Sopiva ammatti asperger -ihmiselle?
Ehdottakaa. Olen luova ja taiteellinen,koulussa vahvat aineeni ovat fyke ja äidinkieli. En ole liikunnallinen, suorastaan kömpelys. Rakastan kaikenlaista käsillä tekemistä. Pidän myös tieteistä ja olen sellainen 8-9 oppilas koulussa. Sosiaaliset taidot lievästä Aspergerin syndroomasta huolimatta ihan ok, sen lisäksi minulla on ADD mikä hieman haittaa opiskelua, mutta ei mitenkään pahasti, jaksan keskittyä itseäni kiinnostaviin asioihin täysillä enkä tarvitse siihen mitään lääkitystä.
Kommentit (60)
Suosittelen hakeutumaan lähimpään TE-toimistoon psykologin ammatinvalinnanohjaukseen. Pääset ajan kanssa pohtimaan yhdessä ammattilaisen kanssa omien vahvuuksien hyödyntämistä ja kiinnostavaa koulutusreittiä. Olen saanut itse aikanaan ihan todella hyvää ohjausta ja oma polku löytyi luonnontieteistä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan lähimpään TE-toimistoon psykologin ammatinvalinnanohjaukseen. Pääset ajan kanssa pohtimaan yhdessä ammattilaisen kanssa omien vahvuuksien hyödyntämistä ja kiinnostavaa koulutusreittiä. Olen saanut itse aikanaan ihan todella hyvää ohjausta ja oma polku löytyi luonnontieteistä.
Maksaako se jotakin? Millaiset testit olivat, mitä niissä katsottiin?
Vierailija kirjoitti:
Olet mode.
Wuuut? Enkä ole :D
Instan perusteella taiteellista kykyä ainakin on, mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sellainen sosiaalisesti taidoton ja tahditon ja ilkeä niinkuin monet aspit tuntuu olevan niin suosittelen että alat varastomieheksi tms missä et joudu tekemisiin ihmisten kanssa.
En ole ilkeä. Kykenen kyllä tuntemaan ihan sympatiaa ja empatiaa muita ihmisiä kohtaan. En ole koskaan kiusannut ketään, joskus saatan olla liian suorapuheinen ja töksäytellä asioita, mutta jos huomaan loukanneeni jotakuta niin pyydän kyllä heti anteeksi. Minusta on aika ikävää että yleistät ihmisiä jonkin ominaisuuden vuoksi, on totta että kaikki assit eivät niin kauhean mukavia ole (esim Henna) mutta se ei tarkoita etteikö mukaviakin asseja olisi. Sama kuin sanoisin että kaikki Venla -nimiset ovat kusipäitä, ihan yhtä lapsellista väittää tuollaista.
-Ap
No se sosiaalisten taitojen puute on aspergerin ydinpiirre, niin enpä nyt tiedä onko sen yleistäminen niin kamalan väärin. Eihän se toki suoraan sitä tarkoita että on ilkeä. En kirjoittanut tuota alkuperäistä lainaamasi viestiä, täältä sivusta huutelen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide ominaisuuksien ja kykyjen puolesta sekä näissä piireissä tavallisesti ymmärretään ja hyväksytään ihmiset sellaisen kuin ovat.
Taidealaa itsekin olen harkinnut. Piirtäjä-graafikko kiinnostaisi siltä puolelta eniten,koulutustaan ei kestä älyttömän kauaan ja palkkakin on ihan semihyvä. Mutta onko sinne kuinka vaikea päästä? Itse ainakin olen ymmärtänyt että taidepuolelle on kova tunku ja taso on todella korkea. Vaikka olenkin hyvä piirtämään, niin en tiedä olenko kuitenkaan sitten tarpeeksi hyvä jotta pääsisin sisälle ja työllisyisinkin.
unohda tuo. Taideteolliseen korkeakouluun - ainakin meillä kaikki uutisgrafiikan tekijät on Taikin käyneitä - on erittäin vaikea päästä, ja kyllä se ihan normi-yliopistoloppututkinnon verran kestää opiskella.
t. yleläinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sellainen sosiaalisesti taidoton ja tahditon ja ilkeä niinkuin monet aspit tuntuu olevan niin suosittelen että alat varastomieheksi tms missä et joudu tekemisiin ihmisten kanssa.
