Iäkkäiden vanhempien/isovanhempien jne. kummalliset tavat/pihistely oudosti jne?

Ysikymppiseltä vaarilta otettiin ajokortti pois lääkärintarkastuksen jälkeen. Kuitenkin hänen mielestään on ihan ok ajaa ajo-oikeudetta lyhyitä matkoja. Oli hyvin hyvin tuohtunut, kun sai sakot vasta kortitta ajosta. Ja vähät välittää, että touhussa on ainekset isoihin vahinkoihin.

Mun isoisä käyttää vuodessa yli 20 000 euroa syöpähoitoihin sen sijaan, että tekisi rahalla jotain kivaa. Se voisi matkustaa maailman ympäri tai rempata kesämökkiä lapsiperheille sopivaksi, mutta ei, itseensä pitää laittaa melkein 2000 e/kk.

Meidän isällä oli näkö todella heikko jo 65-vuotiaana. Hän vielä 80-vuotiaana valitti, kun veivät ajokortin pois. Lukemiseen tarvitsi lisälaitteita avuksi, silmälasit eivät riittäneet. Isän kommentti oli, että kyllä hän tien reunat näkee. Valitti myös, kun ei päästetä yksinään vesille - kerran oli jo sieltä pelastettu kelllumasta. 

Yksi sukulainen pihistelee kaikessa. Hän pesee käytetyt leipä- ym. pussit, säästää sähköä (joskus syksyllä oltiin käymässä ja hän sammutti valot huoneesta, jossa olimme) ja vettä (kerran viikossa nopea suihku).

3 lisää: isäni piti käsien pesua veden haaskauksena, eli pesi kätensä vain kylvyssä ja jos oli tosi likaiset työn jäljiltä. 

Ruoan hamstraus. Kahvia on kaapissa ainakin 20 pakettia. Pakastin on ihan täynnä ties kuinka monta vuotta  vanhoja marjoja ja leivonnaisia ja ties mitä. Uutta marjaa pitäisi koko ajan saada sinne laitettua, vaikka vanhatkaan ei tule syötyä. Pakastinkin on tuhottoman iso, on aikoinaan mitoitettu monilapsisen perheen tarpeiden mukaan, nyt yksi vanha leski käyttää sitä eli ruoan kulutus tosi pientä. Ja kyseessä erittäin varakas vanhus, ei todellakaan pelkoa, ettei olisi vara koska vaan ostaa ihan mitä vaan ruokaa.

Mitään ei heitetä pois. Muovisia kippoja ja rasioita loppuiäksi, mutta lisää säästetään. Mummolassa pakasteen kollaus tuo ylläreitä; marjoja 90-luvulta, nyssäkkää mistä ei tiedä mitä on ja koska pakastettu. Kuiva-ainekaappi kans varsinainen aikamatka myös. Ja kun vihjaa voiko sen basilikan 20 vuoden takaa pistää pois, ei missään tapauksessa. Siellä se sitten möllöttää vuosien kuluttua.

Tunnistan myös tuon, että mitään ei heitetä pois. Pahvilaatikoista lähtien kaikki säästetään. Viilipurkit pestään ja säästetään. 80-luvulla ostettua, muodista auttamattomasti poisjäänyttä vaatetta, jota kukaan ei pidä, ei voi heittää pois.

Kaikki on ihanasti rempallaan. Omakotitalossa asuvat isovanhemmat eivät välitä, vaikka katto vuotaa jne. Ei mitään korjausta, ehkä hieman jeesusteippiä jos tilanne vaatii. Remontti voitaisiin tehdä lasten kesken, on ammattitaitoista väkeä. Mutta ei ei. .mitä sitä turhaan. Ja rahasta ei ole tosiaan kiinni, mutta kukapa sitä asuinmukavuuteen satsaisi. Luoja ties millaisia vaurioita on rakenteissa ja muualla.

Onhan tuo "mitään ei saa heittää pois"-mentaliteetti ihan hanurista, mutta ne ihmiset ovat sitä ikäluokkaa, joka osa on nähnyt sodan ja sen jälkeisen pula-ajan, sieltä se tulee. Ajatelkaapa asiaa siltä kantilta. Mitenkään puolustamatta kyseisiä ihmisiä.

Mua ihmetyttää se, että iän myötä aloitekyky ja asioiden aikaansaaminen jotenkin heikkenee. Siis kyseessä vanha ihminen, joka kuitenkin vielä ihan toimintakykyinen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ei mitään muistisairautta tms. Joitain asioita ei vaan jotenkin osaa/saa hoidettua ja tarvitsee apua vaikkapa siihen, että soitetaan johonkin ja selvitetään joku asia tms. Tai jos on tiedossa vaikkapa leikkaus tai joku lääketieteellinen toimenpide, ei saa aikaiseksi kysyä lääkäriltä, koska se leikkaus on tai miten siitä oletettavasti toipuu tai pääseekö samana päivänä kotiin vai onko odotettavissa pitkä jakso sairaalassa. Toki nämä on yksilöllisiä juttuja, mutta yleensä tiedetään, miten keskimäärin mistäkin toivutaan ja lähetetäänkö yleensä samana päivänä kotiin vai ei. Ja kyseessä ihminen, joka on ollut työelämässä aika vaativissa tehtävissä, eli on kyllä osannut huomattavasti vaikeampiakin asioita selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Ruoan hamstraus. Kahvia on kaapissa ainakin 20 pakettia. Pakastin on ihan täynnä ties kuinka monta vuotta  vanhoja marjoja ja leivonnaisia ja ties mitä. Uutta marjaa pitäisi koko ajan saada sinne laitettua, vaikka vanhatkaan ei tule syötyä. Pakastinkin on tuhottoman iso, on aikoinaan mitoitettu monilapsisen perheen tarpeiden mukaan, nyt yksi vanha leski käyttää sitä eli ruoan kulutus tosi pientä. Ja kyseessä erittäin varakas vanhus, ei todellakaan pelkoa, ettei olisi vara koska vaan ostaa ihan mitä vaan ruokaa.

