"Pehmeän, lasta kunnioittavan" kasvatukset tulokset?
Törmäsin ajattelumalliin, jota joskus aikaisemmin kai sanottiin vapaaksi kasvatukseksi, nyt puhutaan pehmeästä, lasta kunnioittavasta kasvatuksesta. Ideana on käsittääkseni keskustellen ohjailla lasta, jos ylipäätään edes yritetään ohjailla lapsen toimintaa, välttää siis rangaistuksia ja vanhemman rooli on kaiketi enemmän osallistua lapsen kasvuun kuin kasvattaa.
Haluaisin oikeasti tietää, millaisia lapsia tällä metodilla kasvaa. Onko tulokset ylivertaisia jäähypenkkeihin ja rakkautta&rajoja -metodeihin verrattuna?
Kommentit (84)
Meillä asuu kaksi omilla aivoillaan ajattelevaa koululaista. Uskon sen olevan pitkälti "pehmeän" kasvatuksen tulosta. Esim. en koskaan käskenyt pitämään hanskoja käsissä= ovat oppineet ne laittamaan/ pyytämään tarvittaessa ihan itse. Osaavat pyöräillä liikenteessä muut huomioiden ja rauhallisesti. uskon sen johtuvan siitä, että koska äiti ei ole haukkana huutamassa vieressä : ei sinne, ei niin kovaa, niin lapset ovat oppineet rajoittamaan itse itseään pelkän tottelun sijaan.
esimerkkejä on lukuisia, mutta kuka tietää loppujen lopuksi mikä johtuu mistä?
minä olen nyt 36-vuotias, joten luulen voivani sanoa, mikä kasvatuksen lopputulos on. Olen vakaa ja vakiintunut, yhteiskunnallista vastuuta kantava tohtorisihminen. Elän pitkäaikaisessa, pysyvässä ja onnellisessa parisuhteessa, joka perustuu molemminpuoliseen toisen kunnioittamiseen - myös silloin kun olemme asioista eri mieltä. Olen menestynyt työelämässä, koska pystyn itsekseni ja itsenäisesti tekemään päätöksiä, priorisoimaan asioita ja vastaamaan niiden hoitumisesta. Delegointi on kyllä vähän vaikeaa, mutta siihenkin pystyn. Olen ammatiltani tutkimuksen asiantuntija ja olen siinä hyötynyt siitä, että en ole oppinut sokeaa auktoriteettien kunnioittamista, vaan arvostelemaan ja arvioimaan sekä muiden että omia ennakkoluulojani itse. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisina ongelmia lain kanssa, vaikka ulkomailla opiskellessani asuin vähän aikaa samassa solukämpässä huumediilerin kanssa.
Ja kasvatan ehdottomasti myös omat lapseni heitä kunnioittaen ja mahdollisimman "vapaasti".
"Vapaus" ja vapaa kasvatus ei muuten missään nimessä tarkoita rajojen puutetta. Se tarkoittaa PERUSTELTUJA ja KESKUSTELTUJA rajoja yksilöä kunnioittaen. Se tarkoittaa sitä, että rajoista neuvotellaan ja myös vanhemmat ovat valmiita hyväksymään sen mahdollisuuden, että ovatkin väärässä ja tarkistamaan kantaansa silloin.
Pehmeä kasvatus ei ole rajattomuutta ja curlingia. Otathan selvää ennenkuin tuomitset?
Arkipäivän esimerkki: 3v laittaa käden takinhihaan, saa sätkyn ja alkaa itkeä ja tempoa takkia päältään.
Äiti A käskee lasta olemaan hiljaa ja pukemaan takin päälle NYT. Lapsi kiihtyy yhä enemmän. Äiti laskee kolmeen ja kun tuloksia ei tule, joko laittaa takin lapsen päälle itse tai laittaa lapsen jäähylle, omien käytäntöjensä mukaan. Takki menee lopulta päälle ja jossain vaiheessa lapsi lopettaa itkemisen.
