Sopeutuuko vajaa 3-vuotias viikko-viikkosysteemiin?
Meillä on kaikkiaan kolma lasta 14v, 8v ja 2v 9kk. Isommille tuo vuoroviikkosysteemi olis varmasti ok, mutta pienimmän kohdalla en ole ollenkaan niin varma. Pienin on vauvasta asti reagoinut voimakkaasti muutoksiin, jos ollaan oltu vaikka sukulaisen luona, niin siellä ei ole osannut nukkua vaan on vähän väliä herännyt öisin ym. Kotona on kaikki ollut hyvin, mutta selkeästi oireilee, jos päivärytmissä on suurempia muutoksia.
Mietin myös aiheutuuko pienimmälle jotain hallaa, jos olis vuoroviikoin minulla ja isällään? Tuntuu niin pieneltä ja huomioiden hänen kykynsä sietää muutoksia niin en usko, että olisi vielä tässä kohtaa kauhean hyväksi. Sitten ois tilanne eri, kun on muutaman vuoden vanhempi.
Mies haluaisi mieluiten juurikin tän viikko-viikko systeemin eikä ole oikeen halukas ymmärtämään, ettei se ole välttämättä pienimmälle se paras vaihtoehto.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vain sano, että tää on taas sellanen järjestely, jossa lapset joutuvat matkustamaan
Ei ole, ihan samassa kaupungissa asutaan, noin 10km välimatkaa
ap
Liikaa välimatkaa tuon ikäisille lapsille
Kommentoin nyt vielä tähän. Lyhyempi välimatka ei ole mahdollista, ellei sitten myydä sitä taloa, joka on tähän asti ollut lasten koti. Kyseinen talo on ns. metsän keskellä eikä muuta asutusta lähettyvillä. Minun taloni on niin lähellä kun mahdollista.
ap
Ruotsissa on kokemusta ja siellä tätä pidetään luonnollisena. Sen viikon aikana 1 ilta äidillä/ isällä.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa on kokemusta ja siellä tätä pidetään luonnollisena. Sen viikon aikana 1 ilta äidillä/ isällä.
Mitä sä selität?
Ei ole ihmisarvoista elämää muuttaa joka viikko. Itse pilasitte suhteenne ja maksumies on 2-vuotias :-(
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihmisarvoista elämää muuttaa joka viikko. Itse pilasitte suhteenne ja maksumies on 2-vuotias :-(
Jos vaikka opettelet ymmärtämään lukemasi ennen kommentointia. Alkuperäisen mieshän haluaa viikko-viikko asumista, alkuperäinen on eri mieltä.
Lisäks emme tiedä eron syitä, joten turha kirjottaa tuomitsevaan sävyyn.
Sopeutuu kyllä, mutta se onkin sitten ihan eri asia onko se hyväksi noin pienelle, kun ei se ole isommillekaan hyväksi.
Mies mahdollisesti ajattelee, että noin pienen lapsen lähivanhempana pari viikkoa putkeen on varsin rankkaa. Ja onhan se ilman apuja.
Voisitteko miettiä keinoja, joilla miehen arkea voisi helpottaa sotkematta lapsen arjen pysyvyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Mies mahdollisesti ajattelee, että noin pienen lapsen lähivanhempana pari viikkoa putkeen on varsin rankkaa. Ja onhan se ilman apuja.
Voisitteko miettiä keinoja, joilla miehen arkea voisi helpottaa sotkematta lapsen arjen pysyvyyttä?
Mistähän keksit tuon pari viikkoa? Ei kaikki tapaa etävanhempaansa parin viikon välein, vaikka se yleisintä taitaa ollakin.
Meillä minä olen etä-äiti. Vuosi sitten erotessamme lapset olivat 2,5v, 6v ja 8v. Lapset ovat minulla joka toinen viikonloppu 2yötä ja joka toinen yhden yön. Lisäksi joka viikko näen lapsia kerran jonain arki-iltana.
Viikko Viikko ei ole ongelma meillä on menty 10 v tällä tavalla ja lapset oli silloin 3v ja 5v kun erottiin
molemmat tykkää tästä järjestelystä.
Mitään ongelmaa ei ole ollut eikä kyllä ole havaittvaissa, lapset käy koko ajan samaa koulua.
Etäisyyttä nykyään n 20 km ero hetkellä oli noin 2 km.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies mahdollisesti ajattelee, että noin pienen lapsen lähivanhempana pari viikkoa putkeen on varsin rankkaa. Ja onhan se ilman apuja.
Voisitteko miettiä keinoja, joilla miehen arkea voisi helpottaa sotkematta lapsen arjen pysyvyyttä?
Mistähän keksit tuon pari viikkoa? Ei kaikki tapaa etävanhempaansa parin viikon välein, vaikka se yleisintä taitaa ollakin.
Meillä minä olen etä-äiti. Vuosi sitten erotessamme lapset olivat 2,5v, 6v ja 8v. Lapset ovat minulla joka toinen viikonloppu 2yötä ja joka toinen yhden yön. Lisäksi joka viikko näen lapsia kerran jonain arki-iltana.
Miksi noin vähän heitä tapaat?
