Olen parisuhteessa ex-narkkarin ja tapon yrityksestä tuomitun miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se itsellesi jotain erikoista/jännittävää, koska haluat tuoda sen julki?

Oho, kysymys näytää hyökkäävältä noin esitettynä. Tarkoitin kysyä ihan äidillisen lempeästi. 

Ei se minun mielestä mitenkään hyökkäävä ollu? Normaali kysymys. Ja vaikka ois hyökkäävä, en ottais siitä ihteeni, koska tää nettimaailmakin on täynnä kaiken maailman idiootteja ja varsinkin nimettömänä, naamattomana, on helppo huudella kaikkea paskaa. :) lempeyttä me äidit tarvitaankin, se on erittäin tärkeää ! <3 :)

Vierailija kirjoitti:

Tästä paistaa provo Lappiin asti, vaikka Porvoossa tapahtuu. Niiiiiiiiin huonoja nämä jännämiestenvastustajamiesten kyhäelmät.

Mutta oli tämä silti taidokkaampi kuin stringijuoksutrikoomiehen kyhäelmät.

Ei oo tämä kyllä mikään provo. :)

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi vasta suunnittelitte lapsia? Taidat olla pelkkä rölli, tai sitten osa tarinasta on totta ja olet tuo 32 v. rikollisnarkkimies.

Kuule, ei olla suuniteltu tällä palstalla yhtikäs mittään ja jos myö tulevaisuudessa vielä lisää lapsia hankitaan, niin ei tulla kysymään mitään niihin liittyvää täältä! :'D haha.

Vierailija kirjoitti:

Tästä paistaa provo Lappiin asti, vaikka Porvoossa tapahtuu. Niiiiiiiiin huonoja nämä jännämiestenvastustajamiesten kyhäelmät.

Mutta oli tämä silti taidokkaampi kuin stringijuoksutrikoomiehen kyhäelmät.

Tää on kyllä ikäerohullun provo. Nuori nainen ja vanhempi mies plus lisänä miehen rikollinen menneisyys. Tarkoituksena on saada mammat paheksumaan. Näitähän tämä tänne rustaa harva se päivä. Välillä esiintyy miehenä, välillä naisena. Palstan vakioprovoilija.

Taas jännämies vei naisen. Kunnon mies jäi ilman.

Ei mitään uutta auringon alla.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin ällöttää tommoset.

Inhottaa ajatella teidän tuhnua elämää ja vähän säälittää lapset, jotka joutuvat kasvamaan kanssanne.

Säälittää tavallaan myös sinä, koska ilmeisesti olet jo 18-vuotiaana tai jopa alaikäisenä joutunut kolmikymppisen luuserin pauloihin ja pilannut siinä oman nuoruutesi.

Paljosta vetoa, että pojastanne tulee joku koulussa muita häiriköivä oppimishäiriöinen kersa ja myöhemmin pikkurikollinen luuseri?

No huhuh, entä jos mies olisikin aikanaan hepoa vetänyt kuuluisa rocktähti? Niitäkin kun on ihan tohtoritasolla:)) ja vankilassa istuneita legureita ja juristeja.Tosin he ovat pääsääntöisesti "paremmista" oloista lähtöisin.Harvoin kuulen kenenkään arvostelevan niitä, joilla olisi ollut hyvät eväät, mutta ne on sössitty jossain vaiheessa.

Kuinka tahansa, myös ihan todella ala-arvoisista oloista lähtöinen, persoonallisuushäiriöinen voi opiskella jopa korkeakolutasolla ja kasvattaa lapsestaan yhteiskuntakelpoisen.Riittää vaan että päättää tehdä niin ja että lapsi on fiksumpi kuin vanhempansa.Mutta parisuhdehelvettiä en kyllä itseni kaltaiselle suosittele ja

Ap:lle toivotan kaikkea hyvää läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä paistaa provo Lappiin asti, vaikka Porvoossa tapahtuu. Niiiiiiiiin huonoja nämä jännämiestenvastustajamiesten kyhäelmät.

Mutta oli tämä silti taidokkaampi kuin stringijuoksutrikoomiehen kyhäelmät.

