Pelkään koko ajan petetyksi tulemista. Miten päästä siitä eroon?

Up. Voiko joku auttaa?

Sama täällä. Monia huonoja kokemuksia, myös itseni tekemiä "virheitä". En osaa auttaa, usko ihmisiin on mennyt. Nim. Olen nähnyt liikaa.

Et voi tehdä muuta kuin hyväksyä sen, ettet voi tehdä mitään. Jos teet suhteenne eteen parhaasi ja rakastat miestäsi, et voi tehdä enää muuta. Joko se pettää tai ei, se ei ole sinun käsissäsi. Lopeta asian vatvominen ja päästä siitä irti.

Et kai voi mitään vaikka se sua pettäisikin joten yritä päästää irti. Ala vaikka pitää itsestäsi parempaa huolta niin ainakin mielialasi kohenee, vaikkei ollutkaan itsetunnosta kiinni! Ehkä uutta harrastusta peliin?

Pitää lähteä siitä, että ketään ei voi omistaa. Ei ihminen voi muutenkaan hallita lopulta juuri mitään. Voit saada potkut tai syövän tai lapsesi voi kuolla. Puolisosi voi pettää tai muuten vain päättää jättää, ei näille mitään voi.

Tuntuu, että olet jättänyt ensimmäisen pettämisen trauman jotenkin käsittelemättä; olet vain poistunut paikalta, mutta eihän se asia sillä katoa. Lisäksi olet jossain vaiheessa elämääsi tehnyt kategorisen, ehkä hieman kypsymättömän päätöksen, että pettäminen johtaa aina automaattisesti suhteen päättymiseen. Näin ollen ei ole ihme, että ajatus petetyksi tulemisesta on raskas. Sinullehan se ei tarkoita vain petetyksi tulemista vaan suhteen loppumista. Mitä jos tekisit mentaalisia harjoituksia siitä, miten pahimman sattuessa voisit toimia toisin. Ehkä kykenisittekin käsittelemään asiaa, ehkä voisitkin antaa lopulta anteeksi. Älä ajattele pettämistä maailmanloppuna vaan yhtenä parisuhteen vastoinkäymisenä, joka voi sattua kenen tahansa kohdalle.

Ala sinkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Pitää lähteä siitä, että ketään ei voi omistaa. Ei ihminen voi muutenkaan hallita lopulta juuri mitään. Voit saada potkut tai syövän tai lapsesi voi kuolla. Puolisosi voi pettää tai muuten vain päättää jättää, ei näille mitään voi.

Tuntuu, että olet jättänyt ensimmäisen pettämisen trauman jotenkin käsittelemättä; olet vain poistunut paikalta, mutta eihän se asia sillä katoa. Lisäksi olet jossain vaiheessa elämääsi tehnyt kategorisen, ehkä hieman kypsymättömän päätöksen, että pettäminen johtaa aina automaattisesti suhteen päättymiseen. Näin ollen ei ole ihme, että ajatus petetyksi tulemisesta on raskas. Sinullehan se ei tarkoita vain petetyksi tulemista vaan suhteen loppumista. Mitä jos tekisit mentaalisia harjoituksia siitä, miten pahimman sattuessa voisit toimia toisin. Ehkä kykenisittekin käsittelemään asiaa, ehkä voisitkin antaa lopulta anteeksi. Älä ajattele pettämistä maailmanloppuna vaan yhtenä parisuhteen vastoinkäymisenä, joka voi sattua kenen tahansa kohdalle.

Tämä oli varmaan hienoin palstalta lukemani pettämistä koskeva kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää lähteä siitä, että ketään ei voi omistaa. Ei ihminen voi muutenkaan hallita lopulta juuri mitään. Voit saada potkut tai syövän tai lapsesi voi kuolla. Puolisosi voi pettää tai muuten vain päättää jättää, ei näille mitään voi.

