaa paremmin)
- urasuunnitelma
- mahdolliset jatko-opiskelut (mulla on maisteri tekematta ja se tarjoaa ihana mahdollisuuden ottaa levahdystauko tyoelamasta parin vuoden paasta)
- lyhyet tyomatkat, etatyon tekeminen ym. joustavan tyoajan hyvaksikaytto jos se on mahdollista
- harrastukset & matkustelu
Suurin osa toista on valilla ihan kuraa, mutta palkkapaivana hymyilyttaa!
Kiitoksia kommenteissanne.
16. Tutkimuksen tekeminen voi olla haaveena, mutta olen ymmärtänyt että tutkijoiden tulot ovat epävarmoja ja minun alalla pieniä. Tutkimus voi jäädä haaveeksi, jos sitten joskus saisin siihen apurahan
17.En ymmärrä täysin kommenttiasi, sillä minua nuoremmatkin hankkivat lapsia. Joo, kyllä kerkeän vielä keksiä muutakin tekemistä kuin lapset, mutta nyt vain uuvuttaa ajatella työrupeamaa, joka on edessä seuraavat 40 vuotta. Olen toki nuori, mutta asuntolaina on. Siksi töissä on käytävä.
20. Toisin sanoen pakko tehdä töitä, että saa rahaa. Niinhän se on. Raha on hyvä motivaattori, mutta ei se onnellisuutta tuo. Olen siis iloinen työstäni, mutta tuntuu välillä että olen yhteiskunnan orja. Täytyy vaan yrittää unohtaa se.
Ap
Lapsetkin on sitä "vapaa-aikaa" työhön verrattuna. Ja äippälomalla pääsee kivasti "vapaalle" sitten kun työ alkaa maistumaan liikaa pakkopullalle. Itse olen ollut ensimmäisen valmistumisen jälkeen yhdellä työnantajalla 6 vuotta, etenin ja sain uusia tehtäviä. Samalla aloitin uuden opiskelun (maisteritaso) ja kun valmistuin, vaihdoin työnantajaa ja toimialaa. Taas uusi imu ja oppiminen, aivan uudessa ympäristössä, etenin ja olin tyytyväinen seuraavat 6 vuotta. Sitten tuli aika suunnitella raskautta ja koska töissä olisin kaivannut jotain uutta mitä ei kuitenkaan ollut näköpiirissä oli hyvä jäädä äippälomalle vuodeksi, ja ihan kohtuullisella äippärahalla (tulojen mukaan) niin matkustettiin babyn kanssa ja ihana vuosi olikin. Lapsi tarhaan hetkeksi, vähän nuuskimaan onko töissä mitään muuttunut ja mitkä geimit siellä, eipä juuri mitään, ja koska biologia asettaa rajoja, niin kohta uusi äippävapaa edessä. Toistaiseksi olen siis löytänyt tavat tehdä ratkaisuja kun on tullut totaali tylsistyminen töihin (eteneminen, työnantajan vaihto, toimialan vaihto, opiskelu, lapset). Ja nyt muuten aloitan taas syksyllä etenemistä edeltävältä alalta maisteritason opinnot, eli kun palaan töihin on työn alla lopputyö ja tehtävien tai työnantajan vaihto. Elämä siis suunniteltu taas vuodeksi pariksi eteenpäin, odotan siis innolla mitä duunia teenkään silloin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on tyyppillinen vastavalmistuneen/valmistuvan kriisi!
Opiskeluja jaksaa koska niiden tietaa paattyvan ajankohdassa x. Se kun tyoelaman loppumattomuus iskee tajuntaan on kammottavaa.
Ma olen ollut nyt 2v tyoelamassa, teen suht avaativaa asiantuntijatyota Lontoossa. Mietin jatkuvasti miten saavuttaa jonkunnakoinen taloudellinen riippumattomuus jo ennen elakeikaa koska toissa kaynti seuraavat 40v tuntuu kauhealta ajatukselta.