Ei oo tämä kyllä mikään provo. :)

Sorry, mut sun provot näkyy jo kauas. Oot niitä tehtaillut jo niin kauan, että ne tunnistaa vaikka silmät kiinni. Kannattaisko jo keksiä uusia juttuja? Nää ikäeroprvot on jo niin nähty :) Kuten huomaat, niin ne ei enää edes innosta mammoja.

Vierailija kirjoitti:

Kauanko miehesi on ollut kuivilla? Vai onko vielä korvaushoidossa? Mitä aineita käytti? Kenet yritti tappaa ja miksi? Oliko läheinenkin ihminen? Nainen vai mies? Kauanko istui linnassa? Onko pahoinpidellyt sinua?

Koetko olevasi ikäistäsi kypsempi ja nuoruuteen kuuluvan juhlimisvaiheen menneen jo ohi kohdallasi? Saatko tyydytystä siitä, että toimit miehen henkilökohtaisena avustajana ja terapeuttina? Hylkäsikö isäsi äitisi ja sinut, kun olit pieni? Oletko hakenut teini-ikäisestä lähtien huomiota vanhemmilta miehiltä?

Koitko, että oma lapsi antaisi sinulle rakkautta ja turvaa? Koetko, että pystyt tarjoamaan lapsellesi paremman elämän kuin olet itse saanut?

Mun mies on ollut kuivilla nyt 5v ajan. Korvaushoito hänellä päättyi juuri tänä vuonna. Pääasiassa käytti piriä ja subua iv:nä, vierotusoireisiin veti sitten eri lääkkeitä. Minulle se ihminen kenet hän yritti tappaa on täysin tuntematon, eikä vissiin ollu mikään miehenkään hyvä ystävä, velkojen perintä kyseessä. :) Mies sukupuolelta. 4v. Ei ole pahoinpidellyt mua, enkä usko että tuleekaan koskaan pahoinpitelemään, koska me rakastetaan toisiamme. Koen olevani ihan normaali järkevä ikäiseni ja mun mielestä juhliminen ei kuulu pelkästään nuoruuteen, että kyllä me vielä aikuisenakin käydään välillä miehen kanssa terassilla ja ystävien kanssa. :) Mä en oo kyllä sit mikään miehen henk.koht avustaja tai terapeutti, koska hän ei oo onneks mitenkään niin huonossa varsinkaan nyt että tarviis ees mitään henkilökohtaista avustajaa ja sitten sekin kun mies pääsi korvaushoidon piiriin niin hän sai ihan sitä kautta terapeuttista apua myös, ei mulla ois ees valtuuksia toimia virallisesti terapeuttina ! :D mä oon vaan oma rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se itsellesi jotain erikoista/jännittävää, koska haluat tuoda sen julki?

Haluan tuoda tämän julki koska haluan näyttää että teoistaan ja menneisyydestään huolimatta aviomieheni ei ole paha ihminen !

No millä lailla se miehesi on hyvä ihminen? Milloin on vapautunut vankilasta? Onko koskaan ollut mitään läheltä piti-tilannetta? käyttääkö mitään päihteitä? Onko kuinka kauan ollut kuivilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä paistaa provo Lappiin asti, vaikka Porvoossa tapahtuu. Niiiiiiiiin huonoja nämä jännämiestenvastustajamiesten kyhäelmät.

Mutta oli tämä silti taidokkaampi kuin stringijuoksutrikoomiehen kyhäelmät.

Ei oo tämä kyllä mikään provo. :)

Sorry, mut sun provot näkyy jo kauas. Oot niitä tehtaillut jo niin kauan, että ne tunnistaa vaikka silmät kiinni. Kannattaisko jo keksiä uusia juttuja? Nää ikäeroprvot on jo niin nähty :) Kuten huomaat, niin ne ei enää edes innosta mammoja.

Juu, tää sama on muuallakin netissä selitellyt juttujaan useamman vuoden ajan.

Ainakin jossain vaiheessa liikkui Rovaniemellä nistipiireissä ja taisi olla alunperin jostain Oulun seudulta tai Savosta päin.

Hillitön uhma oli päällä ja porukat perseestä, huomattavasti vanhemmat spugemiehet kiehtoivat.

