Älkää hyvät ihmiset aloittako SSRI-lääkitystä ennen kuin vihonviimeisenä vaihtoehtona..

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta kävit terapiaa tuohon 18v masennukseen? Kyllähän ne varmasti auttaakin monia pahimman yli. Mut monilla lääkäreillä on taipumus jättää lääkitys "päälle" ja uskotella potilaalle että saatat joutua syömään näitä loppuiän. Itse söin n. 15v lääkkeitä ja siinä ajassa alkoi tulla jo monenlaista terveyshaittaa joiden en ensin tiennyt johtuvan lääkkeestä. Ap

Millaisia terveyshaittoja?

Ihmettelen sitä että edelleenkin pillereitä tarjotaan ensisijaisena hoitona vaikka nykyisin on muita, paljon parempia hoitoja, esim magneettihoito. Itse olen käyttänyt lääkkeitä pätkissä kohta 20 vuotta. Lääkehoito saanut aikaan muita terveydellisiä ongelmia ja lapselle adhd:n.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Vierotusoireista selvisin, mutta jäljelle jäi täysin tunteeton zombie-olo. Tätä tää taitaa olla sit loppuelämä, mikään ei tunnu miltään...

Eikös päinvastoin lääkkeen syönnin aikana ole tunteeton zombi, kun tunteita maskataan.

Miksi ihmisille syötetään tehottomia myrkkyjä esimerkiksi terapian, magneettihoidon ja sähköhoidon sijaan? Nuo kaikki kolme on todettu erittäin tehokkaiksi masennuksen hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta kävit terapiaa tuohon 18v masennukseen? Kyllähän ne varmasti auttaakin monia pahimman yli. Mut monilla lääkäreillä on taipumus jättää lääkitys "päälle" ja uskotella potilaalle että saatat joutua syömään näitä loppuiän. Itse söin n. 15v lääkkeitä ja siinä ajassa alkoi tulla jo monenlaista terveyshaittaa joiden en ensin tiennyt johtuvan lääkkeestä. Ap

Terapia on vasta ihan juuri alkanut. Lääkitys oli ensiapua. Olettaisin terapian kestävän pari vuotta. En minäkään sokeasti lääkityksen kannalla ole. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, että itselleni ne auttoi. Jos vaikutus on placeboa niin olkoot, d-vitamiini tms. ei ainakaan auttaneet, vaikka kovaa niihin yritin uskoa. Lääkityksen suhteen olin skeptinen. On tästä ollut haittavaikutuksia seksiin. Entinen olo oli kuitenkin niin kamala, että kestän noi orkku ongelmat.

Magneettihoito my ass. Juhana af Grahn ilmeisesti liikkeellä, ja ohjeistaa kohta hoitamaan masennusta kätten päälle panemisella...

Vierailija kirjoitti:

Itselläni aloitettiin lääkitys 15-vuotiaana osastohoidossa. Venlafaxinia ei edes suositella alle 18v, mutta eipä tuota silloin tietänyt tai edes kiinnostanut pahemmin. Nyt 21v ja lääkitystä aletaan pikkuhiljaa purkamaan ja vaihtamaan toiseen. En tiedä miltä tuntuisi olla ilman lääkkeitä, koska en ole uskaltanut edes kokeilla.

Sä oot sitten oikein lääkefirmojen unelmapotilas, koska et uskalla edes kokeilla, milta tuntuu tuntea itse ilman kemikaaleja. Monet lääkärit valitettavasti tukee tätä.

Ap, kerro teeveyshaitoistasi!

Söin Seromexiä useita vuosia isoimmalla mahdollisella annoksella, kun ensin oli kokeiltu mm. Cipramil, Mirtatsapin, efexor...

