Alentuva käytös estää elämästä
Minulla on aina ollut sellainen "impostor syndrome", että en virallisista todisteista huolimatta usko tietäväni tai osaavani mitään. Vähättelen kykyjäni ja samalla annan muille vallan.
Olen opiskellut koko aikuisikäni, lukion jälkeen virallisia amk- ja yliopisto-opintoja yhteensä 9 vuotta. Lisäksi olen koko ajan opiskellut alaani liittyviä kursseja, niistä tulisi yhteensä satoja opintopisteitä. Puhun viittä kieltä.
Silti esim. työelämässä käyttäydyn alentuvasti. Annan kouluttamattomampien ja kokemattomampienkin kertoa, miten asiat on. Annan heidän määrittää standardit työlleni. Nöyristelen ja yritän miellyttää kaikkia.
Vastaava juttu olisi, jos kirurgi ei pystyisi keskittymään leikkaukseen, koska miettisi, onko leikkaussalin siivoojalla ja lähihoitajaharjoittelijalla kaikki hyvin.
Kyllä, minulla on läheisriippuvuutta. Lisäksi suvussani isän puolelta kukaan ei ole koulutettu. Tunnen jotain sympatiaa heitä kohtaan. Myös veljeni on vain amiksen käynyt. Hän oli perheessäni "kultapoika", joka hakkasi minua jos tunsi kateutta. Pelkään olla jossain mielessä "parempi" kuin hän, ja jo sana "parempi" edes lainausmerkeissä pelottaa minua. Vanhemmillani on alkoholiongelmia ja narsismia, ja varmaan kompensoin siihen liittyvää häpeääni opiskelemalla aina lisää. Pelkään, että ihmiset näkevät todellisen minäni kaiken takana. Pelkään sanoa mielipiteitäni, koska haen hyväksyntää.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt väärin termin alentuva.
Mitä osaa ap:n aloituksesta et ymmärtänyt?
Tohon auttaa ajatusten uudelleen muokkaus. Terapia, oikeanlaisen terapeutin kanssa voisi toimia. Omasta päästä se onni tulee.
Vierailija kirjoitti:
Tohon auttaa ajatusten uudelleen muokkaus. Terapia, oikeanlaisen terapeutin kanssa voisi toimia. Omasta päästä se onni tulee.
Ei minulla auttanut. En voinut edes terapiassa sanoa olevani koulutetumpi tai "parempi" kuin kukaan. Illuusio on tiukassa. Pelkään vain kuvittelevani olevani hyvä ja että terapeutti olisi leimannut suuruuskuvitelmaiseksi. Annoin terapeutin puhua suurimman osan ajasta, vaikka olen nuoruudesta lähtien tiedostanut tunteitani ja niiden taustoja. Monesti hän teki samoja päätelmiä, mitä olin itse tehnyt jo kauan sitten ja siteerasi jotain elämäntaito-opasta. Olin lukenut kirjastoni self-help hyllyn ja psykologian kirjat jo nuoruudessani. Maksoin turhaan.
Nyt ei auta kuin kieltää kaikki mitä mielesi on psykologisesti synnyttänyt ja alkaa nähdä maailma ja sinut itsesi sellaisena kuin ne ovat. Ilman menneisyyden taakkaa, kieltää se. Ihmiset tahtovat roikkua menneessä, siihen kiinnytään ja tilalle jäävää "tyhjyyttä" pelätään -turhaan. Tyhjyys on tilaa ja siellä missä on tilaa, ei ole esteitä nähdä maailmaa sellaisena kuin se todella on.
Sanottiinko sinullekin kotona: "Mikä luulet olevas?"
Todellakaan alentuva käytös ei ole tuota. Käytät termiä väärin. Ohis
Alentava ja alentuva. Googlettakaa.
Vierailija kirjoitti:
Todellakaan alentuva käytös ei ole tuota. Käytät termiä väärin. Ohis
Niinpä, itseasiassa on aika vastakohta. Oikea olisi ehkä alistuva nöyristelijä..tms.
Vierailija kirjoitti:
Sanottiinko sinullekin kotona: "Mikä luulet olevas?"
Sanottiin, myös sanattomalla viestinnällä. Kaikki jotka yrittivät jotain, olivat leuhkoja.
