"Pehmeän, lasta kunnioittavan" kasvatukset tulokset?

Paitsi että minut kasvatettiin perinteisesti: oli rakkautta, rajoja ja joskus tukkapöllyäkin.

tuollaista pehmeää kasvatusta. Lapsi tottelee helposti, ymmärtää keskustelua ja neuvottelua ym. Nuoremman kanssa tuntuu, ettei mitkään jäähypenkitkään auta...



Lapset kun ovat niin erilaisia.

Jos antaisin meidän 2-vuotiaan pyöräillä vapaasti, opetellen rajoittamaan itseään, olisi tuloksena kuollut 2-vuotias.

Meillä asuu kaksi omilla aivoillaan ajattelevaa koululaista. Uskon sen olevan pitkälti "pehmeän" kasvatuksen tulosta. Esim. en koskaan käskenyt pitämään hanskoja käsissä= ovat oppineet ne laittamaan/ pyytämään tarvittaessa ihan itse. Osaavat pyöräillä liikenteessä muut huomioiden ja rauhallisesti. uskon sen johtuvan siitä, että koska äiti ei ole haukkana huutamassa vieressä : ei sinne, ei niin kovaa, niin lapset ovat oppineet rajoittamaan itse itseään pelkän tottelun sijaan.

esimerkkejä on lukuisia, mutta kuka tietää loppujen lopuksi mikä johtuu mistä?

..eikä varmasti ollut KASVATUKSEN tulosta!! Meillä minua lellittiin, lahjottiin jne. mutta silti kasvoin fiksuksi ihmiseksi joka inhoaa epäoikeudenmukaisuutta. Eli toivottavasti jotkut mammat täällä ymmärtävät, ettei heidän tavassaan kasvattaa ole mitään niin ihmeellistä, joka saisi pomminvarmoja tuloksia aikaan ;). Aika paljon riippuu lapsesta; minä tiesin jo pienenä mitä saa tehdä ja mitä ei, veljeni testaa rajojaan vielä aikuisiälläkin.



Itse muuten kasvatan poikaani ns. normaalisti, vähän tiukastikin. Ja SILTI minulla on aina aikaa kysyä, onko siinä hihassa jotain vialla jos poika alkaa kitisemään kun häntä puen!

"Ajetaan tien reunaa pitkin, ettei jouduta vastaantulijoiden eteen" ja joskus aina muistutella: muistatko, että pysytään tien reunassa. tämä olisi pehmeää kasvatusta.



natsiäiti taas huutaa: "jimi nyt pysähdyt ja heti. Ja pysyt siinä kunnes äiti sanoo, että saa liikkua."



Täysin rajatonta kasvatusta noudattava antais lapsen huidella miten sattuu toisten ihmisten seassa ja lopulta välttelis pyöräilemista kun tiellä on aina liikaa kulkijoita, jotka ei osaa ottaa jimi-parkaa huomioon.

T:17

..ja jumalauta kun menee joskus hermot!!! Aina jänkyttää vastaan asioissa, joista ei edes tiedä mitään ja ihan vaan siksi että äitikulta opetti poikansa jo pienestä "kyseenalaistamaan kaiken"!!! :x Koulussa mies oli ongelmissa kun ei totellut opettajaa (ei ymmärtänyt auktoriteetin pointtia), kotona jätti kaiken tekemättä koska -taas kerran- KYSEENALAISTI äidin vallan ja äiti vieressä "selittää" miksi mitäkin on tehtävä. Aina vaan seliseli sitä, seliseli tätä ja jossei selitys miellyttänyt, aina pystyi kyseenalaistamaan...huoh. Onko nyt sitten ihmekään että miehen kanssa on välillä mahdoton tulla toimeen?

Olen kasvattajana hyvä. En keskiverto, mutta olenko nyt vapaa, pehmeä vai mikä ihme?



Mielestäni olen rajoja asettava. Ei se tarkota etteikö vanhemmalta voisi irrota hellyyttä ja ymmärrystä?



2

Vielä graafisesti:

kova----------sinä----------pehmeä

Mutta silmääni pistää taas tämä iänikuinen "Minä olen oikeasssa, olenhan" -todistelu.



