Lue keskustelun säännöt.
Synnytykset piinaavat mieltäni
28.07.2016 |
Synnytys vaivaa. Tai oikeastaan kolme synnytystäni. Koen niiden vieneen itseltäni jotain, en osaa sanoa mitä. Ne tilanteet ovat olleet niin hurjia, riisuttu alastomaksi sekä fyysisesti että henkisesti. Koen synnytysten olleen nöyryytys ja ne tekivät minusta vain koneen vailla tunteita, tai siltä ainakin tuntui salissa ettei tunteistani välitetty. Miehille se on upea ja mahtava hetki, minulle se oli teurastus. Miten mies voi sanoa sen olevan kaunista? Koen ettei kivullani ja tunteillani ollut väliä. Koin, että minua nöyryytettiin.
Taidan olla katkera tästä. En halua olla, katkeruus syö ihmistä. Soimaan itseäni päivittäin siitä, että ajatukseni ovat typeriä, mutta ei auta. Sain pahoja fyysisiä vammoja, joita tullaan korjaamaan vielä kunhan viimeisestä synnytyksestä tulee puoli vuotta. Miksi olen niin viallinen, että koen synnytysten olleen vain minun nöyryytystä? Häpeän jopa itse omia ajatuksiani. Fyysiset muutokset ahdistavat niin kovasti.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä! Juuri näin! Ylipäätään ihmisen kokema häpeä on yksi raskaimmista tunteista kestää. Kohdallasi se vielä on turhaa. Jokainen synnyttänyt voinee samaistua siihen, miten kokemus voi olla joillekin melkein liikaa, kun siihen pystyy synnyttämätönkin nainen jotenkin etäisesti ainakin hahmottamaan. Olet hyvä äiti koska panostat itseesi ja pyrit vapautumaan tällaisista turhista painolasteista. Sinulle vapautuu energiaa muuhun, itse elämiseen ja lapsiisi!
- 16