Katseletteko te vastaantulijoita silmiin kadulla?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä katson. Jotenkin huvittavaa, kuinka katseen kestävä nuori nainenkin muuttuu helakan punaiseksi ja katsoo nopeasti pois päin, kun huomaa komean vanhemman miehen katsovan häntä silmiin. Jotkut koittavat haastaa ja pitävät katsekontaktin muutaman sekunnin ajan, mutta minä itsevarmana alfauroksena en koskaan katso pois ensimmäisenä.

-mryouth75

Selvä herra alfauros, onko vielä tullut tarve vaipoille?

Minä en tykkää katsella vastaantulijoita silmiin tai muutenkaan, jos olen kävelyllä niin haluaisin vain kävellä omissa oloissani ja toivoisin ettei minuakaan pantaisi hirveästi merkille. Inhoan yli kaiken bussipysäkillä seisoskelua, kun monilla on tapana skannata muut bussin odottajat tarkasti päästä varpaisiin, mikä on mielestäni sekä ahdistavaa että epäkohteliasta. Olen ruma enkä jaksa joka päivä panostaa ulkonäkööni, kun keskityn vaan selviytymään työpäivästä, joten tuntuu että nämä tuijottelijat arvostelevat minua mielessään negatiivisesti. 

Minulle on pari kertaa käynyt tuntematon päälle Helsingissä ihan ilman syytä, ja siitä on jäänyt tunne, että koen vieraat vastaantulijat uhkaavina, varsinkin jos he tuijottavat minua. Tykkäisin tehdä kävelylenkkejä luontoon, koska se lievittää työstressiä, mutta lievittävä vaikutus ei toteudu kun on niin paljon vastaantulijoita, jotka koen stressaavina. Tuntuu vaikealta asua Helsingissä ihmismäärän takia..

Vierailija kirjoitti:

En katso silmiin vastaantulevia. Katson aina maahan. Olen ruma ja toivon ettei kukaan katso mua.

Minä katson aina vastaantulijoita silmiin. Moni nainen on mennyt punaiseksi kiihotuttuaan katseestani. Sänkyseuraa olisi tarjolla vaikka ja kuinka.

Katselen ihmisiä silmiin, haluan vaistota heidän tunnetilansa. Näen silmistä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

En katso ihmisiä silmiin useinkaan. Aika usein kuitenkin havahdun siihen, että vastaantulija katsoo minua, sen jotenkin havaitsee, vaikkei toista katsoisikaan. Sitten tietysti nopeasti vilkaisee sitä ihmistä. Jää hieman epämiellyttävä tunne ja mietin sekunnin, mikä minussa on vikana kun joku lähes tuijottaa.

Ehkäpä sinä vain olet niin kaunis, että sinua katsotaan siksi? Ei tätä aina tarvitse kääntää negatiiviseksi.

Hyvinä päivinä katson, hymyilenkin. Huonoina päivinä jään kotiin jos vaan voin.

Ei suomessa saa enää katsella ihmisiä silmiin. Jos erehdyt katsomaan vahingossa jotain silmiin, joudut kuvatuksi ja häpäistyksi somessa. "Hei mummo tuijotti bussipysäkillä". Parempi vaan tuijottaa maahan/kännykkään, eikä olla huomaavinaankaan muita. Ei puuttua mihinkään, eikä auttaa ketään.

Katon joo. Tiettsä se robert deniro "i watching you"

Katson vahingossa. Jää töistä päälle. Häiritsee myös minua.

Ei ole ikinä vaan kadulla kävellyt vastaan kiinnostavaa tai puoleensa vetävää ihmistä.

Blääh ap on tylsä.

Mä en katso niitä niiden takia, vaan mä katson itseni takia. Jos mä olen vekkulilla tuulella, niin saatan hassutella, jos mua vtuttaa, niin voin katsella vaikka maahan, jos mä olen menossa vaikka hakemaan lentolippuja niin katselen vain eteeni ja pohdiskelen mitähän matkalla .. jne jne..

Eli kyse on _minusta_, ei mistään vastaantulijoista.

Sinccis

En todellakaan katsele. En ymmärrä että tämäkin koetaan jonain epäkohteliaisuutena muiden puolesta. Minua ei vain ihmiset kiinnosta, ja varsinkin nykyisin suurin osa on muutenkin pilalla, joten mitä hel vettiä katselisin. Julkisilla kulkeminen on lievästi sanottuna raskasta, koska pitää vältellä katseiden kohtaamisia, ja pimeällä vielä heijastuu muiden tuijotukset ikkunoista.

Ei hakunilassa voi enää katsella miehiä silmiin. Voi joutua raiskatuksi. Täällä on nykyään parempi kävellä katse kengänkärjissä.

Vierailija kirjoitti:

Se on hauskaa miten katseet joskus kohtaavat vaikka olen esim. bussissa niin mies kadulta katselee suoraan silmiin. Juuri eilen viimeksi sattui tällainen tilanne jonkun intialaisen työmiehen näköisen kanssa, oli työmaansa ulkopuolella puhumassa puhelimeen ja minä jäin bussilla ensin liikennevaloihin kunnes lähdin jonkin ajan päästä. Eikä hän ollut edes ihan siinä bussin vieressä vaan matkaa oli muutama metri.

