"Pehmeän, lasta kunnioittavan" kasvatukset tulokset?

olen uuttera optimistinen paljon käsillä tekevä onnellinen nainen.Yksi asia on pielessä, minulla on valtava esiintymisjännitys, mikä taatusti johtuu siitä että mut pakotettiin viulutunneille ja esiintymään ties missä konserteissa. Nykyään tahdonkin soittaa pääasiassa vain omaksi ilokseni.

Nämä lapset, jotka ovat saaneet mennä hirveän vapaasti, ovat aika hukassa päiväkodissa ja koulussa. Ryhmähoidossa kun jokainen Matti tai Pekka ei voi itse päättää, että pukeeko nyt päälle vai ei, koska kaikki lähtevät ulos ja kaikkien täytyy pukea päälle. Ryhmässä ei myöskään ole aina mahdollista selittää yhdelle juurta jaksain, että miksi juuri nyt ei saa lähteä juoksemaan autotielle.

Tiesitkö eläväsi yhteiskunnassa? Täällä on tietyt säännöt ja lait, joita kaikki noudattavat. Vaikka et olisikaan itse samaa mieltä niistä, joudut kuitenkin noudattamaan niitä. Ja vaikka kuinka perustelisit ja olisit oikeassa, ei lakeja sinun takiasi muuteta.



Siksi lapsenkin on hyvä oppia, että on olemassa sääntöjä, joita vaan tulee noudattaa, vaikka itse olisikin eri mieltä.



Ja on äärinmäisen turhauttavaa seisottaa 20 nätisti kävelevää lasta jonossa vain siksi että yhdelle pitää joka ikinen kerta selittää miksi jonossa kävelessä ei saa lähteä juoksemaan omille teilleen. Ja onko se muka reilua muita kohtaan, että kaikki aika menee siihen että yhdelle pitää jatkuvasti perustella asioita, jotka toiset jo ymmärtävät kerrasta.

lapsi oli silloin pieni, alla kahden. Nyt täyttää pian 4 ja on ihan mahoton riiviö. Vieläkään sille ei sanota "ei" koska "se ei tepsi, ja sen takia ihan turha yrittää", huh-huh sanon minä.



Kyllä lapsen pitäisi saada tietää mitä on sallittua ja mikä ei, ihan oman turvallisuuden takia.



Tämä ipanan aloittaa nyt tarhassa ja vaikeeta tuelee olemaan.



Tämä tapaus on nyt ihan riiviö, hakkaa sisartaan ja vanhempiaan, puree, huutaa, ei syö mitään "kunnollista" ainoastaan "hyvää", ei tottele yhtään mitään!



En ymmärrä että joku tekee tällaisen karhunpalveluksen lapselleen. Ovat niin hyviä kasvattajia kun eivät "kovia otteita" käytä, mielestäni heidän tapansa on lapsen heitteilejättö!

Kysymykseni oli jälleen kerran ymmärretty väärin. Yhteiskunta olemme me ja me päättäjiemme turvin saamme luvan vaikuttaa asioihin tässä maailmassa. Tietyt pelisäännöt ovat ne joilla pelataan, mutta tarkoitin sitä, että miten määrittelette sen, kuka on yhteiskunnassa hyvä ihminen? Sellainen joka tottelee kirjoitettua lakia, mutta ei ole hyvä lähimmäisilleen tai perheelleen.



Minun mielestäni puolestaan edelleen sekoitetaan kasvattamatta jättäminen ja vapaa kasvatus. Eikä kasvatetulle lapselle tarvitse perustella miksi autotielle ei nyt juosta, sillä hänelle se on perusteltu jo kotona ja hän osaa käyttäytyä kuten muutkin. Tämä lapsi joka ei tottele, häntä ei ole kasvatettu lainkaan ja se on todellakin eri asia kuin pehmeä tai vapaa kasvatus.



Mistä tunnette niin hyvin naapuriperheenne nelivuotiaat, että oikein täällä netissä saakka teillä on pokkaa haukkua vanhempien kasvatusta ja lapsia riiviöiksi. Ok, minusta edelleenkin tukistus, yksin jättäminen huoneeseen, saunaan tai parvekkeelle ovat sadistisia kidutusmenetelmiä, eivät lastenkasvatusta varten.