Tuntuu, että olet jättänyt ensimmäisen pettämisen trauman jotenkin käsittelemättä; olet vain poistunut paikalta, mutta eihän se asia sillä katoa. Lisäksi olet jossain vaiheessa elämääsi tehnyt kategorisen, ehkä hieman kypsymättömän päätöksen, että pettäminen johtaa aina automaattisesti suhteen päättymiseen. Näin ollen ei ole ihme, että ajatus petetyksi tulemisesta on raskas. Sinullehan se ei tarkoita vain petetyksi tulemista vaan suhteen loppumista. Mitä jos tekisit mentaalisia harjoituksia siitä, miten pahimman sattuessa voisit toimia toisin. Ehkä kykenisittekin käsittelemään asiaa, ehkä voisitkin antaa lopulta anteeksi. Älä ajattele pettämistä maailmanloppuna vaan yhtenä parisuhteen vastoinkäymisenä, joka voi sattua kenen tahansa kohdalle.

Tämä oli varmaan hienoin palstalta lukemani pettämistä koskeva kommentti.

Tai huonoin. Pettäjälle lupa jatkaa toimintaansa.

Olette oikeassa siinä että petyäminen tarkoittaa minulle suhteen loppumista. Ja siksi en ehkä pelkääkään pettämistä sinänsä vaan sitä että suhde loppuu yllättäen. Pettäminen on vaan se asia joka johtaa minulle koko suhteen ja yhteisen tulevaisuuden menettämiseen. Ap.

En pelkää muita syitä suhteen loppumiselle. Ja panostan suhteeseen että se voisi hyvin. Mutta koska elämä on opettanut että moni niin helposti pettää niin ahdistun siitä pahasti :( . Ap.

Ja tiedän että en voi estää ketään pettämästä. Siksi en koskaan kyttää miestäni tai vahtaa sen menoja tai lue viestejä. Enkä koskaan kysele siltä uskollisuudesta. Ahdistun vain yksin oman pääni sisällä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää lähteä siitä, että ketään ei voi omistaa. Ei ihminen voi muutenkaan hallita lopulta juuri mitään. Voit saada potkut tai syövän tai lapsesi voi kuolla. Puolisosi voi pettää tai muuten vain päättää jättää, ei näille mitään voi.

Tuntuu, että olet jättänyt ensimmäisen pettämisen trauman jotenkin käsittelemättä; olet vain poistunut paikalta, mutta eihän se asia sillä katoa. Lisäksi olet jossain vaiheessa elämääsi tehnyt kategorisen, ehkä hieman kypsymättömän päätöksen, että pettäminen johtaa aina automaattisesti suhteen päättymiseen. Näin ollen ei ole ihme, että ajatus petetyksi tulemisesta on raskas. Sinullehan se ei tarkoita vain petetyksi tulemista vaan suhteen loppumista. Mitä jos tekisit mentaalisia harjoituksia siitä, miten pahimman sattuessa voisit toimia toisin. Ehkä kykenisittekin käsittelemään asiaa, ehkä voisitkin antaa lopulta anteeksi. Älä ajattele pettämistä maailmanloppuna vaan yhtenä parisuhteen vastoinkäymisenä, joka voi sattua kenen tahansa kohdalle.

Tämä oli varmaan hienoin palstalta lukemani pettämistä koskeva kommentti.

Tai huonoin. Pettäjälle lupa jatkaa toimintaansa.

Noh, raskaaksi käy elämä, jos ei kykene edes leikkimään ajatuksella anteeksiannosta tai elämän jatkumisesta. En usko, että mikään muu kuin oman pollan viilaaminen voi auttaa ap:ta, koska mitään takuitahan ei voi saada. Mikään määrä miehen vakuutuksia tms. tuskin rauhoittaisi. Riittävän aukottomasti ei voisi myöskään valvoa. Ainoa keino on muuttaa omaa ajattelua. Tavoite ei ole se, että mies ei petä, koska siihen voi itse vaikuttaa vain hyvin rajallisesti, vaan se, että saa mielenrauhan. Ja kukaan muu ei ole siitä vastuussa kuin ihminen itse. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että antaisi jollekulle luvan pettää. 5

Millanen isäsuhde? Jos huono niin miehen pettäminen osuu siihen samaan kipupisteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä muuta kuin hyväksyä sen, ettet voi tehdä mitään. Jos teet suhteenne eteen parhaasi ja rakastat miestäsi, et voi tehdä enää muuta. Joko se pettää tai ei, se ei ole sinun käsissäsi. Lopeta asian vatvominen ja päästä siitä irti.

