.

Me vietettiin aikanaan jouluaatto miehen isän luona, joulupäivänä ajettiin sitten 600km päähän minun perheeni luo viettämään joulupäivästä uuteen vuoteen. Yhtä perkelettä aina nuo juhlapyhät. Nuorena oli helppoa pakata rinkka ja passi ja ottaa lento ulkomaille.

Mentiin jouluaatoksi miehen vanhempien luo, kun siellä myös osa miehen sisaruksista. Välimatka ei ole pitkä joten ajeltiin yöksi kotiin. Vauva oli 3 kk, niin ei tarvinnut kotona laitella ruokia. Joulupäivänä käytiin minun vanhemmilla syömässä

Äitienpäivää vietettiin sekä minun, että miehen vanhemmilla. Näin tehty myös ennen vauvaa.

Me vietettiin mun vanhempien luona joulu, tai siis aattona oltiin heillä. Miehen vanhemmat asuu toisella puolella suomea ja ovat alkoholisteja joten niitä ei tuu nähtyä kun kerran vuodessa.

Me ratkaistiin asia niin, että kun ensimmäinen lapsi syntyi, niin ilmoitettiin, että me vietetään joulut tästä lähin kotona ja kaikki on tervetulleita meille joulua viettämään.

Me oltiin 3kk vauvan kanssa minun sukulaisteni kanssa ja käytii miehen sukulaisten luona kahvilla. Seuraavana jouluna taas minun puoleiset sukulaiset oli meillä syömässä ja viettämässä aikaa ja taas perinteiset kahvittelut miehen suvun luona. Tänä vuonna voi ollakin, että olen synnärillä, mutta toivon kyllä, että oltais kotiuduttu vauvan kanssa ennen joulua. Mutta mielelläni menen valmiiseen joulupöytään syömään. Meillä on suvut siis tässä lähellä ja nopeasti auton kanssa liikkuu paikasta toiseen. Tietysti jos olisi pidempi matka ja joutuisi yöpymään, niin tuskin vauvan kanssa tulisi lähettyä...

Teillä on täysi oikeus olla oman perheen kesken, jos niin haluatte. Jos joku loukkaantuu ja syyllistää teitä, älä ota siitä stressiä itsellesi. Olen aina tehnyt selväksi, että yhtenä päivänä (oli se sitten jouluaatto tai äitienpäivä tai mikä vaan) ei lähdetä ajelemaan hulluna ympäriinsä, jotta ehditään viiteen paikkaan. Mummoja voi muistaa vaikka edellisenä päivänä ja joulun seutuun voi nähdä muinakin päivinä kuin aattona. Ja jokaisella on oikeus viettää joulua myös kotonaan, musta on kamala ajatus, että ikinä ei saisi laittaa joulua kotonaan vaan aina pitäisi lähteä jonnekin muualle.

Meillä oli ekana jouluna vauva vajaa kaksi kuukautta. Isovanhempia elossa molempien äidit. Miehen äiti asuu samalla paikkakunnalla eli nähtiin joulun aikana, Äitini asui toisella paikkakunnalla miesystävänsä kanssa, siellä emme koskaan jouluja viettäneet, vaan olisimme menneet vanhaan kotipaikkaamme (jossa vietimme lapsen toisen joulun ja on lomapaikkammen kesällä ja lomilla), mutta tuona ekana jouluna emme sinne menneet, vaan olimme kotona, hyvää ruokaa ja leivonaisia, rauhallinen meininki,  kynttilöitä, herkkuja, tv:tä, päiväunia. Meillä ei ollut edes kuusta silloin, myöhemmin on ollut joka joulu, kun lapsikin siitä kovasti tykkää. Nyt äiti kuollut ja tuonne lomapaikkaamme emme ole pelkällä omalla pienellä perheellä menneet, joten kotona ollaan, anoppi ja miehen sisko käy syömässä aattona - ei mitään riitaa tai matkustelua jouluna!

On ollut monenlaista, yleensä ollaan oltu tien päällä ja käyty siellä sun tuolla. Nyt tuli meidän viimeinen vauvamme ja päätimme, että me olemme joulun kotona, tervetuloa käymään, mutta meidän pesue ei liiku minnekään. Tai jos liikkuu, niin liikumme ulkomaille. :)

Ihan on teistä kiinni että miten haluatte asiat junailla. Jos jaksatte reissata ja sukulaiset ovat lähekkäin, niin voitte sopia kenen luona käytte mitkäkin välipäivät ja vietätte aaton kotona. Jos on pitkät matkat, niin sitten pitää ehkä päättää kumman suvun luona vieraillaan tänä jouluna ja seuraavana jouluna sitten siellä toisen suvun luona.