Mitäs tällaisista katseiden kohtaamisista sanotte?

Sinccis

Aina tisseihin. Miehiä en edes huomaa ennen kuin tulevat jotain inisemään siihen.

Katson useinkin vastaantulijaa silmiin ja hymyilen melko usein näin tehdessäni. Piristää päivää kummasti kun saa itsekin hymyn takaisin.

Joku aika sitten oli kauheen kylmä, ja nyt on kauheen liukas. Nämä asiat hieman hankaloittaa katsomista, itselle ainakin tulee sellanen tyhmä irvistys kun kylmä tuuli vihmoo naamaan, ja liukkaalla nyt vaan on pakko tuijottaa maata estääkseen kaatumisen. Noin muutoin kyllä katselen ihmisiä, toivottavasti en liian tungettelevasti.

Mitä ihmettä? Onko tää lanka täynnä trolleja vai eikö oikeasti ihmiset a) osaa ottaa luontevaa katsekontaktia ja b) vielä häiriintyvät, jos joku heitä katsoo? Mä katson vastaantulijoita silmiin AINA, ei oo ikinä edes tullut mieleenkään, että joku voisi tehdä tahalleen ja tietoisesti toisin tai varsinkaan loukkaantua TUIJOTUKSESTANI. Hyvänen aika, mielestäni kyse on normaalista kanssaihmisten huomioinnista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Mä ainakin katson ihmisiä vain hetken ja saatan myös hymyillä lempeän rohkaisevasti, etenkin jos ne näyttää vaikka väsyneiltä. Joskus olen itse ollut se väsynyt ja tuntemattoman ihmisen hymy on valaissut päivää ja saanut oman olon tuntumaan paremmalta. Ehkä syy on se, että työskentelen ihmissuhde- ja asiakaspalvelutyössä, joten kaikenlaisten ihmisten luonteva kohtaaminen on automaattista ja helppoa. Älkää nyt vain sanoko, että tässä iässä pitäisi vielä opetella katsomaan maahan!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Onko tää lanka täynnä trolleja vai eikö oikeasti ihmiset a) osaa ottaa luontevaa katsekontaktia ja b) vielä häiriintyvät, jos joku heitä katsoo? Mä katson vastaantulijoita silmiin AINA, ei oo ikinä edes tullut mieleenkään, että joku voisi tehdä tahalleen ja tietoisesti toisin tai varsinkaan loukkaantua TUIJOTUKSESTANI. Hyvänen aika, mielestäni kyse on normaalista kanssaihmisten huomioinnista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Mä ainakin katson ihmisiä vain hetken ja saatan myös hymyillä lempeän rohkaisevasti, etenkin jos ne näyttää vaikka väsyneiltä. Joskus olen itse ollut se väsynyt ja tuntemattoman ihmisen hymy on valaissut päivää ja saanut oman olon tuntumaan paremmalta. Ehkä syy on se, että työskentelen ihmissuhde- ja asiakaspalvelutyössä, joten kaikenlaisten ihmisten luonteva kohtaaminen on automaattista ja helppoa. Älkää nyt vain sanoko, että tässä iässä pitäisi vielä opetella katsomaan maahan!

Kenties asut jossain maalla jossa voit katsoa vastaantulijoita silmiin AINA?

Ainoastaan naisten perseitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Onko tää lanka täynnä trolleja vai eikö oikeasti ihmiset a) osaa ottaa luontevaa katsekontaktia ja b) vielä häiriintyvät, jos joku heitä katsoo? Mä katson vastaantulijoita silmiin AINA, ei oo ikinä edes tullut mieleenkään, että joku voisi tehdä tahalleen ja tietoisesti toisin tai varsinkaan loukkaantua TUIJOTUKSESTANI. Hyvänen aika, mielestäni kyse on normaalista kanssaihmisten huomioinnista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Mä ainakin katson ihmisiä vain hetken ja saatan myös hymyillä lempeän rohkaisevasti, etenkin jos ne näyttää vaikka väsyneiltä. Joskus olen itse ollut se väsynyt ja tuntemattoman ihmisen hymy on valaissut päivää ja saanut oman olon tuntumaan paremmalta. Ehkä syy on se, että työskentelen ihmissuhde- ja asiakaspalvelutyössä, joten kaikenlaisten ihmisten luonteva kohtaaminen on automaattista ja helppoa. Älkää nyt vain sanoko, että tässä iässä pitäisi vielä opetella katsomaan maahan!

No sori nyt vaan, mutta en kyllä koskaan katso vastaantulijoita edes kasvoihin, saati sitten suoraan silmiin. Miksi minun pitäisi huomioida jotain satunnaista vastaantulijaa, kun en halua että hänkään huomioisi minua? Katson maahan tai ihmisten ohi. Silloin harvoin kun erehdyn katsomaan, saan takaisin vihaisen mulkaisun enkä todellakaan mitään aurinkoista hymyä. Siis vaikka itse hymyilisin.