Miten pian synnytyksen jälkeen aletaan tehdä asioita kuten ennen?

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää, ennen vanhaa naisilla ei yleensä ollut minkäänlaista omaa aikaa, vaan piti painaa tukka putkella pellolla ja pirtissä, mutta kun vauva syntyi, suotiin ns. lapsivaimolle parin kolmen viikon lepo, jotta hän ehti toipua synnytyksestä. Nyt kilpaillaan sillä, kuka ehtii ensimmäisenä suursiivouksen tai perunankaivun kimppuun. Hyvät naiset, älkää pitäkö kiirettä, kotityöt eivät karkaa mihinkään. Teette sitten kun jaksatte. Ja suostukaa ottamaan vastaan apua. Älkää leikkikö marttyyria.

Jos lapsia on useampi kuin yksi, ja ei ole totaalisen avuton, voi elää elämäänsä normaalisti vauvan syntymän jälkeen. Olettaen siis että on hyvissä voimissa.

Viimeksi laitoksella synnytyksen jälkeisenä aamuna kävin suihkussa, söin aamupalan, puin ja lähdin kotiin kun vauva oli tsekattu terveeksi.

Viereisessä sängyssä ollut äiti makasi alasti koko aamupäivän sängyssä alaston vauva rinnallaan, ei syönyt aamupalaa tms. Jossain vaiheessa äiti kyöräytyi sängystä hlös ja vauva rääkyi alasti sängyllä kuin henkensä hädässä. En tajunnut siitä touhusta mitään. Olen imettänyt kaikkia 1-2 vuotta ilman mitään ongelmia.

Oman voinnin mukaan.

Itse olen jokaisen kolmen synnytyksen jälkeen ollut elämäni kunnossa (ei tikkejä, synnytykset olleet nopeita ja sinällään melko helppoja).

Keskimmäinen kun syntyi, olin vuorokauden sairaalassa ja sieltä päästyäni lähdettiin heti vaunulenkille (kesäaika) ja haettiin siinä samalla esikoinen kesäkerhosta.

Kun kuopus syntyi niin jo muutaman päivän kuluttua oli sellainen olo että olenko synnyttänyt laisinkaan. Olo oli energinen eikä mitään paikkaa kolottanut.

Olisihan se ihanaa kun olisi "lapsivuodeaika" kuten aikoinaan ettei kuukauteen tarvinnut tehdä mitään mutta

ihan normaalisti on tehty kotityöt, hoidettu sisarukset, kaupassakäynnit, ruuanlaitot yms heti kotiintulon jälkeen.  Sänkyhommissa pidetty taukoa kunnes jälkivuoto loppui. Pyöräilyä jatkoin parin kuukauden kuluttua.

Tosin kuopuksen kohdalla nykyinen mieheni olisi tehnyt kaiken mun puolesta vaikka kuinka pitkään:) Ensimmäinen kerta (4) kun sain välillä vain löhötä sängyllä ja nauttia vauvasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmantena päivänä tavanomaisesti sujuneesta alatiesynnytyksestä oli puutarhatöissä, kitkin rikkaruohoja, leikkasin pensaita. Ja tein kotitöitä sisällä muutenkin. Vointi hyvä, arki jatkuu vaikka vauva.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi miettiä vain äidin kuntoa, vaan myös vauvan parasta: nelipäiväisen kuuluisi olla äidin rinnalla melkeinpä vuorokauden ympäri, vaikka äiti fyysisesti pystyisikin puutarhatöihin. Se ensimmäisten päivien ja viikkojen pesimisvaihe on tärkeä vauvalle, imetyksen onnistumiselle ja kiintymyssuhteelle.

Melkeinpä vuorokauden ympäri?? Vastasyntynyt nukkuukin aika paljon. Miksei vauvan nukkuessa voi tehdä kotitöitä/puutarhatöitä/tms., jos haluaa ja jaksaa? Ja kai isäkin saa viettää aikaa vauvan kanssa. Oma vauvani joutui ensin viikoksi vastasyntyneiden osastolle, ei sielläkään ollut mahdollisuutta ympäri vuorokauden olla vauvan kanssa, mutta hyvin imetyskin lopulta onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Miksi varpajaisista tulee lakanapyykkiä?

Spermaiset lakanat pitää vaihtaa, ettei jää kiinni ja rouva suutu.

Minä en vaan olisi pystynyt olemaan paikoillaan tekemättä mitään kotiin tulon jälkeen.

Vauvahan nukkui suurimman osan aikaa, välillä heräsi syömään. Miehen kanssa ollaan luettu päiväkirjaa, jota silloin pidimme. Alussa lukee, että vauva vaan nukkuu, onko sillä kaikki ok? Syö kyllä hyvin.

Viikon päästä on kirjoitettu - ihan kun vauva olisi ollut täällä aina. Oltiin lounaalla ja vauva nukkui koko ruokailun ajan, heräsi sitten katselemaan ympärilleen, on meillä ihana vauva.