Tiedän että en voi tehdä mitään estääkseni pettämistä. Tiedän että ei ole minun käsissäni että pettääkö mies. Ja tiedän että kyse on minun pään sisäisestä jutusta joka minun pitää itse ratkaista. Nykyinen mies ei ole pelkooni syyllinen, pettävät eksät ovat pelkoni aiheuttaneet.

Sitä juuri täällä kysyn että miten lopettaa asian vatvominen omassa päässä. Jos osaisin lopettaa olisin tietysti jo lopettanut. Kaipaisin neuvoja miten löytää mielenrauha. Kaipaisin neuvoja miten päästää näistä ajatuksista irti. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä muuta kuin hyväksyä sen, ettet voi tehdä mitään. Jos teet suhteenne eteen parhaasi ja rakastat miestäsi, et voi tehdä enää muuta. Joko se pettää tai ei, se ei ole sinun käsissäsi. Lopeta asian vatvominen ja päästä siitä irti.

Sitä juuri täällä kysyn että miten lopettaa asian vatvominen omassa päässä. Jos osaisin lopettaa olisin tietysti jo lopettanut. Kaipaisin neuvoja miten löytää mielenrauha. Kaipaisin neuvoja miten päästää näistä ajatuksista irti. Ap.

Lue mindfulnessista. Omia ajatuksia voi oppia kontrolloimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää lähteä siitä, että ketään ei voi omistaa. Ei ihminen voi muutenkaan hallita lopulta juuri mitään. Voit saada potkut tai syövän tai lapsesi voi kuolla. Puolisosi voi pettää tai muuten vain päättää jättää, ei näille mitään voi.

Tuntuu, että olet jättänyt ensimmäisen pettämisen trauman jotenkin käsittelemättä; olet vain poistunut paikalta, mutta eihän se asia sillä katoa. Lisäksi olet jossain vaiheessa elämääsi tehnyt kategorisen, ehkä hieman kypsymättömän päätöksen, että pettäminen johtaa aina automaattisesti suhteen päättymiseen. Näin ollen ei ole ihme, että ajatus petetyksi tulemisesta on raskas. Sinullehan se ei tarkoita vain petetyksi tulemista vaan suhteen loppumista. Mitä jos tekisit mentaalisia harjoituksia siitä, miten pahimman sattuessa voisit toimia toisin. Ehkä kykenisittekin käsittelemään asiaa, ehkä voisitkin antaa lopulta anteeksi. Älä ajattele pettämistä maailmanloppuna vaan yhtenä parisuhteen vastoinkäymisenä, joka voi sattua kenen tahansa kohdalle.

Tämä oli varmaan hienoin palstalta lukemani pettämistä koskeva kommentti.

Tai huonoin. Pettäjälle lupa jatkaa toimintaansa.

Noh, raskaaksi käy elämä, jos ei kykene edes leikkimään ajatuksella anteeksiannosta tai elämän jatkumisesta. En usko, että mikään muu kuin oman pollan viilaaminen voi auttaa ap:ta, koska mitään takuitahan ei voi saada. Mikään määrä miehen vakuutuksia tms. tuskin rauhoittaisi. Riittävän aukottomasti ei voisi myöskään valvoa. Ainoa keino on muuttaa omaa ajattelua. Tavoite ei ole se, että mies ei petä, koska siihen voi itse vaikuttaa vain hyvin rajallisesti, vaan se, että saa mielenrauhan. Ja kukaan muu ei ole siitä vastuussa kuin ihminen itse. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että antaisi jollekulle luvan pettää. 5

Anteeksi antaminen ei ole minulle vaihtoehto. Tai voin antaa kyllä anteeksi mutta en voi jatkaa suhdetta. Jotain menee pettämisen myötä lopullisesti rikki. Rakkauteni. Tai luottamus. Tai arvostus. Tai kunnioitus. Kyllä minun kohdalla petetyksi tuleminen on suhteen lopullinen tuho.