Sitä en tiedä, onko aloittaja oikeasti liikkunut tai liikkuuko rupusakin kanssa, mutta ainakin fantasiat siihen suuntaan ovat kovat.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3415315/ketju/miksi_haluat_tuomita_ja_sa…

http://www.vauva.fi/keskustelu/3414108/ketju/18v_nainen_ja_30v_mies_par…

http://www.vauva.fi/keskustelu/2434238/30v_mies_ja_20v_nainen

http://www.vauva.fi/keskustelu/4443302/ketju/nainen_kerrohan_mika_siina…

http://www.vauva.fi/keskustelu/2562576/millaisia_ovat_tuntemasi_30v_mie…

http://www.vauva.fi/keskustelu/2604752/tasavertaisia_30v_mies_ja_20v_na…

http://www.vauva.fi/keskustelu/4562515/ketju/mita_mielta_ihmiset_oikeas…

http://www.vauva.fi/keskustelu/2470936/en_ymmarra_ihmisia_jotka_ovat_en…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko miehesi on ollut kuivilla? Vai onko vielä korvaushoidossa? Mitä aineita käytti? Kenet yritti tappaa ja miksi? Oliko läheinenkin ihminen? Nainen vai mies? Kauanko istui linnassa? Onko pahoinpidellyt sinua?

Koetko olevasi ikäistäsi kypsempi ja nuoruuteen kuuluvan juhlimisvaiheen menneen jo ohi kohdallasi? Saatko tyydytystä siitä, että toimit miehen henkilökohtaisena avustajana ja terapeuttina? Hylkäsikö isäsi äitisi ja sinut, kun olit pieni? Oletko hakenut teini-ikäisestä lähtien huomiota vanhemmilta miehiltä?

Koitko, että oma lapsi antaisi sinulle rakkautta ja turvaa? Koetko, että pystyt tarjoamaan lapsellesi paremman elämän kuin olet itse saanut?

Mun mies on ollut kuivilla nyt 5v ajan. Korvaushoito hänellä päättyi juuri tänä vuonna. Pääasiassa käytti piriä ja subua iv:nä, vierotusoireisiin veti sitten eri lääkkeitä. Minulle se ihminen kenet hän yritti tappaa on täysin tuntematon, eikä vissiin ollu mikään miehenkään hyvä ystävä, velkojen perintä kyseessä. :) Mies sukupuolelta. 4v. Ei ole pahoinpidellyt mua, enkä usko että tuleekaan koskaan pahoinpitelemään, koska me rakastetaan toisiamme. Koen olevani ihan normaali järkevä ikäiseni ja mun mielestä juhliminen ei kuulu pelkästään nuoruuteen, että kyllä me vielä aikuisenakin käydään välillä miehen kanssa terassilla ja ystävien kanssa. :) Mä en oo kyllä sit mikään miehen henk.koht avustaja tai terapeutti, koska hän ei oo onneks mitenkään niin huonossa varsinkaan nyt että tarviis ees mitään henkilökohtaista avustajaa ja sitten sekin kun mies pääsi korvaushoidon piiriin niin hän sai ihan sitä kautta terapeuttista apua myös, ei mulla ois ees valtuuksia toimia virallisesti terapeuttina ! :D mä oon vaan oma rakas.

Et vastannut kaikkiin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko miehesi on ollut kuivilla? Vai onko vielä korvaushoidossa? Mitä aineita käytti? Kenet yritti tappaa ja miksi? Oliko läheinenkin ihminen? Nainen vai mies? Kauanko istui linnassa? Onko pahoinpidellyt sinua?

Koetko olevasi ikäistäsi kypsempi ja nuoruuteen kuuluvan juhlimisvaiheen menneen jo ohi kohdallasi? Saatko tyydytystä siitä, että toimit miehen henkilökohtaisena avustajana ja terapeuttina? Hylkäsikö isäsi äitisi ja sinut, kun olit pieni? Oletko hakenut teini-ikäisestä lähtien huomiota vanhemmilta miehiltä?

Koitko, että oma lapsi antaisi sinulle rakkautta ja turvaa? Koetko, että pystyt tarjoamaan lapsellesi paremman elämän kuin olet itse saanut?