Kolmeen viikkoon en pystynyt seisomaan tai istumaan kunnolla, käveleminen oli yhtä tuskaa ja hoipertelua. Kuudennen viikon jälkeen oli sellainen tunne, että elämä voittaa. Synnytys kesti lähes 40 tuntia, oli hyvin vaikea imukuppisynnytys ja tikkejä tuli enemmän kuin enää muistan. Eli hyvin yksilöllistä tuo palautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmantena päivänä tavanomaisesti sujuneesta alatiesynnytyksestä oli puutarhatöissä, kitkin rikkaruohoja, leikkasin pensaita. Ja tein kotitöitä sisällä muutenkin. Vointi hyvä, arki jatkuu vaikka vauva.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi miettiä vain äidin kuntoa, vaan myös vauvan parasta: nelipäiväisen kuuluisi olla äidin rinnalla melkeinpä vuorokauden ympäri, vaikka äiti fyysisesti pystyisikin puutarhatöihin. Se ensimmäisten päivien ja viikkojen pesimisvaihe on tärkeä vauvalle, imetyksen onnistumiselle ja kiintymyssuhteelle.

Voi hitsi. Olipa paljon tulkintaa. Ei niitä töitä tuntikapupalla kerralaan tullut tehtyä. Vauva oli paljon rinnalla ja imetinkin kaksi vuotta. Se että on vauva, ei kaikille tarkoita sitä, että valahtaa toimintakyvyttömäksi.

Olin hyvässä kunnossa kun kotiuduttiin vauvan ollessa 3vrk. Oman vointini puolesta olisin pystynyt vaikka mihin, mutta vauva halusi olla sylissä koko ajan. Nyt 2kk ikäisenä nukahtaa jo sänkyyn viereen, mutta jos ensimmäisen tunnin aikana nousen, vauva herää. Ekat 2kk nukkui siis vain sylissä. Kantoreppu kovassa käytössä. Ainiin, ja vaunuissa poikanen ei nuku ollenkaan

Esikoisen synnytyksen jälkeen olin 6vrk sairaalassa ja kyllä arki alkoi ihan normaalisti heti kun päästiin kotiin. Mies oli opiskelija, jolla tunnit ja tentit pyöri, joten mitään isyysvapaata ei voinut pitää (sairaalaviikko oli syyslomaa).

Toisen ja kolmannen synnytyksen jälkeen lähdin sairaalasta heti yhden yön jälkeen. Ja voin tosi hyvin, joten ihan normaalisti olin. Tietty kyhnytin vauvan kanssa paljon, mutta vauvan nukkuessa tein ruokaa ja kotitöitä ja huolehdin isommista. Kolmannella kerralla 4 päivää synnytyksen jälkeen palasin lenkkipolulle vauva vaunuissa.

Pakko kyllä sanoa tuohon pesimiseen, että sellaista 24/7 rinnakkain oloa on mielestäni hyvä tehdä ensimmäiset päivät - ei viikot. On tärkeää pitää huolta itsestä myös, ja hyödyntää esimerkiksi vauvan nukkuma-aikoja lukemiselle tai vaikkapa ihan vaan netissä selailulle, mikä kellekin tuo "normaalin elämän" tunnetta liikaa rasittamatta itseä. Sitten onhan monilla lapsia ennestäänkin. 

Kiintymyssuhde kyllä kehittyy, kun vastaa vauvan tarpeisiin ja vuorovaikuttaa hänen kanssaan aktiivisesti. Imetykselle tärkeintä on pitää vauvaa rinnalla ensimmäiset päivät.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli selvää, että nainen kävi saunassa synnyttämässä ja seuraavana päivänä jatkoi töitä heinäpellolla, navetassa ja kaikkialla siellä, missä normaalistikin.

Nykyään ajatellaan, että on hyvä olla vauvan kanssa ihokontaktissa mahdollisimman paljon, jotta maito nousee, vauva oppii imemään ja vuorovaikutus lähtee hyvin ja rauhallisesti käyntiin. Sohvalla ja sängyssä siis oikein käsketään makaamaan.

Mutta eihän mikään estä olemasta jalkeilla, jos oma vointi sen sallii. Kävelylläkin voi käydä, kunhan huolehtii siitä, ettei imetysvälit veny tai rinnat palellu tms. Jos ei imetä, voi tietenkin olla pidempään poissa, koska silloin lasta voi ruokkia myös isä tai joku muu.

"Tehdä asioita kuten ennen" voi jonkun mielestä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi nukkua silloin kun huvittaa, viihtyä ravintoloissa pilkkuun saakka, lähteä Andeille patikoimaan tai Karibian risteilylle aurinkokannelle drinkkejä siemailemaan, niin sitten tietty menee vähän pidempi aika, sanotaan nyt vaikkapa 2-20 vuotta :D

Lapsivuoteeseen myös kuoltiin ennen vanhaan aika yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin aamulla aikaisin, pääsimme kotiin seuraavan päivän iltana. Eka yö kotona oli sellaista, että vuoron perään kävimme katsomassa, hengittääkö vauva. Seuraavan päivänä aloin vähitellen tekemään kotitöitä vauvan hoidon ohella. Kaupassa kävin neljäntenä päivänä ja kun vauva oli viikon vanha, lähdimme eka kertaa brunssille.