Omia ajatuksia siita miten kestan tyoelamaa:
- mielenkiintoinen tyo missa voi kehittaa itseaan
- sopiva tyoymparisto (itse karsin isossa perinteisessa firmassa, voin nykyisessa startupissa miljoona kertaa paremmin)
- urasuunnitelma
- mahdolliset jatko-opiskelut (mulla on maisteri tekematta ja se tarjoaa ihana mahdollisuuden ottaa levahdystauko tyoelamasta parin vuoden paasta)
- lyhyet tyomatkat, etatyon tekeminen ym. joustavan tyoajan hyvaksikaytto jos se on mahdollista
- harrastukset & matkustelu
Suurin osa toista on valilla ihan kuraa, mutta palkkapaivana hymyilyttaa!
Haha😅Kiitos😊
Ap
Voithan mennä toisiin, opiskelun aikaisiin esim. kassaduuneihin lisätyönä jos tuntuu että kaipaat uusia ympyröitä vakiduunin lisäksi.
Tai ryhtyä yrittäjäksi oman vakiduunin ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20. Toisin sanoen pakko tehdä töitä, että saa rahaa. Niinhän se on. Raha on hyvä motivaattori, mutta ei se onnellisuutta tuo. Olen siis iloinen työstäni, mutta tuntuu välillä että olen yhteiskunnan orja. Täytyy vaan yrittää unohtaa se.
Ap
Kyllä, jos haluat rahaa, sinun on tehtävä töitä. Mutta kukaan ei sano, että sinun täytyy haluta rahaa. Tuossa yllä tulikin jo esille, että akateemisen pätkätyöläisen "puoli vuotta järjestön tiedottajana, puoli vuotta berliiniläisen musakollektiivin jäsenenä" -elämäntapa on todellisuutta monelle. Näillä ihmisillä ei kyllä yleensä ole asuntolainaa, mutta sellaisenkin ottaminen on vapaaehtoista.
Jos työstä saa vain rahaa, ei sitä jaksa pidemmän päälle. Onneksi työstä voi saada paljon muutakin hyvää elämäänsä. Minulle esimerkiksi tuottaa suurta tyydytystä se, että voin aamulla muistuttaa itseäni siitä, että työni on todella arvokasta ja teen sitä opettamieni nuorten parhaaksi, en yhdenkään kapitalistin voittojen maksimoimiseksi. Myös kivat työkaverit, mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen, luovuus ja huumori ovat palkitsevia asioita.
En väitä, että jäisin töihin lottovoiton jälkeenkin tai ettei marraskuussa olisi tosi vaikea saada itseään töihin, mutta uskon oman työni olevan minulle juuri sopiva ja kokonaisuutena hyvinkin positiivinen juttu elämässäni.
Oletko lukenut tämän: http://brightside.me/article/why-generation-y-is-unhappy-11105/ Koetko sen kuvaavan itseäsi? -6
Oon ollut kolme vuotta nyt samassa paikassa ja voi että kun on tylsää! Hain keväällä opiskelemaan ja onnekseni pääsinkin. Syksyllä siis uudet tuulet:) ja noihin opintoihin voi periaatteessa käyttää 5 vuotta...töitä teen silloin tällöin ja kesäisin ja toivottavasti myös jotain vähän kivempaa kuin nykyinen homma.. Toisesta lapsestakin olen haaveillut, sekin toisi pienen tauon työn tekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kyllä sen jaksaa kun ajattelee että jossain pitää asua, jotain pitää syödä, jotain pitää pukea päälle ja matkustelukin olisi kivaa. Mitään ei saa ilman rahaa. Aika harva on unelmahommissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20. Toisin sanoen pakko tehdä töitä, että saa rahaa. Niinhän se on. Raha on hyvä motivaattori, mutta ei se onnellisuutta tuo. Olen siis iloinen työstäni, mutta tuntuu välillä että olen yhteiskunnan orja. Täytyy vaan yrittää unohtaa se.
