woMAN77

Vanha ketju, mutta aivan kuin minun elämästäni olisi aloittaja kirjoittanut. Olen varmaan hänen mielestään juuri tuollainen muutoksesta toiseen purjehtija, jolle mikään ei riitä. Itseänikin se joskus ärsyttää, kuten näin aamuyöllä :P Meillä mies on tyytyväinen siihen missä ollaan ja miten asiat on, minä puolestaan olen luonteeltani tai persoonaltani sellainen, että haluan elämässäni olevan yllätyksellisyyttä ja vaihtelevuutta. Ja sitten tulee niitä riitoja ja erimielisyyksiä ja jopa kriisejä, kun toinen haluaisi vaan olla. Välillä pohdin syvällisestikin juuri sitä, mikä minussa on vikana, kun mikään ei riitä, mutta olen aina tullut siihen tulokseen, että olen vain tällainen aina ollut tai ainakin nyt. Siksi kai sitä miettii, voisiko suhde toimia paremmin ihmisen kanssa, joka olisi samankaltaisempi kuin itse. Siinäkin toki voi käydä niin, että löydän siitäkin taas huonoa / parannettavaa ja taas ollaan tilanteessa, kun mikää ei riitä. En tiedä.

Eikö kellään ole sanottavaa :( Olen nyt huomannut, että mies (se ulkomaalainen) yrittää olla hieman etäisempi, kun tilanne niin toivoton... Ymmärrän nuo alapeukut, mutta ne ei minua auta :(

T:ap