Kaikki variaatiot ovat mahdollisia, mutta viime kädessä te päätätte ja jos joku aikuinen ottaa herneet nenään, niin ei se kyllä teidän vikanne ole. Olen jossain toisessa ketjussa avautunut ihan kunnolla siitä, miten pahasti sieppaa se oletus, että lapsiperheet lähtevät tien päälle juhlana kuin juhlana ja sitten jos ei jakseta lähteä, niin tulee pahaa noottia. Toisinpäin ei tietenkään onnistu, eli vaikka lapsiperhe pyytäisi pääsiäiseksi sukulaisia käymään, niin "ei me viittitä kun teille on niin pitkä matka" ja "ei oo kiva nukkua vieraassa paikassa" ja "ei me viittitä tulla häiritsemään lapsiperheen arkea". :O

Vierailija kirjoitti:

Me ratkaistiin asia niin, että kun ensimmäinen lapsi syntyi, niin ilmoitettiin, että me vietetään joulut tästä lähin kotona ja kaikki on tervetulleita meille joulua viettämään.

Tämä onnistuu mainiosti, kun sattuu olemaan perheitten ensimmäiset lapsenlapset kyseessä. Sitten kun nuorten vanhempien sisaruksille tulee lapsia, niin jopa on mummit kiireessä, kun laukkaavat kaikkien lastenlasten luona, kun kukin (ainakin ne "minähän en minnekään liikahda"-tyypit) on linnoittautunut kotiin KOSKA VAUVA. Ja jos mummi ei tule, niin sitten itketään, että niin se on veljen lapset tärkeämpiä, tai koskaan ei meille kukaan tule jne jne. 

Teette niinkuin haluatte. Hyvä vaihe katkaista napanuoraa äiteihin.

Tyypillisesti isovanhemmilla on useampi lapsi ja lapsen lapsi ja näissä lasten perheissä on myös ne miniän/vävyn vanhemmat. Jokaisen tervejärkisen on ymmärrettävä, että minä en voi joka jouluaatto välttämättä saada kaikkia lapsia ja lapsenlapsia meille, koska toisetkin isovanhemmat haluavat nähdä tätä perhettä ja perhe voi joskus haluta olla kotona tai lähteä vaikka Kanarialle jouluksi. Se on heille suotava.

Kenelläkään ei ole oikeutta ajatella, että aikuisella lapsella olisi joku velvollisuus järjestää joka joulu seuraa vanhemmilleen. Jokainen on itse vastuussa pyhiensä vietosta. Eikö ne isovanhemmat tajua, että syyllistämisellä ja kohtuuttomien vaatimisella he vain etäännyttävät lasten perheitä itsestään.

Meillä on onneksi isovanhemmat tajunneet tämän eikä koskaan ole vaadittu, että aattona pitäisi aina olla tietyssä paikassa.

Esikoinen oli 4 viikkoa ensimmäisenä jouluna.

Jouluaaton olimme kotona niinkuin aina ennenkin ja aatto oli ruokineen ihan samanlainen kuin ennen vauvaakin.

Joulupäivänä olimme minun äitini luona syömässä ja Tapaninpäivänä miehen äidin luona mutta me asumme kaikki samassa kaupungissa.

En olisi lähtenyt jouluksi minnekään kauas silloin enkä nyt.

Meillä ei vielä lapsia, mutta olen jo varoittanut että kun lapsia on niin aatot vietetään kotona ja todennäköisesti oman perheen kesken. Joulusta on rauha kaukana, kun reissataan kummankin vanhempien luokse ja kummassakin ne omat joulunsa. Miehen vanhemmilla ei joulun tunnelmaa ole lainkaan, on vain materialismijoulua kun sisarukset kilpailevat kenen lapset saa eniten turhaa krääsää, kun taas minun vanhemmilla on sitä joulun tunnelmaa, kuusi, koristeet, rauhallinen jouluruokailu, jouluohjelmat ja -radio sekä yhdessä oloa. Kotonamme on jouluista ja ihanaa ja joka kerta huokailemme että kun ei tarvitsisi lähteä minnekään..