En ole nykyistä miestä koskaan valvonut tai rajottanut menemisiä. En ole koskaan häneltä kysynyt vakuutuksia ettei pettäisi. En ole häntä koskaan pyytänyt rauhoittamaan mieltäni vakuutteluilla. En halua pilata tätä suhdetta epäilemällä häntä ääneen. En halua loukata miestä kyselemällä onko varmasti uskollinen. En halua toimia pelkojeni mukaisesti, pidän pelot vain ajatuksinani enkä annan niiden vaikuttaa tekemisiini.

Joten miten löytää mielenrauha?

Ap.

Jätä se sika.

Päästä irti menneisyydestä. Puhu miehen kanssa tuntemuksistasi, joko hän ymmärtää tai ei ymmärrä mutta sinulla on oikeus kertoa. Syy moniin eroihin on se, että asioista ei osata puhua. Jos ei tuosta pysty puhumaan niin vuoden jälkeen ette pysty puhumaan mitään.

Kenties miehesi pelkää sinusta samaa? Keskustele, se korkeintaan auttaa sinua sekä teidän suhdetta

Suosittelen salaista ammetestiä: yhdessä ammeeseen ja jos kelluu, niin, varmaan arvaatkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää lähteä siitä, että ketään ei voi omistaa. Ei ihminen voi muutenkaan hallita lopulta juuri mitään. Voit saada potkut tai syövän tai lapsesi voi kuolla. Puolisosi voi pettää tai muuten vain päättää jättää, ei näille mitään voi.

Tuntuu, että olet jättänyt ensimmäisen pettämisen trauman jotenkin käsittelemättä; olet vain poistunut paikalta, mutta eihän se asia sillä katoa. Lisäksi olet jossain vaiheessa elämääsi tehnyt kategorisen, ehkä hieman kypsymättömän päätöksen, että pettäminen johtaa aina automaattisesti suhteen päättymiseen. Näin ollen ei ole ihme, että ajatus petetyksi tulemisesta on raskas. Sinullehan se ei tarkoita vain petetyksi tulemista vaan suhteen loppumista. Mitä jos tekisit mentaalisia harjoituksia siitä, miten pahimman sattuessa voisit toimia toisin. Ehkä kykenisittekin käsittelemään asiaa, ehkä voisitkin antaa lopulta anteeksi. Älä ajattele pettämistä maailmanloppuna vaan yhtenä parisuhteen vastoinkäymisenä, joka voi sattua kenen tahansa kohdalle.

Tämä oli varmaan hienoin palstalta lukemani pettämistä koskeva kommentti.

Tai huonoin. Pettäjälle lupa jatkaa toimintaansa.

Ymmärsit nyt aivan väärin.  Kommenttihan oli kohdistettu nimenomaan petetylle, joka on jäänyt kiinni pettämisen vatvomiseen ja tavallaan jäänyt asian uhriksi koko lopun elämäkseen, jollei tee asialle jotain. Kyse on mielestäni sama kuin siinä, että autetaan rikoksen uhria pääsemään yli tai päästämään irti menneisyydestä. Keinona on omien tunteiden ja tuntemusten ja joskus jopa anteeksianto. Tärkeintä on, että uhri itse pääsee toipumaan ja rakentamaan vahvan itsetunnon, joka ei riipu siitä, miten joku häntä kohtelee. Ei ole kyse siitä, että rikolliselle annettaisiin lupa rikoksiin tai hyväksyttäisiin hänen toimintansa.