Lukion lopussa sain hyvät paperit ja olin tehnyt yliopiston appron ja kansainvälisyystutkielman ylimääräisenä ja edustin Suomen nuoria eräässä huippukonferenssissa. Isäni elämänohje oli: "siivoojaksi ei kannata alkaa".
En voi olla ajattelematta, että erilaisessa perheessä kasvaneena minulla voisi olla parempi ura.
Impostor syndrome on erityisesti naisten ongelma, kytkeytyy sukupuoleen. Jostain syystä naiset kokevat helpommin, että eivät ole tehneet riittävästi menestyksensä eteen vaan saaneet menestyksensä liian helpolla. Heillä on psykologinen vääristymä siitä, miten kovaa työtä ovat asioiden eteen tehneet, eivät siis itse ymmärtä kuinka paljon ovat uurastaneet. Ilmiö on vanha, mutta sen tutkiminen lapsenkengissä. Kuitenkin tutkimukset ovat jo osoittaneet, että mitään yhteyttä ei ole tuon tunteen ja uurastuksen määrän välillä, vaan töitä on oikeasti paiskittu. Nämä naiset myös paiskivat töitä burnoutiin asti, eivätkä silti anna itselleen armoa ja näe kovaa uurastustaan. Burnoutissa he soimaavat itseään, koska pitävät itseään heikkona - burnouttihan on heidän mukaansa työmyyrien sairaus, ja he eivät loppuun palamisesta huolimatta näe kovaa työtään. Heille on usein elämässä sanottu, että menestyminen vaatii kovaa työtä. Heillä on täysin vääristynyt käsitys asiasta, eli siitä mikä on kovaa työtä.
Terapeuttejakin on monenlaisia. Minulla oli onni kohdata terapeutti, joka sanoi minulle, että rohkeuteni yrittää ja olla antamatta periksi on ihailtavaa ja olen pohjimmiltani vahva, koska en anna periksi ja haluan sitkeästi yrittää. Se aukaisi silmäni. Pidin elämääni epäonnistuneena, mutta tajusin, ettö voi peijakas mähän olenkin tosi sitkeä mimmi! Tästä voimaantuneena hain uutta työtä ja sain ja itselleni tyypillisen alkupanikoinnin jäljeen pärjäsin hyvin.
Ehdotan sinulle ap uutta terapiaa. Älä kuitenkaan mene sinne tyhjänä astiana, vaan aktiivisena toimijana. Silloin saat hyödyn.
Siis alentuva käytös, mitäs se nyt onkaan. Koitapa tosiaan sisäistää termi ennen sen käyttöä. Sinähän nöyristelet ja alistut liikaa, et sinä käyttäydy alentuvasti. Ihminen joka käyttäytyy alentuvasti toista kohtaan, pitää itseään täysin ylivertaisena suhteessa kohteeseensa ja antaa sen tulla ilmi puheissaan ja muussakin käytöksessään. Hän vähättelee sinua vähintään rivien välissä päin näköäsi, aliarvioi, mitätöi ja ivailee ja nälvii, haluaa saada toiselle surkean olon. Termit kuntoon! Puolet vähemmällä koulutuksella tämä huomioni...
Joku tonttu ei ymmärrä sanaa 'alentuva käytös'.
Sinä et käyttäydy alentuvasti, vaan muut kohtelevat sinua alentuvasti.
Ohis, mutta sä käyttäydyt alistuvasti, et alentuvasti. Päin vastoin ne muut on alentuvia sua kohtaan.
Perheeni mielestä olen alentuva, koska kuvittelen olevani parempi ja hienompi kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakaan alentuva käytös ei ole tuota. Käytät termiä väärin. Ohis
Niinpä, itseasiassa on aika vastakohta. Oikea olisi ehkä alistuva nöyristelijä..tms.
Po. alemmuudentuntoinen, tuntea alemmuutta.
Alentuva = "ylemmyydentuntoisen kohtelias, armollisen suopea tai ystävällinen, alentuvainen. esim. Arvokkaan alentuva käytös. Alentuvan kohtelias"
Ettekö näe, että väärä termi oli ap:n vääristynyt käsitys itsestään liian ylpeänä suvulleen?
Olet ymmärtänyt väärin termin alentuva.