Lue keskustelun säännöt.
Perheiden erilaiset ruokakulttuurit...
01.03.2006 |
Muistan joskus, kun oltiin lounasaikaan piipahtamassa tutun perheen luona, ja jäätiin sitten syömään. Tarjolla oli perunoita ja valkokastiketta, sekä kananmunaa. Itse olen tottunut, että valkokastike vain sellainen lisuke, joten jäin hölmistyneenä odottamaan, että mitäs tämän kanssa. Onneksi en sanonut mitään. :)
Onko koskaan suu loksahtanut auki ihmetyksestä, kun on ruoka tullut eteen kylässä? Tai, kun on kuullut jonkun juhlakokkauksista tai arkiaterioista.
Kommentit (55)
Jos koko ateria tulee valmiista pusseista ja paketeista AINA niin se on kamalaa...
t.se jonka anoppi ei tee muuta kuin lämmitä eineksiä
Vierailija:
Ja minä teen kastikkeet lähinnä valmispusseista, mutta saatan maustaa niitä lisäksi vielä itse. Kamalaa, eikö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jopa kesämökillä, jonne ei tule juoksevaa vettä sisälle. Perunat myös kuoritaan ennen keittämistä ja laitetaan kulhossa tarjolle, oli tilanne kuinka arkinen hyvänsä.
En ymmärrä, miten anoppi jaksaa häärätä noin paljon ruoan kanssa ja varsinkin niiden tiskien kanssa, itse en kyllä viitsisi normaaliin arkiateriaan panostaa noin paljoa: kyllä meillä arki-iltana ruoka otetaan kattilasta hellalta. Mutta mikäs siinä, jos itse jaksaa ja viitsii, tosin siellä joutuu sitten itsekin kuuraamaan niitä helkkarin tarjoilukulhoja, kun ei kehtaa jättää niitä anopin vaivoiksi.
Meidän tyttö 2,5 v. rakastaa kanamunia, tätähän voisi joskus kokeilla ikuisten keitettyjen ja paistettujen munien korvikkeeksi. Muistan, että olisin itsekin syönyt tätä joskus lapsena ja ihan hyvää oli :-)
Olen huomannut tämän eineksiin ja yksipuoliseen ruokavalioon tottuneesta miehestäni. Heillä kotona ruoka oli pääasiassa einestä ja yhteisiä aterioita ei ollut, kukin lämmitti mikrossa esim. valmisaterian tai pinaattilättyjä, maksalaatikkoa jne. Kasviksia tai vihanneksia ei koskaan ollut tarjolla, ei keitettynä eikä salaatteina eikä missään muussakaan muodossa. Anoppini kehui tuossa oman lapsemme ollessa soseiässä, että hän osti aina kaikki soseet valmiina, kun niitä oli niin vaivalloista tehdä. Ja ihmetteli kovaa, kun minä ihan itse keitin ja soseutin perunat ja porkkanat! Hui kun on vaikeaa...
Nyt mulla onkin ollut kova työ saada mies tajuamaan, että ihminen ei ihan oikeasti pärjää nakeilla ja lihapiirakoilla. Että jos terveenä meinaa pysyä, niin kasvista pitäisi syödä ihan joka päivä. Ja että ruoka voi olla monipuolista ja sen valmistus saattaa kestää. Siis että viikonloppuisin laitan ruokaa pitkän kaavan kautta, nautin siitä tekemisestä ja etenkin lopputuloksesta. Miehen kommentit on olleet tähän tyyliin: onko pakko tehdä noin vaikeaa ruokaa, eikö pääsisi helpommalla jos lämmittäisi jotain...? Joo mutta kun en halua päästä helpolla... Haluan nähdä vaivaa ja tehdä maistuvaa, monipuolista ja terveellistä ruokaa. Onneksi pikku hiljaa mies on tajunnut, että perheen parasta ajattelen ja suostuu nykyään jopa autteleman keittiössä. Ja maistamaan niitä kasviksia :) Tuosta yhdessä syömisestä on aina tykännyt, olisi siis kaivannut sitä jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulatat margariinin/voin teflonkattilassa, sekaan jauhoja. Annat kypsyä hetken, jonka jälkeen sekoitat joukkoon maidon. Annetaan kiehua miedolla lämmöllä lähes koko ajan sekoittaen n. 5 minuuttia. Maustetaan suolalla, valkopippurilla ja ehkä ripauksella muskottipähkinää. Sitten vain paloittelet keitetyt kanamunat sopiviksi paloiksi ja heität sekaan, kuumennus ja valmista on.
