Lue keskustelun säännöt.
Odotan koko vuoden kesää, silti se on aina pettymys
30.07.2016 |
Ajatuksen tasolla rakastan kesää; lämpöä, valoa, uimista, ulkona oloa, kesäherkkuja... todellisuudessa oon ollut monta kesää kesätöissä ja aikaa ei oo mihinkään. Tänä kesänä minulla on jopa lomaa kaksi kahden viikon pätkää. Eka meni aika huonossa säässä. Toinen pätkä menossa, enkä ole juuri mitään tehnyt. Mies on töissä, kavereita pari, jotka hekin töissä tai asuvat kauempana. Oon lähinnä ollut sisällä kotona. Oma syyhän se on, mutta vaikea jotenkin lähteä minnekään yksin. Ei minnekään kahvilan terassille, rannalle, huvipuistoon yms huvita lähteä yksin. Rannalle vois tietty lukemaan mennä tai jotakin, mutta tavaroita en uskalla jättää, että uimaan menisin.
Pointti oli siis lähinnä se, että vihaan talvea ja odotan ja haaveilen aina kesästä, mutta joka kesä petyn. Liekkö liian suuret odotukset. Haaveilen myös tekeväni asioita jonkun kanssa, mutta aina ei ole sitä jotakin. Muita pettyneitä?
Kommentit (33)
Ihminen tarvitsee toivoa paremmasta siksi huijaamme itseämme talven keskellä että tulisi jo kesäloma ja aurinko. Sitten kesällä kun hyttyset syö ja vettä sataa lomaviikko niin haaveilemme talvesta, Joulusta ja lumesta. Hah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää tuollaista seuran pakkomiellettä. Mikä siinä on ettei osaa mitään tehdä yksin? Tosi ärsyttävää jotenkin ajatellakin, että kaikki hauska omassa elämässä olisi kiinni siitä, onko joku siinä seurana. Enpä totisesti haluaisi olla noin riippuvainen toisista, etten edes kesäpäivänä voisi kahvilan terassille mennä nauttimaan kauniista ilmasta ilman että joku pitäisi pakolla roikkua hihassa. Voisi olla ihan terveellistä opetella vähän itsenäisemmäksi.
Oisko siinä se ajatus, että kaikki on kivempaa kun sen ilon voi jakaa? Osaan mäkin nyt mennä yksin mihin vaan, mutta eri asia on kuinka hauskaa mulla on itseni kanssa. Kaipaisin vähän vaihtelua omiin ajatuksiini jne.
Vähän tälleen joo. Oon ollut yksin lomamatkallakin ja olihan siellä välillä ihan mieletöntä. Vielä hauskempaa olisi ollut jonkun kanssa, niin olisi voinut jakaa asioita ja kokea yhdessä. Somella ja muilla ihmisilläkin on vaikutusta; sitä katsoo jostain instagramista, että oispa oma elämäkin samanlaista, kun jollain bloggarilla. Tai kun törmää tuttuihin shoppailemassa ja ne kysyy ihmetellen, oonko liikkeellä yksin (?!). Työkaverit ja tutut puhuu festareista, road tripeistä, kotimaan reissusta, mökkiviikonlopuista... mä en pääse edes kokeilee sup-lautailua. Arkena menee liian myöhään ja vapaina viikonloppuina on ollut huono sää.
Rakastan kesässä just sitä, että monia asioita ois kiva tehdä ja kokeilla. Ulos lähteminen ei vaadi hirveiden vaatekerroksien pukemista. Ei palele. Kieltämättä oon jollain lailla muista riippuvainen ja se harmittaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää tuollaista seuran pakkomiellettä. Mikä siinä on ettei osaa mitään tehdä yksin? Tosi ärsyttävää jotenkin ajatellakin, että kaikki hauska omassa elämässä olisi kiinni siitä, onko joku siinä seurana. Enpä totisesti haluaisi olla noin riippuvainen toisista, etten edes kesäpäivänä voisi kahvilan terassille mennä nauttimaan kauniista ilmasta ilman että joku pitäisi pakolla roikkua hihassa. Voisi olla ihan terveellistä opetella vähän itsenäisemmäksi.
Oisko siinä se ajatus, että kaikki on kivempaa kun sen ilon voi jakaa? Osaan mäkin nyt mennä yksin mihin vaan, mutta eri asia on kuinka hauskaa mulla on itseni kanssa. Kaipaisin vähän vaihtelua omiin ajatuksiini jne.