Vaimensi masennuksen ja siinä samalla tunteet, aivan kuten edellä jo jotkut kertoivatkin. En ole iloinen, mutta en surullinenkaan.Kun oikein pinnistää, niin jotenkin ulkopuolisena voi saada kiinni jostain muistosta, tietystä merkityksellisestä hetkestä, mutta vaikka kuinka yrittää muistaa miltä tuntui, ei kuitenkaan tunne mitään.

Olen myös menetyänyt paljon kognitiivisistä kyvyistäni, muistini ja keskittymiskykyni on alentunut niin, etten oikein suoriudu töistäni enää.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3865849/ketju/kauanko_teilla_on_kestanyt…

Vieroitusoireita ei tule kun varaa vieroitukseen riittävän pitkän ajan. 

Söin 8 vuotta ssri lääkkeitä masennukseen ja lopetin lääkkeet hitaasti. Mitään mainittavia sivuvaikutuksia ei tullut. Turha yleistää huonoja puolia, jokaisella vaikuttaa eri tavoin. 

Itse olen aloittanut ja lopettanut kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kärsin ahdistusoireista, työstressi yhdessä yksityiselämän haastavuuden ja oman ahdistumiseen taipuvaisen luonteeni kanssa nuo laukaisi. Ensimmäisellä kerralla söin kaksia unilääkkeitä päällekäin enkä nukkunut kuuin muutaman tunnin yössä ja ramppasin lääkäreissä kaikissa mahdollisissa testeissä. Kun ihana lääkäri tajusi minun burn outin sain ssri-lääkkeet. Olo parani parissa päivässä, nukuin ilman unilääkkeitä ja aloin toeta. Lopetin lääkkeet vuoden jälkeen ohjeiden mukaan eikä oireita ollut muuta kuin "sähköiskuja" päässä ja ne meni helposti ohi. Toinen kerta samanlainen, siitä muistan hyvin kuinka väsymys hävisi ja tuli lisää värejä maailmaan, erityisesti niitä hyviä tunteita ja intohimoa. Kyllä nuo "oireet" taitaa olla yksilökohtaisia ja elämäntilanteesta ja omasta olosta riippuvaisia, ei niitä kaikkia voi laittaa varsinaisesti lääkkeiden piikkiin. Ja tuo pitkäaikainen aivojen toipuminen ihmetyttää, alkoholismista parantuessa aivojen dopamiiniaineenvaihdunta parantuu paljon nopeammin.

Olen syönyt cipralexia n. 17vuotta. Pidän itsestäni enemmän lääkkeen käytön seurauksena. Ennen lääkitystä olin ahdistunut pienistäkin asioista, minulla oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa sekä tiettyjä pakkotoimintoja. Nykyään pystyn käymään töissä, käyttäytymään ns. normaalisti ihmisten seurassa,enkä tunne ahdistusta. Ainoa "haittapuoli" on seksuaalisuuden täydellinen loppuminen . Mutta se on pieni hinta siitä, että voin elää elämääni rauhallisesti, ilman jatkuvaa ahdistuneisuutta sekä hermostuneisuutta pienistäkin asioista. Elämässäni ei ole ylä,-eikä alamäkiä, vaan tasaista maastoa, mutta tämä sopii itselleni.

Hyvä 29, se että ei tunne mitään, ja on vaikea edes muistaa mitään merkityksellistä, on masennuksen oire. Samoin muistin ja kongitiivisten kykyjen heikentyminen kuuluvat vaikeaan masennukseen. Eivät siis johdu SSRI tai muista vastaavista lääkkeistä, vaan ovat oire sairaudesta.

Se, että aivokemiaan vaikuttava lääke aiheuttaa fyysisiä vieroitusoireita kun käytön lopettaa kokonaan,, ei kerro mitään lääkkeen "huonoudesta", vaan on ihan normaalia. Monet myös lopettavat lääkityksen kun luulevat parantuneensa tai lääke ei "auta"kun on tunteeton olo tms. Kyllä musta vaikeasti masentuneena oli pelkästään armollista kun tunteet vähän laimenivat, etenkin kun sitä ennen päällimmäinen tunne oli ollut suunnaton surullisuus ja kaiken pimeys.