Mun mies on ollut kuivilla nyt 5v ajan. Korvaushoito hänellä päättyi juuri tänä vuonna. Pääasiassa käytti piriä ja subua iv:nä, vierotusoireisiin veti sitten eri lääkkeitä. Minulle se ihminen kenet hän yritti tappaa on täysin tuntematon, eikä vissiin ollu mikään miehenkään hyvä ystävä, velkojen perintä kyseessä. :) Mies sukupuolelta. 4v. Ei ole pahoinpidellyt mua, enkä usko että tuleekaan koskaan pahoinpitelemään, koska me rakastetaan toisiamme. Koen olevani ihan normaali järkevä ikäiseni ja mun mielestä juhliminen ei kuulu pelkästään nuoruuteen, että kyllä me vielä aikuisenakin käydään välillä miehen kanssa terassilla ja ystävien kanssa. :) Mä en oo kyllä sit mikään miehen henk.koht avustaja tai terapeutti, koska hän ei oo onneks mitenkään niin huonossa varsinkaan nyt että tarviis ees mitään henkilökohtaista avustajaa ja sitten sekin kun mies pääsi korvaushoidon piiriin niin hän sai ihan sitä kautta terapeuttista apua myös, ei mulla ois ees valtuuksia toimia virallisesti terapeuttina ! :D mä oon vaan oma rakas.

Äitini on hylännyt mut kun olin pieni, isän kanssa oon nykyisin erittäin hyvissä väleissä. :) Olen ollut teini-ikäisestä lähtien myös kiinostunut vanhemmista pojista ja miehistä, enkä näe siinä mitään väärää, jokaisella on omat kiinostuksen kohteet ja mun mielestä ulkonäkö, persoonallisuus vaikuttaa enemmän siihen kehen rakastuu kuin ikä. :) on mulla myös oman ikäisiä poikaystäviä ollut ja tuo että sanot jotenkin että haen huomiota, on minusta aika törkeesti ilmaistu, koska ei ole mitään varsinaista huomion hakua jos on vaan kiinostunut toisesta ihmisestä.. ! Ei rakastaminen oo mitään huomionhakuisuutta sen kummemmin tai ihastuminen. ;o Koen että lapseni antaa mulle paljon hyviä asioita, on joka päivä kiva nähdä ja kuulla hänen vekkulinsa hymynsä ja naurunsa, leikkiä hänen kanssaan ja touhuta kaikenlaista! Nähdä hänen oppivan uusia asioita. Lapsi antaa mulle kyllä rakkautta, koska rakastan olla äiti, rakastan helliä, hoivata ja suojella. Mutta turvallisuutta mun lapsen ei kuulu mulle antaa vaan päinvastoin, miun tehtäväni on suojella äitinä häntä ja antaa turvaa<3. Ehdottomasti pystyn tarjoamaan mun lapselle paremman elämän mitä oon ite saanu ja oon tarjonnu jo tähänkin asti ja mun ja lapsen isän etu meidän vanhemmuudessa on se et kun ite ei olla saatu sellasta omaa perhettä lapsuudessa mitä ollaan toivottu ja haluttu ja se on aiheuttanu meille tuskaa niin tiietään todellakin mitä ei haluta siirtää omille muksuille eteenpäin...! Jne. Virheet kasvattaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko miehesi on ollut kuivilla? Vai onko vielä korvaushoidossa? Mitä aineita käytti? Kenet yritti tappaa ja miksi? Oliko läheinenkin ihminen? Nainen vai mies? Kauanko istui linnassa? Onko pahoinpidellyt sinua?

Koetko olevasi ikäistäsi kypsempi ja nuoruuteen kuuluvan juhlimisvaiheen menneen jo ohi kohdallasi? Saatko tyydytystä siitä, että toimit miehen henkilökohtaisena avustajana ja terapeuttina? Hylkäsikö isäsi äitisi ja sinut, kun olit pieni? Oletko hakenut teini-ikäisestä lähtien huomiota vanhemmilta miehiltä?

Koitko, että oma lapsi antaisi sinulle rakkautta ja turvaa? Koetko, että pystyt tarjoamaan lapsellesi paremman elämän kuin olet itse saanut?