Ja vielä, totta kai koventaisin ääntä ja ottaisin kiinni lapseni mikäli hän menisi autotielle, mutta voisin tehdä kaiken tuon myös huutamatta. Rauhallisesti ja napakasti sanoisin, ettet nyt mene tielle. Kumma kyllä, lapseni ei ole sellaista tehnyt sitten 2-v. ;D



Yhtä paljon kuin minua ärsyttää riiviöt myös, joita ei ole lainkaan kasvatettu, ärsyttää minua sellaiset huutavat äidit, jotka koko ajan valittavat lapsilleen jostain, eivätkä anna näiden tehdä yksinkertaisesti yhtään mitään. Sitten ihmettelevät, miksi lapset ovat ujoja, sosiaalisesti estyneitä eivätkä osaa mitään muutakaan ikään liittyvää, kun kaikki on ollut liian vaarallista. 40 siis on edelleenkin keskivertoäiti, joka kuitenkin on enemmän kalleellaan pehmeisiin keinoihin päin, mutta ei missään tapauksessa jättäisi lastaan rajatta, joka tarkoittaa kasvattamatta jättämistä. Älkää edelleenkään äidit sekoittako näitä asioita.

ole luonnollinen ympäristö pienelle olla. Mistä tiedätte, että on kasvatuksen tulosta mikäli lapsi ei mukaudu ryhmään? Meidän pehmeästi kasvatetut lapset ovat olleet päiväkodin tätien mukaan liiankin kilttejä ryhmässä, kunnes ovat tottuneet siellä olemaan. Päiväkodista myös sanottiin, että uhmaaminen tietyllä tapaa on normaalia ja lapsen ikään kuuluvaa ja ellei minkäänlaista rajojen koettelua ole, on tämä epänormaalia. Nykyisin tottelevat suurimman osan ajasta, välillä pientä normaalia uhmaamista lukuunottamatta.



LTO sanoi, että lapsi joka ei kokeile rajojaan, ei ole onnellinen. Itse olen saanut lapseni uskomaan vähemmällä. Mutta myönnän, että muutamia kertoja olen itsekin sortunut käyttämään kovempaa ääntä ja otteita eli en itsekään tässä ole täydellinen. Kuitenkin kasvatusperiaatteeni on pehmeämmän kasvatuksen puoleen eli se ei ole minun mielestäni ensisijainen kasvatustapa.

Todella hyva kirja mielestani, joka on pehmeaa kasvatusta (jos olen taman analysoinut oikein), yhdessa rajojen kanssa. Opettaa lasta tekemaan itse valintoja, mutta esim. vahempien antamista vaihtoehdoista (eli esim. "haluatko kavella vai hyppi yhdella jalalla autolle" EI "haluatko menna autton vai et"!). Todella hyvia ohjeita, myos kuvastettu hyvin ^pienin sarjakuvin. Huutaminen ja komentaminen on paljon helpompaa, mutta kun olen kokeillut joitain ehdotettuja 'metodeja' on tulos ollut aina tosi positiivinen. Vaati enemman varmasti ainakin alkuvaiheessa, mutta ei ole sita jatkuvaa todella vasyttavaa huutamista...



En muista nyt kirjailijoiden nimia (kaksi amerikkalaista ladya), mutta googlaamalla loytyy varmasti.

Ensinnäkin päiväkoti on jo nykyaikana monen pienen lapsen luonnollinen ympäristö, koska hän käy siellä päivittäin.

Kuka väittää että pienen lapsen sopeutuminen päiväkotiin on kasvatuksen tulos? Pikemminkin puhutaan siitä, että lasta helpottaa, kun hän jo valmiiksi tietää joitakin käytösmalleja miten päiväkodissa selviää ilman suurta hämmennystä.

Teidän kasvatetut lapset ovat vissiin persoonaltaan hiljaisia ja arkoja (tai sitten pelokkaita), enkä ottaisi kunniaa siitäkään.

Mitä tarkoitat, että tottelevat nykyisin suurimman osan ajasta, eivät siis totelleet alkuun ollenkaan?