Se, että ei masentuneena ja lääkittynä paneta niin paljon kuin ennen, on musta lähinnä säälittävä syy arvostella lääkettä. Jos tämä on suurin ongelmasi, kannattaa lopettaa joo läääkitys niin saat vähän muuta ajateltavaa, Eivätkä nämä libidon alenemiset tai lihominen ole myöskään yleisiä kaikilla SSRI- lääkkeitä tai vastaavia käyttävillä, esim. itse en ole lihonut koskaan näistä. Seksi nyt on muutenkin aika viimeisenä vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneen prioriteettilistalla, ja tiedän monia, joilla kaikki on jatkunut kuten ennenkin-tai paremmin, kuin ennen lääkitystä.

Adhd:n ja odottavan äidin ssri:n käytön haitoista alkaa olla jo tutkimusnäyttöäkin.

Muistakaa, että SSRI-lääkkeitä käytetään myös ahdistuksen ja pakko-oireisen häiriön hoitoon, eri annostuksilla vaan. Kaikessa tässä plasebo-huutamisessa unohdetaan em. asia. Väitän, sekä omalla kokemuksella että maalaisjärjellä että yleiseen ahdistuneisuuteen on parempi käyttää SSRI-lääkitystä kuin rauhoittavia (mikä on sitten se toinen vaihtoehto ennen junan alle menemistä).

Miten nämä monen vuoden masennuslääkkeen käyttäjät, meinaavatko he hankkia joskus lapsia vai ajattelevatko he vetävänsä ssrilääkkeitä raskausaikanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta kävit terapiaa tuohon 18v masennukseen? Kyllähän ne varmasti auttaakin monia pahimman yli. Mut monilla lääkäreillä on taipumus jättää lääkitys "päälle" ja uskotella potilaalle että saatat joutua syömään näitä loppuiän. Itse söin n. 15v lääkkeitä ja siinä ajassa alkoi tulla jo monenlaista terveyshaittaa joiden en ensin tiennyt johtuvan lääkkeestä. Ap

Millaisia terveyshaittoja?

Suun kuivuudesta hampaat reikiintyi pahasti, todella runsas yöhikoilu (en usko että tästä ei olisi pidemmän päälle haittaa, vai oliko oire esim. munuaisten ongelmasta? onneksi loppui heti lääkkeen lopetuksen jälkeen), 5v kestänyt ihottuma kädessä ("toivon" että johtui lääkkeestä eikä enää palaa), hypoglykemia (loppui lääkkeen lopetuksen jälkeen), vuosia kestänyt hiivasienitulehduskierre (loppui lääkkeen lopetuksen jälkeen), hormonaaliset välivuodot.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä 29, se että ei tunne mitään, ja on vaikea edes muistaa mitään merkityksellistä, on masennuksen oire. Samoin muistin ja kongitiivisten kykyjen heikentyminen kuuluvat vaikeaan masennukseen. Eivät siis johdu SSRI tai muista vastaavista lääkkeistä, vaan ovat oire sairaudesta.

Se, että aivokemiaan vaikuttava lääke aiheuttaa fyysisiä vieroitusoireita kun käytön lopettaa kokonaan,, ei kerro mitään lääkkeen "huonoudesta", vaan on ihan normaalia. Monet myös lopettavat lääkityksen kun luulevat parantuneensa tai lääke ei "auta"kun on tunteeton olo tms. Kyllä musta vaikeasti masentuneena oli pelkästään armollista kun tunteet vähän laimenivat, etenkin kun sitä ennen päällimmäinen tunne oli ollut suunnaton surullisuus ja kaiken pimeys.