Äiti B kysyy lapselta, mikä on hätänä. Lapsi itkee vain eikä sano, repii vain hihaa pois. Äiti ottaa hihan pois ja tutkii sen - ei vikaa. Äiti kysyy uudelleen, mikä on hätänä. Hieman rauhoittunut lapsi ilmoittaa paidanhihan menneen ruttuun takin alle. Yhdessä paidanhiha otetaan pikku nyrkkiin ja puetaan takki päälle hyvässä yhteisymmärryksessä.
Lopputulos on molemmissa sama: takki menee päälle ja ulkoilu voi alkaa. Äiti B on kuitenkin onnistunut pukemaan takin lapsen kanssa yhdessä ja avustaen, kun taas Äiti A on onnistunut vain opettamaan, että äidin tahto on tärkeämpi kuin lapsen epämukavuus. Lapsi A:lla on myös hiha ikävästi rutussa koko ulkoilun, kun taas lapsi B ei kärsi epämukavuudesta.
on lapset joilla on vähän rajoja. Tai on heillä, mutta jatkuvasti nämä lapset uhmaavat näitä rajoja. Se on tosi inhottavaa katsottavaa kun 7-vuotias komentelee vieraita aikuisia. Tai kerran kun juoksi keinulle vaikka näki että meidän 2-v oli sinne menossa, eikä äitinsä siltikään saanut tätä 7-vuotiasta pois siitä keinusta. Itse olisin kyllä ottanut sitten vaikka väkisin pois!
Ei sitä oikein selittääkään voi mutta en tunne ketään muuta perhettä jossa olisi noin röyhkeät ja ylimieliset lapset. Niin, itsetuntoa heillä siis kyllä on, mutta eivät ole kyllä yhtään pidettyjä.
Kait se on kiinni haluatko kasvattaa lapsesi yhteiskunnan jäseneksi, joka osaa ottaa huomioon muut ihmiset (koulu, työ, perhe-elämässä) . Haluatko, että sun on miellytttävää kulkea kylässä, lomilla ja vaikkaa lähikaupassa lapsen kanssa jota muut ei katso naamat rutussa tai ulkopuolisten täydy puuttua tän lapsen käytökseen?
No miten tälläisiä siten kasvaa? Siten että kerrotaan heti mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei.
Lapsen turvallisuuden tunteestahan on kirjoitettu enemmänkin eli jos vanhemmat eivät osaa päättää edes koska koska syödä niin lapsen mielestä voi herää epäilys miten vanhemmat voivat pitää heidät edes elossa..
JA kummatkin ääripäät on tietty pahaksi. Ei tavallinen kieltävä kasvatus tarkoita alistavaa ja lasta latistavaa kasvatusta. Jos sanoo lapselle mitä ei saa tehdä ei tarkoita, ettei lapsi saisi koskaan tehdä itse valintoja ja käyttää päätään.
Sääli jos vanhemmat eivät osaa mennä kultaista keskitietä.
Toinen kuuntelee niitä lässytyksiä ja toinen ei. Myös minä mielelläni lässyttäisin lapsilleni jos sillä olisi mitään vaikutusta..
Näillä termeillä näyttää olevan eri merkitys, ainakin nro 6 esimerkki oli ihan p:stä: minä olen tavallinen rajoja asettava kasvattaja, mutta tottakai ensin koitan selvittää, onko lapsen kiukkuun "oikea" syy. Jos syytä ei ole, niin sitten: huuhtaen ta huutamatta takki päälle ja kotiin. Eiköhän näin toimi 90% vanhemmista.
JA kummatkin ääripäät on tietty pahaksi. Ei tavallinen kieltävä kasvatus tarkoita alistavaa ja lasta latistavaa kasvatusta. Jos sanoo lapselle mitä ei saa tehdä ei tarkoita, ettei lapsi saisi koskaan tehdä itse valintoja ja käyttää päätään.
Sääli jos vanhemmat eivät osaa mennä kultaista keskitietä.
Olen siis vapaa kasvattaja?
Koska pystyn neuvottelemaan lapsen kanssa ja myöntämään omia virheitäni??
Se että meillä on säännöt ja rajat ei tarkoita että olen natsi joka ei välitä lapsesta!