Mun mies on ollut kuivilla nyt 5v ajan. Korvaushoito hänellä päättyi juuri tänä vuonna. Pääasiassa käytti piriä ja subua iv:nä, vierotusoireisiin veti sitten eri lääkkeitä. Minulle se ihminen kenet hän yritti tappaa on täysin tuntematon, eikä vissiin ollu mikään miehenkään hyvä ystävä, velkojen perintä kyseessä. :) Mies sukupuolelta. 4v. Ei ole pahoinpidellyt mua, enkä usko että tuleekaan koskaan pahoinpitelemään, koska me rakastetaan toisiamme. Koen olevani ihan normaali järkevä ikäiseni ja mun mielestä juhliminen ei kuulu pelkästään nuoruuteen, että kyllä me vielä aikuisenakin käydään välillä miehen kanssa terassilla ja ystävien kanssa. :) Mä en oo kyllä sit mikään miehen henk.koht avustaja tai terapeutti, koska hän ei oo onneks mitenkään niin huonossa varsinkaan nyt että tarviis ees mitään henkilökohtaista avustajaa ja sitten sekin kun mies pääsi korvaushoidon piiriin niin hän sai ihan sitä kautta terapeuttista apua myös, ei mulla ois ees valtuuksia toimia virallisesti terapeuttina ! :D mä oon vaan oma rakas.

Et vastannut kaikkiin kysymyksiin.

Älä hosu, oon puhelimella nii tää saattaa kestää jonkun aikaa, vastasin jo ja viesti oli pakko laittaa kahteen osaan kun ei antanut lähettää niin pitkänä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon miehesi pelkää nurkan takaa iskevää veitsimiestä kun velkaa on jäänyt?

Velat on kuitattu ja ei pelossa voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Unelma vävy. Onko äitisi kuollut?

Henkisesti mulle kyllä.

Suhmu kirjoitti:

Elämä on valintoja täynnä.

Näinhän se on ja minä valihin mun sielunkumppanin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko entinen miss helsinki?

En oo, vaikka kauneuden puolesta olenkin välillä mallintöitä tehnyt. :)

Vaikka sait lapsen 18-vuotiaana? Yeah right :-D

Mitä se lapsen saaminen mallin töiden tekemiseen liittyy??? Ajatteletko, että lapsen saanut nainen ei voi enää olla kaunis vai!? kato kaikki ei päästäkkään ihteään rupsahtamaan. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko entinen miss helsinki?

En oo, vaikka kauneuden puolesta olenkin välillä mallintöitä tehnyt. :)

Bimmer Partyn märkä t-paita -kisaa ei lasketa mallintöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin ällöttää tommoset.

Inhottaa ajatella teidän tuhnua elämää ja vähän säälittää lapset, jotka joutuvat kasvamaan kanssanne.

Säälittää tavallaan myös sinä, koska ilmeisesti olet jo 18-vuotiaana tai jopa alaikäisenä joutunut kolmikymppisen luuserin pauloihin ja pilannut siinä oman nuoruutesi.

Paljosta vetoa, että pojastanne tulee joku koulussa muita häiriköivä oppimishäiriöinen kersa ja myöhemmin pikkurikollinen luuseri?

Huhhuh, mitä tekstiä sä suollat! Ensinnäkin, mun lapsi ei oo mikään kersa. Lasta voi kutsua ihan lapseksi, ilman että täytyy alkaa nimittelemään kersaksi. Ja toisekseen, älä sääli meitä, koska me ei sun sääliä kaivata.. Meillä menee hyvin. Ollaan onnistuttu nousemaan vaikeuksistamme, mikä sinua tietysti vituttaa, koska sunlaiset ihmiset saa jotain sairasta nautintoa siitä että yrittää alaspäin painaa niitä keillä on mennyt huonommin. 15-vuotiaana olen ensimmäisen kerran tavannut mun miehen, 16v aloin hänen kanssaan seurustelemaan, eikä mun nuoruus ole todellakaan mennyt mitenkään pilalle... :'D mä olisin voinut heittää miehen menemään, jos ei olisi kiinnostanut! . Enkä rupea sun kanssa lyömään mitään vetoja, meidän lapsista ei tule kiusaajaa/kiusattua, jos kumpaakaan ilmenee, molempiin asioihin puututaan hanakasti. Mä oon ollut kiusattu, niin tiedän ettei se ole herkkua. Oppimishäiriöön voi sairastua sunkin lapsi, se ei ole mikään pilkan aihe ja rikollista elämää emme myöskään lapsillemme halua, koska se ei ole mitenkään nautinnollista elämää. Häpeä tuon ruman kommenttis kanssa !