Odotan koko vuoden kesää, silti se on aina pettymys

SAma täällä. Kesä menee lähinnä töissä. Miestä ei ole ja monet kaverit on perheellisiä.

Eilen avasin ketjun yksin baariin menemisestä. Ite rohkaistuin ja menin yksin ja kivaa oli ja seuraa riitti. Siellähän sitä tutustuu uusiin ihmisiin :)

Kesät on aina IHAN PARHAITA. Kyllä töiden jälkeen kerkeää ulos ja tekemään vaikka mitä jos on hyvä ilma! aurinko paistaa ja on lämmin ilta kymmeneen saakka. Kaikilla on myös varmasti vapaapäiviä. Sillon kun olet yksin mene kävelemään ja pyöräilemään ja löydä uusia paikkoja. Itse tykkään viettää päiviä myös yksikseni. Sitten kun kavereilla on pikkulapsia (varmaan pian), sitten on kesät pilalla eikä extempore terassille voi lähteä suoraan töistä. Että nauti nyt ennen kuin oikeasti on vaikeampaa tehdä mitään.

Mä kun olin muutama vuosi sitten nelko kylmänä ja sateisena kesänä töissä, niin tietenkin kaikkein paskimmat säät oli aina mun vapaapäivinä ja koko kesän ainoat harvat ja aurinkoiset hellepäivät oli silloin, kun mulla oli töitä.

Mä en voi ymmärtää tuollaista seuran pakkomiellettä. Mikä siinä on ettei osaa mitään tehdä yksin? Tosi ärsyttävää jotenkin ajatellakin, että kaikki hauska omassa elämässä olisi kiinni siitä, onko joku siinä seurana. Enpä totisesti haluaisi olla noin riippuvainen toisista, etten edes kesäpäivänä voisi kahvilan terassille mennä nauttimaan kauniista ilmasta ilman että joku pitäisi pakolla roikkua hihassa. Voisi olla ihan terveellistä opetella vähän itsenäisemmäksi.

Minä pidän kaikista vuodenajoista. Kesä on muuten kiva, mutta kun asuu kerrostalossa on tukahduttavan kuuma. En myöskään pidä juopottelusta, liian valoisista öistä, itikoista. Kesällä ei saa oikein olla rauhassa missään ellei omista omaa laajaa tonttia.

Pelkäätkö muita ihmisiä, sosiaalisten tilanteiden pelko?

Itselläni sen pettymyksen aiheuttaa lähinnä sää, tänäkään kesänä ei pääkaupunkiseudulla ole juuri ollut helteitä. Seuran puute ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun kavereilla on pikkulapsia (varmaan pian), sitten on kesät pilalla

Olethan muistanut kertoa kavereillesi, että suurella inholla odotat aikaa, kun heillä on lapsia?

Odotat liikojaja keskityt kuvitelmiin. Et pety siitä huolimatta, vaan juuri siksi.

Mä taas en ymmärrä että koko vuoden odottaa jotain yhtä vuodenaikaa ja lopun aikaa inhoaa.

Onhan jokaisessa vuodenajassa jotain kivaa. Talvella puhdas puuterilumi ja jouluiset nietokset, syksyllä kävelylenkki värikäslehtisten puiden koristamalla tiellä, keväällä luonto puhkeaa kukkaan, purot liplattavat ja lintujen viserrys.

Mäkin koen samaa. Aina puhutaan ja suunnitellaan kaikkea, mutta mitään ei tapahdu, koska kaverin lapset sitä ja tätä ja sitten toinen on työtön, eikä ylimääräistä rahaa ole. Flow'hun piti mennä, mutta en yksin viiti mennä ja kolme parasta kaveria ovat kaikki vähissä varoissa...  Tavallista yhdessäoloa joo, mutta sitä on muulloinkin kun kesällä.

Odotan syksyä. Aah, raikkaan kuulaat aamut. Sateen katselu ikkunasta kuuma teekuppi kädessä.

Petyn aina, kun tuleekin räntäsade ja saavun kotiin märissä vaatteissa. Kotia valaisee kynttilöiden sijaan puhelimen näytöltä heijastuva av-palstan kajo.