Pääsee tosi helpolla, kun ei vietä joulua.

Oikeastiko joku alkaa syyllistää siitä, ettei äitienpäivänä lapsenlasta tuoda kylään?

Sanooko näille sana ÄITIenpäivä mitään? Ei hän ole lapsenlapsensa äiti.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku alkaa syyllistää siitä, ettei äitienpäivänä lapsenlasta tuoda kylään?

Sanooko näille sana ÄITIenpäivä mitään? Ei hän ole lapsenlapsensa äiti.

Olen samalla linjalla. Koska en ole lapsenlapseni äiti, en myöskään ole millään tavalla hoitovelvollinen. Lapsenlapsella voi olla koliikki ja vaikeuksia nukkua, mutta sitähän se äitiys joskus on, että ollaan väsyneitä. Kahvit äitienpäivänä sänkyyn piristävät äitiä niin, että jaksaa  taas vuoden verran.

Meillä vietetään jouluaatto ja joulupäivä kotona oman perheen kesken. Puolison sisko perheineen menee vanhempiensa luokse joulunviettoon, mutta sinne ei sitten muita mahdu, ahtaaseen asuntoon. Meille mahtuisi, ja yhteistä joulunviettoa on ehdotettukin, mutta appivanhemmat haluavat järjestää joulun omalla tavallaan. Käymme sitten kylässä esim. tapaninpäivänä. Ja omia vanhempiani käyn muistamassa aattona hautausmaalla.

Vietätte joulun niin kuin itse haluatte eli omana perheenä. Vauva on vielä niin pieni, että ei tarvitse lahjahössötystä ja nyt on hyvä hetki ilmoittaa, että teille ei jouluna tarvitse lahjoja tuoda. Näin säästyt jokavuotiselta roinakasalta.

Isovanhemmat oppivat kyllä juhlimaan joulunsa omalla tavallaan, rauhoittumaan hyvän kirjan ja naposteltavan äärelle. Vaihtoehtoisesti voivat vaikka reissata etelän lämpöön joulunviettoon. Missään ei ole sanottu, että jouluna pitäisi olla yhdessä, joten tehkää omat jouluperinteenne ja pitäkää niistä kiinni. Sama muidenkin pitkien vapaiden aikaan: ei ole mitään tarvetta antaa lasta uutenavuotena mummolaan hoitoon ja lähteä itse juhlimaan. On silkkaa itsekkyyttä mummolta mennä moista vaatimaan.

Olemme minun vanhempieni kanssa, koska miehen vanhemmat eronneet ja ylipäätään suku täynnä rasittavaa sakkia. Joulua vietetään heillä verkkareissa ja ainoa perinne on kinkku.

Tämä valinta on ollut miehen ja ehdottomasti oli vuorovuosittelua vastaan. onneksi, en olisi halunnutkaan. Mutta kai me niin oltaisiin tehty jos joulu oman suvun kanssa olisi miehelle ollut tärkeää. Ei ole kiinnostanut mitä heidän sukunsa asiasta on mieltä. Meille on ollut tarjolla mielekkäämpikin vaihtoehto, joten valitsimme sen missä joulu on isompi juhla, paljon väkeä, juhlavampi meininki ja perinteitä enemmän. Kun lapset syntyivtä, jatkoimme jouluja samana malliin.

Miksi ette voisi olla oman perheen kesken? Ei kai ole teidän velvollisuus miellyttää anoppia tai äitiäsi? Ei yhtään sen enempää kuin heidän vevollisuutensa miellyttää teitä (=antaa teille oikeus ja rauha omaan jouluun). Käyttäkööt itse joulun vapaat ympäriinsä ajelemisene ja pakkailuun.

Joulu oltiin perheen kesken omassa kotona, Isovanhemmat saivat väistää.

Halusin rauhoittaa pienen ensimmäiset kuukaudet (hän oli kuukauden ikäinen). Suvussa tapana kokoutua jouluksi usoksi porukaksi ja sanomistahan siitä tuli.

Jatkossa käytiin pyörähtää vain joulupäivänä kylässä. Pikku hiljaa joululahjat siirtyivätkin joulupäivälle.

Äitienpäivänä kyllä kierrettiin isovanhemmilla kylässä.