 

Kätkytkuoleman riski tunnetusti pienenee perhepedissä, eikä tarvitse ravata missään katsomassa vauvaa.

Näissä ketjuissa on aina ne vaikeimmat komplikaatiot esillä. Jos asiat menevät normaalisti, niin vastasyntynyt nukkuu ensimmäiset pari viikkoa aika lailla koko ajan, siis helposti jotain 18-20 tuntia. Sen jälkeen vauva alkaa olemaan hereillä muutenkin kuin syödessä ja voi tulla itkuisaksikin.

Mä olen kolme lasta synnyttänyt ja mun kokemus on se, että eka viikko kaksi olin energinen, vauvat olivat helppoja juuri 1-2 viikkoa. Sitten hormonit jotenkin tasaantuvat ja alkaa väsyttämään normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin aamulla aikaisin, pääsimme kotiin seuraavan päivän iltana. Eka yö kotona oli sellaista, että vuoron perään kävimme katsomassa, hengittääkö vauva. Seuraavan päivänä aloin vähitellen tekemään kotitöitä vauvan hoidon ohella. Kaupassa kävin neljäntenä päivänä ja kun vauva oli viikon vanha, lähdimme eka kertaa brunssille.

 

Kätkytkuoleman riski tunnetusti pienenee perhepedissä, eikä tarvitse ravata missään katsomassa vauvaa.

En uskaltaisi nukkua, jos vauva olisi samassa sängyssä. Meillä lapset ovat nukkuneet alusta lähtien omissa sängyissään, ensin kehdossa tai vaunun kopassa, jonne kaikki nukahti at heti, kun pantiin myssy päähän. Luulivat pääsevänsä vaunulenkille, johon totutimme heidät heti kotiin tulon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos vaikka synnytän alatietä vauvan maanantaina ja pääsen kotiin sairaalasta keskiviikkona, niin miten nopeasti yleensä aletaan kotona taas imuroida, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, mennä kauppaan jne?

Torstaina, perjantaina vai vasta viikonloppuna?

Vai tekeekö miehet alussa kaiken ja nainen vain makaa sohvalla vauva sylissä?

Meillä miehestä tuli lapsi noin kuukausi vauvan syntymän jälkeen, lapsi on nyt kaksivuotias ja mies on edelleen 11-vuotiaan tasolla. Varaudu tähän.

Kiireellisen sektion läpikäyneenä viikko sairaalassa ja ihan normisti vauvan hoito ja kotityöt. Ikääkin oli ja mies työssä.

No silloin kun on tarvetta imuroida ym. Todennäköisesti jo tiistaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No älä ainakaan ole siinä uskossa, että alatien jälkeen ponkaiset heti sairaalasängystä ja olet elämäsi kunnossa. Itse olin 3 päivää sairaalassa täysin lamaantuneena kivusta synnytyksen jälkeen. En pystynyt nostamaan vauvaa tai vaihtamaan vaippoja saati kävelemään tai istumaan. Voi toki olla että pääset helpommalla, mutta mulla oli vähän vähemmän zombiolo ehkä kuukausi synnytyksen jälkeen. Valmista siis miestä siihen tai hanki muita apujoukkoja. Ja tee pakastin valmiiksi täyteen ruokaa. Alku vauvan kanssa voi olla siis aika kauheaa, vielä jos tulee päälle imetysvaikeuksia ym.

Sori kauhuskenaariot, mutta oikeesti ei kannata liikaa vauva-ajalta.

Ai jaa? Kyllä vaan täällä sairaalassa oli oletus, että sieltä sairaalasängystä heti ponkaistiin ylös. Tokihan siellä joitakin sektiopotilaita yms. oli, joille vaikka ruoka vietiin sänkyyn asti, mutta suurin osa ei todellakaan missään sängyssä vaan makoillut. Vaipat vaihdettiin itse jne.

Itse esimerkiksi kävelin pian (alatie)synnytyksen jälkeen salista ihan omin jaloin vuodeosastolle (ja jo sitä ennen olin käynyt pikaisesti suihkussa). Näin nyt suurimman osan kohdalla. Ihmeellisiä kauhuskenaarioita tosiaan viljellään.

Niin mutta mä en _pystynyt_ nousemaan sängystä. Mut kärrättiin pyörätuolissa vuodeosastolle. Mies vaihtoi kaikki vaipat. Apua en sairaalasta pyytänyt.

Kiva, jos sinä pääsit helpommalla. Empatiakyky olisi kyllä ihan hyödyllinen elämässä...

Itse en istunut edes sohvalla kahteen kuukauteen. Joko seisoin tai makasin, joten tuo tietysti vaikeutti hieman tekemisiä.

Sitten huomauttaisin kyllä sen, että sen ensimmäisen lapsen jälkeen ei enää koskaan olla tehty ihan samalla lailla ja samoja juttuja yhtä paljon kuin ennen lasta. Ja lapsi on jo 15v.