Onko tää normaalia 11 v käytöstä?

Mikä se huono käytös tai hölmö teko on ollut josta seurasi puhelimen menetys?

Älä vastaa ja mene mukaan. Tyttö tietää kyllä mikä on homman nimi, mutta yrittää väsytystaistelua ja varmasti siinä kohta onnistuukin. Jos rangaistus on känny pois neljäksi tunniksi, niin se on pois neljä tuntia ja mahdollisesti kauemminkin jos ränkytys jatkuu. Eli sanoisin, että rangaistus alkaa vasta siitä kun suu pysyy kiinni. Olet mitä ilmeisemmin antanut muutamankin kerran periksi tuollaiselle jankuttamiselle ja nyt sinua koetellaan ansiosi mukaan. Olkoon tämä siis opetus myös sinulle. :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä se huono käytös tai hölmö teko on ollut josta seurasi puhelimen menetys?

Ihan mikä vain. Ei ollenkaan liian paha rangaistus jos sitä meinaat. Oletko itse teini?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se huono käytös tai hölmö teko on ollut josta seurasi puhelimen menetys?

Ihan mikä vain. Ei ollenkaan liian paha rangaistus jos sitä meinaat. Oletko itse teini?

Meinaan vaan, että tiedän äitejä jotka nappaa puhelimen kourasta lapsilta ihan mistä

vaan syystä, kun se nyt vaan on niin HELPPO tapa rankaista, ja lapsi ei välttämättä saa kunnon selitystä mitä hän on tehnyt väärin.

Seuraus on tullut yleensä sisaruksen ärsyttämisestä joka voi olla myös sitä että joko esim vaivihkaa potkii tai sitten on ihan suoraan tukasta tarttunut. Tuotakin olen miettinyt että tuon ikäsen pitäs jo hillitä itsensä! Sisaruksia ei mielstäni suosita vaikka kieltämättä ovat paljon helpompia kasvatettavia... Kodin ulkopuolella tää lapsi on kiltti.

Eli ei ole kyllä kovin pienestä kännykä lähtenyt. Se on varmaan totta että liikaa olen vastaillut ja antanut jankuttaa. jOten tässä opin itsekin niin kui joku sanoi.

Oletko yleensä antanut periksi, kun tyttö jankuttaa jostakin asiasta? Jos olet toiminut niin ihan minkä tahansa asian kohdalla, silloin olettaa että se toimii tähänkin. Kestää aikansa ennenkuin menee perille.

Mulla on samanlainen, 10-v. Sekoaa ihan täysin kun kännykän joutuu ottamaan pois, vaikka olisin antanut varoituksen, että kännykkä lähtee jos käytös ei muutu. Juuttuu kaikkiin pettymyksiin apinan raivolla, huutaa ja itkee tekoitkua kuin 2-vuotias. Mutta pitää muistaa aina perustella rangaistus, mitä teki väärin-> puhelin lähti. Lisäksi ei kannata uhata koskaan rangaistuksella, jota ei voi toteuttaa. Niiltä menee teho nopeasti eikä lapsi usko enään mitään.

Lisäksi kannattaa lisätä positiivista huomiota ja kehuja hyvän sään aikana.

Niin ja jos jankuttaa jostain asiasta, niin ei missään nimessä saa antaa periksi. Muutoin mikään kielto ei toimi enään jatkossa. Huudon aikana täysin huomiotta jättäminen on hyvä ratkaisu, ollut meillä ainakin.

Miten on mahdollista kasvattaa lapsi ihan ilman näitä rangaistuksia? 

Ei nimittäin olla koskaan käytetty tällaisia ja ovat "menstyviä" aikuisia. Menestys lainausmerkeissä siksi, että en tarkoita nyt lääkistä ym. , vaan onnellista tasapainoista elämää. 

Lapselle kertarysäyksellä tiedoksi, että on toimittu väärin. Keskustelua ja syiden hakemista käyttäytymiseen. Ei rangaistuksia ollenkaan. Niiden aika on sitten rikoisoikeudellisessa käytännössä 15-vuotiaana. 

Eipä ole tarvinnut kokea. 

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista kasvattaa lapsi ihan ilman näitä rangaistuksia? 

Ei nimittäin olla koskaan käytetty tällaisia ja ovat "menstyviä" aikuisia. Menestys lainausmerkeissä siksi, että en tarkoita nyt lääkistä ym. , vaan onnellista tasapainoista elämää. 

Lapselle kertarysäyksellä tiedoksi, että on toimittu väärin. Keskustelua ja syiden hakemista käyttäytymiseen. Ei rangaistuksia ollenkaan. Niiden aika on sitten rikoisoikeudellisessa käytännössä 15-vuotiaana. 

Eipä ole tarvinnut kokea. 

on myös persoonakysymys. Esimerkiksi älykäs lapsi jolla on jo manipulointitaitoja kehittynyt, käyttää tuollaiset keskustelut niin että syntyy tunne että lapsi on tasavertainen aikuisen kanssa -> voi pahimmassa tapauksessa vain vahvistaa lapsen vahingollista käytöstä (ts. lapsi oikeuttaa sen miksi potkii nuorempaa sisarusta jne).

Noh, kahdelle ekalle olisi varmaan täysin rangaistuksetonkin kasvatus onnistunut. Mutta tälle nuorimmalle ei. Ja jos on toisen tukassa vielä 11 veenä niin todella pelkään mitä tapahtuu 15 veenä. Siksi yritän nyt kaikkeni, oli rangaistus tai palkinto.