Teen asioita lapsen tahtiin. Olen valmis jopa töistä myöhästymään jos lapsella on huono päivä. MUTTA se ei tarkoita että kasvatan vapaasti!
Kuuntelen lapsiani ja teen myönnytyksiä tarpeen vaatiessa. Ei samat säännöt pelaa aina, vaan niitä muokataan ajan kuluessa.
Vapaata se ei ole. En tajua mitä pehmeää tossa on? Ihmisiksi niitten toivon kasvavan mutta säännöt on ja pysyy taustalla näyttämässä suuntaa.
Eikä vapaa kasvatus olekaan sitä ettei komenneta ja tehdä sääntöjä; jost toi pyykkipoika esimerkki vaikka. Sitähän ap.kin kysyi! Ettei vaikuteta mitä lapsi tekee, korkeintaan vähän saa hissutella -eikä lapsen tartte kuunnella vaan tekee oman päänsä mukaan.
Ei tulis kyseeseenkään että antaisin lapsieni ajaa liikenteessä miten sattuu ja opettelevan itse! Se on aika pitkälti jo vastuutonta.
Ihan kun antais lapsen ottavan autonavaimet ja sanovat että koitahan ajaa varovasti.
2
Eli tässä ketjussako on kyse tuosta Äiti B:n tyylisestä kasvatuksesta? Eikö tuo olekaan ihan "normaali" käytäntö? Luulin, että tässä on kyse jostain muusta.
saa mielestäni kasvattaa lapsensa miten haluaa... Mutta sen vaan sanon, että siinä vaiheessa, kun vieras ihminen alkaa komentaa sinun lapsiasi leikkipuistossa/muumimaailmassa tms. jotain on mennyt pieleen. Minä itse olen joutunut puuttumaan näiden ns"pehmeiden kasvattajien" touhuihin, koska heidän lapsensa aiheuttavat vaaratilanteita muille lapsille. Esimerkki: muummaailman talvireiha viime talvena. Minun lapseni ja muut hyvin kasvatetut lapset odottavat kiltisti mäenlaskuvuoroaan mäen päällä, kun eräs lapsi kiipeää mäkeä ylös siitä kohtaa missä on alastulorata. Lapsen äiti ja isä seisoskelevat lähettyvillä, mutta kumpikaan ei tee elettä komentaakseen tai hakeakseen lasta pois. Päivittelevät vaan ipanan omatoimisuutta ja räpsivät valokuvia. samassa tapahtumassa nähtiin myös lapsia, jotka painelivat suoraan jonon etummaisiksi ja vanhemmat eivät tehneet/sanoneet mitään. JOKU ROTI!
Tottuneesti komenetelen muiden lapsia myös kylässä ja hiekkalaatikolla, eihän siitä mitään tule jos lapset saavat tehdä mitä lystää...
Vapaalla kasvatuksella tuskin kukaan tarkoittaa rajatonta kasvatusta (JONKINLAISETHAN rajat on asetettava joka tapauksessa).
Puhuttaisiin ennemminkin lapsilähtöisyydestä tai lapsijohtoisesta kasvatuksesta. Tuskin kukaan haluaa lapselleen aiheuttaa mielipahaa silkasta komentamisen ilosta. Mutta ainakaan en itse ole antamassa omille lapsilleni vapauksia tehdä mitä tahtoo missä tahtoo. Se on lapsijohtoista se.
Lapsilähtöisyys on aivan eri asia.
Itsestäni on tullut ihan tasapainoinen nuori aikuinen rajoista huolimatta ja siitä huolimatta että vanhemmat eivät perustelleet kaikkia päätöksiään meille lapsille. Hyvin tuttu vastaus oli perusteluita kysyessä, että "Meidän ei tarvitse teille kaikkea perustella." Jälkeenpäin ajateltuna tuo oli aivan oikea periaate.
EIkös se nyt ole itsestään selvää että jos lapsi saa jonkun sätkyn tai muun kohtauksen niin ensin selvitetään että mistä on kyse. Aika harva varmaan toimii niinkuin natsiääiti A.