Ehkä onkin niin, että äideille on hyväksi tietää hitusen erilaisista kasvatusmetodeista ja sitten jokainen äiti voi poimia sieltä itselleen sopivat, kokeilla niitä käytännössä lapsiinsa - ja jos keino ei toimi, äiti voi kokeilla toisentyylisiä kasvatusmetodeja. Mielestäni on hiukan ahdasmielistä yrittää laittaa eri kasvatusmetodit samalle viivalle keskenään ja yrittää mitata mikä metodi on se paras, ainoa oikea tapa kasvattaa lapsia.

Mitä jos se 2-vuotias huitelee pyöränsä kanssa sinne sun tänne, eikä kuuntele kun yrität nätisti kehoittaa ajamaan tien reunaa ja väistämään muita?

Asiat eivät ole noin yksioikoisia mitä täällä av:lla usein (aina...) väitetään.

t. natsi(?)äiti, joka yrittää noudattaa pehmeää tapaa, mutta joutuu silti usein karjumaankin, kun muuten lapsi olisi siellä auton alla...

"Ajetaan tien reunaa pitkin, ettei jouduta vastaantulijoiden eteen" ja joskus aina muistutella: muistatko, että pysytään tien reunassa. tämä olisi pehmeää kasvatusta.

natsiäiti taas huutaa: "jimi nyt pysähdyt ja heti. Ja pysyt siinä kunnes äiti sanoo, että saa liikkua."

Täysin rajatonta kasvatusta noudattava antais lapsen huidella miten sattuu toisten ihmisten seassa ja lopulta välttelis pyöräilemista kun tiellä on aina liikaa kulkijoita, jotka ei osaa ottaa jimi-parkaa huomioon.

Ja häneen ei meinaa ihan oikeasti saada minkäänlaista kontaktia! Hän ei tottele, kinaa vastaan joka asiassa... Jos toimisimme hänen tahtonsa mukaan niin emme koskaan ehtisi ulos, kerhoon, syömään jne. Voi kiesus, olen hoitanut monenlaista lasta, mutta tämä on kyllä jotain aivan uskomatonta! Muutaman kerran olen pysäyttänyt lapsen juuri ennenkuin tämä on rynnännyt autotielle (vilkas liikenne) hakutilanteessa. Äiti kun ei reagoi mitenkään vaan päästää pojan "vapaasti" juoksemaan :/ Säälittää ihan oikeasti pojan tulevaisuus. Hän ei todellakaan osaa omin aivoin tietää kaikista vaaroista, joita tämä nykymaailma on pullollaan...



t. pph

Mitä jos lapsi ei toimi oikein tuolla nätisti puhumisella??



Meillä puhutaan nätisti, meillä neuvotaan ja opastetaan maltilla ja ystävällisesti, kysytään syitä lapsen kiukkuun, kuunneellaan ja annetaan tilaa.



Mutta... Tulee niitä tilanteita kun 4v rallattaa pyörällään eteenpäin lujaa ja menee koko ajan kauemmas ja kauemmas... edessä on tulossa suojatie ja minä huutelen perään että hiljennä vauhtia ja muista pysähtyä ennen tietä... ei vaikutusta... hetkeä ennen tietä karjun "PYSÄHDY!" Jos tuo tekee minusta natsiäidin niin olkoon niin. Minä en voi olla suojelematta kun rakas lapseni on rallaamassa autotielle...



Ja entäs kun meidän 2v lapsella on uhmaa.... Hän alkaa itkeä ja huutaa kun ehdotan vaipan vaihtoa, ehdotan pukeutumista jne... Jos vastaan että ei sitten... lapsi huutaa siihenkin. Ja kysele siinä 2v lapselta mikä on? Hän itkee ja kiukkuaa ja todennäköisesti ei edes tiedä mistä syystä. Lopulta kun meillä on kiire hammaslääkäriin ja ollaan suostuteltu 2v lasta reilun tunnin ajan niin vaippaan kuin sukkiin että housuihin ja myös paitaa ja vielä kenkiin jne. Minä otan asiakseni pukea lapselle kylmän rauhallisesti päälle vaikka väkisin ja sitten mennään... loputtomiin ei voi aina neuvotella...