En ole ilkeä. Kykenen kyllä tuntemaan ihan sympatiaa ja empatiaa muita ihmisiä kohtaan. En ole koskaan kiusannut ketään, joskus saatan olla liian suorapuheinen ja töksäytellä asioita, mutta jos huomaan loukanneeni jotakuta niin pyydän kyllä heti anteeksi. Minusta on aika ikävää että yleistät ihmisiä jonkin ominaisuuden vuoksi, on totta että kaikki assit eivät niin kauhean mukavia ole (esim Henna) mutta se ei tarkoita etteikö mukaviakin asseja olisi. Sama kuin sanoisin että kaikki Venla -nimiset ovat kusipäitä, ihan yhtä lapsellista väittää tuollaista.
-Ap
No se sosiaalisten taitojen puute on aspergerin ydinpiirre, niin enpä nyt tiedä onko sen yleistäminen niin kamalan väärin. Eihän se toki suoraan sitä tarkoita että on ilkeä. En kirjoittanut tuota alkuperäistä lainaamasi viestiä, täältä sivusta huutelen vaan.
No tuossa kumminkin väitettiin asseja ilkeiksi. mitä he äärimmäisen harvoin ovat, koska ilkeys edellyttää aika pitkälle menevää ihmisten analyysitaitoa ja kieroutta. Asseja suorempia ja rehellisempiä ihmisiä et löydä!
Sen sijaan töksäyttelevät ja saattavat sivuuttaa oudot ihmiset ja hämmentävät tilanteet tylysti ihan siksi, että ovat hämmentyneitä, eivätkä osaa tulkita kaikkia sosiaalisia tilanteita ja nyansseja. Sitä on minusta aika hoopoa pitää ilkeytenä, koska se johtuu synnynnäisestä taitojen puutteesta. Tuskin kutsuisit sokeaakaan ilkeäksi, jos hän ei näe sinua ja tervehdi kadulla...
t. ohiksena as-nuoren äiti
Ei Hennalla ole mitään aspergeria.
Ei me oikeat olla mitään ilkeitä.Sanon vain mitä muut aattelee ääneen.
Joskus en sitäkään,koska ei kiinnosta ihmisten elämä.Jos joku alkaa lähentyä,vetäydyn taaksepäin.Ihmettelen myös "julkkiksen" Saila Nygrenin aspergeria.Meillä ei ole tarvetta narsistien tapaan hakee kehuja ja huomiota.Otan kehutkin vittuiluna.Kuka aikuinen ihminen tarvii kehuja niinku koiranpentu.Innostun asioista max muutamaksi vuodeksi.Tiedän siihen mennessä jutusta kaiken.Saila on ihmeen kiinnostunut naisten alapään asioista.En tajua miksi,mua ei kiinnosta onko jonkun seksielämä hyvää vai huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet mode.
Wuuut? Enkä ole :D
"fyke" ja "äidinkieli" esim. :) No paljon muitakin perusteita. En jaksa luetella. Heittäytyjä käyttää enempi vaivaa.
Miten sinä ap olet vielä yhdeksännelle menossa, kun sinun ikäisesi ovat muut jo päättäneet yhdeksännen luokan?
Yhdeksännellä paneudutaan todella perusteellisesti ammatinvalintaan ja peruskoulun jälkeisen opinahjon valintaan. Sinun ei todellakaan tarvitse vielä tietää, mitä haluat isona tehdä. Hyvin harva tietää, ja ainakaan toteuttaa teinipäätöksensä.
Voisit jatkaa ensi töiksesi lukioon, se antaa valmiuksia ja harkinta-aikaa. Mieti vahvuuksiasi ja sitä, pitääkö ko. alalla olla paljon asiakaskontaktissa. Vaikka nyt tulkitsetkin sosiaaliset taitosi hyviksi, niin eivät ne normaalit silti ole, jos sinulle kerran on as-diagnoosi annettu. Vähintäänkin sosiaalinen kanssakäyminen vaatii sinulta tavanomaista suurempaa tsemppaamista, mikä on uuvuttavaa.
Oma as-teinini menee nyt kahdeksannelle, eikä tulevaisuuden ammattia ole lainkaan miettynä. Menee varmaan ekana lukioon ja sieltä jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan lähimpään TE-toimistoon psykologin ammatinvalinnanohjaukseen. Pääset ajan kanssa pohtimaan yhdessä ammattilaisen kanssa omien vahvuuksien hyödyntämistä ja kiinnostavaa koulutusreittiä. Olen saanut itse aikanaan ihan todella hyvää ohjausta ja oma polku löytyi luonnontieteistä.