Olet siis vahvasti sitä mieltä, että olisit täydellinen äiti jos et olisi IKINÄ korottanut lapsille ääntäsi? Nyt vain melkein kun sorruit käyttämään vähän kovempaa ääntä... Hakoteillä olet.

ole luonnollinen ympäristö pienelle olla. Mistä tiedätte, että on kasvatuksen tulosta mikäli lapsi ei mukaudu ryhmään? Meidän pehmeästi kasvatetut lapset ovat olleet päiväkodin tätien mukaan liiankin kilttejä ryhmässä, kunnes ovat tottuneet siellä olemaan. Päiväkodista myös sanottiin, että uhmaaminen tietyllä tapaa on normaalia ja lapsen ikään kuuluvaa ja ellei minkäänlaista rajojen koettelua ole, on tämä epänormaalia. Nykyisin tottelevat suurimman osan ajasta, välillä pientä normaalia uhmaamista lukuunottamatta.

LTO sanoi, että lapsi joka ei kokeile rajojaan, ei ole onnellinen. Itse olen saanut lapseni uskomaan vähemmällä. Mutta myönnän, että muutamia kertoja olen itsekin sortunut käyttämään kovempaa ääntä ja otteita eli en itsekään tässä ole täydellinen. Kuitenkin kasvatusperiaatteeni on pehmeämmän kasvatuksen puoleen eli se ei ole minun mielestäni ensisijainen kasvatustapa.

Minun kasvatukseni 80- ja 90-luvulla olisi varmaan ollut tuota pehmeätä kasvatusta (mutta ei rajatonta).



Siis toki sanottiin EI, mutta koen, että sain aina lähes tulkoon kaiken varsinkin murrosikää kohti tultaessa. Mitä pienempi oli, sitä enemmän vanhempani ohjailivat, mitä sain tai en saanut. Minun kanssa kuitenkin aina keskusteltiin KAIKESTA ja käytiin läpi, mitä toivon ja haluan. Kuta vanhemmaksi tulin, sitä vapaammin sain valita, mitä haluan ja toivon.



Minusta monilla kavereilla meni toisin päin. Pienenä saivat liki kaiken ja mitä vanhemmaksi tulivat, sitä tiukemmin vanhemmat kävivät vastaan ja alkoi hirveä uhma ja vääntö nuoren osalta.



Minä sain siinä vaiheessa mennä ja tulla melko vapaasti, koska vanhemmat luottivat minuun ja minä vanhempieni kanssa käymiin keskusteluihin. Mitään ihme kapinatarvetta ei ollut. Koin maailman vaikeaksi niin kuin kaikki muutkin murrosikäiset ja kaverit muuttuivat tärkeämmiksi kuin vanhemmat tavallaan.



Uskon, että kasvatuksessa täytyy ottaa huomioon lapsen luonne, mutta ennen kaikkea se, että vaikka vanhemmat puhuvat mitä, niin lapset ottavat mallia heidän teoistaan, ei sanoistaan.

2v. lapsi katsomassa pienoisrautatietä, jossa liikkuva juna. Rautatie on lattialla. Lapselle selitetty että saa vain katsoa, ei koskea. Lapsi katselee kiltisti.

Pikkuhiljaa lapsi hivuttautuu lähemmäski rataa. Sanotaan että ei saa, tule kauemmaksi, ei saa koskea junaan, se ei ole lelu. Lapsi tottelee.

Yhtäkkiä lapsi kipaisee radan keskelle ja koskee pienoismalleihin. Käsketään tulemaan pois, sanotaan että ei saa koskea. Lapsi ei tottele.

Äiti hakee lapsen pois radan keskeltä, ottaa syliin ja vie pois. Lapsi rimpuilee, huutaa ja karjuu.



Mitä kasvatusta tämä on?

Mitä tässä tilanteessa olisi vonut muuta tehdä? Keskustella?? Pitää lapsi poissa tällaisista paikoista kunnes on.... 18v.?

Sinä syyllistyt myös pahasti väärin ymmärtämiseen sekä parjaamiseen... Viimeisin tekstisi oli todella lokeroivaa!



Minä olen se joka kyseli 4v ja 2v lasten esimerkki tapauksista... Ja voin sanoa että meillä ei todellakaan olla jätetty kasvattamatta! Eikä todellakaan olla kuritettu ruumiillisesti saati koskaan suljettu lastamme mihinkään tilaan yksin häpeämään kuten vihjailit!

