Elämän vaikeus ja monimutkaisuus

Eikö kellään ole sanottavaa :( Olen nyt huomannut, että mies (se ulkomaalainen) yrittää olla hieman etäisempi, kun tilanne niin toivoton... Ymmärrän nuo alapeukut, mutta ne ei minua auta :(

T:ap

Ootko sä siis rakastunut siihen?

Miten niin epäreilua? 

Joko olet lähettänyt prinssille rahaa? Tapasitko kenties Facebookissa? Onko hän "USA:n armeijassa" vai kenties "saksalainen insinööri"?

Miksi ollaan pitkässä liitossa jossa lapsia, ja silti pitää kuikuilla olisiko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen? Miksi?

En tiedä voiko rakastua, jos ei olla tavattu... Ihastunut ja mies minuun. Eroaminen ei ole yksinkertaista, siksi laimeassa liitossa...

Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä voiko rakastua, jos ei olla tavattu... Ihastunut ja mies minuun. Eroaminen ei ole yksinkertaista, siksi laimeassa liitossa...

Ap

Sä et oo edes ihastunut siihen vaan olet ihastunut ihastumiseen. Olet valinnut kohteenkin niin että se mahdollisimman vähän oikeesti uhkaa sun elämää.

Vierailija kirjoitti:

Joko olet lähettänyt prinssille rahaa? Tapasitko kenties Facebookissa? Onko hän "USA:n armeijassa" vai kenties "saksalainen insinööri"?

No en kuule löytänyt eikä ole kumpaakaan eikä tod. ole rahaa pyydellyt...

T:ap

Ap[/quote]

Sä et oo edes ihastunut siihen vaan olet ihastunut ihastumiseen. Olet valinnut kohteenkin niin että se mahdollisimman vähän oikeesti uhkaa sun elämää.[/quote]

Alunperin alettiin juttelemaan ihan muusta... Tunteita tullut vasta myöhemmin mukaan. Joten ei ainakaan tietoisesti kuvailemallasi tavalla...

T:ap

Keskity niihin hyviin asioihin joita sulla nyt on. Älä haaveile kaukoihastuksen perään, lopeta yhteydenpito. Kulttuurierojen kanssa eläminen oikeassa liitossa vaikeaa, kokeiltu on. Nauti lapsistasi ja mieti puolisosi parhaita puolia - pitkä rakkaus on syvää kiintymystä, nuori rakkaus ohutta hekumaa. Kiintymys kestää enemmän.

Auervaaroihin lankeavia naisia on ollut aina.

Lieneekö tunne-elämän vaurio?

Minua kyllä kiinnostaisi oikeasti se, mikä tilanteessa on epäreilua. 

Vierailija kirjoitti:

Lieneekö tunne-elämän vaurio?

Ainakin jälkikäteen.

Ap, minulla vähän samanlainen tilanne, paitsi että olen sinkku. Mies on kirjaimellisesti maapallon toisella puolen, eikä sieltä ihan noin vain tulla tapaamaan.. Kuitenkin, hän hakee jatkuvasti työtä täältä, on koulutusta moneen. Silti vaikka hänellä on monta tutkintoa, vaikea uskoa että saisi töitä täältä kun ei osaa suomeakaan. :( itse en voi sinne mennä. Olemme olleet jo kohta vuoden yhteydessä joka ikinen päivä. Aluksi raastoi enemmän, nyt olen jo vähän luovuttamaan päin.. Tai ajattelen niin, että tulee jos on tullakseen. Mies ei aio kuitenkaan luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kiinnostaisi oikeasti se, mikä tilanteessa on epäreilua. 

Siis se on epäreilua, että "tapasimme" toisemme nyt emmekä silloin, kun olimmw nuorempia ja vapaita... Olen kai lapsellinen, kun ajattelen näin. Mut jotenkin vain tuntuu surulliselta ja epäreilulta, että elämä menee näin eikä sille voi mitään. Siis tokihan kumpikin voisi tahoillaan erota ja sitten tavata, ja vaikka rakastua... Mut mitäs sitten. Kummallakin lapsia ja niiden tapaaminen oliai aika hankalaa, jos vaikka päätettäisiin asua siellä tai täällä... Ehkä mun pitää vaan opetella hyväksyy tää tilanne ja ettei tästä mitään koskaan tule. Se vaan surettaa, ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla vähän samanlainen tilanne, paitsi että olen sinkku. Mies on kirjaimellisesti maapallon toisella puolen, eikä sieltä ihan noin vain tulla tapaamaan.. Kuitenkin, hän hakee jatkuvasti työtä täältä, on koulutusta moneen. Silti vaikka hänellä on monta tutkintoa, vaikea uskoa että saisi töitä täältä kun ei osaa suomeakaan. :( itse en voi sinne mennä. Olemme olleet jo kohta vuoden yhteydessä joka ikinen päivä. Aluksi raastoi enemmän, nyt olen jo vähän luovuttamaan päin.. Tai ajattelen niin, että tulee jos on tullakseen. Mies ei aio kuitenkaan luovuttaa.

Kiitos kun vastasit! Tsemppiä sulle :)

T:ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla vähän samanlainen tilanne, paitsi että olen sinkku. Mies on kirjaimellisesti maapallon toisella puolen, eikä sieltä ihan noin vain tulla tapaamaan.. Kuitenkin, hän hakee jatkuvasti työtä täältä, on koulutusta moneen. Silti vaikka hänellä on monta tutkintoa, vaikea uskoa että saisi töitä täältä kun ei osaa suomeakaan. :( itse en voi sinne mennä. Olemme olleet jo kohta vuoden yhteydessä joka ikinen päivä. Aluksi raastoi enemmän, nyt olen jo vähän luovuttamaan päin.. Tai ajattelen niin, että tulee jos on tullakseen. Mies ei aio kuitenkaan luovuttaa.

Kiitos kun vastasit! Tsemppiä sulle :)

T:ap

14 jatkaa vielä.. Meillä on kanssa molemmilla lapsi, ollaan siis erottu aiemmista liitoista. Kyllähän se että on lapsia vaikeuttaa suuresti että voisi elää yhdessä jos ei voi lasten kanssa muuttaa kauas toiseen maahan. On tullut monet yöt valvottua ja itkettyä yhdessä ja yksin. Hän on kuitenkin sielunkumppanini ja toivoisin että saisin hänet edes kerran tavata. Ja kyllä sanoisin näille jotka sanoo että ihastuu ihastumisen tunteeseen, että on mahdollista rakastua ihan vaikka maailman toisella puolella olevaan. Mies on sanonut että rakastui välittömästi kun näki kuvani, ja se tapa miten hän pitää yhteyttä kertoo paljon. Hän onkin sanonut että kävelee vaikka kymmenentuhatta elämää päästäkseen luokseni.

Tsemppiä sinullekin ap :)

Mitä monimutkaista tuossa on. Hankit lapsia, olet jumissa suhteessa, joka ei täysin tyydytä, ja haikailet muualle. Aika simppeliä minusta ja tuttua monesta tietämästäni lisääntyjäparisuhteesta.

Moikka nro 14 (ja muutkin)... Mun tilanne näytti ratkenneen itsestään... Sen miehen lapsi (10v) oli käräyttänyt isänsä äidilleen. Se mies kertoi tuon minulle ja löi yhteydet täysin poikki. Mulla sydän hajalla, mut kyllähän tää tästä ajan kanssa :(

T:ap