Niin, tämä lapsi on nuorimmainen eli potkii isompaa joka taas on niin kiltti ettei oikein puolustaudu.

Oi voi, minä tappelin veljieni kanssa vielä joskus yläasteella ja veljet tappelivat vielä silloin, kun olin itse lukiossa. Meidän tappelut eivät olleet mitään pientä nahistelua, vaan ihan kunnolla lyötiin ja potkittiin ja hakattiin toisen päätä seinään. Tappelu loppui siihen, kun toinen itki ja toinen heilutti käsiään kuin kapellimestari. Armoa ei annettu eikä pyydetty, vaikka kyllähän siinä joskus kävi sääli tappiolla olevaa vastustajaa. Itse lopetin tuon tappelun siinä vaiheessa, kun pikkuveljestä alkoi olla kunnon vastusta. (Meillä on vain vuoden ikäero.) Älysin lopettaa siis kun olin vielä voitolla. Mutta veljet jatkoivat vielä monta vuotta eteenpäin.

Oma lapsi on ollut yllättävänkin helppo ja ainoa lapsi kun on, niin ei ole sitä tappelukaveriakaan ollut. Ja väittäisin, ettei ole mistään jäänyt paitsi kun ei niitä sisaruksia ole. Sisarukset on pahimmillaan vittumaisia tyyppejä joista ei ole mitään iloa lapsuudessa saati aikuisiällä. Etukäteen ei voi tietää pääseekö todistamaan sisarusten hellyttävää rakkautta vai jatkuvaa tappelua. Meillä se oli sitä tappelua ja keskinäistä halveksuntaa, en ole sellaista omalle lapselleni halunnut.

Vaikuttaa fiksulta lapselta. Minun nyt jo aikuinen poikani oli ihan samanlainen lapsena. Koulunumerot pelkkiä kiitettäviä ja käyttäytyikin siellä opettajan mukaan kuin ihmisen mieli, mutta kotona aivan mahdoton. Aina kun antoi jonkun rangaistuksen jostain, niin haukkui minut ja isänsä pystyyn ja väitti, että kiusaamme ja kidutamme häntä siitä syystä, ettemme rakasta. Kertoi meidän olevan sadistisia lapsenkiduttajia aina kun esimerkiksi kiellettiin pelaamasta tietokoneella. Kerran oli kotiarestissakin, johon suhtautui niin, että kiipesi ikkunasta ulos talvipakkasella vähissä vaatteissa, koputteli ikkunaan ja meni sitten lumihankeen makaamaan.

Meidän lapsilla oli hyvät välit pienenä mutta nyt murkkuina tappelevat. Tai varsinkin tuo pienin tappelee... Olen yrittänyt häneltä kysyä, tapahtuuko vanhempien selän takana jotain että isommat ärsyttävät. Ja ärsyttäväthän he, mutta eivät mielestäni niin että tukasta tarraaminen sillä selittyisi.      ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa fiksulta lapselta. Minun nyt jo aikuinen poikani oli ihan samanlainen lapsena. Koulunumerot pelkkiä kiitettäviä ja käyttäytyikin siellä opettajan mukaan kuin ihmisen mieli, mutta kotona aivan mahdoton. Aina kun antoi jonkun rangaistuksen jostain, niin haukkui minut ja isänsä pystyyn ja väitti, että kiusaamme ja kidutamme häntä siitä syystä, ettemme rakasta. Kertoi meidän olevan sadistisia lapsenkiduttajia aina kun esimerkiksi kiellettiin pelaamasta tietokoneella. Kerran oli kotiarestissakin, johon suhtautui niin, että kiipesi ikkunasta ulos talvipakkasella vähissä vaatteissa, koputteli ikkunaan ja meni sitten lumihankeen makaamaan.

Mutta ilmeisesti normaali aikuinen nyt? Kiitos, nyt jo naurattaa. Äsken vähän itketti lapsen asiat. Kiitos muillekin asiallisesta keskustelusta. En ollut yhtään varma, saanko täältä asiallisia kommentteja.

Minulle tulee mieleen, että tytöällä voi olla puutteita empatiakyvyssä ja sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa. Toisin sanoen lievästi psykopaattisia piirteitä. Onko hänellä aiemmin havaittu jotain kehityshäiriöitä, adhd, kehitysviive lapsena, oppimisvaikeuksia?

Ei ole havaittu. Koulu yms. sujunut hyvin ja kavereita on. Itse olen kyllä vaikka mitä adhta epäillyt... Itseensä kohdistuvia "vääryyksiä" (jotka siis ei ole välttämättä vääryyksiä) niitä liiottelee ja ottaa ne tosi raskaasti. Jos joku ope huomauttaa että nostappa takkisi lattialta, miksi se on keskellä käytävää, niin saattaaa murehtia ja märehtii sitä monta päivää.

Kuulostaa siltä, että vaikka tyttösi on fiksu, hänellä on tunne-elämän ja itsesäätelyn alueella pulmia. Mitä jos käyttäisit häntä alueenne Perheneuvolassa? 

Onko teillä muuten suvussa epävakaata persoonallisuushäiriötä, bipolaarisuutta, skitsofreniaa, tai päihteiden käyttöä?