Ymmärrän tuon, ettei yksin tule helposti lähdetyksi ulos (nytkin olen kauniina lauantaipäivänä kotona vielä). Olen myös joskus pettynyt, kun tulin varta vasten takaisin kaupunkiin mökiltä ja piti mennä rannalle kaverin kanssa (muut olivat jossain reissussa tms), mutta tämä kaveri tulikin takaisin omalta reisultaan vasta päivien päästä, ja oli vähän orpo olo sillä välin.

Nykysin suunnittelen yleensä loman jo etukäteen. Olen löytänyt asioita, joita teen mielelläni yksin (mm. retkeily, pyörälomailu, mökkeily sukumökillä). Kokeilun kautta sitä huomaa, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Kaverien kanssa lomalla teen asioita, joista sovitaan etukäteen, kuten vaikkapa matka, jonne varataan matkaliput ja hotellit, joten kukaan ei huvin vuoksi peruuta viime tingassa. Itsekin varaan tarvittaessa juna- tai lentomatkoja itselleni tai päätän ainakin suunnilleen, että tällä viikolla pyöräilen, tämän olen mökillä jne, joten ne tulee toteutettua.

Terassilla voi hyvin istua yksin yhden juoman tai ruuan ajan, yökerhoissa tai vastaavissa en viihdy yksin. Pyörälomalla kävin välillä uimarannalla uimassa, ja koko mukana oleva omaisuuteni oli rannalla, muttei mitään hävinnyt. Katsoin tietysti vähän, minkälaista porukkaa rannassa oli, ja oli mulla mukana vedenpitävä kotelo rahoille yms., jota olen tarpeen tullut käyttänyt. Kotona asuessa rannalle ei edes tarvitse ottaa mukaan mitään muuta arvokasta kuin rahat ja avaimet, ja ne voi tosiaan ottaa uimaan mukaan. Jos joku vie pyyhkeen tai lehden tai vanhoja vaatteita, niin kestän varmaan menetyksen. Koskaan näin ei ole kyllä käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Talvella puhdas puuterilumi ja jouluiset nietokset.

Nykyään vain Lapissa ja osassa Itä-Suomea. Muualla Suomessa vesisadetta, pimeyttä, kuraa ja loskaa kevääntuloon asti ja tulevaisuudessa entistä useammin myös Lapissa ja Itä-Suomessa.

Kolme viime joulua olleet täällä lumettomia kaikki, enkä asu edes etelässä. Viime talvena tuli lumet vasta tammikuussa, sitä edellisenä nipin napin ennen vuodenvaihdetta, sitä edellisenä meni myös tammikuun puolelle ja reilusti menikin ja lumet sulivat kokonaan pois jo maaliskuun alkupäivinä.

Minä taas petyn ja ärsyynnyn joka kerta, kun yritän lähteä jonkun kanssa jonnekin. Ensin 20 viestiä että löydetään sopiva aika. Sitten 20 lisää kun ei käykään ja sovitaan uusi aika. Missä tavataan, minne mennään, ei sinne, ei tänne, siellä on tuulista, en tykkää niiden ruuasta, siellä on liikaa/liian vähän ihmisiä jne jne. Tapaamispäivänä taas viestejä, sori oon vähän myöhässä, oon just tulossa, bussi on myöhässä plaa plaa. Ja taas odotellaan ja pähkäillään että ei mennäkään tonne, mennäänkin tänne, lähdetään jo, ei ole vielä nälkä, kengät hankaa, on liian kuuma, on liian kylmä, en syö lihaa, haluan kahville eiku kaljalle, ulos vai sisälle. 

En tosiaan jaksa. Yksin kun lähtee niin pääsee just sinne minne itse haluaa, niin kauaksi aikaa kun haluaa, tekee mitä huvittaa eikä tarvitse vääntää mitään.

Yritin tämän vuoden lomani suunnitella muiden ihmisten mukaan: että käyn tapaamassa ihmisiä (sukulaiset) jotka haluavat minua nähdä vaikkei itseä niin huvita mutta sellaisella aikataululla että pystyisin viettämään aikaa myös niiden ihmisten kanssa keiden itse haluan (ystävät). No, sanomattakin selvää että kaikki meni pieleen ja tämä oli kamalin lomani ikinä. Ja eivät ne ystävätkään minua halua nähdä ollenkaan niin paljon kuin minä heitä.