ApKyllä, jos haluat rahaa, sinun on tehtävä töitä. Mutta kukaan ei sano, että sinun täytyy haluta rahaa. Tuossa yllä tulikin jo esille, että akateemisen pätkätyöläisen "puoli vuotta järjestön tiedottajana, puoli vuotta berliiniläisen musakollektiivin jäsenenä" -elämäntapa on todellisuutta monelle. Näillä ihmisillä ei kyllä yleensä ole asuntolainaa, mutta sellaisenkin ottaminen on vapaaehtoista.
Jos työstä saa vain rahaa, ei sitä jaksa pidemmän päälle. Onneksi työstä voi saada paljon muutakin hyvää elämäänsä. Minulle esimerkiksi tuottaa suurta tyydytystä se, että voin aamulla muistuttaa itseäni siitä, että työni on todella arvokasta ja teen sitä opettamieni nuorten parhaaksi, en yhdenkään kapitalistin voittojen maksimoimiseksi. Myös kivat työkaverit, mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen, luovuus ja huumori ovat palkitsevia asioita.
En väitä, että jäisin töihin lottovoiton jälkeenkin tai ettei marraskuussa olisi tosi vaikea saada itseään töihin, mutta uskon oman työni olevan minulle juuri sopiva ja kokonaisuutena hyvinkin positiivinen juttu elämässäni.
Oletko lukenut tämän: http://brightside.me/article/why-generation-y-is-unhappy-11105/ Koetko sen kuvaavan itseäsi? -6
Olipa hyvä teksti, jonka linkkasit! Pitää laittaa eteenpäin😂 Mutta pointti ei ole se, että en tuntisi saavan tarpeeksi arvostusta työpaikassani odotuksiani nähden. Itsetuntoni on kyllä poljettu alas edellisissä työpaikoissa ja joskus muuallakin. Minulle riittää se että olen itse onnellinen, tietysti toisten kateus tuntuu joskus hyvälle, mutta en lähde tavoittelemaan sellaista. 😄 Minua ei haittaa jos joku ajattelee minusta että "tuo ei ole kovin erikoinen tyyppi" kun tiedän että olen erityinen poikaystävälleni ja olen onnellinen itse.
Eniten pelottaa tuossa tekstissä käsitelty ruohikko ilman kukkia😄 Eli siis tasapaksu, yllätyksetön loppuelämä ilman kohokohtia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia kommenteissanne.
16. Tutkimuksen tekeminen voi olla haaveena, mutta olen ymmärtänyt että tutkijoiden tulot ovat epävarmoja ja minun alalla pieniä. Tutkimus voi jäädä haaveeksi, jos sitten joskus saisin siihen apurahan17.En ymmärrä täysin kommenttiasi, sillä minua nuoremmatkin hankkivat lapsia. Joo, kyllä kerkeän vielä keksiä muutakin tekemistä kuin lapset, mutta nyt vain uuvuttaa ajatella työrupeamaa, joka on edessä seuraavat 40 vuotta. Olen toki nuori, mutta asuntolaina on. Siksi töissä on käytävä.
20. Toisin sanoen pakko tehdä töitä, että saa rahaa. Niinhän se on. Raha on hyvä motivaattori, mutta ei se onnellisuutta tuo. Olen siis iloinen työstäni, mutta tuntuu välillä että olen yhteiskunnan orja. Täytyy vaan yrittää unohtaa se.
Ap
Sillä rahalla pääset tekemään niitä maailmanympärimatkojasi.