Vierailija:
Meidän tyttö 2,5 v. rakastaa kanamunia, tätähän voisi joskus kokeilla ikuisten keitettyjen ja paistettujen munien korvikkeeksi. Muistan, että olisin itsekin syönyt tätä joskus lapsena ja ihan hyvää oli :-)
anoppilassa ihmetyttää. Kun alamme kahville anoppi kysyy kaikilta montako kuppia juotte ja laittaa sitten juuri sen verran. Ja samaan tyyliin - montako perunaa syöt (siis ennen kuin alkaa keittämään). Tunnen itseni ihan syöpöksi jos sanon vaikka, että kolme. Kastiketta on niin vähän, että se ei oikein riitä niille kolmelle perunalle. Syön sitten yleensä leipää, koska sen menekkiä ei tarvitse etukäteen ilmoittaa.
Tokihan anoppi aina sanoo, että syökää mahanne täyteen ja lisää saa ottaa (mutta se " lisä" on pakastimessa ;)) Tällä systeemillä ruokaa jää jopa tähteeksi kattilan pohjalle kun kukaan ei halua näyttää ahmatilta vaan ruokailu on lähinnä astioiden likaamista. Kotiin tullessa sitten käydäänkin monesti hakemassa pitsat :) Anoppilassa ja kotonakin syödään muuten itse tehtyä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään meillä syödään munakstiketta :-).
T:40
Kun yhteinen arki alko, harvase päivä hän sano, ettei ole koskaan tiennyt, nähnyt tai maistanut tällaista ruokaa. Mies on myös astunut kuin ihmemaahan, kun haluaa käydä kaupassa ja kirjottamani kauppalappu saa aina ihmetystä. Ei ollut koskaan kuullutkaan mm. tomaattimurskasta, pinaattipakasteesta, tuorejuustoista ym.ym saatika sitä että broileria on montaa eri laista (koipireisi, rintaleike, filee, suikale + eri marinadit).
Lapsuudella on siis iso merkitys, mutta onneksi mies on sitä lajia joka ei ajattele että se on ainoa oikea tapa :) Aina hän kehuu ruokaa ja on niin tyytyväinen. Ja mikä parasta, on kiinnostunut itsekin oppimaan helppoja ruokia valmistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaamupalan jälkeen oli päivällä tarjoa hedelmiä. Illalla kellp 8 oli päivällinen = vihersalaatti ja paistetut herkkusienet.
Yöllä oli ikävä kotiin ja makaronilaatikkoa..
Ruokakulttuuri😂eiköhän se ole ihan sama miten ihmiset syövät. Kuinka joku edes viitsii miettiä tätä.
Itseä ei pätkääkään kiinnosta mitä naapurilla on pöydässä.
Ainoa mikä kiinnostaa on helpot ruokaohjeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia vessassakäyntikulttuureja teillä on? Entä naapuruston kulttuurit?
Meillä mennään sillein vain vessaan ja yritetään olla siellä mahdollisimman hiljaa. Veskipaperit tarkistetaan ennen suoritusta. Kerran viikossa vaihdetaan käsipyyhkeet.
Ja hui kauhistus. Kehtaanko edes myöntää, että joskus on käsisaippua loppu😳hui
Lapsen kaverin äiti on fitness urheilija. Kolme teini-ikäistä noudattaa samaa ruokavaliota. Kylässä kun käy, saa sitä samaa sapuskaa. Ulkonäöstä päätellen ei lapset seuraa äitiään lavoille/ mihin ikinä. Ja meilläkin käydessä niille lapsille maistuu esim keksit kaapista ja tavallinen jugurtti rahkan sijaan on herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään kun ruoka on valmista ja vielä lämmintä.
Yllättävän monella perheellä tuntuu olevan tapa, että kukin syö kun kerkee, lämmittelee mikrossa myöhemmin tms. tosi ärrrrsyttävää sen kokin kannalta!Joskus ihmettelin kun en vielä tiennyt että toisinaan mummelit tarjoavat kahvin sijaan " teetä" eli siis pelkkää vettä mihin voi laittaa sokeria....onneksi tajusin kuitenkin olla hiljaa enkä ihmetellyt mihin se tee jäi....
Kaikilla voi olla eri menot.. meillä isä oli suurimman osan ajasta töissä, meillä sisaruksilla oli harrastuksia eri aikoihin. Ei siinä voinut olla ruoka-aika samaan aikaan..
jauhelihakastikkeeseenkin lisukkeen? Kananmunakastike on ihan pätevä ruoka perunan kanssa. Ja sitten tietysti salaattia kastikkeen kuin kastikkeen kanssa.