Se, että ei masentuneena ja lääkittynä paneta niin paljon kuin ennen, on musta lähinnä säälittävä syy arvostella lääkettä. Jos tämä on suurin ongelmasi, kannattaa lopettaa joo läääkitys niin saat vähän muuta ajateltavaa, Eivätkä nämä libidon alenemiset tai lihominen ole myöskään yleisiä kaikilla SSRI- lääkkeitä tai vastaavia käyttävillä, esim. itse en ole lihonut koskaan näistä. Seksi nyt on muutenkin aika viimeisenä vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneen prioriteettilistalla, ja tiedän monia, joilla kaikki on jatkunut kuten ennenkin-tai paremmin, kuin ennen lääkitystä.

Tämä kuulostaa ihan psykiatrin kommentilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Vierotusoireista selvisin, mutta jäljelle jäi täysin tunteeton zombie-olo. Tätä tää taitaa olla sit loppuelämä, mikään ei tunnu miltään...

Niin että kun lopetit masennuslääkkeet, niin yhtäkkiä mikään ei enää tunnu miltään? Haloo pahvi, se on yksi masennuksen pääoireista :( Se palasi kun lopetit sen kurissa pitävän lääkehoidon. Olisko syytä jatkaa hoitoa, jos ei lääkkeillä niin muilla keinoin?

Sen sijaan että olisit tuottanut sieltä suustasi ulos paremman argumentin, päätit mennä suoraan henkilökohtaisuuksiin. Miksi SSRI-lääkkeistä ja anti-psykooteista ei voida käydä avointa ja sivistynyttä keskustelua ilman nimittelyä ja muunlaista lapsellista käytöstä?

Olen lukenut tusinoittain nettikeskusteluja ja ihmisten tarinoita siitä, miten he ovat nämä lääkkeet lopetettuaan vajonneet tällaiseen zombiemaiseen ja kummallisen tunnekylmään tilaan, jossa he eivät tunne minkäänlaisia tunteita, kuten tuolla edellä joku jo tämän totesikin. Eli siis kun ne varsinaiset masennuksen aiheuttamat oireet ovat lieventyneet ja potilas on lopettanut lääkityksen ihan ymmärrettävistä syistä, ei heidän tunneskaalansa eikä persoonansa ole koskaan palautunut entiselleen, joillakin masennuslääkkeitä käyttävillä on myös havaittu pysyviä seksuaalisten halujen muutoksia, mm. libidon heikkenemistä.

Nämä oireet ovat siis säilyneet jopa sen jälkeen kun lääkistys on lopetettu ja lääkeaineet ovat haihtuneet elimistöstä pois mutta niiden aiheuttamat vauriot ovat jääneet elinikäisiksi. Yleisesti vaiettu, aiheena jopa tabu, josta ei paljon mediassa puhuta koska jos näin olisi, ei kukaan moisia valmisteita käyttäisi. Sen sanoo terve järkikin, tämä on asia joka pelottaa ja harmittaa ihmisiä ihan suunnattoman paljon ja syystäkin.

Näiden lääkkeiden aiheuttamille pysyville haitoille kun ei voi tehdä mitään, ja korvauksia et saa mistään. Se on tavallinen kansalainen vastaan isot lääkeyhtiöt ja yksityiset tahot, tässä tapauksessa lääkärit jotka niitä määräävät täysin edesvastuuttomasti. Potilas on se joka joutuu niiden lääkkeiden aiheuttamien haittavaikutusten kanssa elämään koko loppelämänsä ja tämä saattaa johtaa jopa siihen että he päätyvät riistämään itseltään hengen, koska masentuvat niin pahasti, jopa pahemmin kuin silloin kun sairastivat sitä varsinaista masennusta.

Joten kehotan ihmisiä harkitsemaan tarkkaan ennen kuin ottavat mitään näitä SSRI-lääkkeitä tai anti-psykootteja, niiden haittavaikutuksia kun ei edes aina lääkärit itsekään tiedä eivätkä koskaan edes myöntäisi niiden olemassaoloa.