Tutkitusti nimenomaan viikko-viikkosysteemi on lapsille paras, toki ero on aina kriisi joka tapauksessa. Mutta tärkeintä on, että molempiin vanhempiin suhde säilyy yhtä tiiviinä. Talo on vain materiaa, suhde vanhempiin ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies mahdollisesti ajattelee, että noin pienen lapsen lähivanhempana pari viikkoa putkeen on varsin rankkaa. Ja onhan se ilman apuja.
Voisitteko miettiä keinoja, joilla miehen arkea voisi helpottaa sotkematta lapsen arjen pysyvyyttä?
Mistähän keksit tuon pari viikkoa? Ei kaikki tapaa etävanhempaansa parin viikon välein, vaikka se yleisintä taitaa ollakin.
Meillä minä olen etä-äiti. Vuosi sitten erotessamme lapset olivat 2,5v, 6v ja 8v. Lapset ovat minulla joka toinen viikonloppu 2yötä ja joka toinen yhden yön. Lisäksi joka viikko näen lapsia kerran jonain arki-iltana.
Miksi noin vähän heitä tapaat?
En ole hän, jota lainasit, mutta pääsääntöisesti isät tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu, mikset kauhistele sen vähyyttä?
Kyseisen tekstin kirjottajahan tapaa lapsiaan paljon enemmän kun viikonloppu parin viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti nimenomaan viikko-viikkosysteemi on lapsille paras, toki ero on aina kriisi joka tapauksessa. Mutta tärkeintä on, että molempiin vanhempiin suhde säilyy yhtä tiiviinä. Talo on vain materiaa, suhde vanhempiin ratkaisee.
Ei ole nykytutkimusten mukaan.
Vuoroviikkojärjetelyssä ei tarvitse maksaa elatusmaksuja. Siksi se mies sen haluaa. Ap on jäämässä kuitenkin vanhaan kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi oli alle 4v. kun erottiin ja viikko-viikko systeemi on pelannut alusta asti hyvin. Asutaan lähekkäin (huippu juttu koulujen ja kaveripiiri takia) ja harrastustenkin takia näkee monta kertaa viikossa. Helpotusta toi varmaan se, että itsellä työ jo ennestään sellaista, että joka toinen vko oli iltavuoroa, jolloin ei juurikaan lapsia nähnyt, koska olivat päiväkodissa.
Molempien lasten suusta on monesti ja ihan spontaanisti tullut palautetta, että nyt on kivampi olla, kun äiti ja isä ei tappele koko ajan. Se vuoroviikko elämä ei kaikille sovi, arvostelijoita löytyy joka nurkan takaa, mutta jos molemmat vanhemmat pistää lapset edelle, pystyy kommunikoimaan ja näkemään ilman tappeluita, niin se onnistuu.
Ensin tappelette koko ajan, mutta sitten kuitenkin laitatte lapset edelle, kommunikoitte ja näette ilman tappeluita? Lapsen etu tosiaan, jees.
Ei kannata tehdä kolmea lasta ja sitten keksiä erota kun nuorimmainen on vajaa kolme.
Miksi pitää olla viikko-viikko? Kun omat vanhempani erosivat, niin lapset saivat tulla ja mennä molemmille miten halusivat.
Minua aina kummastuttaa, kun täällä mietitään, miten pienet lapset suhtautuvat asiaan. Tosiasiassa pienet lapset oppivat ja tottuvat nopeasti. Koska heillä ei paljoa muistikuvia vanhasta, niin pitävät asiaa normaalina.
Erosta kärsii enemmän murkkuikäiset ja he (varsinkin jos eivät ymmärrä eron syitä) lamautuvat pitkäksi aikaa ja voivat taistella muutosta vastaan.
Mutta tuttavapiirissä on pari viikko-viikko perhettä, jossa lapset ovat olleet tuolla tyylillä pienestä asti ja hyvin sujuu. Kummassakin tapauksessa vanhemmat ovat yhteistyökykyisiä ja pystyvät hoitamaan asioita yhdessä, vaikka osalla on uusi kumppani. Lapset siirtyvät kotoa toiseen päiväkodin kautta ja ehkä tuo aamu on lapsesta haikea. Mutta hetken päästä elämä voittaa ja toisessa kodissa on kivaa.
Viikko-viikko on ilman muuta hyvä valinta jos halutaan antaa molemmille vanhemmille mahdollisuus kasvaa vanhempana, siinä kasvaa sekä enempi lasten kanssa aikaa viettänyt kuin myös se vanhempi joka suhteen aikana on ollut enempi sivussa. Molemmat eri tavalla.
Kolmivuotias on lapsista se joka sopeutuu tähän järjestelyyn pienen ihmettelyvaiheen jälkeen parhaiten, sen jälkeen ei ole tuttua ja vierasta kotia vaan kaksi tuttua ja omaa kotia.
Uskon että lapsille muodostuu paras suhde vanhempiinsa kun saa viettää molempien kanssa yhtä paljon aikaa eikä toinen ole sivussa.
En ikinä laittais noin pientä vuoroviikoin asumaan. Lapset isänsä kanssa asumaan ja tapaat heitä sitten miten sovittekin.