Vaikeudet on surupukuisia siunauksia.

Vammainen sanonta.

On siinä ehkä joku kultajyvä, mutta sillä hetkellä kun itse kärsii, sitä voi olla vaikea löytää.

Elämäni on ollut pelkkiä vaikeuksia. Uskon silti, että valitsin tämän elämän itse, kasvaakseni. Olen kiitollinen elämästäni vaikeuksineen päivineen ja hyvistä ihmisistä, joita olen kohdannut.

Jotenkin tuli lestadiolainen fiilis. Muuten ymmärrän sanonnan, mutten käyttäisi sitä ainakaan kenenkään toisen ihmisen lohduttamiseen.

No ei se noin ole. Jotkut ihmiset voivat oppia niistä vaikeuksista, monet eivät opi ainakaan mitään positiivista, vaan heistä tulee itsekkäitä, kovia ja katkeria.

Miten kauniisti sanottu! Vaikeista ajoistakin voi olla löydettävissä jotain hyvää.

Sillä surevalla, jota tuo klisee lohduttaa, ei ole kummoinenkaan suru. Sanoisitko tuon vaikka lapsensa menettäneelle? Usein kärsimys on ihan vain kärsimystä.

Lapseni kuolema oli siunaus... Ei lohduta yhtään!

Anglojen vastaava on "jokaisella pilvellä on hopeareunus". Typerä sanonta, jolla lauseen esittäjä vain yrittää selvitä kiusallisesta tilanteesta olemalla näennäisen myötätuntoinen. Ei vaikeuksia kukaan tarvitse, helpommin ne haavoittavat ja katkeroittavat kuin kasvattavat. Hoitsus pitäisi ennemmin jaksaa olla läsnä ja kuunnella sinua kunnolla kuin heitellä jotain pinnallisia kliseitä.

Tuskin ovat siunauksia. Lisäksi siunaus nyt on niitä asioita, joita ei ole olemassa. Ihan kirjaimellisesti tuo on pelkkää kuonaa, ellei nyt satu kokemaan tuot jonkin uskonnon kautta merkitykselliseksi. Toki aina voi oppia virheistä. Eri asia tekeekö sillä opilla mitään esim jos makaa neliraajahalvaantuneena sängyssä, kun mitään replay nappia ei ole olemassa.

Paras palsta ikinä. Kaikki av äidit on myös ihanan negatiivisesti ajattelevia kohtalotovereita.

Just, ja nauraminen on itkemistä, istuttaminen kitkemistä.

Kärsimys on onnellisuutta aj köyhyyteen kätkeytyy suuri rikkaus.

Kyllä vitutus ja kyyneleet on elämän suola.