Lue keskustelun säännöt.
Mihin häviää niin monen hauskuus lasten synnyttyä?
27.07.2016 |
Naisten siis. On muutamia tuttuja jotka ovat omia itsejään vaikka ovat saaneet lapsen, ja sitten niitä pirttihirmuiksi muuttuneita pingottajia. Lapset lapset lapset ja kaikki heihin liittyvä, mitään rentoa ja kivaa olemista ei heidän kanssaan voi harkita enää ilman lapsiakaan kun ei he pysty relaa. Facebook täynnä lapsia, jutut täynnä lapsia ja se edelleen hauska mies tiukasti sidlttu kotiin ettei silläkään ole koskaan hauskaa.
Kysynpä vaan.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta sinulla on?
Kaksi lasta, joista toinen vauva. Ja ekan kanssa valvoin 3v että univelasta kokemusta, silloin pelasti että maailmassa on muutakin kuin lapset. Ap
Onko tämä rento ja kiva oleminen baarissa juoksentelua?
Enkä tarkoita tätä mitenkään ilkkuen vaan aidosti pahoillani siitä, että elämästä on hävinnyt naisia kun ei enää sellaista yhteistä säveltä ole kun perusvire on muuttunut kokonaan lasten myötä. Koko persoona!
Minulla loppui siihen, kun tajusin että mies ei ota vastuuta lapsesta ja kaikkien töiden ja kotitöiden sekä lapsen hoitamisen lisäksi passasin myös miehen ja silti kuuntelin miehen valitusta, kuinka väsyttää ja on sotku ja kaikki huonosti. Erottiin ja päätin elää yksin lapsen kanssa. Olen taas onnellinen ja parisuhdetta en aloita enää, paitsi ehkä joskus sittenkun lapsi on kasvanut isoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä rento ja kiva oleminen baarissa juoksentelua?
Ei vaan esim juttelua, se voi olla vaikka leikkipuistossa olemista jos lapset on mukana. Toisten kanssa käy vaan tosi paljon mielummin kun on vieläkin pilke silmäkulmassa ja lasten kanssakin ovat rentoja, hauskoja omia itsejään (en puhu nyt tiukkuudesta mitään vaan yleisolemuksesta).
Ymmärrän pointtisi.Itellä 2 lasta,ja myös kaverini ovat saaneet lapsia samoihin aikoihin. Osan ystävistäni olen totaalisesti menettänyt äitiydelle. Ei enää tavata,kun on niin kiire lasten kanssa.Sitten kun soitellaan,nii ainut keskustelunaihe on tietenkin lapset.Koko elämä pyörii pelkästänsä lasten ympärillä.Itse kaipaan välillä jtain muuta kun lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä rento ja kiva oleminen baarissa juoksentelua?
Millaiselle ihmiselle edes tulee mieleen "baarissa juoskentelu", kun puhutaan rennosta ja kivasta olemisesta :o?
Vierailija kirjoitti:
Enkä tarkoita tätä mitenkään ilkkuen vaan aidosti pahoillani siitä, että elämästä on hävinnyt naisia kun ei enää sellaista yhteistä säveltä ole kun perusvire on muuttunut kokonaan lasten myötä. Koko persoona!
Se on se vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan ollutkaan kovin hauska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä tarkoita tätä mitenkään ilkkuen vaan aidosti pahoillani siitä, että elämästä on hävinnyt naisia kun ei enää sellaista yhteistä säveltä ole kun perusvire on muuttunut kokonaan lasten myötä. Koko persoona!
Se on se vastuu.
Vastuu hävittää minuuden? Varmaan sitten jollakin tietyllä persoonatyypillä....
Kyllä äitinä voi olla vastuullinen vaikka elämä on muutakin kuin lapset (ja suunnitteilla oleva seuraava)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä tarkoita tätä mitenkään ilkkuen vaan aidosti pahoillani siitä, että elämästä on hävinnyt naisia kun ei enää sellaista yhteistä säveltä ole kun perusvire on muuttunut kokonaan lasten myötä. Koko persoona!
Se on se vastuu.
Vastuu hävittää minuuden? Varmaan sitten jollakin tietyllä persoonatyypillä....
Kyllä äitinä voi olla vastuullinen vaikka elämä on muutakin kuin lapset (ja suunnitteilla oleva seuraava)
En minä sanonut, että ei voi olla vastuullinen, vaikka elämässä on muutakin kuin lapset. Sanoin vain, että se vastuu voi muuttaa ihmistä (ei kaikkia, tietenkään). Jos ei se kelpaa vastaukseksi, keksi parempi selitys.