Ehkä et ollut niin tarkoittanutkaan, tai ehkä olit... Joka tapauksessa tekstistäsi sai vahvasti sen käsityksen. Oli jotenkin outoa että syytit täällä muita siitä että he ajattelevat pehmeää kasvatusta samaksi kuin kasvattamatta jättämiseksi. Mutta kuitenkin itse vihjailit että kaikki muut kasvattajat olisivat sadistisia lastensa kiduttajia jotka antaisivat tukkapöllyä ja sulkisivat lapsensa parvekkeelle!



Meillä 4v lapsi joskus innostuessaan rallattaa pyörällään niin että ei meinaa sääntöjä ja turvallisuus ohjeita noudattaa. Ja kyllä! meillä todellakin keskustellaan ja neuvotaan lasta rauhallisesti ja mukavasti. Ajaessa jutellaan lapselle kuinka liikenteessä toimitaan ja miksi. Mutta siltikin hän joskus innostuessa lähtee ajamaan minun viereltäni edelleni ja vauhti kovenee ja kovenee kunnes on huudettava, jo pelkästään välimatkan vuoksi. Ei meillä olla jätetty kasvattamatta. Meillä on lapsi joka joskus viillintyy. Meidän lapsen persoona on sellainen räiskyvä, kupliva ja energinen. Ei hän aina muista sääntöjä, eikä malta aina kuunnella eikä todellakaan halua aina totella. Hän haluaisi välillä olla itse se talon herra.



Se minkä vuoksi minä olen syyllistynyt kuvittelemaan että vapaa kasvatus on kasvattamatta jättämistä, on että olen lukenut vain muutaman lehti artikkelin aiheesta. Esim. se Karla Lopin artikkeli Meidän perhe lehdessä. Hän korosti ettei heillä ole sääntöjä eikä kieltoja lapselle. Koskaan ei sanota ei. Ja se kuullosti minusta mahdottomalta. Aion tutustua toki muuhun materiaaliin jatkossa sillä Karla Loppi on ilmeisesti toisen ääripään esimerkki?

Tajuaa itse omilla pienoisilla aivoillaan mitä saa tehdä ja mitä ei...

2v. lapsi katsomassa pienoisrautatietä, jossa liikkuva juna. Rautatie on lattialla. Lapselle selitetty että saa vain katsoa, ei koskea. Lapsi katselee kiltisti.

Pikkuhiljaa lapsi hivuttautuu lähemmäski rataa. Sanotaan että ei saa, tule kauemmaksi, ei saa koskea junaan, se ei ole lelu. Lapsi tottelee.

Yhtäkkiä lapsi kipaisee radan keskelle ja koskee pienoismalleihin. Käsketään tulemaan pois, sanotaan että ei saa koskea. Lapsi ei tottele.

Äiti hakee lapsen pois radan keskeltä, ottaa syliin ja vie pois. Lapsi rimpuilee, huutaa ja karjuu.

Mitä kasvatusta tämä on?

Mitä tässä tilanteessa olisi vonut muuta tehdä? Keskustella?? Pitää lapsi poissa tällaisista paikoista kunnes on.... 18v.?

Käsittääkseni aikuisen pitäisi miettiä, miksi lapsi ei saisi koskea rautatiehen. Jos ei ole mitään hengenhätäistä syytä kieltää koskeminen, lasta ei saisi kieltää, vaan ehkäpä ohjata lapsi yhdessä tutustumaan rautatiehen.



Korjatkoon joku, jos olen väärässä tässä :)

En edes jaksa alkaa selventämään teille, ottakaa asioista selvää!

Lempeän kasvatuksen liputtajat aina kertovat kuinka tilanteista selvitään mutta tosiasiassa se tyyli ei tosiaankaan tehoa kaikkiin lapsiin. Eikä se silti tarkoita että lasta tarvitsisi kurittaa tai sulkea kellariin!



Jotkut lempeät kasvattajat sanovat että he eivät halua tuottaa pettymystä lapselle vaan luottavat lapsen valintoihin ja päätöksiin...