No niin me ollaan erilaisia. Mä taas nautin eniten, kun pääsen vähäksi aikaa eroon kaikista seuralaisista. Saa kerrankin olla yksin omien ajatusten kanssa, ei tarvitse puhua eikä jakaa mitään kenenkään kanssa. Saan paljon enemmän irti esim. taidenäyttelystä, kun saan itsekseni ajan kanssa katsella ja pohtia, eikä tarvitse miettiä että mitäköhän toi toinen nyt ajattelee tai onkohan sillä tylsää ja haluaisko se jo mennä eteenpäin. Tai kahvilassa saa rauhassa lukea kirjaa tai katsella ihmisiä, eikä kukaan höpötä ja vaadi huomiota. Koko muu elämä on pelkkää jakamista aamusta iltaan, parasta rentoutusta on olla vähän aikaa ihan itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee toivoa paremmasta siksi huijaamme itseämme talven keskellä että tulisi jo kesäloma ja aurinko. Sitten kesällä kun hyttyset syö ja vettä sataa lomaviikko niin haaveilemme talvesta, Joulusta ja lumesta. Hah!
En haaveile ikinä talvesta :D jos kesällä on kurja sää tai ei kerkee/pääse tekemään kivoja kesäjuttuja, haaveilen reppureissaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää tuollaista seuran pakkomiellettä. Mikä siinä on ettei osaa mitään tehdä yksin? Tosi ärsyttävää jotenkin ajatellakin, että kaikki hauska omassa elämässä olisi kiinni siitä, onko joku siinä seurana. Enpä totisesti haluaisi olla noin riippuvainen toisista, etten edes kesäpäivänä voisi kahvilan terassille mennä nauttimaan kauniista ilmasta ilman että joku pitäisi pakolla roikkua hihassa. Voisi olla ihan terveellistä opetella vähän itsenäisemmäksi.
Oisko siinä se ajatus, että kaikki on kivempaa kun sen ilon voi jakaa? Osaan mäkin nyt mennä yksin mihin vaan, mutta eri asia on kuinka hauskaa mulla on itseni kanssa. Kaipaisin vähän vaihtelua omiin ajatuksiini jne.
No niin me ollaan erilaisia. Mä taas nautin eniten, kun pääsen vähäksi aikaa eroon kaikista seuralaisista. Saa kerrankin olla yksin omien ajatusten kanssa, ei tarvitse puhua eikä jakaa mitään kenenkään kanssa. Saan paljon enemmän irti esim. taidenäyttelystä, kun saan itsekseni ajan kanssa katsella ja pohtia, eikä tarvitse miettiä että mitäköhän toi toinen nyt ajattelee tai onkohan sillä tylsää ja haluaisko se jo mennä eteenpäin. Tai kahvilassa saa rauhassa lukea kirjaa tai katsella ihmisiä, eikä kukaan höpötä ja vaadi huomiota. Koko muu elämä on pelkkää jakamista aamusta iltaan, parasta rentoutusta on olla vähän aikaa ihan itsekäs.
Sulla onkin sitten varmaan perhe tai puoliso? Sinkkuna vietän suurimman osan ajasta yksin, joten joskus olisi kiva tehdä jotain porukalla tai yhden kaverin kanssa. Omia ajatuksiani kuuntelen 99, 9 % ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin petyin taas tänä kesänä.
Koko talven odotin kesää ja lämpöä, mutta mitään kunnon lämpöä ja helteitä ei koskaan tullut.
Nautin kuumasta ilmastosta enkä erityisemmin kaipaa seuraa, eli "pelkkä" helleputki takaa mulle onnellisen ja hyvän kesän.
No, täytyy taas talvella lähteä pidemmäksi aikaa päiväntasaajalle, viettää "kesä" siellä.
Ensi vuonna taas uusi kylmä ja sateinen "kesä" Suomessa..
Olen kyllä ruvennut suunnittelemaan muuttoa lämpimään, niin suuri vaikutus auringolla ja lämmöllä on minun mielenterveyteeni ja onnellisuuteeni.
Yleensä aina jos on kovat ennakko-odotukset, niin pettyy. Pätee moneenkin eri asiaan: kesäloman lisäksi esim. matkat, konsertit, elokuvat, kirjat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin petyin taas tänä kesänä.
Koko talven odotin kesää ja lämpöä, mutta mitään kunnon lämpöä ja helteitä ei koskaan tullut.
Nautin kuumasta ilmastosta enkä erityisemmin kaipaa seuraa, eli "pelkkä" helleputki takaa mulle onnellisen ja hyvän kesän.No, täytyy taas talvella lähteä pidemmäksi aikaa päiväntasaajalle, viettää "kesä" siellä.
Ensi vuonna taas uusi kylmä ja sateinen "kesä" Suomessa..
Olen kyllä ruvennut suunnittelemaan muuttoa lämpimään, niin suuri vaikutus auringolla ja lämmöllä on minun mielenterveyteeni ja onnellisuuteeni.