Työ on ihan kivaa ja siitä saa palkkaa. Raha motivoi, vaikkei sitä kukkumitoin tulekaan. Tällä hetkellä kyllä vituttaa ankarasti se, että työnantaja haluaa minun tekevän työtä ilman palkkaa. Kyseessä on siis kolmen viikon lomautus, jona aikana täytyy kuitenkin huolehtia työn etenemisestä, ja vastaavasti kollegoiden lomautuksen aikana täytyy valvoa heidän työnsä etenemistä ilman sijaiskorvausta. Täytyy siis tavallaan tehdä kaksinkertainen työ palkatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole väärällä alalla. Rakastan uutta työtäni ja olen kerrankin innoissani siitä että saan vastuuta. Ainoa on että tuntuu niin lopulliselle. Nytkö sit seuraavana lapsia ja taloa suunnittelemaan kun ei oo muutakaan, mikä toisi jännitystä elämään? Lotto kun sitä ei tuo tarpeeksi.
Ap
Lapset ja talo! Ei sinulta ainakaan mielikuvitusta puutu :) Taidat olla luovalla alalla töissä? Olisinpa minäkin :/ t. kade
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. :)
Mitä töitä teet? Miten sait paikan?
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. Onneksi elänäntilanne niin hyvä, että voin välillä vaan olla. Jäin kesäkuun alussa pois töistä ja syksyyn asti vain olen perheen juniorin kanssa kotona ja mökillä ja milloin missäin. Syyskuulla tsekkailen jotain puuhastelua... Elämä on uuvuttavaa oravanpyörää. Ja sellaiseksi sen saa, kun ottaa hillittömiä lainoja tai asuu vuokralla. Loputonta maksamista.
Miten tuosta oravanpyörältä voi välttyä kun pakkohan sitä useimpien on ottaa lainaa tai asua vuokralla.
Onneksi raha ja työelämä kiinnostaa itseäni niin vähän, että mulla todellakin jää aikaa kaikkeen kehittävään ja mukavaan puuhasteluun. Minulla kun ei kertakaikkiaan ole mitään paljon rahaa vieviä haaveita. En halua lapsia. En halua omakotitaloa. En halua lemmikkiä. En halua kesämökkiä. En halua autoa. Lainaan kirjastosta kirjoja, lenkkeilen, vietän kavereiden kanssa peli-iltoja ja sävellän musiikkia. Olen akateemisesti koulutettu ja huippukunnossa, eli en ole jäänyt kotiin makaamaankaan. Teen toki välillä pätkissä töitäkin. Älykkäät ihmiset pyrkivät maksimoimaan elintason ja minimoimaan työtaakan. Tyhmät jumittuvat niska limassa paiskimaan töitä oravanpyörässä. Töitä voi tehdä sitä ilmankin.
Usein oikein hävettää, miten helppoa ja ihanaa elämä voi ollakkaan. Mä vaan katselen, kun robotit säntäävät aamulla töihin naama norsunvitulla ja odottavat vain perjantaita, että voivat elää pari päivää. Toki se näin lapsettomana sinkkuna on helppo huudella, mutta nämä on kuitenkin kaikki ihan omia valintoja. Näin olen itse valinnut ja se on riittänyt hyvin.
Että sellaiset tähän väliin.
Kyllä sinäkin saatat haluta omia lapsia ym, kun elämänkokemusta kertyy ja tapaat sinulle sopivan ihmisen.
Kyllä lapsia haluan, jossain vaiheessa. Jotenkin ajatus lapsettomana kyllä kuulostaa jännittävälle, mutta surulliselle. Lapset tietenkin tekee paussin työelämään, mutta työssä tulis oppia jaksamaan muutenkin kuin ajattelemalla seuraavaa "paussia".
Ap
Just tätä mietin, kun katon äitiäkin kun käy töissä :D tottakai siinä on koko elämä ohessa, mutta ite kuolisin tylsyyteen. Ajattelinkin että nyt nuorena teen kaiken että oikeen kaipaan sitä tylsyyttä ja vakautta sitten myöhemmin, niin ehkä siihen sitten jopa voi tottua.