Tänäkin kesäisenä viikonloppuna olisi vaikka mitä tekemistä ja vaikka ketä voisi tavata
mutta mieli on vaan matalalla, ja todennäköisesti nyhjötän jollain tekosyyllä yksin kotona :( toisaalta en haluaisi, mutta sitten vaan jään tänne homehtumaan ..
.. ignooraan kavereiden viestit ja sitten pyörin itsesäälissä. En tajua miksi!! On kamalan vaikeaa..
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kohta ei ole kavereita.
Tiedän, ei ole.
Jotenkin ajattelen sen olevan ihan oikein koska olen paska. En ansaitse ketään.
Ap
Sama täällä... Ulkona paistanut tänään aurinko, mutta olen vaan vetänyt verhot ikkunoihin ja maannut lamaantuneena sängyssä. Jossain vaiheessa sain raahauduttua suihkuun ja sielläkin vaan istuin lattialla ja tuijotin eteeni. Kauppaan pitäis vielä jaksaa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä... Ulkona paistanut tänään aurinko, mutta olen vaan vetänyt verhot ikkunoihin ja maannut lamaantuneena sängyssä. Jossain vaiheessa sain raahauduttua suihkuun ja sielläkin vaan istuin lattialla ja tuijotin eteeni. Kauppaan pitäis vielä jaksaa mennä.
Tutut fiilikset .. mies haluaisi lähteä festareille päiväksi kanssani, minusta tuntuu että mies olisi onnellisempi siellä ilman mua jonkun toisen kanssa eikä mun kanssa ja sanoin että en jaksa lähteä, mene jonkun muun kanssa ...
Sit on kaveri tulossa kaupunkiin, en vastannut mitään sen iloiseen viestiin.
Ap
Pitäis vaan nousta ja lähteä eikä miettiä että lähdenkö.. päätä että menet vaikka tunniksi tai kahdeksi. Jos ei ole kivaa niin sitten pois. Todennäköisesti et sitten haluakaan poistua kotiin :)
Et ole yksin. Mies lähti muualle viikonlopuksi ja kavereita ei ole, perhe asuu parinsadan kilometrin päässä. En ole poistunut kotoani tiistain jälkeen, haluaisin käydä kaupassa mutta en uskalla.
No voi voi voi. Miten tollasia nahjuksia voi olla?
Mulla on tekemistä, mutta ei ketään ketä voisi tavata. Ihmiset ovat enimmäkseen tuollaisia kuin tuo vastaaja 7, eli inhottavia ja ilkeitä. Ihmettelen vaan, miten tuollaisilla pahoilla ihmisillä on niin paljon kavereita? Tosin kun sattuu sairaus tai onnettomuus tuon kaltaisillakaan ei ole ketään, vaan kaikki kääntävät selkänsä, koska ovat samanlaisia. En voi sietää seiskan kaltaisia ja mieluummin olen yksin.
Pitäis varmaan aloittaa masennuslääkkeet.. T. Vastaaja nro 3
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tekemistä, mutta ei ketään ketä voisi tavata. Ihmiset ovat enimmäkseen tuollaisia kuin tuo vastaaja 7, eli inhottavia ja ilkeitä. Ihmettelen vaan, miten tuollaisilla pahoilla ihmisillä on niin paljon kavereita? Tosin kun sattuu sairaus tai onnettomuus tuon kaltaisillakaan ei ole ketään, vaan kaikki kääntävät selkänsä, koska ovat samanlaisia. En voi sietää seiskan kaltaisia ja mieluummin olen yksin.
Minulle tapahtui iso asia elämässä, iso menetys. En saanut siihen ystäviltäni tukea -
olisi pitänyt vaan heti "reipastua" ja olla se sama höpsö emäntä. Jotenkin kai olen siitä sitten katkera, vaikka eiväthän he varmasti pahaa tarkoittaneet vaan yrittivät piristää ja toisaalta säikähtivät tilannetta. En vaan osaa enää olla .. olen kuin eri ihminen kokonaan ja koen ettei kukaan kanssani voi olla onnellinen tai kanssani viettää aikaa .. Parempi olla yksin.
Ap
Kohta ei ole kavereita.