Maksaako se jotakin? Millaiset testit olivat, mitä niissä katsottiin?
Ei maksa mitään, on ihan kaikille tarkoitettu palvelu eikä tarvitse olla työkkärin asiakkaana muuten. En muista tarkemmin enää testejä, mutta mukana oli joitakin monivalintatehtäviä liittyen omiin ammatillisiin kiinnostuksiin, persoonaan jne. Taisi olla myös erilaisia kykytestejä. Niistä sai vähän erilaista kuvaa itsestään ja vahvuuksistaan ja kun tapaamisia psykologin kanssa oli useita, niin päästiin aika hyvin sisälle omiin valintoihin vaikuttaviin tekijöihin ja käytännön opiskelumahdollisuuksiin. Testit oli ihan kiinnostavia tehdä, mutta niiden tulokset olivat lähinnä pohjana muulle keskustelulle ja niillä päästiin alkuun. Ainakin oma psykologini kertoi niiden käytön olevan tapauskohtaista ja täysin vapaaehtoista. Eli myös pelkkä keskusteluihin perustuva ohjaus ymmärtääkseni on myös mahdollinen.
Olennaista ei ole miettiä mitä opiskella vaan millaisiin työtehtäviin kykenet oikeasti ja millaiset mahdollisuudet näissä ammateissa on työllistyä. Sitten vasta selvität, miten allalle opiskellaan.
Ammatinvalintapsykologi auttaa.
Arkkitehti. Terveisin sinun iassasi samoja pohtinut, nykyisin dippainssi-arkkitehti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet mode.
Wuuut? Enkä ole :D
"fyke" ja "äidinkieli" esim. :) No paljon muitakin perusteita. En jaksa luetella. Heittäytyjä käyttää enempi vaivaa.
Ikäsi on arviolta 40. Nuorempi ja energisempi jaksaa nähdä enempi vaivaa.
Olen itse As-henkilö ja aineenopettaja 2.asteella. Opettamani aine on aina kiinnostanut minua, eikä alan sosiaalisuskaan häiritse liikaa. On kuitenkin ihanan tarkat aikataulut ja oppisisällöt, joita noudattaa, ja itse voi vaikuttaa luokkatilanteessa melutasoon. Välillä väsyn hälinään, mutta olen oppinut ottamaan omaa aikaa ja käytän välillä korvatulppia esim. ruokalassa. Lievä asperger on etu tässä työssä, koska ymmärrän ja arvostan erilaisuutta ja erityispedagoginen ote on tärkeä osa omaa opetustyötä :).
Se on ihan ihmisestä kiinni, mikä ammatti sopii, oli sitten asperger tai ei. Yleensä as-piirteinen ihminen nauttii työstä, koka liittyy hänen erityisiin mielenkiinnon kohteisiinsa. Lisäksi olisi hyvä, että työyhteisössä hyväksytään kaikenlaiset ihmiset osaksi työyhteisöä. Lukioon kannattaa mennä ihan vaan lisämietintäajan vuoksi.
Jos tutkimuspuoli kiinnostaa, lähde peruskoulun jälkeen lukioon, jossa valitset yliopistoalan.
Muita neurologian kaltaisia lienevät kognitiotiede, neuropsykologia ja psykiatria (joko lääkärinä tai vaikka psykiatrisena sairaanhoitajana).
Omien kokemusten perusteella lukion opot osaavat auttaa peruskoulun opoja paremmin ammatinvalinnassa.
Olet varmaan se sama joka toisessa ketjussa mietti psykiatriksi kouluttautumista? Sinne vastasin ettei kannata hakeutua mielenterveysalalle jos on yhtään häikkää sos. taidoissa. Mutta tulipa mieleen että esim. psykologiassakin voi toki suuntautua myös tutkijaksi, ei kaikki psykologit tee asiakastyötä. Psykiatriaa en edelleenkään suosittele. Enkä tuota psyk.sh:n ammattia.
Jos olet epävarma, käy lukio ensin. Siinä vaikeusaste nousee jo paljon mafy-aineissa, jolloin näet voitko valita alan jossa niitä tarvitaan paljon.