Nyt ap tahtoisi siis, että ihmisten ei pitäisi muuttua. Hän ei vain huomaa sitä, että itsekin on muuttunut, ihan varmasti on muuttunut, me kaikki muutumme sen mukaan, mitä meille elämässämme tapahtuu. Muutosta ei vain näe itsessään, välillä sen takia, että on niin hiton tyytyväinen siihen peilissä näkyvään tyyppiin. Tai sitten voi olla niinkin, että olisi syytä muuttua, mutta ei rahkeet riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä tarkoita tätä mitenkään ilkkuen vaan aidosti pahoillani siitä, että elämästä on hävinnyt naisia kun ei enää sellaista yhteistä säveltä ole kun perusvire on muuttunut kokonaan lasten myötä. Koko persoona!
Se on se vastuu.
Vastuu hävittää minuuden? Varmaan sitten jollakin tietyllä persoonatyypillä....
Kyllä äitinä voi olla vastuullinen vaikka elämä on muutakin kuin lapset (ja suunnitteilla oleva seuraava)
En minä sanonut, että ei voi olla vastuullinen, vaikka elämässä on muutakin kuin lapset. Sanoin vain, että se vastuu voi muuttaa ihmistä (ei kaikkia, tietenkään). Jos ei se kelpaa vastaukseksi, keksi parempi selitys.
Olen kyllä samoilla linjoilla että tämän on oltava vastaus, koska kukaan ei ole palannut vaikka lapset ovat kasvaneet.
Moni äiti voi olla siinä tilanteessa, että ei saa pienintäkään apua ulkopuolelta. Lasta ei hoida kukaan muu kuin hän ja mies. Lasten isovanhemmat saattavat olla kuolleita / liian kaukana / liian vanhoja / liian v**tumaisia. Muita läheisiä lastenhoitoon ei ole.
Tällainen tilanne voi aikaa myöden tehokkaasti hyydyttää hymyn iloisemmankin ihmisen kasvoilta. Elämässä ei kirjaimellisesti tosiaan enää muuta ole kuin se lapsi / ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap tahtoisi siis, että ihmisten ei pitäisi muuttua. Hän ei vain huomaa sitä, että itsekin on muuttunut, ihan varmasti on muuttunut, me kaikki muutumme sen mukaan, mitä meille elämässämme tapahtuu. Muutosta ei vain näe itsessään, välillä sen takia, että on niin hiton tyytyväinen siihen peilissä näkyvään tyyppiin. Tai sitten voi olla niinkin, että olisi syytä muuttua, mutta ei rahkeet riitä.
Kyllähän ihmiset muuttuu, itsekin olen hirveästi muuttunut vuosien aikana mutta se lienee enemmänkin vuosien tuomaa muutosta kuin lasten. Kyllä se minua kummastuttaa, että lapsi muuttaa ihmistä niin radikaalisti ettei vanhasta ole enää tietoa ja hyvänpäiväntutuiksi muututaan sen myötä. En tiedä onko kenellekään kovinkaan tervettä elää lasten kautta, he kun ovat lapsia vain hetken.
Itselläni ainakin minuus hieman (tai no aika paljonkin, jäin töistä pois hoitovapaalle ja harrastukset jäi) kärsi lasten syntymän myötä, koska niin vain kävi että kun lasten kanssa on 24/7 niin eihän sitä muusta oikein osaa enää jutellakaan. Mies ei osallistu kodin eikä lasten hoitoon, niin ilman lapsia oleminen/meneminen ei ole vaihtoehto minulle.
Mä tavallaan saan kiinni tuosta aloittajan jutusta.
Mun bestiskaveri (käytän tätä nimitystä, koska kouluaikaan oltiin bestiksiä) on muuttunut oudon niuhoksi akaksi. Missä on se tyyppi, jonka kanssa naurettiin vierekkäisissä nojatuoleissa etsien mahdollisimman epämukavaa asentoa?
Itse pidän elämästäni, pidän hauskaa lasteni kanssa. Meillä nauretaan ja lauletaan - ja ehkä tehdään läksyt vähän sinnepäin. Tietty joku kuri ja päiväjärjestys on oltava, en minä ihan mikään kaveriäiti ole. Mutta bestiskamu on aina niin "voi että noista lapsista saa harmaita hiuksia", jos johonkin kasvatuksen kuoppaan kolahdetaan.
Ihan kuin äitiys tai vanhemmuus yleensä olisi pelkkä työmaa.
On naisia, joille äitiys on koko elämän suurin täyttymys ja lapset tärkein ja ainoa merkittävä asia elämässä. Eivät he itse koe muuttuneensa vähemmän hauskoiksi. Muiden mielestä ovat ehkä menettäneet hauskuutensa eläessään viimein suurta unelmaansa, mutta muiden mielipiteillä ei olekaan heille enää merkitystä.
Liian vähäinen uni