Siis ennakoinut tilanteita ja ohjannut sanallisesti.



En osaa siis neuvoa, kai sun on vaan oltava natsi niissä tilanteissa.

Siis ennakoinut tilanteita ja ohjannut sanallisesti.

En osaa siis neuvoa, kai sun on vaan oltava natsi niissä tilanteissa.

Meillä on kait niin luupäisiä lapsia ettei aina se nätisti rupattelu tuota tulosta... Muutoin pidän itseäni lempeänä äitinä sillä meillä jutellaan paljon ja jutustelemalla neuvon ja opastan lapsia. Valtaosan ajasta tämä toimii mutta on niitä aikoja kun on yksinkertaisesti pistettävä lapsi rauhoittumaan "jäähy"penkille. Joskus touhu menee niin överiksi että siinä lapset ovat jo itselleen vaaraksi. Pienen rauhoittumisen jälkeen leikki on taas järkevää...

Äsken oli kiellettävä 2v lastamme joka repi töpseliä seinästä kun äitini yritti ommella ompelukoneella. Otin pojan pois ja sanoin että ei sitä voi ottaa pois sillä mummi ompelee. Poika yritti uudelleen ja minä estin ja kielsin. Ei 2v siitä paljoa välitä vaan takoi minua pikku nyrkillään ja itki ja raivosi. Lopulta kielsin häntä siitä...

se keskustelun kuunteleminen - sisäistäminen - totteleminen ei todellakaan ole vain äidistä ja hänen toimintamallista ja taidoistaan kiinni vaan lapset ovat tässäkin suhteessa persoonallisia.

Onni, että sinua on siunattu kuvaamillasi lapsiila.

Mun lapset on aina osanneet pysyä tienreunassa kun olen säilyttänyt keskusteluyhteydenSiis ennakoinut tilanteita ja ohjannut sanallisesti.

En osaa siis neuvoa, kai sun on vaan oltava natsi niissä tilanteissa.

joskus lellittiin ihan hulluna, sain kaiken mitä halusin, ulkomaanmatkoista lähtien. joskus taas yritettiin olla kauheen tiukkoja.. joskus kukaan ei ollu paikalla välittämässä.. musta tuli silti ihan suht normaali yhteiskunnassa pärjäävä ihminen. se on aika paljon persoonasta kii.



en osaa sanoa millä metodilla omia lapsiani kasvatan koska menen päivä kerralla ja vastaan kuhunkin haasteeseen maalaisjärjellä.

Mitä pienemmästä lapsesta kyse niin sitä vähemmän selittelyä. Ei se kaksi vuotias edes jaksa kuunnella loppuun. Riippuu tietysti asiasta, mutta jotkut asiat vaan ovat kiellettyjä (esim. asiat, jotka voivat olla lapselle vaarallisia) ja sillä selvä. Sitten isommalle lapselle voi selittää tarkemmin. Lapsi tarvitsee ne rajat. Ei se tarkoita natsimeininkiä. Jos lapsi joka kerta pukiessaan päälle alkaa vikistä siitä hihasta, niin ei se välttämättä tarkoita, että hihassa olisi jotain vikaa. Lapsi on vaan keksinyt että näin saadaan äiti pomppimaan ja aikaa kulumaan. Joskus voi vaan ihan hyvin sanoa, että nyt puetaan päälle ja lähdetään.



Kyllä lapsen tulee oppia, että se on aikuinen joka päättää tietyistä asioista. Ei lasta voi edes vaatia päättämään asioita, miten lapsi voisi tällöin kokea olonsa turvalliseksi? Tämäkin tietysti riippuu lapsen iästä ja persoonasta. Joku lapsi pystyy kolmevuotiaana valitsemaan ottaako punaiset vai vihreät sukat, toinen lapsi saa hepulin, koska ei yksinkertaisesti pysty valitsemaan. Nämä lapset, jotka ovat saaneet mennä hirveän vapaasti, ovat aika hukassa päiväkodissa ja koulussa. Ryhmähoidossa kun jokainen Matti tai Pekka ei voi itse päättää, että pukeeko nyt päälle vai ei, koska kaikki lähtevät ulos ja kaikkien täytyy pukea päälle. Ryhmässä ei myöskään ole aina mahdollista selittää yhdelle juurta jaksain, että miksi juuri nyt ei saa lähteä juoksemaan autotielle.