Se muistaa ajan, jolloin ei ollut mitä ostaa, vaikka ois ollut rahaakin. Eli kun tavaraa ja ruokaa ei vaan ollut. Ei sodan aikaa käytetty paperisia ja puisia kenkiä tai voikukkaista korviketta siksi, ettei olisi ollut rahaa ostaa niitä, vaan siksi, ettei Suomeen saatu mistään kumia eikä oikeaa kahvia.

Pakkauksista leikataan päiväys pois. Tätä alkoi tapahtua sen jälkeen, kun siivottiin kaapit iänvanhoista elintarvikkeita. Leikkeleet ja juustot tukitaan rasioihin, päiväys voidaan arpoa. Ei voi merkata kanteen. Homeen voi leikata pois leivästä, namnam. Omalaatuiset kokkailut, lapsenlapset kyselee vienosti miksi makaronilaatikossa on perunasuikaleita. Lisäksi mausteet voi hyvin yhdistää samaan purkkiin, varsinainen yleismauste.

Ah, tätä home juttua on meilläkin. Jos smetanapurkissa on vähän hometta, sen voi ottaa lusikalla pois ja syödä loput. Vihreistä perunoista voi ottaa vihreän pois ja syödä loput. Ja vaikka ruukkusalaatti olisi miten muupahtanut tahansa, pois ei heitetä.

Jep, kaikkien pakkausten säästäminen. Niitä on valtavia pinoja. Samoin jotain pussinsulkijoita jne. Ymmärrän kyllä niukasti elämisen, mutta en turhan romppeen keräämistä. Siinä on tietty ero.

Kyllä se hamstraus selittyy osaksi sillä,että puutteessa eletty aikanaan. Mutta miksi ihmeessä on vaikea luopua niistä sadasta viilipurkista (jättää vaikka niitä 20) , kun vaikka viikossa tulee kuitenkin niitä esim viisi lisää. Käsittämätöntä. Paras hamsteri on ollut äitini, kaapista löytyi siteitä..ja hän ei ole niitä edes tarvinnut viiteentoista vuoteen. Olisi vaikka pukannut mukaan niitä tarvitsevalle.

Ostetaan uusia vaatteita kaappiin, kun kerta halvalla saa ja sit käytetään niitä puhkikuluneita.

Äitini kuoli viime vuonna ja siivosin taloa. Hänen vaatekaapissaan oli pari jätesäkillistä uusia vaatteita, joissa hintalaput oli vielä kiinni. Sama isälläni - kaappi täynnä uusia kenkiä... mutta käytetään niitä jesarilla teipattuja ja useita kertoja liimattuja.

En tajua! Omaisuuttaa oli/on kuitenkin reilun miljoonan + omistusasunto.

Sähkön ja veden pihistely. Jääkaapissa säilytetään mahdollisimman vähän mitään, eiliset ruuat säilyy ihan hyvin yön yli pöydälläkin. Samoin esim. ketsuppi lämpimässä kaapissa vuodesta toiseen, vanhentunutkin jo kaksi vuotta sitten, mutta kyllä se vielä ihan hyvää on, laittakaa vaan siihen makaronilaatikon päälle. Vessan saa vetää vai silloin jos käy kakalla, ei pissan jälkeen. Suihkupäivä on lauantaisin. Vaatteita ei pestä, jos niissä ei ole näkyvää likaa, hikeä ja sen hajua ei lasketa liaksi. Myös suodatinpusseja säästetään, kahvia keitetään aamulla termospullollinen ja sitten sitä samaa seisonutta kahvia juodaan iltaan saakka.

Vaatekaapit uusittiin (tästä käytiin älytön vääntö,hajoamispisteessä olevat kaapit olisi kuulemma väittäneet edelleen..). Kaikki vaatteet olisi pitänyt säilyttää. .siis rikkinäisiä työhaalareita, jotka eivät mahdu kenenkään päälle..puhkikuluneita kalsareita jne. Salaa kiikutin polttojätteeseen. Ja ne mitä mummo kerkesi napata (käyttökelvottomia vaatteita sun muuta lumppua) on jemmattu toiseen kaappiin. Kun kuulema ihan hyviä.

Huonosti syöminen on jonkinlainen kilvoittelun aihe! Appi käy ostamassa lidstä pussin perunoita ja halvinta grillimakkaraa ja paistetaan niistä sitten ateria. Sekä anoppi että appi pitää itsensä jotenkin puolinälkäisenä ja syö kahvin kanssa korppuja...

Kun sitten me laitamme ruokaa ja silloin syödään kermalohta ja jälkkäriä niin ne huonosti pystyy edes pidättelemään sitä ahmimista.

Niillä on rahaa aikaa ja kuntoa kyllä syödä hyvin. Askeesi on kuitenkin hyve ja siinä sitten istutaan vatsa kurnien... Miksi oi miksi?