Yhtään mitään ei siis lomalla tullut tehtyä oikeastaan, ja nyt olenkin hieman sillä mielellä että vastedes suunnittelen tekeväni kaiken yksin tai en ollenkaan. En enää kysele, odota tai toivo että mitään yksinkertaisintakaan asiaa tekisin ystävien kanssa. Siinä käy vain niin kuin numerolle 16, jos edes päästään niin pitkälle :)

Suomen kesä on lyhyt ja täynnä odotuksia, joista vain murto-osa täyttyy. Mäkin haluaisin kauheesti kesällä matkustella Suomessa ja lähialueilla, käydä vaikka Tallinnassa shoppailemassa, mutta useimmiten jää menemättä. Lasten kaa teen jotain simppeliä aika lailla kodin lähistöllä. Kesällä on joko töitä, jolloin ei ole aikaa lähteä, tai sitten olisi aikaa, mutta ei ole töitä eli ei myöskään ole rahaa. Kaikki maksaa. Ilmaisia kesänviettopaikkoja on about leikkipuistot, uimaranta ja luontopolut. Kaikki muu maksaa ainakin jotain. Mitä kivempaa, sitä kalliimpaa.

Tässä vaiheessa kesää alkaa pikkuhiljaa surumielisyys siitä, että se kesä kuitenkin on päättymässä. Elokuu on vielä ihan kiva kuukausi, mutta siitä ne illat sitten pimenee ja aamutkin, kunnes alkaa se loputtomalta tuntuva, kuukausia kestävä vesi- ja räntäsade + pimeys. Lumi auttaisi, mutta se tuppaa tulemaan nykyisellään vasta joulun ja uudenvuoden jälkeen kaikkialla muualla paitsi Lapissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas petyn ja ärsyynnyn joka kerta, kun yritän lähteä jonkun kanssa jonnekin. Ensin 20 viestiä että löydetään sopiva aika. Sitten 20 lisää kun ei käykään ja sovitaan uusi aika. Missä tavataan, minne mennään, ei sinne, ei tänne, siellä on tuulista, en tykkää niiden ruuasta, siellä on liikaa/liian vähän ihmisiä jne jne. Tapaamispäivänä taas viestejä, sori oon vähän myöhässä, oon just tulossa, bussi on myöhässä plaa plaa. Ja taas odotellaan ja pähkäillään että ei mennäkään tonne, mennäänkin tänne, lähdetään jo, ei ole vielä nälkä, kengät hankaa, on liian kuuma, on liian kylmä, en syö lihaa, haluan kahville eiku kaljalle, ulos vai sisälle. 

En tosiaan jaksa. Yksin kun lähtee niin pääsee just sinne minne itse haluaa, niin kauaksi aikaa kun haluaa, tekee mitä huvittaa eikä tarvitse vääntää mitään.

Niin totta! Olen todennut, että jos haluan tavata jonkun lomalla, hänenkin on haluttava tavata minut, ja jos menee hemmetin vaikeaksi vääntämiseksi, antaa olla! En ala viettää kesääni tsekkaamalla puhelintani puolen tunnin välein, että milloin ns. kaveri suvaitsee ehtiä tavata minua. Jos jollain on kesälläkin liian kiire, en aio kärsiä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi ymmärtää tuollaista seuran pakkomiellettä. Mikä siinä on ettei osaa mitään tehdä yksin? Tosi ärsyttävää jotenkin ajatellakin, että kaikki hauska omassa elämässä olisi kiinni siitä, onko joku siinä seurana. Enpä totisesti haluaisi olla noin riippuvainen toisista, etten edes kesäpäivänä voisi kahvilan terassille mennä nauttimaan kauniista ilmasta ilman että joku pitäisi pakolla roikkua hihassa. Voisi olla ihan terveellistä opetella vähän itsenäisemmäksi.

Oisko siinä se ajatus, että kaikki on kivempaa kun sen ilon voi jakaa? Osaan mäkin nyt mennä yksin mihin vaan, mutta eri asia on kuinka hauskaa mulla on itseni kanssa. Kaipaisin vähän vaihtelua omiin ajatuksiini jne.