Kai nyt jokainen normaali äiti toimii äiti B:n tavoin. EIkös se nyt ole itsestään selvää että jos lapsi saa jonkun sätkyn tai muun kohtauksen niin ensin selvitetään että mistä on kyse. Aika harva varmaan toimii niinkuin natsiääiti A.
Kun av:llä joku kysyy, mitä tehdä pukiessa kiukuttelevalle lapselle, av:llä huudetaan kuorossa että "KUMPI TEISTÄ ON AIKUINEN; KUMPI MÄÄRÄÄ; TEE SIITÄ KIUKUTTELUSTA LOPPU!"
Kukaan ei tietysti myönnä olevansa natsiäiti, mutta avläiset kyllä ovat, monet toivottavasti huomaamattaan eivätkä tahallaan.
vapaa kasvatus= pehmeä kasvatus
rajattomuus= kasvattamatta jättäminen
Vaadin hirveästi omatoimisuutta, omilla aivoillaan ajattelua ja omillaan pärjäämistä. Jostain syystä kakarat ei sitä halua. Pitäisi kaikki tehdä heidän puolestaan. Hyvä jos jaksavat itse edes vetelää kroppaansa mihinkään laahata. Minua ei taas kiinnosta. Usein sanon "päättele!" eikä mitään tapahdu.
Jokaisella on ihme sääntöjä hirveä liuta, joilla ei käytännössä ole muuta merkitystä kun äidin tahdon noudattaminen. Esim. Lapsen on pidettävä niitä vaatteita jotka äiti aamulla päätti (siis kyse väreistä, ei bikinit pakkasella tyylistä). Lapsen on syötävä vielä kolme lusikallista (ravitsemuksellisesti mitätöntä, vain tottelemisen vuoksi). jne jne
meillä on tuttavapiirissä pari perhettä, tai käytännössä äitiä, jotka ovat AINA tosi rauhallisia, siis aina. Eivät pimahda mistään, eivät ikinä huuda lapsille, selittävät aina kaiken tosi tarkkaan lapsille jne. Ja nämä lapset on molemmisssa perheissä aivan ihania, todella ihania lapsia. Mä itse olen sellainen, että räyhään aina vähän joka asiasta, olen todella kateellinen näille naisille siitä, että miten he pysyvät tilanteessa kuin tilanteessa niin rauhallisena. Ja sen kyllä näistä lapsista näkee. Itse koen tuollaisen pehmeänä kasvatuksena.
Eli millanen olen?
Minulla on lapsille ollu aina säännöt, joita noudatetaan. MUTTA saatan miettiä syitä ja seurauksia ja muuttaa sääntöjä tarpeen mukaan. En mielestäni siis vaadi liikaa, mutta tarpeeksi. Kun kiellän -KIELLÄN!
Laitan nurkkaan jos tarttee, en tunne siitä pahaa mieltä. Vaikka lapsi itkee.
Annan lapselle aikaa kiukkuun. Otan aamulla syliin ja jutellaan. Ajan rauhassa ja myöhästyn töistä.
En koe olevani vapaa kasvattaja, vaikka kasvatus on mielestäni pehmeää. Vaikkakin annan rangaistuksia laittamalla nurkkaan, otan lelun pois jne.
2
Jos lapsi saa elää kuten haluaa, ja hänelle korkeintaan joku lässyttää -eikä lapsen tartte sitä huomioida niin mitenköhän se eroaa siitä jos lapselle asetetaan säännöt?
Itte en todellakaan aio antaa lapsieni kasvaa pellossa kuten yksi tuttu: pennut saa leikkiä pyykkipojilla, tuloksena on että kaikki pyykkipojat on rikki. Äiti vaan ostaa uusia pyykkipoikia.. :D
Aika säälittävää. Kyllä tulee isompana kylmä koulu kun pitää oppia koulussa ja armeijassa olemaan toisten käskytettävänä.
Mua kiinnostaa tietää miten curlaajat ja muut reagoi kun menette vierailulle kotiin jossa kaikkeen ei saakaan koskea ja lasta komennetaan?