Pystyn samaistumaan tähän :) ja mitä noihin odotuksiin tulee, niin kai ne sitten on liian suuret. Suppailu, uimassa käyminen, auringosta nauttiminen, joku pieni kotimaan reissu, ulkona syöminen... kesäisin voisin kyllä asua jossain mökillä järven rannalla, siellä vois uida ja chillailla ulkona. Ap
Odotin kovasti että pääsisin terasseille nauttimaan hyvästä säästä ja seurasta --> vihaiset ampiaiset pilasivat senkin.
Huoh. Tulis jo talvi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää tuollaista seuran pakkomiellettä. Mikä siinä on ettei osaa mitään tehdä yksin? Tosi ärsyttävää jotenkin ajatellakin, että kaikki hauska omassa elämässä olisi kiinni siitä, onko joku siinä seurana. Enpä totisesti haluaisi olla noin riippuvainen toisista, etten edes kesäpäivänä voisi kahvilan terassille mennä nauttimaan kauniista ilmasta ilman että joku pitäisi pakolla roikkua hihassa. Voisi olla ihan terveellistä opetella vähän itsenäisemmäksi.
Oisko siinä se ajatus, että kaikki on kivempaa kun sen ilon voi jakaa? Osaan mäkin nyt mennä yksin mihin vaan, mutta eri asia on kuinka hauskaa mulla on itseni kanssa. Kaipaisin vähän vaihtelua omiin ajatuksiini jne.
No niin me ollaan erilaisia. Mä taas nautin eniten, kun pääsen vähäksi aikaa eroon kaikista seuralaisista.
parasta rentoutusta on olla vähän aikaa ihan itsekäs.
Kirjoituksesi perusteella luulen, että olet aika useinkin itsekäs. Et osaa katsoa asioita toisten näkökulmasta. Kuten tuossa jo toinen huomauttikin, kaikilla ei ole ystäviä tai perhettä. Noinkin yleinen ja tunnettu asia, eikä se sinulle tule edes mieleenkään vaan napiset "kumma on, jos et mitään osaa yksin tehdä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää tuollaista seuran pakkomiellettä. Mikä siinä on ettei osaa mitään tehdä yksin? Tosi ärsyttävää jotenkin ajatellakin, että kaikki hauska omassa elämässä olisi kiinni siitä, onko joku siinä seurana. Enpä totisesti haluaisi olla noin riippuvainen toisista, etten edes kesäpäivänä voisi kahvilan terassille mennä nauttimaan kauniista ilmasta ilman että joku pitäisi pakolla roikkua hihassa. Voisi olla ihan terveellistä opetella vähän itsenäisemmäksi.
Oisko siinä se ajatus, että kaikki on kivempaa kun sen ilon voi jakaa? Osaan mäkin nyt mennä yksin mihin vaan, mutta eri asia on kuinka hauskaa mulla on itseni kanssa. Kaipaisin vähän vaihtelua omiin ajatuksiini jne.
No niin me ollaan erilaisia. Mä taas nautin eniten, kun pääsen vähäksi aikaa eroon kaikista seuralaisista.
parasta rentoutusta on olla vähän aikaa ihan itsekäs.
Kirjoituksesi perusteella luulen, että olet aika useinkin itsekäs. Et osaa katsoa asioita toisten näkökulmasta. Kuten tuossa jo toinen huomauttikin, kaikilla ei ole ystäviä tai perhettä. Noinkin yleinen ja tunnettu asia, eikä se sinulle tule edes mieleenkään vaan napiset "kumma on, jos et mitään osaa yksin tehdä".
Itse oon ainakin ollut elämässäni jo aika paljon yksin, enkä omasta tahdostani. Joo, joskus nautin yksin kotona olemisesta ja omasta ajasta ja tarvitsenkin sitä, mutta joskus sitä kaipaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon myös lämpöä rakastava kesäihminen. En odota enää Suomen kesältä juuri mitään. Pari kertaa oon pitänyt kesälomat talvella ja lähtenyt reissuun. Toimii mulla :)
Tääkin on totta, että tuollaiseksi se joskus menee, mutta siis oikeasti tuossa on jo kyse itsekkyydestä, ei normaalista sopimisesta. Riippuu siis aika paljon ihmisistä. Itsekin olin aikaisemmin tuollainen kunnes joku huomautti minulle, että kyse oli arvostuksen puutteesta toisia kohtaan ja silmäni avautuivat. Olihan se kipeä paikka kuulla sellaista itsestään ja itseasiassa huomauttajaan menivät välit, joskin hiukan muista syistä, mutta en enää itse tee muille tuota. Tapaan vain ihmisiä, joiden kanssa asiat saa sovittua yksinkertaisemmin.