Päteekö tälläinen siinäkin kun lapsi haluaa kylässä ottaa väriliidun ja piirtää ystäväperheen seinään? Eikö siinä voi ottaa väriliitua pois ja tuottaa pienelle taiteilijalle pettymyksen ja sanoa ettei seinää saa piirtää vaan pirtelyt tehdään papreille. Siinä 2v lapsi sitten huutaa ja raivoa lattialla, yrittää ehkä muksia tai muuta ja sitten olisi sanottava tomerasti että ei saa satuttaa toisia... Vai onko sekin sitten pahasta kun ei luotakaan lapsen vastoihin jotka kehoittavat lasta lyömään suuttuessaan...???



Minusta lapselle voi korottaa ääntä hermostuessa... En tarkoita mitään raivoamista ja tyranniaa vaan jatkuvan ei hokemisen jälkeen saattaa hermostuneena ääntä korottaa... Se on normaalia. Näin meille ihmisille joskus käy. Ja ei haittaa että lapsikin näkee erilaiset tunteet. Liioittelut ovat sitten erikseen. Ylenpalttisen raivoamisen jälkeen aikuinenkin on velkaa anteeksipyynnön lapselleen...

Sama joku jäähypenkki. Ei se tarkoita pimeää kellaria! Se lapsi voi olla jäähyllä vaikka äidin vieressä niin että pahin riehaannus on laskenut.

Mua kiinnostaisi mitä Karla Loppi olisi tehnyt tuossa junarata-tapauksessa.

Sellainen rata kun on oikeastaan arvoltaan korvaamaton, harrastajan rakkaudella vuosien aikana kokoama. Lapsen EI VAAN VOI antaa siihen koskea tai rikkoa sitä, se kun ei ole rahalla korvattavissa.

Puhumattakaan säännöistä ja kielloista joissa on kyseessä lapsen tai muiden ihmisten (tai eläinten) henki ja terveys!

Miten elämästä selviää jos ei ymmärrä että on olemassa sääntöjä ja kieltoja! Missä vaiheessa lapselle "paljastetaan" että on olemassa sana "EI" ja mitä kaikkea siihen sisältyykään. Ja lisäksi ON OLEMASSA ihmisiä/lakeja joita sinun on kyseenalaistamatta toteltava.

Toivottavasti nämä kiellottomat ja säännöttömät lapset ei koskaan esim. aja ajokorttia...

Kuinka kummassa 2-3v ymmärtäisi kaiken?



Joku rautatie esim.... Jos joku pienoismalli harrastaja on sen vaivalla ja rahalla kasannut niin ei kai 2v lapsella ole lupaa siihen koskea! Lapselle voi selittää että se ei ole lelu ja sillä ei voi leikkiä ja ottaa lapsen tilnteesta pois. Kaikkea ei voi elämässä tehdä. Eikä pitäisikään...

Rautatien omistaja kieltää koskemasta siihen. Siihen ei saa koskea kukaan. ei aikuisetkaan.

Tällaisiä juttujahan on elämässä aika paljon, eikös lapsen pidä niitä oppia jossain vaiheessa. Toisten omaisuuden kunnioittamista?

Esim. kaupassa tavaroille ei saa tehdä ihan mitä vaan koska ne on kaupan omaisuutta. Älkääkä nyt vaan sanoko ettei kaksivuotiasta voi sitten viedä kauppaan...

Käsittääkseni aikuisen pitäisi miettiä, miksi lapsi ei saisi koskea rautatiehen. Jos ei ole mitään hengenhätäistä syytä kieltää koskeminen, lasta ei saisi kieltää, vaan ehkäpä ohjata lapsi yhdessä tutustumaan rautatiehen.

Korjatkoon joku, jos olen väärässä tässä :)

Käsittääkseni aikuisen pitäisi miettiä, miksi lapsi ei saisi koskea rautatiehen. Jos ei ole mitään hengenhätäistä syytä kieltää koskeminen, lasta ei saisi kieltää, vaan ehkäpä ohjata lapsi yhdessä tutustumaan rautatiehen.

Korjatkoon joku, jos olen väärässä tässä :)

Perusteluksiko ei riitä että toiselle tulee paha mieli...? Tai se että toista ihmistä satuttaa joku teko joko fyysisesti tai henkisesti? JA kuinka pieni lapsi niistä edes kaikkea heti ymmärtäisi?

Rautatie oli sähkökäyttöinen, periaatteessa olisi vaara saada sähkö-isku jos kaksivuotias sillä alkaisi leikkiä, mutta pointti oli se, että siihen ei saa koskea koska omistaja kieltää sen.