Rajat ja rakkautta niin hyvä tulee.

joko tietoisesti tai tiedostaen sekoittavat vapaan kasvatuksen ja kasvattamatta jättämisen toisiinsa ilman, että tällaiset ihmiset tuskin ovat aihetta käsittelevään kirjallisuuteen tutustuneet. Saati pehmeämpään kasvatusmalliin.



Minä en taas puolestani usko, että lapsia karjumalla ja tukistamalla kasvatetaan! Minusta se on sadismia ja kasvatuksesta kaukana. Mielestäni on vanhemman suoranaista kyvyttömyyttä, ellei parempaan pysty.



Ja pph:lle tiedoksi ja muillekin. Pehmeä kasvatus ei tarkoita rajattomuutta. Vaan sitä, että vanhemmat perustelevat ja selittävät asiat lapselle. Ja tietenkin lasta on kiellettävä, mikäli hän ei anna muiden laskea liukumäkeä tmv ja minun puolestani meidän lapsiamme saa kieltää, mikäli en itse satu jostain syystä huomaamaan, että he tekevät jotain typerää. Mutta en todellakaan halua, että kukaan sadisti alkaa tukistelemaan lapsiamme, saati huutamaan heille jostain mitättömän pienestä asiasta josta älykkäät lapsemme kykenevät myös keskustelemaan. Lapset uskovat vähempääkin.



Jos ei lapsi usko, että vaippa vaihdetaan niin se vaihdetaan vaan selityksestä huolimatta, mutta ei hänelle tarvitse huutaa tai kohdella sen vuoksi huonosti.



Jos nelivuotias ei usko pyöräillessä, pysähdymme kesken matkan ja juttemme, miksi on vaarallista. Siksi koska painava auto voi ajaa päälle, siksi että voit itse kaatua. Ja reippaasti, että lähdemme kotiin takaisin, ellei tämä retki nyt onnistu. Tärkeintä rajoja asettaessa on se, että vanhempi itse seisoo sanojensa takana ja on tomera. Sen ei tarvitse olla huutamista tai toista alistavaa mollaamista tyyliin "etkö sä osaa ajaa kunnolla". Rajoja voi asettaa toisella tavoin myös. Kuvittelen siis olevani keskivertoäiti, joka on kallellaan pehmeämmän kasvatuksen suuntaan, joka uskoo että myös pehmeämmällä kasvatuksella voidaan saada tasapainoisia ihmisiä kasvatetuksia. Lapsia on kuitenkin erilaisia ja myös aikuisia, joten se mikä sopii varmasti toiselle, ei välttämättä käy kaikille.



Eikä absoluuttista totuutta ole olemassakaan, mikä kasvatus tuottaa minkälaisia ihmisiä, sillä siihen vaikuttavat niin monet asiat elämässä, joihin ei itse voi välttämättä edes vaikuttaa. Kuten lapsen sairaudet, sosiaaliset taidot jonkinasteisesti, vanhempien tukiverkko, vanhempien sairaudet, lähiympäristö, toisten kavereiden ja vanhempien esimerkki, työttömyys jne. Hyvin monet tekijät vaikuttavat siihen millaisia lapsista kasvaa.



Itse tunnen älykkäitä ja menestyneitä ihmisiä, jotka ovat itse kertoneet kuinka huonosti heidät on kasvatettu, kuin myös alkoholistiperheessä kasvaneita tyttöjä, joista itsestä on kasvanut fiksuja reippaita ja alallaan menestyneitä ihmisiä.



Sitten... millä mitataan sitä, millainen ihminen on hyvä? Kuka määrittää sen, millainen ihminen on yhteiskunnalleen hyväksi ja millainen ei? Lukuunottamatta epäsosiaalisia ääritapauksia tietenkin.

ja on jo ajamassa autotielle, etkö muka karjaise, että pysähdy? Etkö muka juokse pyörän luo, tarraa kiinni ja sano tiukasti, että noin EI voi ajaa. Ja sitten selitä miksi.